Lue keskustelun säännöt.
Kerrotteko lapsellenne jos hänet on tehty koeputkihedelmöityksellä?
18.01.2019 |
Siis jos sukusolut on kuitenkin ihan omasta takaa? Meillä on kaksi teini-ikäistä "koeputkilasta" eikä olla kerrottu. Mun mielestä se asia ei kuulu lapselle, ihan sama onko hedelmöitys tapahtunut vanhempien makkarissa vai klinikalla. Mutta toisaalta oisko se lapselle kuitenkin mielenkiintoinen tieto omasta alustaan? Oisko jännä tietää että vaikka heillä on ikäeroa, niin he voisivat olla kaksosia, ovat hedelmöittyneet samaan aikaan, ja he ovat olleet pakkasessa toinen vähän aikaa toinen muutaman vuoden? Vai olisiko se vaan ahdistavaa ja tuntisivat itsensä erilaisiksi kun ovat saaneet alkunsa erilaisilla kuin "muut"?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset luomusti, mutta kyllä kertoisin, jos olisi "koeputkilapsia". Kyllähän lapset kysyvät jo pieninä, miten se vauva äidin mahaan tulee, niin luonnollista kertoa, että normaalisti näin, mutta teidän tapauksessanne näin. Täysin luonteva asia kertoa, missä ei ole mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin osa lapsen tarinaa.
Toisaalta olen samaa mieltä, mutta pitäisikö lapsia suojella siltä että kohtaavat ymmärtämättömiä ihmisiä livenä tai keskustelupalstoilla (täälläkin olen monesti lukenut) joiden mielestä: ivf pitäisi kieltää/ on luonnotonta/ ifv lapset on jotenkin poikkeavia? Jos he eivät tiedä olevansa ivf lapsia eihän se heitä sitten satuta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerrottu, kun olin teini-ikäinen. Oli jollain tavalla ahdistavaa kuulla siitä, mutta halusin kuitenkin tietää. Viimeistään aikuiselle lapselle pitäisi mielestäni kertoa, koska voivathan nuo lapsensaantivaikeudet olla jossain määrin periytyviä.
Osaatko avata mikä siinä tiedossa ahdisti? Se ehkä helpottaisi aikanaan omalle lapselle kertomista.
En osaa sanoa. Ehkä se, että tieto tuli ihan yllätyksenä. Ehkä ajattelin myös sitä, että en ole geneettisesti niin hyvää laatua, koska en ollut nopein siittiö, tai jotain. Jälkeenpäin ajateltuna vanhempien olisi kannattanut kertoa jos silloin, kun olin pieni lapsi enkä pahimmissa murrosiässä.
Ennen ajattelin että kerrotaan kunhan tulevat aikuisikään tai sen kynnykselle, mutta keskustelu hoitavan lääkärin kanssa muutti ajatuksia. Tämän mukaan lapsettomuushoidoissa jossa lapsettomuuden syy on jokin funktionaalinen häiriö jommalla kummalla niin tuo helposti jää kummittelemaan mieleen että "onkohan mullakin". Ja on sitten (kuulemma) ihan turhaan johtanut esim. seksuaalielämän ongelmiin aikuisena kun pitää perimänsä ansiosta ainakin alitajuisesti itseään jotenkin heikkona. Vaikka eihän se niin tietenkään ole, mutta nyt puhutaankin mielen kommervenkeista.
Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin luulisi ja kaikkea ei voi käsitellä niin suoraviivaisesti kuin haluaisi. Kaikki lapsethan esim. jossain vaiheessa miettivät että onko heidät adoptoitu. Siihen voi totuudenmukaisesti sanoa että väliäkö tuolla ja me rakastatetaan sinua jne ja joo sut on adoptoitu, mutta se mitä se lapsi siinä oikeasti miettii on se että onko hänet joskus hylätty ja rakastetaanko häntä oikeasti. Ei adoptiota pidä eikä voi salata, mutta ei siinä se totuuden tietäminen ole autuaaksitekevää, vaan se miten autetaan lasta sitä asiaa käsittelemään. Lapsettomuushoito taas on triviaalia salata, varsinkin jos perimä on omilta vanhemmilta, joten näen vähemmän syitä absoluuttiseen avoimuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IVF-lapsilla on hieman muita kohonneempi riski sairastua syöpään. Siksi aion kertoa omille lapsilleni, miten he ovat saaneet alkunsa - eli IVF-hoidoilla - sitten, kun ovat riittävän vanhoja ymmärtämään asian.
