Miehen puhelin jäi kotiin... ja nyt heräsi epäilykset...

Rehellisesti, mietin itseäni ja jos mä oisin tollasessa tilassa, ni en minä kyllä pystyis kirjotteleen tänne tai ylipäätään minnekään tilanneraportteja. Ainakaan noin usein. Luulis, et siinä tilanteessa ois niin paniikissa, ettei ajatus kulkisi yhtään. Saatika et pystyis rauhottuun ja kirjottaan seikka seikalta jne..

Mutta ihmiset on erilaisia.. Sen puolesta vois olla totta, ettei tää aapee oo täällä käynyt, jos ihan tosissaan juttelee ukkonsa kanssa. Tiedä häntä, jokatapauksessa jos on ihan tosi juttu, niin hirmusesti voimia!

Vein lapset äidilleni ja jäin odottamaan miestä kotiin... Tulikin puoli kuuden aikaan, oli ollut rankka päivä ja meni suihkuun. Ei edes huomannut ilmeisesti ettei lapset ole kotona. Noh, sitten kun mies tuli suihkusta ja kysyi mitä on ruokana en puhunut yhtään mitään. Sitten tuli kysymys, että missäs lapset on ja hei onko sattunut jotakin ikävää? Siinä vaiheessa minä kilahdin ja kysyin, että olisko aihetta epäillä että jotakin on sattunut.



Mies meni ihan vaikeaksi, ja jotenkin lukkoon. Kysyin, että missäs päin tänään ajelit ja satoiko vettä. Oli ihan hiljaa. Kun ei kerran sanonut juuta eikä jaata niin paukautin päin naamaa, että pomosi soitti ja kuulin että on vapaapäivä. Mies alkoi pukemaan. Sitten aloin kysellä ja kysellä, missä olit ym. Ei puhunut mitään. Kunnes sitten sanoin, että kyllä mä ainakin sen tiedän missä auto oli. Tähän mies sitten tuumasi, että tästä on varmaan ihan turha edes puhua. Minä tietysti siinä itkun sekaisena tivasin, että mikä on homman nimi ym.



Kertoi sitten itse, että suhde on kestänyt jo jonkin aikaa. Ja selitti, että ehkä hän on nyt löytänyt sen oikean ja on hyvä, että asia paljastui.



Minä olin niin lukossa, etten enää osannut sanoa tai tehdä mitään. Mies vaan alkoi pakkaamaan vaatteitaan. Minä sitten sanoin, että ensi maanantaina tulet käymään ja kirjoitetaan eropaperit. Minun on pakko pureskella tätä asiaa. Mies lähti kassinsa kanssa. Minä soitin äidilleni, että voisiko lapset olla siellä yötä ja selitin tilanteen. Lapset ovat siis pois kotoa, minä yksin ajatusteni kanssa.



-ap-

jos ei olis tullut kuudelta himaan, olis saattanut hyvinkin käydä täällä tuskailemassa!

siis kun mieltäni on painanut joku niin helposti kirjoitan asian kirjeenä, kun muka en koskaan löydä sopivaa aikaa ym. aloittaa keskustelua. paljon löytyy tästäkin mökistä jos jonkinlaisia kirjeitä ja murheiden purkulappusia. Minusta on vaan paljon helpompi kirjoittaa tunteistaan kun puhua, ehkä olen jotenkin sisäänpäin kääntynyt tai jotakin, mutta tuntuu että aina mulle menee puhuessa jauhot suuhun tai menen lukkoon ja taas jää kaikki tärkeät asiat sanomatta...



-ap-

Niin sopivasti ja saman tyylisesti tekstit tehty...

-ap-

Aivan kamala juttu. Voisi tapahtua varmaan itse kullekin... :(

Soittasit jonkun ystävän luoksesi niin ei tarttis yksin olla, helpompi jos ois joku tukena ja kelle puhua tai jos ei haluta puhua niin ees seurana, tilanteesi on surullinen. Ethän jää yksin, on sinulla varmasti apujoukkoja. Yritä pärjätä! Hali hali =) ja vielä isompi hali päälle..

Anna mennä vaan. Voi katua hyvinkin myöhemmin mutta nyt kannattaa vaan yrittää rauhoittua ennen kuin tekee mitään hätiköityä. Eihän sulla mikään kiire ole. Anna miehen hoitaa paperisota. Tarkista vaan et jos on yhteisiä tilejä niin suljet ne ja siirrät varat muualle siis omiin nimiin. Toi kannattaa tehdä heti. Se että mies lähti oikeuttaa sut vaihtamaan lukot oveen.

itsellä vastaavanlainen kokemus viime syksynä. pikkuhiljalleen alan jo voimaan paremmin.



voimia!

jos jaksat niin kerro lisää,,siis onko miehesi aiemmin pettänyt??



onko ollut epäilyksiä ennemmin tästä suhteesta???



oikein paljon jaksamisia!mies ei ollut sinun arvoisesi...



onko teillä esim seksi ja muu elämä ollut ihan normaalia nytkin vaikka miehellä suhde??

-voimahaleja-

En usko, sillä aika kumman sujuvasti meni koko homma... Että ensin soitti joku akka ja sitten pomokin vielä. Miten sattuikin. Ja että autokin oli talon edessä ja sitten mies vielä tunnusti tosta vaan ja pakkasi kamat ja lähti. Ja ETTÄ AP ON SIELLÄ NOIN JÄRJISSÄÄN vielä.



