Kerrotteko lapsellenne jos hänet on tehty koeputkihedelmöityksellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kerrottu, kun olin teini-ikäinen. Oli jollain tavalla ahdistavaa kuulla siitä, mutta halusin kuitenkin tietää. Viimeistään aikuiselle lapselle pitäisi mielestäni kertoa, koska voivathan nuo lapsensaantivaikeudet olla jossain määrin periytyviä. 

Itsekin ajattelen, että kaikki asiat liittyen siihen, mistä tulee ja kuka on, pitäisi olla luonnollinen jatkumo eli jo pienestä pitäen ikätasoa vastaavalla tavalla ymmärrys siitä, kuka olen ja mistä tulen. Silloin asiasn ikään kuin kasvaa eikä yhtäkkiä vanhemmat heitä, että olitkin koeputkilapsi. Pieni asia ehkä vanhmille, mutta lapsi voi esim teini-iän myllerryksissä aatella, miksei tätä kerrottu aiemmin, vaikka asia koskee häntä.

Mutta jos ihminen ei ikinä sitä saa tietää (mistä saisi jos vanhemmat ei kerro) niin eihän se voi vahingoittaa häntä mitenkään. Harvapa meistä tarkasti tietää missä ja miten meidät on alkuunsaatettu.

Oi millaisia asioita maailmassa voikaan puolustella sillä, että eihän se haittaa jos ei saa koskaan tietää. Yritä nyt tuollaisella moraalilla varustellulle ihmiselle sitten selittää, miksi totuus on toisille ihmisille jonkinasteinen itseisarvo, miksi joku kokee itseään koskevan tiedon tärkeäksi ja sen pimittämisen törkeäksi ja suorastaan julmaksi.

No selitä mulle mitä julmaa siinä on ettei kerrota että ovat saaneet alkunsa klinikalla vanhempien omista soluista?

Juurihan minä yritin. Mutta kun totuus, ihmisen oikeus tietää jne ei riitä syyksi, niin vaikea sitä on mitään enää sanoa. Kai näitä asioita on mahdotonta selittää ihmiselle, joka katsoo perusoikeudekseen pimittää toiselta ihmiseltä oleellisen tiedon hänen alkuperästään. Minun on täysin mahdotonta samaistua tuollaiseen ylimielisyyteen.

Mun mielestä joskus on aiheellista jättää jokin asia kertomatta, esim jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, mitä luulet mitä hyötyä olisi kertoa lapselle? Eikä sitäkään ole hyvä kertoa jos lapsi on ollut epätoivottu vahinko, johon harkittiin aborttia. Ilmeisesti sun mielestä nämäkin pitäisi kertoa? Vai koskeeko tämä yltiörehellisyys nyt vain ifv hoidoissa käyneitä?

Raiskauksen ymmärrän, koska se on äidille niin traumaattinen kokemus, että on täysin ymmärrettävää jos hän ei halua tätä tietoa jakaa kenenkään kanssa - edes oman lapsensa. Ivf:n kohdalla en vaan tällaista perusteltua syytä näe.

Kyllä se nyt on niin että kirjoittajista valtaenemmistö on sitä mieltä että rehellisyys on tärkeintä ja kaikki pitää kertoa. Turha siinä on alkaa piipittämään jotain traumaattisista kokemuksista ja miksi juuri sitä tai tätä lapsensaantikertomusta ei sitten pidäkään kertoa. On se lapsettomuuskin traumaattinen kokemus, tai monelle vahinkoraskaus hyvinkin traumaattinen, vaikka sen kuitenkin on annettu (monenlaisista syistä) jatkua. 

Rehellisyyden kaipuussakin voi olla johdonmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ivf-alkuiset lapset mutta mitään "vikaa" ei löytynyt koskaan kummastakaan meistä vanhemmista. Lapsettomuuden syytä ei siis tiedetä. Kerroin lapsille aika pienenä, että ovat saaneet alkunsa lääkärin avulla. Kumpikaan ei ole asiaan palannut ja nyt ovat jo koululaisia. En oikein tiedä, miten asian ottaisin nyt esiin ja alkaisin kertoa tieteellisin termein, kun kumpaakaan ei kiinnosta.

