Lue keskustelun säännöt.
Kerrotteko lapsellenne jos hänet on tehty koeputkihedelmöityksellä?
18.01.2019 |
Siis jos sukusolut on kuitenkin ihan omasta takaa? Meillä on kaksi teini-ikäistä "koeputkilasta" eikä olla kerrottu. Mun mielestä se asia ei kuulu lapselle, ihan sama onko hedelmöitys tapahtunut vanhempien makkarissa vai klinikalla. Mutta toisaalta oisko se lapselle kuitenkin mielenkiintoinen tieto omasta alustaan? Oisko jännä tietää että vaikka heillä on ikäeroa, niin he voisivat olla kaksosia, ovat hedelmöittyneet samaan aikaan, ja he ovat olleet pakkasessa toinen vähän aikaa toinen muutaman vuoden? Vai olisiko se vaan ahdistavaa ja tuntisivat itsensä erilaisiksi kun ovat saaneet alkunsa erilaisilla kuin "muut"?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.
Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)
Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.Tällaista velvoitetta ei ole. Ei klinikalla yhtään puhuttu että lasten kuuluu tietää että ovat saaneet alkunsa siellä.
Mun käyttämällä klinikalla kyllä puhuttiin. Taisi olla mulla parempi klinikka.
Salaatko muutenkin lapseltasi asioita, jotka koskevat häntä?
Tiedätkö missä paikassa itse olet saanut alkusi? Millä asennolla sut on hedelmöitetty? Kärsitkö paljonkin jos nämä sua koskevat asiat on salattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?
Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.
Enpä usko, että kovin monikaan tekisi varmuuden vuoksi liian aikaisin lapsen, vaikka ei olisi yhtään valmis eikä kiinnostaisi lapsenteko. Luulisi, että on päin vastoin lohdullista, jos lähipiirissä olisi esimerkki siitä, että hoidoilla voi onnistua, jos ongelmia tulee.
Itse tein lapsen, vaikka taloudellinen tilanne ei ollut aivan optimaalinen, kun 30 vuoden ikä alkoi tulla vastaan, sillä minulla on sairaus, joka heikentää mahdollisuuksia tulla raskaaksi. Ajattelin, että lapsi tulee sitten, kun tulee. Suureksi yllätyksekseni raskauduin hyvin nopeasti. Ehkä taloudellisen tilanteen kannalta olisi ollut optimaalisinta odottaa vielä pari-kolme vuotta, mutta en halunnut katua yrittämisen aloittamista liian myöhään, jos olisikin ollut jotain ongelmia. Olen ollut ainoastaan todella kiitollinen, että vältyin hedelmällisyysongelmilta, vaikka ihanteellisin elämäntilanne olisi ollut toinen. Mutta en olisi vielä tehnyt lasta, jos en olisi halunnut tai ollut henkisesti valmis.
Nykyaikana minusta näyttää olevan huomattavasti yleisempää, että lapsentekoa lykätään huolettomasti sen sijaan, että tehtäisiin niitä varmuuden vuoksi hedelmättömyyttä peläten liian varhain. Enkä tarkoita, että kaikki lapsentekoa lykkäävät tekisivät sen tahallaan tai eivät ymmärtäisi riskejä. Ymmärrän kyllä, että lasta ei tehdä, jos ei ole miestä tai on sairas tai köyhä kuin kirkonrotta. Ymmärrän hyvin, miksi jotkut eivät koe asiaa vielä turvalliseksi tai mielekkääksi. Näitä huolettomiakin tyyppejä kuitenkin on. Tunnen esimerkiksi pariskunnan, joka on kärsinyt hedelmällisyysongelmista nyt, kun ovat alkaneet yrittää lasta 35 vuoden iän ylitettyään. Molemmat ovat olleet vakiduunissa vuosikymmenen. Omistusasunto on ollut iät ja ajat. Mammonaa ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi, eikä tarpeeksi korkeaa asemaa uralla. Nyt ollaan sitten sormi suussa, kun asiat eivät mene niin kuin suunniteltiin.
Minusta lasten on hyvä tietää vanhempiensa hedelmällisyysongelmista, sillä oman hedelmällisyytensä kaikkivoipaisuuteen tuudittautuminen on lapselle itselleen vahingollista. Valtaosa kuitenkin saa hoidoillakin lapsia, joten ei hedelmällisyysongelmien tarvitse olla mikään pelottava mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.
Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)
Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.Tällaista velvoitetta ei ole. Ei klinikalla yhtään puhuttu että lasten kuuluu tietää että ovat saaneet alkunsa siellä.
Mun käyttämällä klinikalla kyllä puhuttiin. Taisi olla mulla parempi klinikka.
Salaatko muutenkin lapseltasi asioita, jotka koskevat häntä?Tiedätkö missä paikassa itse olet saanut alkusi? Millä asennolla sut on hedelmöitetty? Kärsitkö paljonkin jos nämä sua koskevat asiat on salattu?
Ei lapsettomuushoidoista kertoessa tarvitse mennä yksityiskohtiin. Tieto riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.
Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)
Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.Tällaista velvoitetta ei ole. Ei klinikalla yhtään puhuttu että lasten kuuluu tietää että ovat saaneet alkunsa siellä.
Mun käyttämällä klinikalla kyllä puhuttiin. Taisi olla mulla parempi klinikka.
Salaatko muutenkin lapseltasi asioita, jotka koskevat häntä?Tiedätkö missä paikassa itse olet saanut alkusi? Millä asennolla sut on hedelmöitetty? Kärsitkö paljonkin jos nämä sua koskevat asiat on salattu?
Ei lapsettomuushoidoista kertoessa tarvitse mennä yksityiskohtiin. Tieto riittää.
Mutta itse hoitohan on jo yksityiskohta. Tieto omista juuristaan, ketkä ovat hänen biologisia vanhempiaan, riittää.
No minä kertoisin ainakin siinä vaiheessa kun lapsella alkaa olla tarpeeksi hahmotuskykyä siihen mistä puhutaan. Itse en kyllä jaa aloittajan näkemystä "kaksosuudesta" tietenkään sen vuoksi, että he ovat eri-ikäiset ja senkään vuoksi, etteivät munasolut ole luonnollisesti irronneet saman ovulaation aikana kuten epäidenttisten kaksosten kohdalla käy. Vaikka niin, onhan ne ilmeisesti otettu samalla kertaa eikä useammalla käynnillä, mutta mielestäni tuo kaksosuuden määritelmä ei millään muotoa täyty....
Joka tapauksessa lapsista on varmaan vain mukava kuulla, että he ovat olleet erityisen toivottuja. Lisäksi voi olla kiva tietää minkä takia hedelmällisyys on sinulla tai miehelläsi ollut heikompi, ihan vain jos se sattuu heidän omalle kohdalleen. Ja muutenkin luulisi olevan vain mielenkiintoista jutustella aiheesta.
En sitten tiedä minkälainen perhe teillä on, omituista minusta, että tuollaista asiaa pitää salailla ihan kuin teistä itsestänne keinohedelmöityksessä olisi jotain moraalitonta.... mutta päättäkää itse mikä teille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lapselle sitten myös kertoa jos hän on vahinko? Jos kaikki pitää kerran kertoa avoimesti tai muuten on valehteleva ja julma vanhempi?
Miksi sinä jankkaat tästä asiasta? Ei kukaan voi sinua estää, jos välttämättä haluat omaa lastasi kusettaa. Yleistä hyväksyntää sille lienee kuitenkin turha itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.
Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)
Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.Tällaista velvoitetta ei ole. Ei klinikalla yhtään puhuttu että lasten kuuluu tietää että ovat saaneet alkunsa siellä.
Mun käyttämällä klinikalla kyllä puhuttiin. Taisi olla mulla parempi klinikka.
Salaatko muutenkin lapseltasi asioita, jotka koskevat häntä?Tiedätkö missä paikassa itse olet saanut alkusi? Millä asennolla sut on hedelmöitetty? Kärsitkö paljonkin jos nämä sua koskevat asiat on salattu?
Ei lapsettomuushoidoista kertoessa tarvitse mennä yksityiskohtiin. Tieto riittää.
Mutta itse hoitohan on jo yksityiskohta. Tieto omista juuristaan, ketkä ovat hänen biologisia vanhempiaan, riittää.
No hohhoijaa, se on lääketieteellinen toimenpide eikä vanhempien seksielämän kuvailua. Jos sinä et ymmärrä näiden eroa, niin en tiedä mitä tähän voi enää sanoa. Useimmat ihmiset kyllä pitävät näitä eri asioina.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerrottu, kun olin teini-ikäinen. Oli jollain tavalla ahdistavaa kuulla siitä, mutta halusin kuitenkin tietää. Viimeistään aikuiselle lapselle pitäisi mielestäni kertoa, koska voivathan nuo lapsensaantivaikeudet olla jossain määrin periytyviä.
