Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako sinua avata postia?
18.01.2019 |
Itseäni pelottaa laskut ja perintäkirjeet. Välillä menee viikkojakin etten uskalla avata niitä. Hirveä ahdistus koko ajan.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa voi teidän kanssa.
Miten ihmiset voi sotkea asiansa ja sitten yllättyä seurauksista. "Ahdistaa." JUMALAUTA!
Vaikeaa sisäistää, ettei kaikki ole samanlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se omien ranteiden viiltely häiriintyneellä aja samaa asiaa?
Riippuu postista. Laskulta näyttävät kirjeet poltan, niin ei tarvitse avata niitä.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni pelottaa laskut ja perintäkirjeet. Välillä menee viikkojakin etten uskalla avata niitä. Hirveä ahdistus koko ajan.
Ei pelota mutta ketuttaa. Olen pyrkinyt eroon kaikesta paperipostista.
Pelkäsin aikanaan kun.olin perinnässä. Ulosotossa ei enää pelottanut, eikä nyt enää sen jälkeenkään, kun asiat kunnossa.
Jos tulisi kirje nimelläni, käsinkirjoitettu, eikä lähettäjän nimeä ja outo käsiala, miettisin tarkkaan, avaanko vai heitänkö pois avaamattomana.
Kerran meinas lentää roskiin asianajotoimiston kirje, kumma kun ei voineet laittaa nimeä näkyviin/firman logoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa voi teidän kanssa.
Miten ihmiset voi sotkea asiansa ja sitten yllättyä seurauksista. "Ahdistaa." JUMALAUTA!Vaikeaa sisäistää, ettei kaikki ole samanlaisia?
Aikuisuus on sitä, että tajuaa, että on velvollisuuksia, kuten laskujen maksu. Pidän sellaisia ihmisiä vajavaisina, jotka ovat täysi-ikäisiä, mutta eivät ole aikuisia.
Kyllä pelkään, postia, sähköpostia, puheluita, ihan mitä tahansa. Kaikki laskut jotka olen voinut siirtää e-laskuiksi olen kyllä siirtänyt, ja hoitanut ajallaan. Silti jotenkin vain ahdistaa.
Alan jo ymmärtää niitä tuntemiani perintään ajautuneita ihmisiä jotka eivät avanneet postejaan, kun näin voi käydä kerran itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu postista. Laskulta näyttävät kirjeet poltan, niin ei tarvitse avata niitä.
Mä tein joskus niin että revin ja heitin silppuria odottamaan kaikki perintäkirjeet, en edes avannut niitä ensin. Mitään omaisuutta ei ole niin ei voi ulosmitatakaan.
Joskus pelotti. Nykyään sen kanssa on pakolla oppinut tulemaan toimeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa voi teidän kanssa.
Miten ihmiset voi sotkea asiansa ja sitten yllättyä seurauksista. "Ahdistaa." JUMALAUTA!Vaikeaa sisäistää, ettei kaikki ole samanlaisia?
Aikuisuus on sitä, että tajuaa, että on velvollisuuksia, kuten laskujen maksu. Pidän sellaisia ihmisiä vajavaisina, jotka ovat täysi-ikäisiä, mutta eivät ole aikuisia.
No, se on sun mielipide. Kyllä mä kovasti haluaisin olla "normaali" ihminen, mutta olen pikkuhiljaa vajonnut syvemmälle suohon kaikkine ongelmineni. Enkä tiedä miten jaksan täältä ylös nousta.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni pelottaa laskut ja perintäkirjeet. Välillä menee viikkojakin etten uskalla avata niitä. Hirveä ahdistus koko ajan.
Tiedän mitä käyt läpi, olen itse ollut samassa jamassa.
- eihän sillä ole mitään tekemistä järjen äänen kanssa, koko tuohon ajaneella tilanteella ei ole. Eikä tilannetta helpota ulkopuolisten ihmettelyt siitä, että miten se nyt mitään auttaa jos ei laskujaan avaa.
Kyllä sen tuossa tilanteessa täysin ymmärtää mutta kun sellainen paniikki, mikä tulee laskukirjeen kohdalla, se vaan lamaannuttaa ja helpointa on hävittää lasku tai olla avaamatta sitä.
