Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapian kalleus
17.01.2019 |
Onko kenelläkään muulla ollut tilannetta, että jopa omavastuu on ylivoimainen maksaa kuntoutusterpiasta. Kuinka paljon se teillä noin yleensä on? Olen kuntoutustuella, mutta en toimeentulotukoasiakas, joten omavastuu todellakin on omavastuu. Tuntuuko muista, että koko genre on totaalisen ylihinnoiteltua versus ihan todennettavaankin tuloksellisuuteen? Henkilökohtaisesti pelottaa myös se, että leivästä nipistämällä viskaan rahani kankkulan kaivoon. Kaipaan sekä kokemuksia että neuvoja.
Kommentit (295)
Edit: vielä haluan tiedustella, onko tuo kolme vuotta käytännössä riittänyt kenellekään toipumiseen? Itse on traumataustainen ja pääasiallinen dg vaikea-asteinen, toistuva masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Totta. Paykoterpia alkaa olla Suomessa samanlaista eliitin pelleilyajanvietettä mitä se on Jenkeissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen. Rahat eivät riitä käynteihin vaikka olen täyspäivätöissä. Kaksi käyntiä per viikko, 28 euroa jää maksettavaa kerrasta. 2 x 28 x 4 = 224 euroa neljässä viikossa. Diagnooseina toistuvajaksoinen masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Terapeutti on tuttu ja tiedän/luotan että hänen kanssaan homma toimii, koska olen käynyt vuoden kerran viikossa hänen luonaan.
Lisäksi 2000-luvun alussa käyty terapia näytti kuinka iso ero oli 2 kertaa viikossa käymisellä 1 kertaa viikossa käymiseen. Tuolloin sain terapian avulla täysin jumissa ollutta elämääni niin paljon eteenpäin että muutuin syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta aikuisesta työntekijäksi vakkarisopimuksella ja masennusoireet helpottivat merkittävästi. Viisitoista vuotta työelämää ja taas ollaan kuopan pohjalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrian poliklinikoilla ei ole yksilöterapeuttikoulutettuja henkilöitä, ja epäpäteviltäkin saa vain satunnaisesti lyhytkestoista supportiivista keskusteluapua = ei mitään. Onko psykoterpiaa mahdollista saada kokonaan lääkinnällisenä kuntoutuksena?
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
TÄYSIN SAMAA MIELTÄ KANSSASI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko kelan terapeutista valittaa?
Oli niin surkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Ymmärrätkö lainkaan mitä kirjoitit? Tuohan kumoaa kokonaan ammatillisuuden tai koulutuksen merkityksen - onko tämä todella ammattilaisen omasta suusta? Käytännössä olisi siis aivan sama, jos tapailisin äiti ammaa, shamaania tai vaikka naapurin Reiskaa jos ”kemiat hyvin kohtaa”? Tulos olisi jopa parempi kuin eri taajuuksilla kohdatun terapeutin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Voiko kelan terapeutista valittaa?
Oli niin surkea.
Voi. Kelaan ja Valviraan. Voit myös vaihtaa terapeutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Voiko tämä olla totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kohtuuttoman kallista, mikä on älyttömässä ristiriidassa vielä sen kanssa että terapiaa tarvitsevien taloudellinen tilanne ei yleensä ole yltäkylläinen. Sitten päälle se, että terapian taso vaihtelee ihan hirveästi terapeutista riippuen. Kaikki terapia saman terapiasuuntauksen sisällä ei siis todellakaan ole välttämättä avuksi tai hyödyllistä. Olisi kiva jos tähän jotenkin puututtaisiin. On vaikea kuvitella, että fyysisissä sairauksissa hoidon taso vaihtelisi niin paljon, tai että hoitoon pääsy yksistään olisi niin riippuvaista potilaan varallisuudesta. Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin invalidisoivia, heikentävät ja tuhoavat työkykyä (mikä on yhteiskunnan tappio)ja lisäävät myös muiden sairauksien ja kuoleman riskiä.
Terapeuttini kertoi taannoin että tutkimusten mukaan terapian tehoon vaikuttaa varsin vähän terapeutin koulutustaso tai kokemus tai hänen edustamansa suuntaus. Ilmeisesti terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevin tekijä.
Voiko tämä olla totta?
Kemia on tietenkin tärkeää, mutta kyllä terapiasuuntauksellakin on väliä. Miksi erilaisia suuntauksia sitten edes olisi? Esim itse en moniongelmaisena ahdistus / ocd tapauksena hyötynyt mitään psykodynaamisesta terapiasta. Myöhemmin ymmärsin, että olisin tarvinnut jotain konkreettisia harjoitteita ja yleensä palautetta terapautilta, jotain vuorovaikutteista keskustelua asioista, en sitä että terapeutti vain hymähtelee ja nyökyttelee päätään kun puhun. Painin edelleen ongelmieni kanssa, mutta terapiaan en uskalla enää mennä, koska en voi hukata enää rahaa sellaiseen mikä ei välttämättä toimi ollenkaan.
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.