Kerrotteko lapsellenne jos hänet on tehty koeputkihedelmöityksellä?

Silppu kirjoitti:

Ei pidä lisääntyä jos se ei onnistu luonnollisesti.

Eikä pidä ehkäistä, jos se ei suju luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kerron hänelle joka tapauksessa, että hänet ostettiin romaneilta.

Ai, meitä taas aina lapsena peloteltiin että meidät myydään näille jos osata käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

En ikinä tule ymmärtämään vanhempia, jotka kiusaamisen pelossa antavat lapsilleen tusinanimiä ja jättävät kertomatta lapsia koskettavia asioita.

Eiköhän lasta ahdista enemmän vanhempien salailu ja valehtelu sitten kun se hänelle selviää.

Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.

Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)

Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

En ikinä tule ymmärtämään vanhempia, jotka kiusaamisen pelossa antavat lapsilleen tusinanimiä ja jättävät kertomatta lapsia koskettavia asioita.

Eiköhän lasta ahdista enemmän vanhempien salailu ja valehtelu sitten kun se hänelle selviää.

Ei se ole valehtelua jos ei kerro lapselle omista lisääntymisongelmistaan. Ja miten se lapselle selviää? Ja jos jostain selviää niin selittää sitten vaan että lapsi on biologisesti heidän ja se riittää tiedoksi, lisääntymistapa on vanhempien välinen asia jota ei katsottu tarpeelliseksi kertoa, tiedosta ei ole mitään hyötyä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset luomusti, mutta kyllä kertoisin, jos olisi "koeputkilapsia". Kyllähän lapset kysyvät jo pieninä, miten se vauva äidin mahaan tulee, niin luonnollista kertoa, että normaalisti näin, mutta teidän tapauksessanne näin. Täysin luonteva asia kertoa, missä ei ole mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin osa lapsen tarinaa.

Toisaalta olen samaa mieltä, mutta pitäisikö lapsia suojella siltä että kohtaavat ymmärtämättömiä ihmisiä livenä tai keskustelupalstoilla (täälläkin olen monesti lukenut) joiden mielestä: ivf pitäisi kieltää/ on luonnotonta/ ifv lapset on jotenkin poikkeavia? Jos he eivät tiedä olevansa ivf lapsia eihän se heitä sitten satuta. Ap

Minusta on turha salata tällaisia asioita vain siinä pelossa, että se satuttaisi lasta. Maailma on täynnä asioita, joilla loukata muita. Siksi minusta on terveempää rakentaa lapselle ikätason mukainen vahva itseluottamus ja lämpimät, rehelliset välit vanhempiin, joiden kanssa asioista voi sitten keskustella. Kun asioista puhutaan avoimesti, lapsi kasvaa jo pienestä asti siihen, että hyvin harva asia lopulta on huonoa tai jotenkin hävettävää.

Oma poikani tuli itkien yhtenä päivänä kotiin ja kertoi, että kaveri oli haukkunut meidän perhettä köyhäksi (vaikka ei nyt varsinaisesti olla). Siinä sitten pohdittiin yhdessä A) onko köyhyys nimittelyn arvoinen asia ja B) mitä se kertoo nimittelijästä itsestään. Mietittiin myös, mitä voisi seuraavalla kerralla kysesisessä tilanteessa vastata.

Mä lähden myös liputtamaan avoimuuden puolesta. Lapsi voi luottaa siihen, että kaikki olennainen on kerrottu.

Lasta ei säästellä sillä, että jätetään asioita kertomatta vaan niin, että ne kerrotaan oikein ja rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.

Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)

Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.

Tällaista velvoitetta ei ole. Ei klinikalla yhtään puhuttu että lasten kuuluu tietää että ovat saaneet alkunsa siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset luomusti, mutta kyllä kertoisin, jos olisi "koeputkilapsia". Kyllähän lapset kysyvät jo pieninä, miten se vauva äidin mahaan tulee, niin luonnollista kertoa, että normaalisti näin, mutta teidän tapauksessanne näin. Täysin luonteva asia kertoa, missä ei ole mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin osa lapsen tarinaa.

Toisaalta olen samaa mieltä, mutta pitäisikö lapsia suojella siltä että kohtaavat ymmärtämättömiä ihmisiä livenä tai keskustelupalstoilla (täälläkin olen monesti lukenut) joiden mielestä: ivf pitäisi kieltää/ on luonnotonta/ ifv lapset on jotenkin poikkeavia? Jos he eivät tiedä olevansa ivf lapsia eihän se heitä sitten satuta. Ap

Minusta on turha salata tällaisia asioita vain siinä pelossa, että se satuttaisi lasta. Maailma on täynnä asioita, joilla loukata muita. Siksi minusta on terveempää rakentaa lapselle ikätason mukainen vahva itseluottamus ja lämpimät, rehelliset välit vanhempiin, joiden kanssa asioista voi sitten keskustella. Kun asioista puhutaan avoimesti, lapsi kasvaa jo pienestä asti siihen, että hyvin harva asia lopulta on huonoa tai jotenkin hävettävää.

