Lue keskustelun säännöt.
O atko minimalistit jon KonMarittavat täysin terveitä?
17.01.2019 |
Jos kerran vedetään jo niin överiksi, että nukkuu lattialla ja syö pahvilautasilta koska kaikki tavarata ovat pitäneet laittaa maritushuumassa pois?
Kommentit (124)
Minulla on kahdet kenkäparit ja olen viimepäivinä olen miettinyt toisten poislaittamista. Eilen luovun talvitakista ja myin sen pois, kun taaskaan ei ole ollut kovin kylmä talvi. Takki veiväin tilaa eikä tuottanut onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön paperilautasilta silloin, kun en jaksa tehdä tiskiä. Lautassetti kyllä on. Minimalismi on minulle elämän helpottamista ja yksinkertaistamista varten. Kiva fiilis, kun muuttoon riittää perus pakettiauto.
Minä en edes käytä paperilautasia. Ne saadtuttavat ja kuormittavat luontoa. Siksi syön vain sellaista ruokaa joka ei vaadi astioita ja aterimia syödäkseen vaan voi syödä esimerkiksi käsin.
Niiden valmistaminen toki vie hieman luonnonvaroja, mutta meillä päin jätteet poltetaan energiaksi. En kyllä itse tulisi toimeen ilman lämmintä ruokaa.
Pahvilautasia polttamallako ateriasi lämmität?
Jätteenpolttolaitoksessa poltetaan (mm.) paperilautaseni muun yhdyskuntajätteen mukana, ja sillä tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä. Joten välillisesti kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minimalisti. Kysy mitä haluat.
En ole aivan terve. Minulla on flunssaa ja sökö polvi.
Miksi haluat nukkua lattialla? Miksi et halua nukkua sängyssä? Miksi et halua sänkyä?
Ap
En pidä runkopatjoista, joten jos minulla olisi sänky, nukkuisin aivan samanlaisella patjalla kun nyt nukun lattialla. Asuntoni on pieni ja sänky veisi siitä liikaa tilaa. Se on myös kallis ja hankalasti muutettava huonekalu. Patjan korjaaminen pois vie vähemmän aikaa kuin sängyn petaaminen.
Muuta kysyttävää? Vastailen mielelläni.
Mikä asunnossasi sitten vie tilaa, jos sinne sänkyä ei mahdu?
Eniten tilaa vievät kirjahylly, sohva ja pöytä.
Sohva on minulle paljon tärkeämpi huonekalu kuin sänky. Siinä on hyvä loikoilla, lukea ja istua iltaa ystävien kanssa. Seuraavaan muuttoon mennessä kyllä varmaan myyn tämän ja hankin uuden, paremmin tarpeisiini sopivan tilalle.
Kirjahyllyssä on paljon kirjoja. Pidän siitä, että omistan kirjoja, vaikka ne painavat paljon ja tulevat harvakseltaan uudelleen luetuiksi. En ole valmis siirtymään täysin digikirjoihin eikä kaikkia niteitäni sellaisina saisikaan. Karsia kyllä voisi ehkä 100-120 kirjaan.
Pöytä on aika pieni mutta se on hyvä olla työskentelyyn ja lautapeleihin. Sellainen sohvapöydästä ruokapöydäksi laajeneva pöytä voisi olla aika siisti. Ehkä tulevaisuudessa.
Ei kuulosta minimalostilta. Oletko nyt aivan varma ettet ole hamstraaja? Kuulostaa, että sinulla on aivan hirveän paljon tavaraa.
Lol. Hieno provo, Hermanni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaista materiaa teillä ei ole mitä useimmilla samassa elämäntilanteissa elävillä on?
Sänkyä, autoa, lapsia, lemmikkejä, urheiluvaatteita, harrastusvälineitä.