Itsekin ajattelen, että kaikki asiat liittyen siihen, mistä tulee ja kuka on, pitäisi olla luonnollinen jatkumo eli jo pienestä pitäen ikätasoa vastaavalla tavalla ymmärrys siitä, kuka olen ja mistä tulen. Silloin asiasn ikään kuin kasvaa eikä yhtäkkiä vanhemmat heitä, että olitkin koeputkilapsi. Pieni asia ehkä vanhmille, mutta lapsi voi esim teini-iän myllerryksissä aatella, miksei tätä kerrottu aiemmin, vaikka asia koskee häntä.
Mutta jos ihminen ei ikinä sitä saa tietää (mistä saisi jos vanhemmat ei kerro) niin eihän se voi vahingoittaa häntä mitenkään. Harvapa meistä tarkasti tietää missä ja miten meidät on alkuunsaatettu.
Oi millaisia asioita maailmassa voikaan puolustella sillä, että eihän se haittaa jos ei saa koskaan tietää. Yritä nyt tuollaisella moraalilla varustellulle ihmiselle sitten selittää, miksi totuus on toisille ihmisille jonkinasteinen itseisarvo, miksi joku kokee itseään koskevan tiedon tärkeäksi ja sen pimittämisen törkeäksi ja suorastaan julmaksi.
No selitä mulle mitä julmaa siinä on ettei kerrota että ovat saaneet alkunsa klinikalla vanhempien omista soluista?
Juurihan minä yritin. Mutta kun totuus, ihmisen oikeus tietää jne ei riitä syyksi, niin vaikea sitä on mitään enää sanoa. Kai näitä asioita on mahdotonta selittää ihmiselle, joka katsoo perusoikeudekseen pimittää toiselta ihmiseltä oleellisen tiedon hänen alkuperästään. Minun on täysin mahdotonta samaistua tuollaiseen ylimielisyyteen.
Mun mielestä joskus on aiheellista jättää jokin asia kertomatta, esim jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, mitä luulet mitä hyötyä olisi kertoa lapselle? Eikä sitäkään ole hyvä kertoa jos lapsi on ollut epätoivottu vahinko, johon harkittiin aborttia. Ilmeisesti sun mielestä nämäkin pitäisi kertoa? Vai koskeeko tämä yltiörehellisyys nyt vain ifv hoidoissa käyneitä?
Raiskauksen ymmärrän, koska se on äidille niin traumaattinen kokemus, että on täysin ymmärrettävää jos hän ei halua tätä tietoa jakaa kenenkään kanssa - edes oman lapsensa. Ivf:n kohdalla en vaan tällaista perusteltua syytä näe.
Olen itse koeputkilapsi. En muista milloin vanhempanani ovat sen kertoneet, sillä olen tiennyt sen niin kauan kuin muistan. Ikinä ei ole ahdistanut vaan on aivan luonnollinen asia. Ainakin olen niin toivottu ja haluttu lapsi, että kaikki keinot on käytetty, jotta minut on saatu aikaiseksi.
Minun mielestäni aivan hyvin voi kertoa jo lapsuusiässä, kunhan tilanne on siihen sopiva ja luonteva. Ei koeputkihedelmöityksessä ole mitään salailtavaa tai hävettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti, teini voisi jo asian ymmärtää, on kuitenkin mahdollista että lapsi joutuu myös itse jossain elämänvaiheessa turvautumaan samaan, joten reilua olisi tietää asiasta ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?
Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.
Mitä jos pihalla lapset tietävät lapsen olevan ”ivf” vaikka eivät edes tiedä mitä se on, kuulleet vanhemmiltaan tai kyläjuoruja, ja kiusaavat ja huutelevat tästä lapselle.
Lapsi tulee itkien kotiin. Enhän mä mikään ivf ole, enhä? No itse asiassa olet.
Siinä on enää paha paikkailla mitään ja saada asiasta positiivista asiaa. Asialle tuli jo paha leima. Särö tulee myös luottamukseen vanhempia kohtaan ja epävarmuus, ehkä olen myös jotain muuta väitettyä mitä en tiedä.Jos lapsi olisi tiennyt asian, hän olisi voinut heittää :”Niin olenkin, onko sulla joku ongelma asian kanssa?”