Oma poikani tuli itkien yhtenä päivänä kotiin ja kertoi, että kaveri oli haukkunut meidän perhettä köyhäksi (vaikka ei nyt varsinaisesti olla). Siinä sitten pohdittiin yhdessä A) onko köyhyys nimittelyn arvoinen asia ja B) mitä se kertoo nimittelijästä itsestään. Mietittiin myös, mitä voisi seuraavalla kerralla kysesisessä tilanteessa vastata.

Mä lähden myös liputtamaan avoimuuden puolesta. Lapsi voi luottaa siihen, että kaikki olennainen on kerrottu.

Lasta ei säästellä sillä, että jätetään asioita kertomatta vaan niin, että ne kerrotaan oikein ja rehellisesti.

Kyllä lapsia pitää suojella, eikä kertoa heille joka asiaa mitä he eivät pysty käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää opettako lapsianne pelkäämään erilaisuutta. On hienoa olla erilainen.

Itselläni sekä ivf alkuisia luovutetuilla siittiöillä ja niiden jälkeen luomuna syntyneitä omilla siittiöillä. Siinäpä teille miettimistä :)

Lapsilla on oikeus tietää alkuperänsä niin hyvin kuin mahdollista on sitten adoptoitu, luovutetuilla soluilla tai omilla. Aina se ei ole mahdollista, vaikka olisi luomunakin, mutta olemme velvollisia kertomaan sen mitä tiedämme.

Tällaista velvoitetta ei ole. Ei klinikalla yhtään puhuttu että lasten kuuluu tietää että ovat saaneet alkunsa siellä.

Mun käyttämällä klinikalla kyllä puhuttiin. Taisi olla mulla parempi klinikka.

Salaatko muutenkin lapseltasi asioita, jotka koskevat häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kerrottu, kun olin teini-ikäinen. Oli jollain tavalla ahdistavaa kuulla siitä, mutta halusin kuitenkin tietää. Viimeistään aikuiselle lapselle pitäisi mielestäni kertoa, koska voivathan nuo lapsensaantivaikeudet olla jossain määrin periytyviä. 

Itsekin ajattelen, että kaikki asiat liittyen siihen, mistä tulee ja kuka on, pitäisi olla luonnollinen jatkumo eli jo pienestä pitäen ikätasoa vastaavalla tavalla ymmärrys siitä, kuka olen ja mistä tulen. Silloin asiasn ikään kuin kasvaa eikä yhtäkkiä vanhemmat heitä, että olitkin koeputkilapsi. Pieni asia ehkä vanhmille, mutta lapsi voi esim teini-iän myllerryksissä aatella, miksei tätä kerrottu aiemmin, vaikka asia koskee häntä.

Mutta jos ihminen ei ikinä sitä saa tietää (mistä saisi jos vanhemmat ei kerro) niin eihän se voi vahingoittaa häntä mitenkään. Harvapa meistä tarkasti tietää missä ja miten meidät on alkuunsaatettu.

Oi millaisia asioita maailmassa voikaan puolustella sillä, että eihän se haittaa jos ei saa koskaan tietää. Yritä nyt tuollaisella moraalilla varustellulle ihmiselle sitten selittää, miksi totuus on toisille ihmisille jonkinasteinen itseisarvo, miksi joku kokee itseään koskevan tiedon tärkeäksi ja sen pimittämisen törkeäksi ja suorastaan julmaksi.

Loukkaantuisitteko itse jos saisitte tietää että vanhempanne ovat saaneet lääkärinhoitoa saadakseen teidät, eikä teille ole sitä kerrottu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kerrottu, kun olin teini-ikäinen. Oli jollain tavalla ahdistavaa kuulla siitä, mutta halusin kuitenkin tietää. Viimeistään aikuiselle lapselle pitäisi mielestäni kertoa, koska voivathan nuo lapsensaantivaikeudet olla jossain määrin periytyviä. 

