Olenko ainut, joka ei saanut mieheltään äitienpäivälahjaa?

av-palstalle raivoamaan, että mitään ei tullut.



(Olin naureskellut hänelle pari päivää aikaisemmin, että vauva-lehden av-palstalla on pari viikkoa raivonnut tiukat keskustelut siitä, onko

riittävää, että mies hankkii kaupan kakun, vai pitääkö olla lahja ja että " ei

miesten tarvii ostaa vaimolla lahjoja kun vaimot ei ole niiden äitejä)



Sanoin, että en tosiaan ole pettynyt, enkä myöskään aio osallistua aiheen puimiseen täällä, mutta täällä sitä näköjään ollaan.



Se oli minusta parasta, että mies auttoi lasta aamupalan kanssa, pelkäsin nimittäin ekat puoli tuntia, kun keittiöstä kolinaa alkoi kuulua lapsen 6 v

häärätessä itsekseen, että lapsi kaataa kiehuvat vedet päälleen. Oli nimittäin paljastanut ennakkoon aikovansa tuoda teet sänkyyn.



Muutenkin minusta tärkeintä mitä isät voivat tehdä, on opettaa lapsille näitä perinteitä - se on yh-äidin (joka itse olen) aika vaikea opettaa lapselle, että tuopa sitten aamulla äidille valkovuokkoja.

1. isänpäivä. tein täytekakkua ja mahtavan aamiaisen ja päivällä lempiruokaa, vaikka olin väsynyt (vauvat olivat silloin pari viikkoisia). On niin tosi paha mieli =(.T. 23

vaikka yksi ruusunoksa tai kukkakimppu! Se olisi osoittanut minulle, että hän muisti ja ajatteli minua edes hetken...ääähh.. toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitan..

ap

Miten noista kasvaa tollaisia? Anoppi kävi täällä ja hänen kertomansa mukaan häntä oli muistettu kaffeilla sänkyyn ja itsetehdyillä lahjoilla. Miksi ei sitten tuota perinnettä osata jatkaa oman vaimon kanssa?

ja kuitenkin toivoin että olisi jotain ostanut. Voi meitä naisia!!

Se on kyllä sellainen asia, josta miehen kanssa kannattaa ihan hyvässä hengessä jutella, jos on vaikka itse kasvanut siihen uskoon, että moinen on turhaa. Sitten jos mies osaa tarpeeksi hyvin perustella, miksi se on turhaa, niin sitten kyse on varmaan mielipide-erosta. Muuten kyllä silkkaa välinpitämättömyyttä.

Minultakin kysyi viime viikolla mies, mitä tahtoisin ja sanoin että en mitään. Mutta kun siinähän se juju juuri onkin, että sen pitää olla yllätys, eikä valmiiksi kysyttyä!! AArggghh!

Enhän ole hänen äitinsä! Syntymäpäivänä hän muistaa minua, samoin nimipäivänä ja hääpäivänä. Äitienpäivänä hän laittaa lasten kanssa minulle aamiaisen sänkyyn. Mies muistaa omaa äitiään äitienpäivänä.

ja naiset jääkööt kotiin ruikuttamaan. eiköhän meidänkin äitien kannattaisi vähän muuttaa tätä perinnettä. nythän äitienpäivä taas sitoo äidin kotiin.. aamiaista sänkyyn, päivällistä suvun kanssa jne. lähdetään vetää sidukkaa heti aamusta! kuka on ens vuonna mukana?? minä!!

Kahden ex:n kanssa on lapsia, eivät muistaneet. Nykyisen kanssa ollaan avoliitossa, sanoin että suutun jos muistaa koska en ole hänen äitinsä! Eri asia jos olis yhteisiä lapsia mutta kun ei ole niin ei tarvi muistaa. Mies muisti kyllä omaa äitiänsä ja lastensa äitiä mikä musta on ihan ok.

onnitteluja ei haleja. Pakastekakun oli kuitenkin ostanut ja laittanut paketissaan aamulla tiskipöydälle.

Oli minun ensimmäinen äitienpäivä. Ei lahjaa, ei kukkia eikä edes korttia. Kahvin keitti aamulla, mutta niin tekee muutenkin joka aamu jos herää ennen mua.

Olin todella pettynyt, aamupalan jälkeen lukkiuduin toiseen vessaan itkemään.

Hänen ensimmäisenä isänpäivänä sai kortin vauvalta ja meiltä yhteisen lahjan.

edes muistaisi vaan olisi ihan tavallinen viikonloppu niin jospa se sitten edes hieman kolahtaisi mieheesikin!!



Jos mies uskaltautuu sitten ihmettelemään että miksi ei ole lahjaa eikä kakkua niin sanot vain että eihän äitienpäivänäkään ollut niin luulit että teillä ei noita päiviä sitten juhlita mitenkään:)!



Voisin kuvitella että jo seuraavana äitienpäivänä saisit sitten sinäkin ansaitsemasi huomion:)

oletko miehesi äiti vai miksi olisi...

Piti mennä vessaan itkemään. En varmasti pilaa seuraavaa äitienpäivää jäämällä kotiin. Lahjoja en kaipaa, mutta olis kiva kun muistettais ja hemmoteltais.

Kummaa, miten muuten " fiksu" mies saattaakin tehdä tämmöisen mokan!

Meillä ei huomioida äitienpäivää, ei synttäreitä, ei joulua. Aina ennen merkkipäivää mies (jos olen muistuttanut päivän lähestyvän) huomauttaa, ettei me tarvita (=lue:minä) mitään. Ennen jouluakin se aloittaa, että ei osteta lahjoja, kun viime kuussa ostettiin se matto tai jotain. On sanonut ettei lapsellekkaan osteta kuin YKSI joululahja, se riittää. Lapsen synttäreiksikin se ehdottolee sitten et: max 3 ¿ lahja sit ostetaan :-((( (No, näistä mä olen kyllä saanut erävoitot)



On niin tympeetä ko. mentaliteetti! Tunnelma on sellainen tympäsevä ja pettynyt. En oo kyllä itsekään sitten jaksanut enää miehelle juuri lahjoja ostella. Ymmärtäisin pihtailun, jos oltais rutiköyhiä, mutta ollaan vaan keskivertoköyhiä, ei ruti.

ko. päivä ei eronnut muista millään muotoa. Tein kotityöt yksin kuten ennenkin, no yksi lapsista auttoi, kun tarhassa oli neuvottu. Onhan noita neljä yhteistä lasta, että olisi nyt jotain olettanut antavan/jotenkin muistavan.

Ei muistanut mitenkään,vaikka tiesi mikä päivä oli. Ei edes hyvää äitienpäivää toivottanut. Se olisi halin lisäksi riittänyt,vaan ei. Itse kahvit keitin. Mies häipyi kavereilleen jo aamusta. Paha mieli oli,joo. Ei mies edes halunnut päivää perheen kanssa viettää. No,lapset muistivat korteilla. Päätin,etten siivoa enkä tiskaa koko päivänä. Siitä sai siten kuulla miehen marmatusta illalla. Niin,tuleehan se isänpäivä. Mutta kun mites ne lapset? En haluaisi juhlia,mutta lapset odottavat jotain edes.

Mieheni osti omalle äidilleen lahjan. En minä ole mieheni äiti, miksi se mulle lahjaa ostaisi?