Lue keskustelun säännöt.
IS: Nyt puhuvat köyhtyvät kolmekymppiset: ”Olen oppinut pelkäämään silloinkin kun kaikki vaikuttaa menevän hyvin”
14.01.2019 |
Elämän jatkuva epävarmuus vaivaa jatkuvasti monia niin sanottuun y-sukupolveen kuuluvia.
– Olen miltei koko elämäni tehnyt pätkätöitä. Olen oppinut pelkäämään silloinkin kun kaikki vaikuttaa menevän hyvin, sillä seuraavana päivänä saattaa olla työtön, kertoo 38-vuotias Sami Ilta-Sanomille.
Y-sukupolveksi sanotaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntynyttä sukupolvea. Tilastojen perusteella tämän sukupolven tulokehitys ja sijoittuminen työelämässä on jäänyt jälkeen aiemmista sukupolvista.
Miten sinä koet köyhyyden. Uskallatko miettiä esim. lasten tekoa kun tulevaisuuden toimeentulosta ei ole varmuutta?
Kommentit (301)
SaaTehdäPerässä kirjoitti:
Pakko kommentoida jo pelkästään otsikkoa: Median vaikutus siihen, kuinka paljon ihminen pelkää erilaisia tilanteita elämässään jo lähtökohtaisesti, on huomattava. Jos ihminen on yksinäinen ja seuraa paljon erilaisia somekanavia ym. ilman, että saa keskustella niistä kenenkään kanssa, pelot lisääntyvät suhteessa paljon enemmän kuin niihin objektiivisesti tarkasteltuna olisi aihetta.
Tämä oli vähän off-topic, mutta silti tärkeä muistutus siitä, että median kanssa saa olla tarkkana.
Todellakin. Täälläkin osa ihan selvästi haluaa paisutella kurjuutta ja usuttaa eri ikäryhmiä vastakkain, juuri tämmöisillä ketjuilla. Palkan tuosta niille maksaa valtio, ei toki Suomen.
Aina on ollut elämässä epävarmuutta, lamoja on tullut ja mennyt. Jos ei halua lapsia se on ihan ok, koska silloin tuskin olisi kovin hyvä vanhempikaan. Mutta yhteiskunnan syyttäminen omasta päätöksestä on hyvin hölmöä, nykyajassa ei ole mitään erityisen kamalaa tai epävarmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha keskustelu, turha verrata erilaisia aikoja. Jälkikäteen ajatellen toki 90-luvunkin lamasta noustiin siinä kymmenessä vuodessa, mutta eihän se ollut silloin eläneiden tiedossa tuolloin, luultiin laman jatkuvan. Moni menetti työnsä, terveytensä ja henkensäkin, ei ollut mitään kodin säilyttäviä velkajärjestelyjä niille jotka jäivät työttömiksi omatta syyttään.
Sitten sitä varhemmat sukupolvet, kuinka helppoa mahtoi olla lähteä kielitaidottomana Ruotsiin, ja olla siellä sitten alaluokkaa ja finnjäveleitä.
Sitä aiemmat taas kokivat kaksikin sotaa, 30-luvun lamoineen.
AINA on elämä ollut epävarmaa, huomisesta ei oikeasti kukaan voi tietää. Voi sairastua tai kuolla vaikka tänään, silloin ei ole merkitystä onko lama vai nousukausi, omistuskämppä vai vuokralla. Syyttelyn ja katkeruuden sijaan pitää vaan elää sitä omaa elämäänsä, ottaa asuntolainaa ja hankkia lapsia, eikä vaan valittaa ja odotella maailmanloppua.
Millä elät omaa elämää kun moni ei saa edes palkkaa, ja ne ketkä saa, saavat niin vähän ettei säästöön jää mitään. Millä saat pankkilainaa jos ei vakityötä ole? Lapsen hankkiminen ylikansoitettuun ylisaastuneeseen ahneiden kaatopaikkaan nimeltä maapallo on jo sulaa hulluutta.
Kuinka moni työ ei saastuta? Tai kuinka moni työ oikeasti ottaa luinnon ja ihmisten hyvinvoinnin huomioon? Ei yksikään, koska pörssit ja koska ainoa tehtävä on tehdä voittoa, sillä ei väliä miten.
Mielisairasta meininkiähän tämä on.
Ja miksi?