Se hieman kohonnut riskihän koskee vain lapsuusiän syöpiä, joten ei kannattane sillä pelotella.
Mutta muuten ilman muuta olen kertomisen kannalla. Jo siksikin, että salaisuudet tuppaavat paljastumaan kuitenkin, ja sitten se voi olla isompi järkytys, jos on salattu.
Mitä järkyttävää siinä olisi? Miksi lapsen kuuluisi tietää missä paikassa hänen hedelmöitys on tapahtunut? Tiedätkö itse?
Minusta tämä olisi aivan luonnollinen asia kertoa lapselle ja olisin lapselle kertonut tästä pitkin hänen elämäänsä ikätasoisesti. Pienelle lapselle on normaali ja riittävä tieto, että lääkäri auttoi isää ja äitiä ja sitten saimme sinut.
Lapseni ovat syntyneet luomumenetelmällä, mutta toisaalta en ole tätäkään tapaa mitenkään ’mainostanut’. Ehkä siksi, että luomu on kuitenkin oletus vaikka lapsettomuushoidot nykyisin yleisiä ovatkin.
Näen että vanhempien lapsettomuushoidot ovat lapselle aikuisiässä tärkeä tieto kun hän aloittaa oman perheen perustamisen. Jos asia on ollut esillä jo pitkin matkaa, niin siitä on helppo puhua eikä tule ’pimitettynä salaisuutena’.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ajattelin että kerrotaan kunhan tulevat aikuisikään tai sen kynnykselle, mutta keskustelu hoitavan lääkärin kanssa muutti ajatuksia. Tämän mukaan lapsettomuushoidoissa jossa lapsettomuuden syy on jokin funktionaalinen häiriö jommalla kummalla niin tuo helposti jää kummittelemaan mieleen että "onkohan mullakin". Ja on sitten (kuulemma) ihan turhaan johtanut esim. seksuaalielämän ongelmiin aikuisena kun pitää perimänsä ansiosta ainakin alitajuisesti itseään jotenkin heikkona. Vaikka eihän se niin tietenkään ole, mutta nyt puhutaankin mielen kommervenkeista.
Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin luulisi ja kaikkea ei voi käsitellä niin suoraviivaisesti kuin haluaisi. Kaikki lapsethan esim. jossain vaiheessa miettivät että onko heidät adoptoitu. Siihen voi totuudenmukaisesti sanoa että väliäkö tuolla ja me rakastatetaan sinua jne ja joo sut on adoptoitu, mutta se mitä se lapsi siinä oikeasti miettii on se että onko hänet joskus hylätty ja rakastetaanko häntä oikeasti. Ei adoptiota pidä eikä voi salata, mutta ei siinä se totuuden tietäminen ole autuaaksitekevää, vaan se miten autetaan lasta sitä asiaa käsittelemään. Lapsettomuushoito taas on triviaalia salata, varsinkin jos perimä on omilta vanhemmilta, joten näen vähemmän syitä absoluuttiseen avoimuuteen.
Olipa hyvä pointti. Kiitos tästä.
-Se joka mainitsi kohonneesta syöpäriskistä ja jonka lapset ivf:llä alkunsa saaneita
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä olisi aivan luonnollinen asia kertoa lapselle ja olisin lapselle kertonut tästä pitkin hänen elämäänsä ikätasoisesti. Pienelle lapselle on normaali ja riittävä tieto, että lääkäri auttoi isää ja äitiä ja sitten saimme sinut.
