O atko minimalistit jon KonMarittavat täysin terveitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.

Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.

Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!

Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.

Eihän se minimalismi sitä tarkoita. Ihan hyvin voi työskennellä tai harrastaa jotain missä luodaan jotain.

Jos luo jotain fyysistä tuotetta maailmaan lisää, on vaikea väittää minimalistiksi.

Kuten kaiken muunkin, minimalismin ja tavaroiden karsimisen voi tehdä terveellä tavalla tai vetää överiksi.

Joillekin ihmisille on minimalismi ihan luontainen tapa elää. Joillekin minimalistien tai KonMarin neuvoista on ollut hyötyä, vaikka eivät minimalisteja olekaan (esim. minulle, "oikeaoppinen" minimalismi on kauhistus, mutta tavarasuhteen pohdinta on tuonut elämääni paljon hyödyllistä).

Jotkut sitten innostuvat liikaa ja vetävät ihan överiksi. Kyllähän näitä on, vaikka eivät monesti itse myönnäkään övereitään. Anoreksiavertaus ei varmaan olisi ihan tuulesta temmattu, sillä kontrollihan se monille (useimmille?) anorektikoillekin taitaa olla se varsinainen "juttu".

Vierailija kirjoitti:

Elämää Rakastava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KonMari ei tarkoita minimalismia vaan sitä, että säilyttää iloa tuottavat tavarat ja karsii iloa tuottamattomat pois.

Minulle taas tuottavat kaikki rakkaat tavarani paljon iloa ja niitä on paljon!

T: Maksimalisti

Oletko myös konmarittaja?

KonMarittaa voi myös niikin, että poislaityamisen sijaan päätttkin vain hankkimaan lisää tavaroita. KonMarittaminen ei ole sitä että tavaroita vain karsitaan. Minimalistipelissä tätä riskiä ei kuitenkaan lle ja siksi pidän minimalistipeliä paljon tehokkaampana ratkaisuna. Minimalisti pelin idea on se, että ensimmäisenä päivänä karsit yhden tavarna, seuraavana kaksi, komantena neljä, neljäntenä kahdeksan ja viidentenä kuisitoista. Karsittavien tavaroiden määrä kaksinkertaistuu joka päivä. Itse kokeilin sitä kahden vuoden ajan ja olen tyytyväinen. Suosittelen myös muille jotka haluavat päästä tavaroistaan eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.

Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.

Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!

Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.

Eihän se minimalismi sitä tarkoita. Ihan hyvin voi työskennellä tai harrastaa jotain missä luodaan jotain.

Jos luo jotain fyysistä tuotetta maailmaan lisää, on vaikea väittää minimalistiksi.

Höpönpöppöä! Voihan sitä hyvinkin suunnitella pelkistettyjä ja minimalistisia tuotteita.

Olen karsinut elämästäni mm. sosiaalisen median, ikävät tuttavat ja turhat velvollisuudet. Ei-materiaalinen karsiminen on elämän yksinkertaistamisen kannalta vielä tärkeämpää kuin tavarasta eroon hankkiutuminen.

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.

Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.

Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!

Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.

Eihän se minimalismi sitä tarkoita. Ihan hyvin voi työskennellä tai harrastaa jotain missä luodaan jotain.

Jos luo jotain fyysistä tuotetta maailmaan lisää, on vaikea väittää minimalistiksi.

Höpönpöppöä! Voihan sitä hyvinkin suunnitella pelkistettyjä ja minimalistisia tuotteita.

Tekopyhää, kunnon minimalisti kierrättää.

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut elämästäni mm. sosiaalisen median, ikävät tuttavat ja turhat velvollisuudet. Ei-materiaalinen karsiminen on elämän yksinkertaistamisen kannalta vielä tärkeämpää kuin tavarasta eroon hankkiutuminen.

Miksi ihmeessä sitten roikut täällä AV:llä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää Rakastava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KonMari ei tarkoita minimalismia vaan sitä, että säilyttää iloa tuottavat tavarat ja karsii iloa tuottamattomat pois.

Minulle taas tuottavat kaikki rakkaat tavarani paljon iloa ja niitä on paljon!