Loppuviimein siksi, että naiset suosii parinvalinnassa pahoja poikia, jotka eivät välitä mistään. Tuloksena ikuinen kärsimys hamaan tappiin asti.
Tuuli huulia liikuttaa kirjoitti:
EmävalheTyöttömyysTilasto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ties minkä sukupolven edustaja kirjoitti:
Ihmettelin tuota juttua suuresti. Olen itse 70-luvun alussa syntynyt. Me valmistuimme pahimmassa 90-luvun lamassa. Luokatani valmistui 30 oppilasta, joista kahdella oli työpaikka odottamassa. En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että näillä 20 vuotta myöhemmin syntyneillä synkempää olisi.
Sen seurauksena olen ollut myös koko aikuisikäni aivan helvetin huolissani työpaikastani ja taloudellisesta pärjäämisestäni.
90-luvun lama kesti vain muutamia vuosia ja monilla säilyi toivo ja usko tulevaisuuteen. Nyt ei ole toivoa eikä uskoa paremmasta huomisesta. On vain epävarmuus, joka tulee ehkä kestämään vuosikymmeniä.
Mielikuvat ja tilastot eivät tue toisiaan.
Iso osa esim. osa-aikaisista haluaisi enemmän tunteja muttei saa. Työsuhteista ajetaan pakolla tietyn alan ihmisiä freelancereiksi, koska se on firmoille halvempaa. "Yrittäjät" pyörittävät mm. Woltin tapaisia bisneksiä, joissa "työnantajan" puolesta ei tarjota edes vakuutuksia työskentelyn ajaksi. Tutkijoiden ennustusten mukaan kymmeniä prosentteja ammateista tulee automatisaation takia häviämään tulevaisuudessa.
Maailma on hyvin erilainen nykyisin kuin 1990-luvulla.
Automaatio tappoi työpaikkoja jo 90-luvullakin. Samaten tappoin 1890 luvulla, Samate 1770-1800 luvuilla... Ja kas kummaa aina on ollut (uusia) töitä jopa enemmän kuin murrosta. Mikään ei osoita että miksi juuri nyt olisi toisin.
Paitsi työttömyysluvut.
70-luvulla Kekkonen julisti kansallisen hätätilan, kun työttömiä oli 63 000. Nyt työttömiä on n. 200 000. Kyllä jotain on toisin.
Todellinen työttömyys lienee vähintään 1 miljoona. Luottotietonsa menettäneitäkin on yli puoli miljoonaa. Tilastot laskee työllisiksi 1h viikossa työntekijät yms.nollasopparifreelanseriopiskelijat ja 9€h / päivä orjat.
Suomen ongelma on se, ettei voida devalvoida valuuttaa € vs markka ja toisaalta kotimaista pk-sektoria ja vienti-innovaatioita ei tueta, vaan ainoastaan isoja useimmiten jopa ulkolaisia riistofirmoja. Seurauksena ikuinen yt-lama ja ostovoiman katoaminen bangladeshin tasolle.
Lisäksi ongelma on korruptio ja epäisänmaallinen politiikka. investoida ei kotimaiseen infraankaan tai tuotantoon, ainoastaan annetaan ilmaiseksi verorahat ulkomaan jättifirmoille (kaivoslaki). Kun vertaa vaikka norjaan ja heidän kotimaan öljy ja kalateollisuuteen ei voi kuin ihailla.
Suomi painii Nigerian tai Kongon kanssa elintasossa ostovoimalla mitattuna.
Samaan aikaan valitetaan siitäkin, jos joku ulkomainen firma investoi Suomeen.
Viimeinen lauseesi vuoksi nenäsi kasvaa kuin Pinocciolla konsanaan.
Mitä ulkomainen firma pohjimmiltaan tekee?
Voittoa tietysti. Se vaan, että kotimainen maksaisi verot varmemmin suomeen ja olisi mahdollista kehittää vientiä yms. Se, että iloitaan ulkomaisten kaivosyhtiöiden työllistävän, on kehitysmaameininkiä. Kongolaiset kaivosmiehet varmaan ovat iloissaan kun saavat vähän orjapalkkaa vastineeksi siitä, että ulkolainen firma vie miljardien kansallisomaisuuden.
Suomessa ei ole edes rojalteja kuten kongossa. Eli sikäli täällä tilanne vielä huonompi, eli maksetaan siitä, että ulkolainen firma ryöstää kansallisvarallisuuden.