Tässä kohtaa siis olen sitä mieltä, että riittää, kun lapsille on sanonut lääkärin auttaneen ja jos asia ei kiinnosta, on mieletäni turha alkaa tehdä siitä suurta numeroa. En valitettavasti ole kertonut lapsilleni yksityiskohtaista tietoa sairaudestanikaan, riittää, että he tietävät, että käyn lääkärillä tarkistuskäynneillä. He siis tietävät, että minulla on jokin sairaus mutta eivät tiedä yksityiskohtia enkä jotenkin koe tarpeelliseksi selittää mitään, kun ei ole ollut kiinnostusta asiaa tivata sen tarkemmin.

En itsekään tiedä vanhempieni sairauksista kuin yleispiirteittäin enkä ole siitä katkera tai vihainen.

En kuitenkaan kannata mitään salailua. Jos lapset joskus haluavat tietää enemmän, niin tottakai kerron. En kuitenkaan koe velvollisuudekseni tilittää asioita, joihin he eivät voi vaikuttaa ja jotka eivät vaikuta heidän elämäänsä mitenkään tällä hetkellä.

Minä olen myös kertonut että halusimme heitä todella paljon ja emme saaneet ja sitten saimme lääkärin hoitoa ja onneksi lopulta saimme heidät. Tämä joskus pieninä kerrottu, eivät ole kyselleet sen enempää. Jos tulee puheeksi niin kerron tarkemmin, jos ei niin en näe tarvetta avautua enempää.

Olen kyllä kertonut, että lapsemme on sillä lailla erikoisesti saanut alkunsa, että lääkärin piti laittaa isin vauvasiemen äidin mahaan kasvamaan, kun äidin maha ei oikein toimi kunnolla. Juu, lapsi on viisivuotias vasta, joten sen kummemmin en ole asiaa selittänyt. Mutta en siis näe asiassa mitään ongelmaa tai häpeällistä. Yksi ystäväni, kaukainen sukulainen sekä kaksi työkaveria ovat myös saaneet lapsensa hoidoilla. 

Minun munasarjani eivät toimi kuin rajulla lääkityksellä, ja kuljimme koko tien IVF-hoitoihin asti. Vasta useamman alkionsiirron jälkeen tärppäsi, viiden vuoden hoitojen jälkeen. Lapsella saattaa itsellä olla jonain päivänä edessään sama ongelma, vielähän sitä ei voi tietää. Haluan, että hän siinä kohtaa tietää, että myös hoidoilla voi (ehkä) lapsen saada ja että ainakin minä osaan olla tukena asiassa. Varsinkin sivuoireet olivat minulla niin rajuja, että toiste en hoitoihin mene. Koko lääkityksen ajan oli masennusta (onneksi kesätauon aikana sai pään aina selkeämään), ja kahdesti toimenpiteiden seurauksena päädyin sairaalahoitoon.

Kun lapsi kysyy, milloin hänelle tulee sisko tai veli, sanon aina vain, että ei tule, kun äidin maha ei toimi.

Meillä on 19 vuotiaat kaksoset icsillä saatu. Olen kertonut jo monta vuotta sitten että joskus pariskunnat ei meinaa saada lapsia ja tarvitsee lääkärin apua. Me todella haluttiin lapsia ja meille tehtiin tälläinen operaatio että saatiin lapset. Niille on täysin fine koko asia ja ovat teininä kertoneet omille kavereille. Siinä ei ole mitään outoa tai salattavaa. Se vaan on elämän realiteetti että toiset tarvii apua ja se on luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koeputkiaikuinen

 

Olet siis ihan Spede.

Veä sääki ittes hirtee

Minä kerroin, kun lapsi oli noin 18-vuotias. Hän ei ihmeemminen siitä hätkähtänyt, vaan sanoi, että hänelle olisi voinut kertoa jo aikaisemminkin. Kerroin myös osittain sen takia, että itselläni oli endometrioosi ja se on periytyvää. 

Kerrotteko lapsille myös siitä onko nämä tehty sängyllä, keittiönpöydällä vai vessassa?

Vierailija kirjoitti:

En ole kertonut, on kaksoset 14-v. Jos tulee puhe luonnollisesti, niin sitten kerron. Omista soluista ovat. Mutta en viitsi kertoa kunnes tajuavat asian, saattas kuullostaa tosi oudolta sana "koeputki". En kuitenkaan mitenkään tietoisesti ole asiaa salannutkaan.

Naapuriin syntyi vuosia sitten kaksoset. Koko naapurusto tiesi, että he ovat saaneet alkunsa keinohedelmöityksellä. Itse muutimme alueelle, kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Oliko jollakin lipsahtanut salaisuus vai oliko aivan julkista tietoa.