Osa on terveitä, osa ei. Esimerkki ei-terveestä: karsinut fiilisperusteella tavaransa minimiin, karsinut aivan sellaisia juttujakin jotka kuuluvat aivan perusvälttämättömyyksiin. Ei siinä vielä mitään, mutta seilaa tavaroiden kanssa koko ajan edestakaisin. Päättää yhtäkkiä, että ei tarvitse enää yksiäkään verhoja. Yrittää myydä kaikki verhonsa ostohintaan kavereille, sitten myy niitä Torissa ja käyttää siihen mielettömästi aikaa. Puoli vuotta verhoista luovuttuaan haluaakin verhot ja käy ostamassa uudet. Nekin sitten vuoden sisällä heivataan. Hänellä on viiden vuoden sisällä menossa ties kuinka mones keittiön pöytä. Välillä pitää sitä turhakkeena ja haluaa olla ilman, välillä haluaa mahdollisimman ison, välillä pitää olla pikkuinen yhdenistuttava baaripöytä. Aina sähelletään päiväkausia Torissa tai Facebook-kirppiksellä vanhasta luopumiseksi ja sitten haetaan kaupasta uusi. Samaten vaatteiden kanssa on jatkuva sirkus. Hän ylpeilee, miten kaikki vaatteensa mahtuvat yhteen pienehköön matkalaukkuun, mutta käyttää hirveästi energiaa metsästäessään koko ajan The Farkkuja tai muuta. Yli puoli vuotta vanhat vaatteet nakataan pääsääntöisesti Uffin laatikkoon. Lisäksi hän kerjää koko ajan läheisiltään (etenkin perheenjäseniltään) kaikkea lainaan. Ei siinä mitään, kukapa yksinasuva sinkkunainen ei olisi pyytänyt isältään vaikkapa porakonetta lainaan, mutta kun hän tarvitsee koko ajan jotain, perusjuttujakin. Ja v-tuilee näiden tavaroita lainaavien tavarapaljoudesta ja liian isoista asunnoista.
Minusta tuo on jotenkin vastenmielinen elämäntyyli, ELLEI siihen yhdistetä kierrätystä. Hän ei kuitenkaan hanki mitään käytettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.
Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.
Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!
Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.
Lainasin kirjan kirjastosta, luin ja konmarotin sen roskikseen. Ei tullut paha sakko, alle puolet siitä mitä uutena maksaa kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46 jatkaa: terveen minimalistisen konmarittajan erottaa mielestäni ei-terveestä johdonmukaisuus. Ei ole normaalia, jos aikuinen ihminen muuttaa koko ajan mieltään siitä, mitä tarvitsee. Tai jos muuttaa, niin pitäisi olla vähän itsetuntemusta olla heittämättä kaikkea koko ajan pois. Sekään ei ole terve piirre, jos pitää ohjenuoranaan pikemminkin kaiken sellaisen heittämistä pois, mistä ei ole aivan varma, sen sijaan että säästäisi toistaiseksi sellaiset tavarat, joista ei ole varma, haluaako luopua vai ei. Tervettä käytöstä on myös vastavuoroisuus tavaroiden lainaamisessa jonkun samanlaisen elämäntavan omaavan kanssa. Epätervettä on loisia normaalin määrän tavaraa omistavien nahassa ja olla koko ajan vailla palveluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KonMari ei tarkoita minimalismia vaan sitä, että säilyttää iloa tuottavat tavarat ja karsii iloa tuottamattomat pois.
Tavaratko teille iloa tuottaa? Voi hyvänen aika...
Ehkä sinun pitäisi itsesi olla minimalisti, jos omistat vain turhaa iloa tuottamatonta krääsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.
Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.
Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!
Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.
Eihän se minimalismi sitä tarkoita. Ihan hyvin voi työskennellä tai harrastaa jotain missä luodaan jotain.
Jumissa tanssilattialla -blogi
Seitsemän asiaa joihin minimalisti kompastuu
Teksti lähetetty maanantaina, syyskuuta 24, 2018
Moni tietää mitä minimalismi on. Se on eräänlainen elämäntyyli, jossa luopumalla kaikesta turhasta voit yhtäkkiä paremmin, tämä ei ole aina totta. Olen minimalisti vuodesta 2014 ja tämän jälkeen olen lopunut paljosta turhasta, muun muassa toisesta laajakaistasta.
Aikoinaan se tuntui paremmalta, nyt vain hyvältä, mutta miksi? Onni ei tule luopumisesta ja ihminen kaipaa työtä - siksi joskus on ollut ikävä kaappien järjestämistä. Tilanne tänään on se, että kun käyn kaappejani läpi, en löydä sieltä mitään poistettavaa. Olen saapunut minimalismissa päätepysäkille. Tässä tilanteessa on aika miettiä mikä järki minimalismissa on?
Kotini on helpompi siivota, mutta olen tullut matkalla pihiksi. Minulla ei ollut tarvetta toisiin kuulokkeisiin, minulla ei ollut halua toiseen nettiin, minulla ei ollut tarvetta edes olkalaukkuun. Tänä vuonna kysyin naapurilta pientä olkalaukkua matkalla Saksaan. Sain sellaisen, mutta nyt oli pakko hankkia oma. Ei aina voi nojautua muihin. Toisaalta tykkään minimalismista, koska se on siistinyt elämääni muun muassa laskujen ja tavaroiden osalta. Niin ei kuitenkaan voi jatkaa loputtomiin.