Paitsi että sitten sitä herää keskellä yötä murehtimaan kun rahat ei riitä ja laskuja vaan tulee ja tulee... Ja tottakai tulee, muitutuksia ja uusia laskuja.
Ensimmäinen varoitus siitä että kohta menee asunto alta oli mulla se laukaiseva tekijä sille että lähdin hakemaan apua. Olin siis siinä jamassa etten maksanut edes vuokraani koska en uskaltanut avata verkkopankkiani.
Pyysin siskoani avuksi, kaivoin koko häpeää ja musertavaa voimattomuutta tuottavan avaamattomien laskujen pinon esille ja siskoni yritti olla enempää moittimatta.
Kävin siskoni kanssa lasku laskulta läpi; mikä on uusi lasku, mikä on muistutus, mikä perintäkirje on jonkun aiemman laskun perintää jne. ja järjestettiin ne eri pinoihin; muistutuslaskun alle sen alkuperäiset laskut, perintälaskun alle taasen perittävät laskut jne.
Sitten avattiin mun verkkopankki ja ynnättiin yhteen mun tulot, pakolliset kk-menot (vuokra, sähkö, päiväkoti, auton lyhennyslaina). Sit katsottiin kaikki osamaksut, ellos, cellbes, jne. jotka voin maksaa.
Ja sit mun piti alkaa soittelemaan perintätoimistoille ja laskuja lähettäneille.
Ensimmäinen soitto perintään oli kauhein: valitsin numeron ja kävin oksentamassa ennen kuin kukaan ehti vastaamaan. Ja sit soitin uudelleen. Sain oikeasti sympaattisen oloisen henkilön palvelua ja hänen kanssaan sovin maksusuunnitelman. Seuraava samalla tavalla, vakuutusyhtiöitä myöten.
Toki mulla ehti menemään luottotiedot, mutta se oli vain hyvä. En voinut ostaa velaksi, vaan oli opeteltava uudelleen paremmat elämäntavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se omien ranteiden viiltely häiriintyneellä aja samaa asiaa?
Eikö häiriintyneellä ihmisillä ranteiden viiltely ole jo vähän liikaa, jos ihan terä-aseilla perinteiseen tyyliin kuitenkin.
ohis
Tämä on niin hämmentävän yleistä että että siinä ei ole mitään hävettävää. Itsekin kärsin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain työkkärin posti pelottaa. Pupukurssi, orjuus vai karenssi?
Suomessa ei ole orjuutta. Jäniksille tarkoitetusta pupukurssista en ole ikinä kuullutkaan. Minun asenteeni työhön on täysin päinvastainen. Olen tällä hetkellä erittäin mielelläni kuntouttavassa työtoiminnassa ja ihmisille tarkoitetuilla kursseilla olen ollut 6 kertaa. Helmikuun puolessa välissä alkaa 2 kuukauden palkkatyö nykyisessä työtoiminnan paikassani. Onni on se, miksi sen itse tekee. ASENNETTA!!! Ai niin... ei ahdista laskut, tilin saldossa 5 numeroa desimaalin pilkun vasemmalla puolella.
M52
"Orjuus ja Suomi eivät ole sanoja, jotka tuntuisivat sopivan samaan lauseeseen. Näin kuitenkin on. Viranomaisten mukaan vuonna 2009 Suomessa oli 64 orjuustapausta ja vuonna 2010 tapauksia oli 79".
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa voi teidän kanssa.
Miten ihmiset voi sotkea asiansa ja sitten yllättyä seurauksista. "Ahdistaa." JUMALAUTA!
Kun ei aina ole kyse asioidensa sotkemisesta. Minulta meni työpaikka alta koska koko firma meni nurin. Uutta paikkaa ei löytynytkään paniikinomaisesta hakemisesta huolimatta. Vanhempi sairastui. Toinen kuoli. Yksi neljästä perillisestä kavalsi kuolinpesästä rahoja. Kuolinpesän omistuksessa oleva kiinteistö tuhoutui osittain onnettomuudessa, jolle ei kukaan mitään olisi voinut. Kuolinpesä velkaantui. Kaikki jälkipyykki jäi minulle. Olisi pitänyt vetää kavallukset oikeuteen, mutta ei enää ollut voimia, koska kotitilanne (lapsella sairautta) oli niin haastava, ettei riittänyt voimia.