Lapseni ovat syntyneet luomumenetelmällä, mutta toisaalta en ole tätäkään tapaa mitenkään ’mainostanut’. Ehkä siksi, että luomu on kuitenkin oletus vaikka lapsettomuushoidot nykyisin yleisiä ovatkin.
Näen että vanhempien lapsettomuushoidot ovat lapselle aikuisiässä tärkeä tieto kun hän aloittaa oman perheen perustamisen. Jos asia on ollut esillä jo pitkin matkaa, niin siitä on helppo puhua eikä tule ’pimitettynä salaisuutena’.
Miksi on tärkeä tieto? Ei kaikki ongelmat ole periytyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä olisi asia, jota lapselle ei voisi kertoa?
Ei pidä lisääntyä jos se ei onnistu luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä olisi aivan luonnollinen asia kertoa lapselle ja olisin lapselle kertonut tästä pitkin hänen elämäänsä ikätasoisesti. Pienelle lapselle on normaali ja riittävä tieto, että lääkäri auttoi isää ja äitiä ja sitten saimme sinut.
Lapseni ovat syntyneet luomumenetelmällä, mutta toisaalta en ole tätäkään tapaa mitenkään ’mainostanut’. Ehkä siksi, että luomu on kuitenkin oletus vaikka lapsettomuushoidot nykyisin yleisiä ovatkin.
Näen että vanhempien lapsettomuushoidot ovat lapselle aikuisiässä tärkeä tieto kun hän aloittaa oman perheen perustamisen. Jos asia on ollut esillä jo pitkin matkaa, niin siitä on helppo puhua eikä tule ’pimitettynä salaisuutena’.
Miksi on tärkeä tieto? Ei kaikki ongelmat ole periytyviä.
Juuri tuo sana ’kaikki’. Jotkut ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä olisi aivan luonnollinen asia kertoa lapselle ja olisin lapselle kertonut tästä pitkin hänen elämäänsä ikätasoisesti. Pienelle lapselle on normaali ja riittävä tieto, että lääkäri auttoi isää ja äitiä ja sitten saimme sinut.
Lapseni ovat syntyneet luomumenetelmällä, mutta toisaalta en ole tätäkään tapaa mitenkään ’mainostanut’. Ehkä siksi, että luomu on kuitenkin oletus vaikka lapsettomuushoidot nykyisin yleisiä ovatkin.
Näen että vanhempien lapsettomuushoidot ovat lapselle aikuisiässä tärkeä tieto kun hän aloittaa oman perheen perustamisen. Jos asia on ollut esillä jo pitkin matkaa, niin siitä on helppo puhua eikä tule ’pimitettynä salaisuutena’.
Miksi on tärkeä tieto? Ei kaikki ongelmat ole periytyviä.
Juuri tuo sana ’kaikki’. Jotkut ovat.
Vanhemmat varmasti tietävät onko syy perinnöllinen vaiko ei. Ja jos on vaikka endometrioosi kyseessä niin voihan äiti kertoa että hänellä on tällainen sairaus ja siihen saa hoitoa jos tyttärelle joskus sellainen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin aikuisena viimeistään. Mitäpä tuota salailemaan, tuskin edes teini on niin vajaa että kokisi tuollaisesta alemmuutta tai huonommuutta. Luulisi, että olisi vain mukavaa kuulla olleensa todella toivottu. Ja kannatan avoimuutta hedelmällisyysongelmista, ne ovat todella yleisiä ja varmasti yleistyvät tulevaisuudessakin (länsimaissa miesten siittiöiden määrä ollut jatkuvassa syöksykierteessä). Osa ongelmista voi olla perinnöllisiä. Vaikka asia omien lasten hankinta ei olisi lapselle vielä ajankohtaista, niin hänen on hyvä olla tietoinen, että se ei välttämättä suju noin vaan - ja tällöin on apua ja tukea saatavilla. Tai vähintään lapsi oppii hienotunteisuutta muiden ihmisten lastenhankintaa kohtaan.