Taidetaan siis painia malawin tai zimbabwen kanssa. Nigeria sentään pelaa jalkapalloa hyvin.
MietiUudestaanKierrätä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha keskustelu, turha verrata erilaisia aikoja. Jälkikäteen ajatellen toki 90-luvunkin lamasta noustiin siinä kymmenessä vuodessa, mutta eihän se ollut silloin eläneiden tiedossa tuolloin, luultiin laman jatkuvan. Moni menetti työnsä, terveytensä ja henkensäkin, ei ollut mitään kodin säilyttäviä velkajärjestelyjä niille jotka jäivät työttömiksi omatta syyttään.
Sitten sitä varhemmat sukupolvet, kuinka helppoa mahtoi olla lähteä kielitaidottomana Ruotsiin, ja olla siellä sitten alaluokkaa ja finnjäveleitä.
Sitä aiemmat taas kokivat kaksikin sotaa, 30-luvun lamoineen.
AINA on elämä ollut epävarmaa, huomisesta ei oikeasti kukaan voi tietää. Voi sairastua tai kuolla vaikka tänään, silloin ei ole merkitystä onko lama vai nousukausi, omistuskämppä vai vuokralla. Syyttelyn ja katkeruuden sijaan pitää vaan elää sitä omaa elämäänsä, ottaa asuntolainaa ja hankkia lapsia, eikä vaan valittaa ja odotella maailmanloppua.
Millä elät omaa elämää kun moni ei saa edes palkkaa, ja ne ketkä saa, saavat niin vähän ettei säästöön jää mitään. Millä saat pankkilainaa jos ei vakityötä ole? Lapsen hankkiminen ylikansoitettuun ylisaastuneeseen ahneiden kaatopaikkaan nimeltä maapallo on jo sulaa hulluutta.
Kuinka moni työ ei saastuta? Tai kuinka moni työ oikeasti ottaa luinnon ja ihmisten hyvinvoinnin huomioon? Ei yksikään, koska pörssit ja koska ainoa tehtävä on tehdä voittoa, sillä ei väliä miten.
Mielisairasta meininkiähän tämä on.
Ja miksi?
Loppuviimein siksi, että naiset suosii parinvalinnassa pahoja poikia, jotka eivät välitä mistään. Tuloksena ikuinen kärsimys hamaan tappiin asti.
Roskaa, koska muka on ollut saastuttamattomia töitä? Tai luonnon ja hyvinvoinnin huomioonottamia? Ei koskaan.
Pankkilainaa saa jos on näyttää että pätkiä on ollut aina, on aloja joilla se on ihan normaalia. Eikä lasten saamiseen ole pakko olla nimenomaan omistusasuntoa.
Onpas minulla ollut tuuria elämässä. Olen 45-vuotias ja vain kerran olen ollut kuukauden työttömänä. Vakityössä tällä hetkellä kuten suurimman osan työelämästä. Työpaikkaakin olen vaihtanut yli nelikymppisenä vaikka tällä palstalla väitetään ettei nelikymppisiä palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45-vuotias, eli 70-luvun lapsi. Pelkkää pätkää. Tutkinnot kahdelta alalta, toinen amk ja toinen akateeminen. Osaan ja olen tehnyt monenlaista. Asuntoa ei ole voinut ostaa eikä elämää pitkälle suunnitella. Työn perässä pitää muuttaa minne milloinkin.
Nyt vaan en enää jaksa. Vaikka mikä aktiivimalli iskisi, niin enää en lähde muualle. Olen valinnut kaupungin, jossa aion asua. Olen osuuteni työn perässä muuttamisesta ja paskaduuneistakin tehnyt, enää ei kelpaa kummatkaan. Muiden vuoro.
SaaTehdäPerässä kirjoitti:
Pakko kommentoida jo pelkästään otsikkoa: Median vaikutus siihen, kuinka paljon ihminen pelkää erilaisia tilanteita elämässään jo lähtökohtaisesti, on huomattava. Jos ihminen on yksinäinen ja seuraa paljon erilaisia somekanavia ym. ilman, että saa keskustella niistä kenenkään kanssa, pelot lisääntyvät suhteessa paljon enemmän kuin niihin objektiivisesti tarkasteltuna olisi aihetta.
Tämä oli vähän off-topic, mutta silti tärkeä muistutus siitä, että median kanssa saa olla tarkkana.
