Ylellä taas väitetään että naiset "kävelevät unissaan hedelmällisyyssjan ohi". Sinä 35+, unohditko munasolusi?

Minulle on ollut aina selvää se, etten tule lisääntymään. Syitä on monia, mutta päälimmäisenä ehkä oma rankka lapsuus. Lääkäri ei suostunut sterilisaatioon, koska mieleni voi vielä muuttua, ikää kuitenkin jo lähemmäs neljäkymmentä. En minä elä mitään erikoista vela-elämää, käyn töissä, maksan asuntolainaa, ostan prismasta jauhelihaa ja elän sosiaalisesti melko köyhää, mutta omasta mielestäni ihan hyvää elämää.

En ole unohtanut. Olen 35 v. ja viimeiset 5 vuotta ainakin olen jos en nyt ihan päivittäin, niin ainakin viikottain ajatellut, että jos niitä lapsia haluan, pitäisi kiireesti löytää sopiva mies parisuhteeseen. Tiedostan siis täysin, että en ole enää parhaimmassa iässä ja kohta olen jo ohittanut lapsentekoiän.

"kävelevät unissaan..." voisivat myös alkaa ajatella ihan suomeksi, sen sijaan että "suomentavat" kopioimiaan englanninkielisiä juttuja muista medioista. 

Itse asiassa, voi siinä olla perää. Itse kävin muissa asioissa lääkärissä vähän ennen 35-vuotispäivääni. Lääkäri näki asiakseen muistuttaa, että täytän pian 35, ja että lastenhankinta on ajankohtaista nyt jos meinaa. Hiukkasen ensin närkästyin, mutta jotain siitä jäi mieleen itämään. En ollut oikeastaan koko asiaa ajatellut, koska elin sen verran täyttä ja mielekästä elämää ilmankin. Lapsi syntyi kun oli 36.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ollut aina selvää se, etten tule lisääntymään. Syitä on monia, mutta päälimmäisenä ehkä oma rankka lapsuus. Lääkäri ei suostunut sterilisaatioon, koska mieleni voi vielä muuttua, ikää kuitenkin jo lähemmäs neljäkymmentä. En minä elä mitään erikoista vela-elämää, käyn töissä, maksan asuntolainaa, ostan prismasta jauhelihaa ja elän sosiaalisesti melko köyhää, mutta omasta mielestäni ihan hyvää elämää.

Kun olet yli 30-vuotias, lääkäri ei voi kieltäytyä sterilisaatiosta millään verukkeella, koska sulla on siihen laillinen oikeus.

Up

Juu en ole unohtanut .Ihan kyllä ne pelasi ja sain lapsen vielä 40 VUOTIAANA.

En unohtanut. En ole halunnut tehdä lapsia ihmisen kanssa, jota en oikeasti rakasta. Täytän tänä vuonna 40.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa, voi siinä olla perää. Itse kävin muissa asioissa lääkärissä vähän ennen 35-vuotispäivääni. Lääkäri näki asiakseen muistuttaa, että täytän pian 35, ja että lastenhankinta on ajankohtaista nyt jos meinaa. Hiukkasen ensin närkästyin, mutta jotain siitä jäi mieleen itämään. En ollut oikeastaan koko asiaa ajatellut, koska elin sen verran täyttä ja mielekästä elämää ilmankin. Lapsi syntyi kun oli 36.

Etkö ole käynyt peruskoulua?

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ollut aina selvää se, etten tule lisääntymään. Syitä on monia, mutta päälimmäisenä ehkä oma rankka lapsuus. Lääkäri ei suostunut sterilisaatioon, koska mieleni voi vielä muuttua, ikää kuitenkin jo lähemmäs neljäkymmentä. En minä elä mitään erikoista vela-elämää, käyn töissä, maksan asuntolainaa, ostan prismasta jauhelihaa ja elän sosiaalisesti melko köyhää, mutta omasta mielestäni ihan hyvää elämää.

Sinun pitää lain mukaan saada sterilisaatio heti täytettyäsi 30, siinä eivät lääkärin mielipiteet ja muuta paina mitään. Lääkärisi on toiminut laittomasti, valitusta Valviraan.

En ole unohtanut munasolujani. Ei minun ole mitään järkeä tehdä lapsia. Ei ole töitä, ei kumppania - miten pystyisin elättämään lspsen ja tarjoamaan hänelle hyvän elämän? En mitenkään. Lisäksi täytän tänä vuonna 40, joten tuskin edes tulisin raskaaksi kovin helposti.