Itsekin ajattelen, että kaikki asiat liittyen siihen, mistä tulee ja kuka on, pitäisi olla luonnollinen jatkumo eli jo pienestä pitäen ikätasoa vastaavalla tavalla ymmärrys siitä, kuka olen ja mistä tulen. Silloin asiasn ikään kuin kasvaa eikä yhtäkkiä vanhemmat heitä, että olitkin koeputkilapsi. Pieni asia ehkä vanhmille, mutta lapsi voi esim teini-iän myllerryksissä aatella, miksei tätä kerrottu aiemmin, vaikka asia koskee häntä.

Mutta jos ihminen ei ikinä sitä saa tietää (mistä saisi jos vanhemmat ei kerro) niin eihän se voi vahingoittaa häntä mitenkään. Harvapa meistä tarkasti tietää missä ja miten meidät on alkuunsaatettu.

Oi millaisia asioita maailmassa voikaan puolustella sillä, että eihän se haittaa jos ei saa koskaan tietää. Yritä nyt tuollaisella moraalilla varustellulle ihmiselle sitten selittää, miksi totuus on toisille ihmisille jonkinasteinen itseisarvo, miksi joku kokee itseään koskevan tiedon tärkeäksi ja sen pimittämisen törkeäksi ja suorastaan julmaksi.

No selitä mulle mitä julmaa siinä on ettei kerrota että ovat saaneet alkunsa klinikalla vanhempien omista soluista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

En ikinä tule ymmärtämään vanhempia, jotka kiusaamisen pelossa antavat lapsilleen tusinanimiä ja jättävät kertomatta lapsia koskettavia asioita.

Eiköhän lasta ahdista enemmän vanhempien salailu ja valehtelu sitten kun se hänelle selviää.

Ei se ole valehtelua jos ei kerro lapselle omista lisääntymisongelmistaan. Ja miten se lapselle selviää? Ja jos jostain selviää niin selittää sitten vaan että lapsi on biologisesti heidän ja se riittää tiedoksi, lisääntymistapa on vanhempien välinen asia jota ei katsottu tarpeelliseksi kertoa, tiedosta ei ole mitään hyötyä lapselle.

Kyllä muuten on, jos syy ongelmiin on mahdollisesti perinnöllinen. Voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkään lapsi lykkää aikuisena omaan lastenhankintaan liittyviä päätöksiä ja mahdollista hoitoonhakeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

En ikinä tule ymmärtämään vanhempia, jotka kiusaamisen pelossa antavat lapsilleen tusinanimiä ja jättävät kertomatta lapsia koskettavia asioita.

Eiköhän lasta ahdista enemmän vanhempien salailu ja valehtelu sitten kun se hänelle selviää.

Ei se ole valehtelua jos ei kerro lapselle omista lisääntymisongelmistaan. Ja miten se lapselle selviää? Ja jos jostain selviää niin selittää sitten vaan että lapsi on biologisesti heidän ja se riittää tiedoksi, lisääntymistapa on vanhempien välinen asia jota ei katsottu tarpeelliseksi kertoa, tiedosta ei ole mitään hyötyä lapselle.

Kyllä muuten on, jos syy ongelmiin on mahdollisesti perinnöllinen. Voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkään lapsi lykkää aikuisena omaan lastenhankintaan liittyviä päätöksiä ja mahdollista hoitoonhakeutumista.

Eli jos ei ole perinnöllinen niin sit on ok? Hyvä, meillä ei isän lapsettomuuden syy voi mitenkään periytyä tyttärelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kerrottu, kun olin teini-ikäinen. Oli jollain tavalla ahdistavaa kuulla siitä, mutta halusin kuitenkin tietää. Viimeistään aikuiselle lapselle pitäisi mielestäni kertoa, koska voivathan nuo lapsensaantivaikeudet olla jossain määrin periytyviä. 

Itsekin ajattelen, että kaikki asiat liittyen siihen, mistä tulee ja kuka on, pitäisi olla luonnollinen jatkumo eli jo pienestä pitäen ikätasoa vastaavalla tavalla ymmärrys siitä, kuka olen ja mistä tulen. Silloin asiasn ikään kuin kasvaa eikä yhtäkkiä vanhemmat heitä, että olitkin koeputkilapsi. Pieni asia ehkä vanhmille, mutta lapsi voi esim teini-iän myllerryksissä aatella, miksei tätä kerrottu aiemmin, vaikka asia koskee häntä.

Mutta jos ihminen ei ikinä sitä saa tietää (mistä saisi jos vanhemmat ei kerro) niin eihän se voi vahingoittaa häntä mitenkään. Harvapa meistä tarkasti tietää missä ja miten meidät on alkuunsaatettu.