Olen itse nelikymppinen, koko elämäni pärjäämistä yrittänyt ja ahkera ihminen, joka ei omista mitään. Ei kannata sairastua eikä sitä ennen syntyä heikko-osaiseen perheeseen, jonka jäljiltä maksoin hanttihommilla terapiaa ja yritin samalla opiskella.
Ei ole tarvinnut seurata mediaa pelätäkseni. Kyllä se pelko syntyy jo lapsena, kun näkee, että elämä ei kanna. Ei kaikkia. Sitä on vähän vaikeaa unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kaikki samassa veneessä nimeltä Suomi. Ongelma on että Suomen työmarkkinoita uudistetaan niin että työvoimaa pitää saada mahdollisimman halvalla. Paikallista sopimista halutaan laajentaa niin, että työntekijän irtisanominen tulee mahdollisimman helpoksi. Nollatunti-sopimuksilla, pitkillä koeajoilla ja työsuhdeturvan heikennyksillä työntekijöistä tulee ihmiskaupan uhreja. Vallalla on ajatus että ilmainen työntekijä on paras työntekijä. Hallituspuolueista etenkin Kokoomus haluaa että aina vain suurempi osa toimeentulosta kustannetaan sosiaaliturvalla palkat siis halutaan siirtää veronmaksajien maksettaviksi.
Todellisuudessahan Orpo haluaa luoda Suomeen paarialuokan, jolle ei anneta ihmisarvoa.
Olen syntynyt 1990. Aina ollut tarjolla pelkästään pätkätöitä ja yhtä työpaikkaa lukuunottamatta olivat palkkatukityöpaikkoja. Koulutus käyty yms. Aina saa kuulla "Olet ollut hyvä työntekijä ja mielellään pidettäisi pidmpään, mutta meillä ei ole varaa palkata sinua pidemmäksi aikaa" eli kun palkkatuki loppuu....Nyt taas keväällä olisi inulla kuulemma mahdollisuus palkkatukeen. Ei niitä töitä näköjään saa muuten kun pitää olla palkkatukikelpoinen. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1990. Aina ollut tarjolla pelkästään pätkätöitä ja yhtä työpaikkaa lukuunottamatta olivat palkkatukityöpaikkoja. Koulutus käyty yms. Aina saa kuulla "Olet ollut hyvä työntekijä ja mielellään pidettäisi pidmpään, mutta meillä ei ole varaa palkata sinua pidemmäksi aikaa" eli kun palkkatuki loppuu....Nyt taas keväällä olisi inulla kuulemma mahdollisuus palkkatukeen. Ei niitä töitä näköjään saa muuten kun pitää olla palkkatukikelpoinen. Huoh...
Mikä olet koulutukseltasi ja missä päin Suomea asut?
Vierailija kirjoitti:
45-vuotias, eli 70-luvun lapsi. Pelkkää pätkää. Tutkinnot kahdelta alalta, toinen amk ja toinen akateeminen. Osaan ja olen tehnyt monenlaista. Asuntoa ei ole voinut ostaa eikä elämää pitkälle suunnitella. Työn perässä pitää muuttaa minne milloinkin.
Nyt vaan en enää jaksa. Vaikka mikä aktiivimalli iskisi, niin enää en lähde muualle. Olen valinnut kaupungin, jossa aion asua. Olen osuuteni työn perässä muuttamisesta ja paskaduuneistakin tehnyt, enää ei kelpaa kummatkaan. Muiden vuoro.
Täsmälleen kuin minun tarinani. Ikäkin täsmää. Ikinä en uskaltanut perhettä perustaa, kun ei ollut turvallista oloa työn eikä asumisen suhteen. Koko ajan olin liikekannalla siinä, mistä sattuisi töitä löytymään, ja matkustin pätkätöiden perässä eri puolille ja olenkin elämässäni muuttanut parikymmentä kertaa.
Että ei se herkkua ole x-sukupolvellakaan, tiedoksi vaan y:lle, milleniaaleille ja mitä näitä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ties minkä sukupolven edustaja kirjoitti:
Ihmettelin tuota juttua suuresti. Olen itse 70-luvun alussa syntynyt. Me valmistuimme pahimmassa 90-luvun lamassa. Luokatani valmistui 30 oppilasta, joista kahdella oli työpaikka odottamassa. En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että näillä 20 vuotta myöhemmin syntyneillä synkempää olisi.
Sen seurauksena olen ollut myös koko aikuisikäni aivan helvetin huolissani työpaikastani ja taloudellisesta pärjäämisestäni.