Näihin asioihin minimalisti kompastuu: https://www.jumissatanssilattialla.fi/2018/09/minimalismi-ja-lopputulos…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konmari-metodi ei edellytä kaikkien tavaroiden poisheittoa tai minimalismia. Konmarin mukaan kaiken, mikä tuottaa iloa, saa säästää. Jotkut jotka eivät ole lukeneet kirjaa tai sisäistäneet lukemaansa, toki kuvittelevat, että konmarissa tähdätään minimalismiin, mutta he ovat väärässä. Joillakin iloa tuottamattomista tavaroista luopumisen lopputuloksena toki voi olla minimalistinen koti.
Entäs ruuvit, naulat, teipit, roskapussit, laastarit, tiskirätit sun muut tavarat, jotka eivät tuota mitään iloa, mutta ovat tarpeellisia?
Luovuin sägystä kun hankin uuden parjan. Vanha sänky ei enää tuottanut enää iloa enkä myöskään enää tarvinnut sitä. Pelkällä patjallakin voi nukkua myös ilmam sänkyä. Enkä voisi väittää etteikö myös voisi saada peremmin unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KonMari ei tarkoita minimalismia vaan sitä, että säilyttää iloa tuottavat tavarat ja karsii iloa tuottamattomat pois.
Minulle taas tuottavat kaikki rakkaat tavarani paljon iloa ja niitä on paljon!
T: Maksimalisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari-metodi ei edellytä kaikkien tavaroiden poisheittoa tai minimalismia. Konmarin mukaan kaiken, mikä tuottaa iloa, saa säästää. Jotkut jotka eivät ole lukeneet kirjaa tai sisäistäneet lukemaansa, toki kuvittelevat, että konmarissa tähdätään minimalismiin, mutta he ovat väärässä. Joillakin iloa tuottamattomista tavaroista luopumisen lopputuloksena toki voi olla minimalistinen koti.
Entäs ruuvit, naulat, teipit, roskapussit, laastarit, tiskirätit sun muut tavarat, jotka eivät tuota mitään iloa, mutta ovat tarpeellisia?
Kyllä nuo mainitut ainakin minulle tuottavat iloa. Saan taulun seunään kun on ruuveja/nauloja, roskat siististi kierrötettyä, pöydän ruoanjämistä pyyhittyä puhtaaksi tiskirätillä jne. Olisi paljon hankalampaa jos nuo tavarat puuttuisivat.
Elämää Rakastava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KonMari ei tarkoita minimalismia vaan sitä, että säilyttää iloa tuottavat tavarat ja karsii iloa tuottamattomat pois.
Minulle taas tuottavat kaikki rakkaat tavarani paljon iloa ja niitä on paljon!
T: Maksimalisti
Täällä toinen
T: Materialisti
Elämää Rakastava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KonMari ei tarkoita minimalismia vaan sitä, että säilyttää iloa tuottavat tavarat ja karsii iloa tuottamattomat pois.
Minulle taas tuottavat kaikki rakkaat tavarani paljon iloa ja niitä on paljon!
T: Maksimalisti
Oletko myös konmarittaja?
Mistä sitä tavaraa oikein tulee niin paljon, että niistä voi pakettiautokaupalla luopua jatkuvasti? Eikö olisi järkevämpää vähentää tavaran hankkimista ja ostaa vain semmoista mitä tarvitsee? Hirveetä tuhlaamista ostella tavaraa ja heittää sitä sitten takaovesta roskikseen kun tavara ahdistaa. Miksi sen turhan tavaran hankki alun perinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari-metodi ei edellytä kaikkien tavaroiden poisheittoa tai minimalismia. Konmarin mukaan kaiken, mikä tuottaa iloa, saa säästää. Jotkut jotka eivät ole lukeneet kirjaa tai sisäistäneet lukemaansa, toki kuvittelevat, että konmarissa tähdätään minimalismiin, mutta he ovat väärässä. Joillakin iloa tuottamattomista tavaroista luopumisen lopputuloksena toki voi olla minimalistinen koti.
Entäs ruuvit, naulat, teipit, roskapussit, laastarit, tiskirätit sun muut tavarat, jotka eivät tuota mitään iloa, mutta ovat tarpeellisia?
Kyllä nuo kaikki tuovat iloa. Tiskirätti mm. olen valinnut lempivärini mukaan, se näyttää kivalta ja sillä on hyvä pyyhkiä puhtaaksi keittiö, ja siisti keittiö tuottaa iloa.
Monella luovan alan ihmisellä on itseasiassa hyvinkin säntillistä kotonaan ja työympäristössä (etenkin siellä). Minullakin, vaikka taitelija olenkin.