T: Maksimalisti

Oletko myös konmarittaja?

KonMarittaa voi myös niikin, että poislaityamisen sijaan päätttkin vain hankkimaan lisää tavaroita. KonMarittaminen ei ole sitä että tavaroita vain karsitaan. Minimalistipelissä tätä riskiä ei kuitenkaan lle ja siksi pidän minimalistipeliä paljon tehokkaampana ratkaisuna. Minimalisti pelin idea on se, että ensimmäisenä päivänä karsit yhden tavarna, seuraavana kaksi, komantena neljä, neljäntenä kahdeksan ja viidentenä kuisitoista. Karsittavien tavaroiden määrä kaksinkertaistuu joka päivä. Itse kokeilin sitä kahden vuoden ajan ja olen tyytyväinen. Suosittelen myös muille jotka haluavat päästä tavaroistaan eroon.

Minusta taas konmarittaminen on minimalismipeliä järkevämpää, koska ei minulla ole mitään tarvetta hankkiutua eroon lukumääräisesti tietystä määrästä tavaraa vaan hävittää ainoastaan ne, jotka ovat täysin turhia ja tarpeettomia. Hamsteri en ole ollut ikinä ja minulla on suuria määriä ainoastaan vaatteissa ja kengissä, koska rakastan muotia. Kippija ja kuppoja, kirjoja tai sisustusroinaa en ole ikinä keräillyt.

Taatusti ovat terveempiä kuin krääsänkeräilijät.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Tuo sopii vain tietynlaiseen elämäntyyliin, valitettavasti. Esimerkiksi se päässä oleva kakkuvuoka tai vatkain ei paljon auta, kun pitäisi leipoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.

Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.

Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!

Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.

Eihän se minimalismi sitä tarkoita. Ihan hyvin voi työskennellä tai harrastaa jotain missä luodaan jotain.

Jos luo jotain fyysistä tuotetta maailmaan lisää, on vaikea väittää minimalistiksi.

Höpönpöppöä! Voihan sitä hyvinkin suunnitella pelkistettyjä ja minimalistisia tuotteita.

Tekopyhää, kunnon minimalisti kierrättää.

Minimalismi ei ole yhtä kuin kierrätys. Toki minimalismia voi yhdistää kierrätykseen, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä. Itse pidän selkeästä ja pelkistetystä designista ja muodista, mutta en harrasta kirpparikauppaa lainkaan, en ostajana varsinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Tuo sopii vain tietynlaiseen elämäntyyliin, valitettavasti. Esimerkiksi se päässä oleva kakkuvuoka tai vatkain ei paljon auta, kun pitäisi leipoa.

Ratkaisu on hyvin yksinkertainen ja simppeli, silloin jos ei ole vatkainta ja kakkuvuokaa niin silloin ei myöskään leivoskella kakkuja. Ja kun et leivo kakkuja, et myöskään tarvitse vuokaa ja vatkainta. Näin helppoa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut elämästäni mm. sosiaalisen median, ikävät tuttavat ja turhat velvollisuudet. Ei-materiaalinen karsiminen on elämän yksinkertaistamisen kannalta vielä tärkeämpää kuin tavarasta eroon hankkiutuminen.

Miksi ihmeessä sitten roikut täällä AV:llä?

Ei keskustelufoorumi ole sosiaalinen media. Sosiaalisessa mediassa olet omalla nimelläsi ja seuraat (puoli)tuttujen tekemisiä. Funktio on aivan eri.

En ymmärrä miksi se teitä kaikenhamstraajia niin ärsyttää, kun joku haluaa järjestää tavaransa ja elämänsä konmarittamalla. Kateus siitä, kun konmarittajalla on elämä hallinnassa ja hamsterilla ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Tuo sopii vain tietynlaiseen elämäntyyliin, valitettavasti. Esimerkiksi se päässä oleva kakkuvuoka tai vatkain ei paljon auta, kun pitäisi leipoa.