Me kerroimme lapselle jo ihan pienenä. Ikätasoisesti tietty että hänet on aikaansaatu IVF-hoidon avulla. Teimme siitä ihan positiivisen asian että "äiti ja isi halusi sinua niin paljon että kun ei meinannut muuten onnistua niin pyydettiin lääkäriltä apua". Näin ollen lapsi on asian tiennyt "aina" ja keskustelua on ollut helppo laajentaa/syventää kun lapsi on tullut vanhemmaksi.
En näe mitään syytä miksen olisi kertonut, voihan olla että lapsella itsellään tulee joskus ongelmia asian kanssa (joko omalta tai kumppaninsa puolelta, lapsemme on tyttö) tai sitten ei. Tai jollain ystävällä on lapsettomuusongelmaa. Silloin toivottavasti asia on lapselle helpompi käsitellä kun on tieto omasta taustasta elänyt mukana koko elämän ajan.
En ole itse koskaan hävennyt asiaa (siis lapsettomuushoitoja) ja ihan avoimesti olen puhunut siitä että olen käynyt hoidoissa jos siitä tulee puhe jonkun kanssa. Aika moni on avautunut itsekin sen jälkeen että "niin tota mullakin kyllä/mun siskolla/mäkin olen" eli ei tässä mielestäni ole mitään salassapidettävää. Hassua nyt ehkä on että yhä vieläkin (lapsi 10v) jossain lääkäripapereissa saattaa lukea alussa "10v perusterve IVF-taustainen lapsi" että kaipa sillä on sitten jollekin lääkärille väliä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silppu kirjoitti:
Ei pidä lisääntyä jos se ei onnistu luonnollisesti.
En kerro, tässä syy. Eipähän tarvitse lapsen pahoittaa mieltään tällaisten ihmisten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä olisi aivan luonnollinen asia kertoa lapselle ja olisin lapselle kertonut tästä pitkin hänen elämäänsä ikätasoisesti. Pienelle lapselle on normaali ja riittävä tieto, että lääkäri auttoi isää ja äitiä ja sitten saimme sinut.
Lapseni ovat syntyneet luomumenetelmällä, mutta toisaalta en ole tätäkään tapaa mitenkään ’mainostanut’. Ehkä siksi, että luomu on kuitenkin oletus vaikka lapsettomuushoidot nykyisin yleisiä ovatkin.
Näen että vanhempien lapsettomuushoidot ovat lapselle aikuisiässä tärkeä tieto kun hän aloittaa oman perheen perustamisen. Jos asia on ollut esillä jo pitkin matkaa, niin siitä on helppo puhua eikä tule ’pimitettynä salaisuutena’.
Miksi on tärkeä tieto? Ei kaikki ongelmat ole periytyviä.
Juuri tuo sana ’kaikki’. Jotkut ovat.
Jos tietää, ettei ole?
Mielestäni kannattaa kuitenkin kertoa ja ajoissa. Salaisuudet paljastuvat useimmiten, ja jos ne paljastuu murrosiän myrskyissä niin huono juttu, eikä myöhemminkään kovin kiva ole. Horjuttaa luottamusta vanhempiin kovasti.
Miksei voisi kertoa, en ymmärrä. Eihän siinä mitään häpeämistä ole.
Kerron hänelle joka tapauksessa, että hänet ostettiin romaneilta.
Itsellä ei ole asiasta kokemusta, mutta kertoisin varmasti. Minua ainakin itseäni kiknnostaisi tietää, jos omilla vanhemmilla olisi tällainen tausta. Yhtälailla minua on kiinnostanut esim. kuinka synnytys lähti käyntiin ja eteni..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä olisi aivan luonnollinen asia kertoa lapselle ja olisin lapselle kertonut tästä pitkin hänen elämäänsä ikätasoisesti. Pienelle lapselle on normaali ja riittävä tieto, että lääkäri auttoi isää ja äitiä ja sitten saimme sinut.