Ei mene läpi.

kauhee juttu. minä en ainakaan olis järissäni... joten en ihmettele jos ap ei palaa selittelemään asioitaan enää tänään

olin tosi rauhallinen ja järkevän oloinen. Soitin parille ystävälleni tilanteen ja kerroin asiat ihan asiallisesti, suorastaan kuin ulkopuolinen(sanoivat jälkeenpäin). Anopille ja vanhemmilleni laitoin sähköpostia. Itku ja epätoivo tuli vasta seuraavana yönä kun oli hiljaista...olin niin yksin yksinäisyydessä :' ( .

Seuraavat päivät meni kuin unessa, itkiessä ja miettiessä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. En muista oikein mistään mitään, mutta aluksi olin siis tosi järkevä ja ns normaali :-O





" Ja ETTÄ AP ON SIELLÄ NOIN JÄRJISSÄÄN vielä.



Ei mene läpi."

vaikkakin siitä on jo pitkä aika ja nyttemmin olen eronnot. Olen seurannut tätä keskustelua aamusta saakka ja en voi käsittää. En käsitä miehiä enää lainkaan ja toivon, ettei tarvikaan. Se on vittu kumma, kuinka coolisti ne vaan ottaa, pakkaa tavarat ja lähtevät. Miten joku vosu voi mennä koko perheen edelle. En tajua ja vittu en haluukaan tajuta. Toivon sulle rakas av-ystävä ihan hirveesti voimia. Soita ja pyydä joku kaveri sinne, et saisi olla yksin tollasessa tilassa. Ethän kyllä olekaan, onhan sulla täällä me kaikki av-mammat hyvine ja (toisinaan huonoine kommenttineen) :)

vaikkakin siitä on jo pitkä aika ja nyttemmin olen eronnot. Olen seurannut tätä keskustelua aamusta saakka ja en voi käsittää. En käsitä miehiä enää lainkaan ja toivon, ettei tarvikaan. Se on vittu kumma, kuinka coolisti ne vaan ottaa, pakkaa tavarat ja lähtevät. Miten joku vosu voi mennä koko perheen edelle. En tajua ja vittu en haluukaan tajuta. Toivon sulle rakas av-ystävä ihan hirveesti voimia. Soita ja pyydä joku kaveri sinne, et saisi olla yksin tollasessa tilassa. Ethän kyllä olekaan, onhan sulla täällä me kaikki av-mammat hyvine ja (toisinaan huonoine kommenttineen) :)

Aika rauhallisesti mä sen otin, vaikka tietysti välillä itketti ja olin surullinen. Kaikki ihmiset on erilaisia ja uskon että ap:kin on ehtinyt jo siellä itkemään ja raivoamaan.

HYVÄ, että tilanne paljastui sinulle. Et varmastikaan olisi halunnut elää valheessa. Nyt teet surutyötä eron kanssa, ja annat itsellesi reilusti aikaa surra ja toipua, älä hätiköi. Jos tarvis, puhu ystävillesi ja vaikkapa meillekin täällä av:lla. Ja puhu niin paljon, että ei jää kaihertamaan -tai vaikka kirjoita päiväkirjaa, jos se auttaa.



Itselleni tuli mieleen, että oliskohan se nainen joka soitti halunnut paljastaa suhteensa mieheesi? Nimittäin jos miehesi on ollut siellä aamusta, ehkä soitti kun mies oli suihkussa tms.. Tiesi, että miehen puhelin on kotona? Olisiko mahdollista.. Tuli vain itselleni mieleen, että petturimiehesi todellakin ansaitsee noin ilkeän naisen, jos siis nyt tahallaan tuon teki.



Ap, ihanaa että lapset pääsivät mummolaan, saat nyt aikaa toipua. Jaksamista, ja MUISTA, että olet varmasti onnellisempi yksin kuin tuollaisen petturin kanssa! Ei todellakaan ole ansainnut sinua!

siis mihene pettäminen... Olen ollut anoppiani kohtaan sellainen kylmä, siksi että hänen tekonsa ja periaatteensa poikkeavat suunnattomasti omistani. Tämä AKKA elää ed. naimissa olevan miehen salarakkaana ottaen huomioon että niiden suhde on kestänyt jo 8 vuotta... Ja anoppi on aina pettänyt jo siis appiukkoanikin vaikka kunka monta kertaa...



Ja en todellakaan ole epäillyt mitään, ehkä tässä on ollut miehen kaveritkin mukana. Kun on ollut siellä ja siellä laittamassa tapettia tai tekemässä jarruremppaa " menee muutama tunti" ja todellisuudessa on emnnyt lähes tulkoon koko päivä. Tästä ollaan viime aikoina keskusteltu, että " mä tuun kohta" on eri asia kun " mä tuun 5 tunnin päästä" . Olen ehkä ollut sinisilmäinen, mutta miehen olemuksessa tai teoissa ei ole ollut mitään muutosta ei missään vaiheessa. Samanlainen " hulttio/hällä väliä" tyyppi on ollut aina aikaisemmin.



-ap-

Vaan mää!