Kyllä siinä alkoi kaikkia yhteydenottoja pelätä, koskien kuolinpesää, lapsen sairautta taikka selvityspyyntöjä ja muita selkkauksia työkkärin taholta. Vaikka kaikki asiani hoidin ajallaan, sitä ahdistelua tulee sieltä täältä.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa voi teidän kanssa.
Miten ihmiset voi sotkea asiansa ja sitten yllättyä seurauksista. "Ahdistaa." JUMALAUTA!
Älä nyt ragee jos itselläsi on kaikki hyvin. En mä sulle oo velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelotti aiemmin :( Nyt helpotti kun jo ulosotossa ja merkintä asiakastiedoissa. Mulla ei tosin ollut mitään ulosmitattavaa ja tällä hetkellä työtön kelan tuella, tässä kuussa tulee varattomuusmerkintä. Kannattaa avata ne kirjeet kuitenkin vaikka tietää mitä niissä on ja vaikkei olisi mitään tehtävissä, pysyy vähän kärryillä, että mitä summia siellä on ja mistä paikoista.....
Miten jumalAuta ihminen ei muka tiedä uinka paljon on velkaa, ja MIHIN???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain työkkärin posti pelottaa. Pupukurssi, orjuus vai karenssi?
Suomessa ei ole orjuutta. Jäniksille tarkoitetusta pupukurssista en ole ikinä kuullutkaan. Minun asenteeni työhön on täysin päinvastainen. Olen tällä hetkellä erittäin mielelläni kuntouttavassa työtoiminnassa ja ihmisille tarkoitetuilla kursseilla olen ollut 6 kertaa. Helmikuun puolessa välissä alkaa 2 kuukauden palkkatyö nykyisessä työtoiminnan paikassani. Onni on se, miksi sen itse tekee. ASENNETTA!!! Ai niin... ei ahdista laskut, tilin saldossa 5 numeroa desimaalin pilkun vasemmalla puolella.
M52
"Orjuus ja Suomi eivät ole sanoja, jotka tuntuisivat sopivan samaan lauseeseen. Näin kuitenkin on. Viranomaisten mukaan vuonna 2009 Suomessa oli 64 orjuustapausta ja vuonna 2010 tapauksia oli 79".
Juuri näin. Päätä aoutaan tietämättä mistään mitään.
Koskaan muulloin ei ole pelottanut kuin työttömänä ollessa, eikä silloinkaan mikään muu kuin TE-palvelujen kirjeet. Pelotti aina mitä absurdeja syitä nyt ovat keksineet katkaista tuet (olen mm. joutunut selvittämään sinne oppilaitokselta hankitulla todistuksella että EN suorita opintoja joita en koskaan ole aikonut tai sanonut suorittavani, mutta joiden suorittaminen olisi vaatinut selvitystä opintojen sivutoimisuudesta) ja mistä hevonkuusesta haluavat minun hakevan kengänkiillottajan paikkaa. Oikeasti tiedot noista sain tietysti netissä kun käytin palvelua lähes päivittäin (ja hain niitä töitä), mutta silti se logo kirjekuoressa aiheutti pahoinvointia.
Suomessa ei ole orjuutta. Jäniksille tarkoitetusta pupukurssista en ole ikinä kuullutkaan. Minun asenteeni työhön on täysin päinvastainen. Olen tällä hetkellä erittäin mielelläni kuntouttavassa työtoiminnassa ja ihmisille tarkoitetuilla kursseilla olen ollut 6 kertaa. Helmikuun puolessa välissä alkaa 2 kuukauden palkkatyö nykyisessä työtoiminnan paikassani. Onni on se, miksi sen itse tekee. ASENNETTA!!! Ai niin... ei ahdista laskut, tilin saldossa 5 numeroa desimaalin pilkun vasemmalla puolella.
M52