Suomessa on kuitenkin ollut sen verran hyvin, että sinkkunaisenakin on jo kauan saanut hedelmöityshoitoja ja ilmeisesti vielä jollakin Kelan avustuksella. Ennen kuin täällä Ruotsissa sallittiin, lensin useampaan kertaan Suomeen ja maksoin lentojen lisäksi tietysti sen täyden, Kelattoman hinnan.

Tuolloin olin 30-vuotias. Enemmänkin tietysti olisin voinut yrittää, jos olisin kaikki säästöni ja loput voimani siihen halunnut kuluttaa, mutten enää kertakaikkiaan jaksanut. Sitten lukee (Ruotsin) medioista näitä samoja syyllistämisjuttuja.

Nyt, pian 35 v, olen sitten kahden vuoden odotusajan jälkeen avopuolison kanssa hedelmöityshoidoissa, kun ei vaan ole onnistunut tälläkään tavoin...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsiperhe-elämän ja työelämän yhteen sovittaminen on edelleen haastavaa. Itse en ainakaan koe kovin mielekkääksi arjessa sitä, että lapsi pitää kiskoa sängystä aamulla ennen klo 7, jotta ehditään päiväkoti in ja töihin klo 8 mennessä.

Sitten iltaisin pikapikaa päiväkodista kotiin. Hätäisesti ruokailu ja ulkoilu ja iltapala, että lapsen saa nukkumaan klo 20 mennessä, että hän jaksaisi aamulla taas herätä.

Tällä rytmillä lapsi ei ehdi juuri kotona olla eikä leikkiä omilla leluillaan. Lisäksi vielä viettää etävanhemmalla joka toinen viikonloppu. Eli lapsi ehtii olla kotona rauhassa 4 päivää kuussa.

Mitä lapsen elämää se on, että ehtii kotona olla valveilla ehkä 3 tuntia vuorokaudesta? Miksi tehdä lisää lapsia tällaiseen oravanpyörään?

Valtaosalla ihmisistä se työpäivän pituus on n. 8h. Eli jos klo 7 alkaa työt, pois pääsee kolmelta eikä joskus illalla.

Lapsi siis ehtii päiväkodin jälkeen hyvin olemaan meidän vanhempien kanssa, ulkoilemaan, sekä leikkimään kavereiden kanssa ja yksin.

Kaikki ei kuitenkaan nykyisestä erovillityksestä huolimatta niin tee, joten ei lapsia tarvitse pompotella edestakaisin.

Kaikista ei vanhemmiksi ole, eikä tarvitsekaan olla. Tyhmää silti puhua tuohon sävyyn, että elämä olisi nykyään väkisinkin ikävää lapselle.

Viime vuosina tuskin kukaan on voinut välttyä tiedolta ikääntymisen vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Tutkimuksia sekä suomalaisnaisten että -miesten hedelmällisyyskäsityksistä on kuitenkin tehty, ja enemmistöllä naisista (ja vielä suuremmalla enemmistöllä miehistä) on ollut liian ruusuinen kuva hedelmällisyyden säilymisestä. Mutta varmasti tänä päivänä tulokset olisivat erilaisia, niin paljon asia on ollut esillä. Luulen kuitenkin, että osalle tulee vielä nykypäivänäkin yllätyksenä esimerkiksi se, että vain kolmannes 40-vuotiaista naisista tulee vuoden yrittämisen aikana raskaaksi.

Minusta on hyvä, että asiasta on puhuttu viime aikoina enemmän, koska ihmisten tiedoissa on ollut puutteita. Syyllistäminen on kuitenkin minusta todella ikävä lähtökohta. Jos naisella ei ole miestä, tai elämäntilanne ei muuten ole sopiva, niin minkäs sille mahtaa? Varmasti jokainen lapsia haluava nainen tekee parhaansa, että saisi asiat siihen malliin, että voisi yrittää saada lapsia ollessaan vielä mukavan hedelmällisessä iässä.