90-luvun lama kesti vain muutamia vuosia ja monilla säilyi toivo ja usko tulevaisuuteen. Nyt ei ole toivoa eikä uskoa paremmasta huomisesta. On vain epävarmuus, joka tulee ehkä kestämään vuosikymmeniä.
Ei. Pidä. Paikkaansa. Todella monille merkitsi toivon katoamista. Kokoanaisia ammatteja katosi. Lama kesti liki 10 vuotta. Sinä aikana oli moni tutkinto vanhennut, kun valmistumisen jälkeen ei ollut töitä. Kaikki karannut käsistä. Tällä hetkellä tilanteet ovat niin paljon paremmat kuin silloin. Tuntuu, että ette osaa kuvitellkaan sitä ahdinkoa.
Vierailija kirjoitti:
MietiUudestaanKierrätä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha keskustelu, turha verrata erilaisia aikoja. Jälkikäteen ajatellen toki 90-luvunkin lamasta noustiin siinä kymmenessä vuodessa, mutta eihän se ollut silloin eläneiden tiedossa tuolloin, luultiin laman jatkuvan. Moni menetti työnsä, terveytensä ja henkensäkin, ei ollut mitään kodin säilyttäviä velkajärjestelyjä niille jotka jäivät työttömiksi omatta syyttään.
Sitten sitä varhemmat sukupolvet, kuinka helppoa mahtoi olla lähteä kielitaidottomana Ruotsiin, ja olla siellä sitten alaluokkaa ja finnjäveleitä.
Sitä aiemmat taas kokivat kaksikin sotaa, 30-luvun lamoineen.
AINA on elämä ollut epävarmaa, huomisesta ei oikeasti kukaan voi tietää. Voi sairastua tai kuolla vaikka tänään, silloin ei ole merkitystä onko lama vai nousukausi, omistuskämppä vai vuokralla. Syyttelyn ja katkeruuden sijaan pitää vaan elää sitä omaa elämäänsä, ottaa asuntolainaa ja hankkia lapsia, eikä vaan valittaa ja odotella maailmanloppua.
Millä elät omaa elämää kun moni ei saa edes palkkaa, ja ne ketkä saa, saavat niin vähän ettei säästöön jää mitään. Millä saat pankkilainaa jos ei vakityötä ole? Lapsen hankkiminen ylikansoitettuun ylisaastuneeseen ahneiden kaatopaikkaan nimeltä maapallo on jo sulaa hulluutta.
Kuinka moni työ ei saastuta? Tai kuinka moni työ oikeasti ottaa luinnon ja ihmisten hyvinvoinnin huomioon? Ei yksikään, koska pörssit ja koska ainoa tehtävä on tehdä voittoa, sillä ei väliä miten.
Mielisairasta meininkiähän tämä on.
Ja miksi?
Loppuviimein siksi, että naiset suosii parinvalinnassa pahoja poikia, jotka eivät välitä mistään. Tuloksena ikuinen kärsimys hamaan tappiin asti.Roskaa, koska muka on ollut saastuttamattomia töitä? Tai luonnon ja hyvinvoinnin huomioonottamia? Ei koskaan.
Pankkilainaa saa jos on näyttää että pätkiä on ollut aina, on aloja joilla se on ihan normaalia. Eikä lasten saamiseen ole pakko olla nimenomaan omistusasuntoa.
Kivikaudella ei pahemmin saastutettu ja metsestäjäkeräilijät elivät todella tasa-arvoisissa yhteisöissä yms.
Eipä lainaa helposti heru ja hullua ottaa laina jos ei ole varmuutta työn jatkuvuudesta.
Jos haluat tehdä lapsen vuokralle jonka vuokra nousee koko ajan palkkojen laskiessa niin ihan vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SaaTehdäPerässä kirjoitti:
Pakko kommentoida jo pelkästään otsikkoa: Median vaikutus siihen, kuinka paljon ihminen pelkää erilaisia tilanteita elämässään jo lähtökohtaisesti, on huomattava. Jos ihminen on yksinäinen ja seuraa paljon erilaisia somekanavia ym. ilman, että saa keskustella niistä kenenkään kanssa, pelot lisääntyvät suhteessa paljon enemmän kuin niihin objektiivisesti tarkasteltuna olisi aihetta.
Tämä oli vähän off-topic, mutta silti tärkeä muistutus siitä, että median kanssa saa olla tarkkana.