Mitenkäs ne naapurin lapset sen on saanut tietää? Jos vanhemmat eivät ole asiasta puhuneet! Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ei he voi kylillä alkaa juoruta.
Eihän siihen tarvita kun yksi löyhäsuinen hoitsu pikkukylältä, joka puhuu kotona omat ja muidenkin asiat. Tai ehkä on vain jossain kodissa arvuuteltu, että olisko hoidoilla syntynyt. Pari pientä pataa siihen päälle korvat höröllään nappaamassa sanan sieltä ja toisen täältä niin siinähän se jo on.
Tai innokas mummi on möläyttänyt kylillä, onhan noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisitteko itse jos saisitte tietää että vanhempanne ovat saaneet lääkärinhoitoa saadakseen teidät, eikä teille ole sitä kerrottu?
Loukkaantuisin jo siitä, jos vanhempani olisivat saaneet lääkärinhoitoa sairauteen eivätkä kertoisi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset luomusti, mutta kyllä kertoisin, jos olisi "koeputkilapsia". Kyllähän lapset kysyvät jo pieninä, miten se vauva äidin mahaan tulee, niin luonnollista kertoa, että normaalisti näin, mutta teidän tapauksessanne näin. Täysin luonteva asia kertoa, missä ei ole mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin osa lapsen tarinaa.
Toisaalta olen samaa mieltä, mutta pitäisikö lapsia suojella siltä että kohtaavat ymmärtämättömiä ihmisiä livenä tai keskustelupalstoilla (täälläkin olen monesti lukenut) joiden mielestä: ivf pitäisi kieltää/ on luonnotonta/ ifv lapset on jotenkin poikkeavia? Jos he eivät tiedä olevansa ivf lapsia eihän se heitä sitten satuta. Ap
Minusta on turha salata tällaisia asioita vain siinä pelossa, että se satuttaisi lasta. Maailma on täynnä asioita, joilla loukata muita. Siksi minusta on terveempää rakentaa lapselle ikätason mukainen vahva itseluottamus ja lämpimät, rehelliset välit vanhempiin, joiden kanssa asioista voi sitten keskustella. Kun asioista puhutaan avoimesti, lapsi kasvaa jo pienestä asti siihen, että hyvin harva asia lopulta on huonoa tai jotenkin hävettävää.
Oma poikani tuli itkien yhtenä päivänä kotiin ja kertoi, että kaveri oli haukkunut meidän perhettä köyhäksi (vaikka ei nyt varsinaisesti olla). Siinä sitten pohdittiin yhdessä A) onko köyhyys nimittelyn arvoinen asia ja B) mitä se kertoo nimittelijästä itsestään. Mietittiin myös, mitä voisi seuraavalla kerralla kysesisessä tilanteessa vastata.
Mä lähden myös liputtamaan avoimuuden puolesta. Lapsi voi luottaa siihen, että kaikki olennainen on kerrottu.
Lasta ei säästellä sillä, että jätetään asioita kertomatta vaan niin, että ne kerrotaan oikein ja rehellisesti.
Kyllä lapsia pitää suojella, eikä kertoa heille joka asiaa mitä he eivät pysty käsittelemään.
No eihän sitä asiaa lapselle kerrota niin vaikeasti, ettei pysty käsittelemään. Vanhemman tehtävähän on asiat esittää lapsentasoisesti. Aika kädetöntä vanhemmuutta, jos asiaa ei osaa ilmaista niin, että oma lapsi sen käsittää ilman ahdistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset luomusti, mutta kyllä kertoisin, jos olisi "koeputkilapsia". Kyllähän lapset kysyvät jo pieninä, miten se vauva äidin mahaan tulee, niin luonnollista kertoa, että normaalisti näin, mutta teidän tapauksessanne näin. Täysin luonteva asia kertoa, missä ei ole mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin osa lapsen tarinaa.
Toisaalta olen samaa mieltä, mutta pitäisikö lapsia suojella siltä että kohtaavat ymmärtämättömiä ihmisiä livenä tai keskustelupalstoilla (täälläkin olen monesti lukenut) joiden mielestä: ivf pitäisi kieltää/ on luonnotonta/ ifv lapset on jotenkin poikkeavia? Jos he eivät tiedä olevansa ivf lapsia eihän se heitä sitten satuta. Ap
Minusta on turha salata tällaisia asioita vain siinä pelossa, että se satuttaisi lasta. Maailma on täynnä asioita, joilla loukata muita. Siksi minusta on terveempää rakentaa lapselle ikätason mukainen vahva itseluottamus ja lämpimät, rehelliset välit vanhempiin, joiden kanssa asioista voi sitten keskustella. Kun asioista puhutaan avoimesti, lapsi kasvaa jo pienestä asti siihen, että hyvin harva asia lopulta on huonoa tai jotenkin hävettävää.
