Uskotteko arkeologiaan?

Dinosauriit oli ennen linnun kokoisia, mutta kun avaruus laajenee niin nykyisin ne näyttävät jättimäisiltä.

Harrastin juuri argeologiaa siivoamalla jääkaapin. Homeista juustoa ja lauantaimakkaraa lokakuulta...

Ei. Sanoivat arkeologiset löydöt mitä tahansa, Suomessa ei ollut koskaan mitään kulttuuria ennen kuin ruotsalaiset toivat sivistyksen. Joitain metsäläisiä korkeintaan, joiden äly riitti vain toisen kallon halkaisemiseen kirveellä jos purossa lillui lastu.

Totta kai uskon. Arkeologiassa kuten muissakin tieteissä teorioita korjaataan uusien todisteiden menetelmien. Ei se mitään kiveen hakattua totuutta ole kuten uskonnot. Se, mitä koulussa opin voi olla vanhentunutta tietoa.

Toki pitää muistaa, että samojakin löydöksiä voidaan tulkita eri tavoin ja erimielisyys aiheuttaa keskustelua, joka muokkaa teoriaa. Etenkin vanha koulukunta tuppaa vastustamaan muutoksia, koska usein siinä on ehkä kyse heidän elämäntyönsä romuttumisesta. Mutta kun luet avoimesti eri koulukuntien tulkintoja, voit muokata siitä oman käsityksesi.

Uskon minä löytöihin.  Kyllä kaivauksissa jotain löydetään. Löytöjen tulkinta -se, mitä löydöt oikeastaan ovat ja mitä se kertoo menneisyydestä - on sitten eri asia, ja siihen uskon sitten kun löydöt on kunnolla tutkittu. Että esim löytyikö Kirstiinankaupungin susiluolasta neanderthalilaisten aseseppien roskia vai itsestään hajoilleita kivenkappaleita, tai Varinkonniemestä viikikivalleja vai 1900-luvun alun sahanlaitoksen penkereitä.

Minulla ei ole arkeologiata omia näkemyksiä, jotenl öydöt eivät voi olla niitä vastaan. Historiassa taas "opetetaan" - ainakin kouluissa - säännönmukaisesti sitä, mitä tutkimus sanoi noin 10 vuotta sitten. Historian omat löydöt ja tulkinnat ovat siis koko ajan sitä vastaan, mitä "historiasta opetetaan". Historia on tiede, jossa tiedon kuuluu koko ajan lisääntyä, tarkentua ja korjaantua. Toisin sanoen, se, että jokin ei käy yksiin aiemmin oletetun kanssa, ei AUTOMAATTISESTI tarkoita sitä, että jokin juttu olisi huuhaata. Mutta jos ristiriita on kovin suuri, se tarkoittaa kyllä, että on syytä olla tutkimuksissa huolellinen ja että on olemassa mahdollisuus, että löytö on alustavasti ymmärretty jotenkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai uskon. Arkeologiassa kuten muissakin tieteissä teorioita korjaataan uusien todisteiden menetelmien. Ei se mitään kiveen hakattua totuutta ole kuten uskonnot. Se, mitä koulussa opin voi olla vanhentunutta tietoa.

Toki pitää muistaa, että samojakin löydöksiä voidaan tulkita eri tavoin ja erimielisyys aiheuttaa keskustelua, joka muokkaa teoriaa. Etenkin vanha koulukunta tuppaa vastustamaan muutoksia, koska usein siinä on ehkä kyse heidän elämäntyönsä romuttumisesta. Mutta kun luet avoimesti eri koulukuntien tulkintoja, voit muokata siitä oman käsityksesi.

Olen kyllä sitä mieltä, että useimmista tieteenaloista on maallikon aika holmöä lähteä "avoimesti lukemalla muodostamaan omaa käsitystään". Avoimuus ei riitä, pitää ymmärtää myös tieteen ja tieteenalan periaatteita ja käytäntöjä. Totuus ei myöskään löydy ääripäiden väliltä, jos toisessa päässä on joku, joka on viettänyt vuosikymmeniä tutkien ja ottaen selvää ja toisessa joku, jolla on kiva ja raflaava näkemys tai ylhäältä annettu valaistus. Siksi on oikeasti parasta uskoa tieteenalan konsensusta. Joo, konsensus syntyy hitaasti, muttei sen hitaammin kuin mitä itse maallikkopohjalta pääsisit selville yhtä paljosta yhtä syvällisesti kuin tieteenalan tutkijoiden enemmistö yhteensä.

Kyllä tuota uskoa nakertaa se, että ensiksi on paljon näitä harrastelija- ja huuhaa-arkeologeja jotka tekevät tutkimuskohteilleen oaljon hallaa. Sitten on nämä konservatiiviset vanhan koulukunnan tutkijat jotka lyttäävät uudet löydöt saman tien ja tutkimukset päättyvät siihen.