Olen itse nelikymppinen, koko elämäni pärjäämistä yrittänyt ja ahkera ihminen, joka ei omista mitään. Ei kannata sairastua eikä sitä ennen syntyä heikko-osaiseen perheeseen, jonka jäljiltä maksoin hanttihommilla terapiaa ja yritin samalla opiskella.
Ei ole tarvinnut seurata mediaa pelätäkseni. Kyllä se pelko syntyy jo lapsena, kun näkee, että elämä ei kanna. Ei kaikkia. Sitä on vähän vaikeaa unohtaa.
Minäkin olen nelikymppinen. Paljon pätkätöitä ja pientä silppua alkuun. Aina olen tarttunut tilaisuuksiin ja koittanut hakea uusia haasteita. Köyhästä perheestä, jossa on pahimmillaan molemmat vanhemmat yhtä aikaa työttömänä, tai painamassa niskalimassa ylitöitä kun töitä on ollut, on koettu vanhempien firman konkurssit yms. Silti, olen elänyt hyvää elämää, vaikkakin terveyskin reistaillut. Nyt kuulun rikkaimpaan 10%, niin omaisuuden kuin palkankin suhteen. Eli kyllä niillä omilla valinnoilla ja asenteilla voi paljonkin tehdä. Ja sanotaan vielä että tuohon top 10% omaisuuteen Suomessa ei paljoa tarvitse. Ei tässä millään audeilla tai tesloilla ajella, eikä matkustella minne huvittaa milloin vain, eikä osteta mitä huvittaa. Hyvin normi arkea se on täällä 10%rajapyykin juuri ylittäneillä. Ehkä sitten sillä top 1%...
pahoinpelkään kirjoitti:
Ollaan kaikki samassa veneessä nimeltä Suomi. Ongelma on että Suomen työmarkkinoita uudistetaan niin että työvoimaa pitää saada mahdollisimman halvalla. Paikallista sopimista halutaan laajentaa niin, että työntekijän irtisanominen tulee mahdollisimman helpoksi. Nollatunti-sopimuksilla, pitkillä koeajoilla ja työsuhdeturvan heikennyksillä työntekijöistä tulee ihmiskaupan uhreja. Vallalla on ajatus että ilmainen työntekijä on paras työntekijä. Hallituspuolueista etenkin Kokoomus haluaa että aina vain suurempi osa toimeentulosta kustannetaan sosiaaliturvalla palkat siis halutaan siirtää veronmaksajien maksettaviksi.
Todellisuudessahan Orpo haluaa luoda Suomeen paarialuokan, jolle ei anneta ihmisarvoa.
No ketä ne veronmaksajat sitten on jos duunarit eivät saa palkaa? ja teidän mukaan firmatkin vain kiertää veroja.
Vierailija kirjoitti:
Onpas minulla ollut tuuria elämässä. Olen 45-vuotias ja vain kerran olen ollut kuukauden työttömänä. Vakityössä tällä hetkellä kuten suurimman osan työelämästä. Työpaikkaakin olen vaihtanut yli nelikymppisenä vaikka tällä palstalla väitetään ettei nelikymppisiä palkata.
Harva myöntää tuuriksi. Yleensä kaikki ajattelevat että oma menestys on saavutettu kovalla työllä ja älyllä. Muiden menestys taas selitetään hyväksi tuuriksi.
Kyllähän monet kolmekymppiset perii ihan huikeita summia! Asuntoja, kiinteistöjä, rahastoja, osakkeita jne. Eipä pitäisi olla hätää. Suomihan on vaurastunut monien vuosikymmenien aikana! Ei huolta siis.
Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.
Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.
Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet kolmekymppiset perii ihan huikeita summia! Asuntoja, kiinteistöjä, rahastoja, osakkeita jne. Eipä pitäisi olla hätää. Suomihan on vaurastunut monien vuosikymmenien aikana! Ei huolta siis.
Keskimääräinen perintö on nykyisin 107.000€ ja sillä on yleensä useampia jakajia. Ei sillä useinkaan taloutta pelasteta. Sitä paitsi keskivertoperijä on yli viisikymppinen, ei kolmekymppinen.
Samaan aikaan valitetaan siitäkin, jos joku ulkomainen firma investoi Suomeen.
Viimeinen lauseesi vuoksi nenäsi kasvaa kuin Pinocciolla konsanaan.