Lapseni ovat syntyneet luomumenetelmällä, mutta toisaalta en ole tätäkään tapaa mitenkään ’mainostanut’. Ehkä siksi, että luomu on kuitenkin oletus vaikka lapsettomuushoidot nykyisin yleisiä ovatkin.
Näen että vanhempien lapsettomuushoidot ovat lapselle aikuisiässä tärkeä tieto kun hän aloittaa oman perheen perustamisen. Jos asia on ollut esillä jo pitkin matkaa, niin siitä on helppo puhua eikä tule ’pimitettynä salaisuutena’.
Miksi on tärkeä tieto? Ei kaikki ongelmat ole periytyviä.
Juuri tuo sana ’kaikki’. Jotkut ovat.
Vanhemmat varmasti tietävät onko syy perinnöllinen vaiko ei. Ja jos on vaikka endometrioosi kyseessä niin voihan äiti kertoa että hänellä on tällainen sairaus ja siihen saa hoitoa jos tyttärelle joskus sellainen tulee.
En ymmärrä miksi koko lapsettomuushoitoasiasta ei voisi yhtä lailla kertoa. Et kai pidä sitä minään häveliäisenä salaisuutena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset luomusti, mutta kyllä kertoisin, jos olisi "koeputkilapsia". Kyllähän lapset kysyvät jo pieninä, miten se vauva äidin mahaan tulee, niin luonnollista kertoa, että normaalisti näin, mutta teidän tapauksessanne näin. Täysin luonteva asia kertoa, missä ei ole mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin osa lapsen tarinaa.
Toisaalta olen samaa mieltä, mutta pitäisikö lapsia suojella siltä että kohtaavat ymmärtämättömiä ihmisiä livenä tai keskustelupalstoilla (täälläkin olen monesti lukenut) joiden mielestä: ivf pitäisi kieltää/ on luonnotonta/ ifv lapset on jotenkin poikkeavia? Jos he eivät tiedä olevansa ivf lapsia eihän se heitä sitten satuta. Ap
Minusta on turha salata tällaisia asioita vain siinä pelossa, että se satuttaisi lasta. Maailma on täynnä asioita, joilla loukata muita. Siksi minusta on terveempää rakentaa lapselle ikätason mukainen vahva itseluottamus ja lämpimät, rehelliset välit vanhempiin, joiden kanssa asioista voi sitten keskustella. Kun asioista puhutaan avoimesti, lapsi kasvaa jo pienestä asti siihen, että hyvin harva asia lopulta on huonoa tai jotenkin hävettävää.
Oma poikani tuli itkien yhtenä päivänä kotiin ja kertoi, että kaveri oli haukkunut meidän perhettä köyhäksi (vaikka ei nyt varsinaisesti olla). Siinä sitten pohdittiin yhdessä A) onko köyhyys nimittelyn arvoinen asia ja B) mitä se kertoo nimittelijästä itsestään. Mietittiin myös, mitä voisi seuraavalla kerralla kysesisessä tilanteessa vastata.
"Analyysissä yhdistettiin 11 aikaisemman tutkimuksen aineistot, ja niiden perusteella koeputkihedelmöityksellä syntyneillä todetaan noin 30 - 40 prosenttia useammin lapsuuden syöpiä kuin muilla lapsilla.
Yksittäiselle lapselle riski on käytännössä hyvin pieni, mutta väestötasolla se voi jo näkyä. Tähän mennessä keinohedelmöityksellä on saanut alkunsa noin 3,5 miljoonaa lasta eri puolilla maailmaa.
Suomessa koeputkihedelmöityksellä syntyy vuosittain yli 1 500 lasta. Koeputkihedelmöitystä voidaan käyttää lähes kaikista syistä johtuvassa lapsettomuudessa."
Ylen uutisesta kopsattu. Lähde Uutispalvelu Duodecim.