Oma poikani tuli itkien yhtenä päivänä kotiin ja kertoi, että kaveri oli haukkunut meidän perhettä köyhäksi (vaikka ei nyt varsinaisesti olla). Siinä sitten pohdittiin yhdessä A) onko köyhyys nimittelyn arvoinen asia ja B) mitä se kertoo nimittelijästä itsestään. Mietittiin myös, mitä voisi seuraavalla kerralla kysesisessä tilanteessa vastata.
Mä lähden myös liputtamaan avoimuuden puolesta. Lapsi voi luottaa siihen, että kaikki olennainen on kerrottu.
Lasta ei säästellä sillä, että jätetään asioita kertomatta vaan niin, että ne kerrotaan oikein ja rehellisesti.
Kyllä lapsia pitää suojella, eikä kertoa heille joka asiaa mitä he eivät pysty käsittelemään.
No eihän sitä asiaa lapselle kerrota niin vaikeasti, ettei pysty käsittelemään. Vanhemman tehtävähän on asiat esittää lapsentasoisesti. Aika kädetöntä vanhemmuutta, jos asiaa ei osaa ilmaista niin, että oma lapsi sen käsittää ilman ahdistuksia.
Miten musta tuntuu, että useimmille lapsille "vauvansiemenen" ja "munan" laittaminen johonkin astiaan ja siitä äidin masuun voi itseasiassa olla vähemmän järkyttävä asia, kuin luomusiittäminen. ;'D
Vierailija kirjoitti:
Olen koeputkiaikuinen
Olet siis ihan Spede.
Siitä saa kertoa, jos kokee tarpeelliseksi. Vaikka siinä ei ole mitään hävettävää niin jos ei tule muuten puheeksi lasten kanssa ei siitä mitään numeroa tarvitse nostaa.
Minulla ja siskollani se on aina ollut tiedossa. En ymmärrä miksi joku siitä tiedosta ahdistuu. Ei siitä mitään numeroa tehty. Oman sain ihan luomuna.
Meillä ivf-alkuiset lapset mutta mitään "vikaa" ei löytynyt koskaan kummastakaan meistä vanhemmista. Lapsettomuuden syytä ei siis tiedetä. Kerroin lapsille aika pienenä, että ovat saaneet alkunsa lääkärin avulla. Kumpikaan ei ole asiaan palannut ja nyt ovat jo koululaisia. En oikein tiedä, miten asian ottaisin nyt esiin ja alkaisin kertoa tieteellisin termein, kun kumpaakaan ei kiinnosta.
Tässä kohtaa siis olen sitä mieltä, että riittää, kun lapsille on sanonut lääkärin auttaneen ja jos asia ei kiinnosta, on mieletäni turha alkaa tehdä siitä suurta numeroa. En valitettavasti ole kertonut lapsilleni yksityiskohtaista tietoa sairaudestanikaan, riittää, että he tietävät, että käyn lääkärillä tarkistuskäynneillä. He siis tietävät, että minulla on jokin sairaus mutta eivät tiedä yksityiskohtia enkä jotenkin koe tarpeelliseksi selittää mitään, kun ei ole ollut kiinnostusta asiaa tivata sen tarkemmin.
En itsekään tiedä vanhempieni sairauksista kuin yleispiirteittäin enkä ole siitä katkera tai vihainen.
En kuitenkaan kannata mitään salailua. Jos lapset joskus haluavat tietää enemmän, niin tottakai kerron. En kuitenkaan koe velvollisuudekseni tilittää asioita, joihin he eivät voi vaikuttaa ja jotka eivät vaikuta heidän elämäänsä mitenkään tällä hetkellä.
Mun mielestä joskus on aiheellista jättää jokin asia kertomatta, esim jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, mitä luulet mitä hyötyä olisi kertoa lapselle? Eikä sitäkään ole hyvä kertoa jos lapsi on ollut epätoivottu vahinko, johon harkittiin aborttia. Ilmeisesti sun mielestä nämäkin pitäisi kertoa? Vai koskeeko tämä yltiörehellisyys nyt vain ifv hoidoissa käyneitä?