Kumma juttu, kun minä valmistan sujuvasti kakkuja vaikka en omista kumpaakaan noista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Tuo sopii vain tietynlaiseen elämäntyyliin, valitettavasti. Esimerkiksi se päässä oleva kakkuvuoka tai vatkain ei paljon auta, kun pitäisi leipoa.

Ratkaisu on hyvin yksinkertainen ja simppeli, silloin jos ei ole vatkainta ja kakkuvuokaa niin silloin ei myöskään leivoskella kakkuja. Ja kun et leivo kakkuja, et myöskään tarvitse vuokaa ja vatkainta. Näin helppoa se on.

Tarvetta ei synny ellei sitä luoda. Tuota samaa äitinikin sanoi minulle. Halusin kapsena pelata jalkapalloa, mutta äitini perusteli ettei se käy koska minulla ei ole varusteita. Varusteista taas en saanut siksi, koska en pelannut jalkapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrollin elämäänsä, vaikka sitten tavaroiden karsimisen kautta. Ehkä jotain ylemmyyden ja erottautumisen vimmaa myöskin.

Huvittavaa, että ne jotka maailmaan luovat uutta, kuten keksijät ja taiteilijat, heillä ei sekamelska niinkään välttämättä haittaa työtiloissa. Kun on pään sisällä mielekästä raksutettavaa, ei ulkopuolinen kaoottisuus vaivaa.

Hassua. Olen luovalla alalla töissä, mutta kuitenkin minimalisti. Miten voi olla!

Niin miten voit? Jos tuotat maailmaan lisää, et voi olla minimalisti.

Eihän se minimalismi sitä tarkoita. Ihan hyvin voi työskennellä tai harrastaa jotain missä luodaan jotain.

Jos luo jotain fyysistä tuotetta maailmaan lisää, on vaikea väittää minimalistiksi.

Höpönpöppöä! Voihan sitä hyvinkin suunnitella pelkistettyjä ja minimalistisia tuotteita.

Tekopyhää, kunnon minimalisti kierrättää.

Minimalismi ei ole yhtä kuin kierrätys. Toki minimalismia voi yhdistää kierrätykseen, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä. Itse pidän selkeästä ja pelkistetystä designista ja muodista, mutta en harrasta kirpparikauppaa lainkaan, en ostajana varsinkaan.

Eli elämäsi kumminkin pyörii materian ympärillä, kuten design ja muoti. Eli mietit, mikä sopisi minimalistiseen laifstailiisi seuraavaksi. Minimalismi on materialismia sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Tuo sopii vain tietynlaiseen elämäntyyliin, valitettavasti. Esimerkiksi se päässä oleva kakkuvuoka tai vatkain ei paljon auta, kun pitäisi leipoa.

Ratkaisu on hyvin yksinkertainen ja simppeli, silloin jos ei ole vatkainta ja kakkuvuokaa niin silloin ei myöskään leivoskella kakkuja. Ja kun et leivo kakkuja, et myöskään tarvitse vuokaa ja vatkainta. Näin helppoa se on.

Niin, sitä juuri tarkoitinkin. Jos elämäntyyli on sellainen, että tykkää leipoa säännöllisesti ja vaikka kutoa ja harrastaa tennistä ja valokuvausta, niin silloin Nuuskamuikkusen elämä ei oikein tee onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen omistaa yhtä paljon kuin Muuskamuikkunem, jän on onnellisimmillaan. Tämä on hyvä ohje kaikille:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."

Tuo sopii vain tietynlaiseen elämäntyyliin, valitettavasti. Esimerkiksi se päässä oleva kakkuvuoka tai vatkain ei paljon auta, kun pitäisi leipoa.

Kumma juttu, kun minä valmistan sujuvasti kakkuja vaikka en omista kumpaakaan noista.

Hieno juttu :) Minä en oikein pysty käsin vatkaamaan kananmunia nivelkipujen takia, mutta toki pelkällä vispilälläkin leipominen sujuu. Nuuskamuikkusella tosin tuskin olisi sitä vispilääkään.

Missä siis paistat kakut ilman mitään vuokaa...?

Ilman uunia saattaisi käydä leipominen jo varsin tukalaksi.