Oi millaisia asioita maailmassa voikaan puolustella sillä, että eihän se haittaa jos ei saa koskaan tietää. Yritä nyt tuollaisella moraalilla varustellulle ihmiselle sitten selittää, miksi totuus on toisille ihmisille jonkinasteinen itseisarvo, miksi joku kokee itseään koskevan tiedon tärkeäksi ja sen pimittämisen törkeäksi ja suorastaan julmaksi.

No selitä mulle mitä julmaa siinä on ettei kerrota että ovat saaneet alkunsa klinikalla vanhempien omista soluista?

Juurihan minä yritin. Mutta kun totuus, ihmisen oikeus tietää jne ei riitä syyksi, niin vaikea sitä on mitään enää sanoa. Kai näitä asioita on mahdotonta selittää ihmiselle, joka katsoo perusoikeudekseen pimittää toiselta ihmiseltä oleellisen tiedon hänen alkuperästään. Minun on täysin mahdotonta samaistua tuollaiseen ylimielisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

Mitä jos pihalla lapset tietävät lapsen olevan ”ivf” vaikka eivät edes tiedä mitä se on, kuulleet vanhemmiltaan tai kyläjuoruja, ja kiusaavat ja huutelevat tästä lapselle.

Lapsi tulee itkien kotiin. Enhän mä mikään ivf ole, enhä? No itse asiassa olet.

Siinä on enää paha paikkailla mitään ja saada asiasta positiivista asiaa. Asialle tuli jo paha leima. Särö tulee myös luottamukseen vanhempia kohtaan ja epävarmuus, ehkä olen myös jotain muuta väitettyä mitä en tiedä.

Jos lapsi olisi tiennyt asian, hän olisi voinut heittää :”Niin olenkin, onko sulla joku ongelma asian kanssa?”

Pitääkö lapselle sitten myös kertoa jos hän on vahinko? Jos kaikki pitää kerran kertoa avoimesti tai muuten on valehteleva ja julma vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

En ikinä tule ymmärtämään vanhempia, jotka kiusaamisen pelossa antavat lapsilleen tusinanimiä ja jättävät kertomatta lapsia koskettavia asioita.

Eiköhän lasta ahdista enemmän vanhempien salailu ja valehtelu sitten kun se hänelle selviää.

Ei se ole valehtelua jos ei kerro lapselle omista lisääntymisongelmistaan. Ja miten se lapselle selviää? Ja jos jostain selviää niin selittää sitten vaan että lapsi on biologisesti heidän ja se riittää tiedoksi, lisääntymistapa on vanhempien välinen asia jota ei katsottu tarpeelliseksi kertoa, tiedosta ei ole mitään hyötyä lapselle.

Kyllä muuten on, jos syy ongelmiin on mahdollisesti perinnöllinen. Voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkään lapsi lykkää aikuisena omaan lastenhankintaan liittyviä päätöksiä ja mahdollista hoitoonhakeutumista.

Eli jos ei ole perinnöllinen niin sit on ok? Hyvä, meillä ei isän lapsettomuuden syy voi mitenkään periytyä tyttärelle.

No en minä sanonut, että oman lapsen huijaaminen on siinä tapauksessa ok. Tuo oli vaan esimerkki siitä, milloin sillä saattaisi olla konkreettistakin merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?

Jos se aiheuttaa ahdistusta lapselle, jos hän kokee olevansa erilainen, jos hän kertoo koulukavereilleen ja he alkavat kiusata sen takia, jos hän kuulee joiltain mielipiteitä ettei ifv lapsien kuuluisi olla olemassa koska se ei ole luonnollista, jos hän alkaa pelkäämään että hänkään ei saa lapsia ja tekee pelon vuoksi liian aikaisin lapsen vaikka ei muuten olisi vielä vanhemmuuteen valmis. Siinä syitä.

Mitä jos pihalla lapset tietävät lapsen olevan ”ivf” vaikka eivät edes tiedä mitä se on, kuulleet vanhemmiltaan tai kyläjuoruja, ja kiusaavat ja huutelevat tästä lapselle.

Lapsi tulee itkien kotiin. Enhän mä mikään ivf ole, enhä? No itse asiassa olet.

Siinä on enää paha paikkailla mitään ja saada asiasta positiivista asiaa. Asialle tuli jo paha leima. Särö tulee myös luottamukseen vanhempia kohtaan ja epävarmuus, ehkä olen myös jotain muuta väitettyä mitä en tiedä.

Jos lapsi olisi tiennyt asian, hän olisi voinut heittää :”Niin olenkin, onko sulla joku ongelma asian kanssa?”

Mitenkäs ne naapurin lapset sen on saanut tietää? Jos vanhemmat eivät ole asiasta puhuneet! Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ei he voi kylillä alkaa juoruta.