Kyllä tuossa vähän perää on. Välillä tuntuu, että elämän realiteetit ovat vähän hakusessa ja nuoruudesta pidetään kynsin ja hampain kiinni vaikka kuinka myöhään, kauhistellaan jos 35-vuotiasta sanotaan keski-ikäiseksi yms. Nytkin oli jossain mainos, että kutsutaan 12-29 v. tyttöjä mukaan johonkin Tyttöjen talon tms.  toimintaan. 29-vuotiaita tyttöjä? Fiilis tällaisessa on että tässä sitä ollaan vaan tyttöjä, matkustellaan ja pidetään hauskaa, perhe perustetaan sitten hamassa tulevaisuudessa. Mutta biologia ei olekaan muuttunut sen kummemmaksi kuin ennenkään, ihmsinen vanhenee fyysisesti ja hedelmällisyys laskee huomattavasti  35 ikävuoden jälkeen. Tähän yleensä tulee vastakommentti, että kyllä minä tiedän ainakin sata naista , jotka ovat tulleet ihan iisisti nelikymppisenä raskaaksi ja toki niin tapahtuukin. Mutta sitten on olemassa ne +35 jotka eivät tule ja heillä hedelmöityshoitotoklinikat tekevätkin ihan mukavan saldon. Voi olla aika tuskallista huomata siinä vaiheessa, että juna menikin jo ohi ja raskautuminen ei onnistukaan.

Kyllä tätä asiaa täytyy esillä pitää. Paljon julkisuuttahan saavat esim. reilusti yli nelikymppiset näyttelijät, jotka saavat esikoisensa, valitettavasti yleensä ei kerrota monenko vuoden hoidot ovat taustalla, ja tavallisten ihmisten käsitys raskautumisen helppoudesta hämärtyy. Lääkärinä tulee tuon tuostakin vastaan heitä jotka oikeasti ovat halunneet lapsia, mutta vasta sitten joskus, mutta se joskus ei koskaan koitakaan kun ehtii sairastua. Tai lapsen yrittäminen aloitetaan vasta yli 35-vuotiaana ja vaikka mitään varsinaista hedelmällisyyttä alentavaa sairautta ei todetakaan, ei vaan enää tärppää. Suru ja menetyksen tunne voi olla suuri.

Ei sitä tosiasiaa varmasti kukaan "unohda". Eiköhän se ole vertauskuva. Ja kaikki selityksen selitykset siitä, että naisia painostetaan olemaan jotain "synnytyskoneita" voi heittää roskiin. Miten nainen on enemmän tai vähemmän "synnytyskone" tehdessään lapsen 26-vuotiaana kuin 36-vuotiaana? Vakioselitys on jostain naisen urasta ja miten pitää saada tehdä työuraa. Olen itse nainen ja mun kaveripiirin naiset ovat opettaja, kampaaja, kosmetologi ja kirjastonhoitaja. En sano että kaikilla olisi näin, mutta vahva epäilys mulla siitä on, ettei monenkaan kaveripiiristä löydy tyyppiä joka kerran vuodessa saa uuden johtaja-tittelin.

Usein lasten hankinta taidetaan jättää kolmenkympin reilusti paremmalle puolelle siksi, että ei vielä jaksa. On mukavampaa ottaa lasi kuoharia Krabilla ja "alistua synnytyskoneeksi" sitten myöhemmin.

Kyllä niitä naisia on, jotka heräävät liian myöhään asiaan - ja eivät enää ehdi löytää miestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tosiasiaa varmasti kukaan "unohda". Eiköhän se ole vertauskuva. Ja kaikki selityksen selitykset siitä, että naisia painostetaan olemaan jotain "synnytyskoneita" voi heittää roskiin. Miten nainen on enemmän tai vähemmän "synnytyskone" tehdessään lapsen 26-vuotiaana kuin 36-vuotiaana? Vakioselitys on jostain naisen urasta ja miten pitää saada tehdä työuraa. Olen itse nainen ja mun kaveripiirin naiset ovat opettaja, kampaaja, kosmetologi ja kirjastonhoitaja. En sano että kaikilla olisi näin, mutta vahva epäilys mulla siitä on, ettei monenkaan kaveripiiristä löydy tyyppiä joka kerran vuodessa saa uuden johtaja-tittelin.

Usein lasten hankinta taidetaan jättää kolmenkympin reilusti paremmalle puolelle siksi, että ei vielä jaksa. On mukavampaa ottaa lasi kuoharia Krabilla ja "alistua synnytyskoneeksi" sitten myöhemmin.

Jos itse ”tekee uraa”, todennäköisesti kaveritkin ovat uraorientuneita. Että aika monenkin kaveripiirissä on tulevia johtajia.

Valtion  tulisi taata +35 vuotiaille ensisynnyttäjille tukea, joka kompensoisi ne kaikki menetykset mitä nainen kokee tuossa iässä vanhemmaksi tullessa..