Vierailija kirjoitti:

Uskon minä löytöihin.  Kyllä kaivauksissa jotain löydetään. Löytöjen tulkinta -se, mitä löydöt oikeastaan ovat ja mitä se kertoo menneisyydestä - on sitten eri asia, ja siihen uskon sitten kun löydöt on kunnolla tutkittu. Että esim löytyikö Kirstiinankaupungin susiluolasta neanderthalilaisten aseseppien roskia vai itsestään hajoilleita kivenkappaleita, tai Varinkonniemestä viikikivalleja vai 1900-luvun alun sahanlaitoksen penkereitä.

Minulla ei ole arkeologiata omia näkemyksiä, jotenl öydöt eivät voi olla niitä vastaan. Historiassa taas "opetetaan" - ainakin kouluissa - säännönmukaisesti sitä, mitä tutkimus sanoi noin 10 vuotta sitten. Historian omat löydöt ja tulkinnat ovat siis koko ajan sitä vastaan, mitä "historiasta opetetaan". Historia on tiede, jossa tiedon kuuluu koko ajan lisääntyä, tarkentua ja korjaantua. Toisin sanoen, se, että jokin ei käy yksiin aiemmin oletetun kanssa, ei AUTOMAATTISESTI tarkoita sitä, että jokin juttu olisi huuhaata. Mutta jos ristiriita on kovin suuri, se tarkoittaa kyllä, että on syytä olla tutkimuksissa huolellinen ja että on olemassa mahdollisuus, että löytö on alustavasti ymmärretty jotenkin väärin.

Ja arkeologia on juuri historian eräs aputiede, joka omalta osaltaan tuo lisävalaistusta menneeseen

Tiedä ja usko ei liity mitenkään toisiinsa. Uskossa luotetaan sokeasti siihen että omat harhakuvitelmat ja sadut ovat oikeassa. Tieteessä sen sijaan ei tule uskoa vaan tiede on varmaa. Siksi se on tiedettä.

Ei kai arkeologinen tutkimus mikään uskon asia ole vaan kuin mikä tahansa tieteenala jossa tutkimukset voivat olla laadukkaita ja hyvin tehtyjä ja tuoda uutta tietoa historiasta tai vaihtoehtoisesti huonosti tehtynä epäluotettavia.

Suoraan sanottuna en. Joskus vielä uskoin kun olin nuorempana sinisilmäinen, mutta nykyään kaikenmaailman huijareiden ja huuhaamiesten takia on mennyt luotto.

Tänne: Vähänaikaa sitten oli uutisissa juttu missä esiteltiin kuinka Suomen arkeologisia kohteita tutkitaan oikein 10-12 vuotiaiden peruskoululaisten voimin. Oikein huimaa, ompa huikean korkeaa tiedettä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai uskon. Arkeologiassa kuten muissakin tieteissä teorioita korjaataan uusien todisteiden menetelmien. Ei se mitään kiveen hakattua totuutta ole kuten uskonnot. Se, mitä koulussa opin voi olla vanhentunutta tietoa.

Toki pitää muistaa, että samojakin löydöksiä voidaan tulkita eri tavoin ja erimielisyys aiheuttaa keskustelua, joka muokkaa teoriaa. Etenkin vanha koulukunta tuppaa vastustamaan muutoksia, koska usein siinä on ehkä kyse heidän elämäntyönsä romuttumisesta. Mutta kun luet avoimesti eri koulukuntien tulkintoja, voit muokata siitä oman käsityksesi.

Olen kyllä sitä mieltä, että useimmista tieteenaloista on maallikon aika holmöä lähteä "avoimesti lukemalla muodostamaan omaa käsitystään". Avoimuus ei riitä, pitää ymmärtää myös tieteen ja tieteenalan periaatteita ja käytäntöjä. Totuus ei myöskään löydy ääripäiden väliltä, jos toisessa päässä on joku, joka on viettänyt vuosikymmeniä tutkien ja ottaen selvää ja toisessa joku, jolla on kiva ja raflaava näkemys tai ylhäältä annettu valaistus. Siksi on oikeasti parasta uskoa tieteenalan konsensusta. Joo, konsensus syntyy hitaasti, muttei sen hitaammin kuin mitä itse maallikkopohjalta pääsisit selville yhtä paljosta yhtä syvällisesti kuin tieteenalan tutkijoiden enemmistö yhteensä.

Olen pitkälti samaa mieltä. Ylen tai Hesarin verkkopalvelussa oli pari päivää sitten juttu siitä miten jotkut lähtevät hyvin itsevarmoina kahden lehtiartikkelin luettuaan haastamaan ko. alaa 30 vuotta tutkineita ammattilaisia mielipiteillään. Jos maallikko sattuu ensitöikseen törmäämään raporttiin todella kiistanalaisesta tutkimuksesta, tai vaikkapa somen huuhaa-ryhmän väittämiin, hän pitää tästä näkemyksestä yllättävän tiukasti kiinni vaikka vastaan tuotaisiin vuosikymmenien aineisto. On vaan myönnettävä kuinka vähällä tiedolla kussakin tilanteessa on itse toimimassa.

Miksi alapeukutatte? Minä ainakin uskon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukutatte? Minä ainakin uskon.

Koska kysymystä on vaikea ymmärtää. Kuten joku jo sanoi, eihän se mikään uskonasia ole.