Miten kestää yksinäisyyttä?
Tarkoitan tässä nyt ilman kumppania olemista. En ymmärrä miten jotkut voi olla vuosikausia ilman mitään parisuhdetta tai edes lyhyempiä, kevyempiä suhteita. Minulla on paljon tekemistä, on läheisiä ja kavereita. Järjellä ajateltuna olisi parempi olla nyt vain yksin, mutta koko ajan on sellainen tunne, että tarvitsen jonkun toisen vierelleni. Jonkun, jonka kanssa viestitellä, tavata ja jota kaivata. Miten tästä ahdistuksesta pääsisi eroon? Elämässä on asiat ihan hyvin, eikä tosiaan pitäisi mitään suhdejuttuja nyt viritellä, koska on paljon muutakin ajateltavaa ja tekemistä.
Kommentit (14)
Yksin ollut koko elämäni. Eihän tämä elämisen arvoista ole.
Pakko kestää koska olen kiltti ja kunnon mies ja naiset haluaa vaan pahis jännämiesten kanssa olla.
Päivä kerrallaan tässä on mennyt 20 vuotta.
T: kiltti mies
Aika vaikeaa se varmaan on jos jää leskeksi pitkästä parisuhteesta.
Olen ollut ilman parisuhdetta koko elämäni. Nuorempana se oli raskasta, mutta ei kuitenkaan niin raskasta, että olisin ryhtynyt parisuhteeseen ilman rakastumisen tunteita. Kuuntelin hämmästyneenä, kun eräskin naistuttuni kymmenen vuoden avioliiton jälkeen kertoi, ettei ole koskaan rakastanut miestään. Mutta nyt ymmärrän hänen asenteensa aika tavalla. Hän halusi perheen, eikä rakkaus ollut osunut kohdalle.
Jos haluaa parisuhteen, niin ehkä on viisasta juuri tuo, ettei odota mitään huumaa, vaan lähtee rakentelemaan ystävyyttä hyvän tyypin kanssa.
Ajan kanssa. Itse ollut sinkkuna koko elämäni ja ilman kavereitakin kohta 18 vuotta eli puolet elämästäni. Olen jo tottunut yksinäisyyteen ja se on mun normaali. Epänormaalia olisi jos yhtäkkiä löytäisinkin seuraa. N35
Olen ollut yksin kymmenen vuotta. Mutta onhan minulla minut!
Olen yksin omasta halustani. Parisuhteita kokeillut mutta ei ole minua varten.
Olen hyvin omaa tilaa j aikaa vaativa, itsenäinen, en hyväksy määräilyä enkä rajoittamista tai kyttäilyä.
On ihanaa kun on oma koti kokonaan vain itsellä. Lapsia en ole halunnut koskaan koska en halua mitään mikä sitoo. En tapaile miehiä koska en saa siitä mitään lisää elämääni, päin vastoin koska se rajoittaa liikaa.
Kyllä uskon että pakollinen yksinjääminen varmaan on vaikeaa. Jos kuitenkin halauaisi sen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin omasta halustani. Parisuhteita kokeillut mutta ei ole minua varten.
Olen hyvin omaa tilaa j aikaa vaativa, itsenäinen, en hyväksy määräilyä enkä rajoittamista tai kyttäilyä.
On ihanaa kun on oma koti kokonaan vain itsellä. Lapsia en ole halunnut koskaan koska en halua mitään mikä sitoo. En tapaile miehiä koska en saa siitä mitään lisää elämääni, päin vastoin koska se rajoittaa liikaa.
Kyllä uskon että pakollinen yksinjääminen varmaan on vaikeaa. Jos kuitenkin halauaisi sen parisuhteen.
Olen samanlainen mies. Kaikki suhteeni kaatuvat samaan asiaan. Naiset haluaisivat enemmän. Kokevat, ettei minua kiinnosta, kun olen vain oma itseni.
Se ero tietenkin sinuun, että minä todellakin haluaisin parisuhteen. Samanlaisen naisen kanssa.
No en tiedä, kun en ole koskaan ajatellut noin. En todellakaan halua suhdetta helposti nautin niin paljon omasta rauhasta.
Ala olla tyytyväisempi kumppanittomuuteen tai hanki kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ilman parisuhdetta koko elämäni. Nuorempana se oli raskasta, mutta ei kuitenkaan niin raskasta, että olisin ryhtynyt parisuhteeseen ilman rakastumisen tunteita. Kuuntelin hämmästyneenä, kun eräskin naistuttuni kymmenen vuoden avioliiton jälkeen kertoi, ettei ole koskaan rakastanut miestään. Mutta nyt ymmärrän hänen asenteensa aika tavalla. Hän halusi perheen, eikä rakkaus ollut osunut kohdalle.
Jos haluaa parisuhteen, niin ehkä on viisasta juuri tuo, ettei odota mitään huumaa, vaan lähtee rakentelemaan ystävyyttä hyvän tyypin kanssa.
Mä tein noin. Perustin perheen miehen kanssa, johon en koskaan ollut rakastunut. Hän oli käytännössä ainoa vaihtoehtoni, ja aika alkoi loppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ilman parisuhdetta koko elämäni. Nuorempana se oli raskasta, mutta ei kuitenkaan niin raskasta, että olisin ryhtynyt parisuhteeseen ilman rakastumisen tunteita. Kuuntelin hämmästyneenä, kun eräskin naistuttuni kymmenen vuoden avioliiton jälkeen kertoi, ettei ole koskaan rakastanut miestään. Mutta nyt ymmärrän hänen asenteensa aika tavalla. Hän halusi perheen, eikä rakkaus ollut osunut kohdalle.
Jos haluaa parisuhteen, niin ehkä on viisasta juuri tuo, ettei odota mitään huumaa, vaan lähtee rakentelemaan ystävyyttä hyvän tyypin kanssa.
Mä tein noin. Perustin perheen miehen kanssa, johon en koskaan ollut rakastunut. Hän oli käytännössä ainoa vaihtoehtoni, ja aika alkoi loppua
Uskon että tämä on yleisempää kuin romanttiset rakkaussuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollut koko elämäni. Eihän tämä elämisen arvoista ole.
Oot kuitenkin elossa.
No useimmat ihmiset on mieluummin suhteessa kuin yksin. Se on ihan normaalia. Ongelmia tulee silloin, jos kumppania ei saa vaikka haluaisi.