Jouluntähtösten maanantai!

Nyt on sitten käyty ultrassa. Siellä ei näkynytkään vielä mitään muuta

kuin pikkuiruisen pieni alkio ja ruskuaispussi. Gyne sanoi, että

takana on ollut pitkä 40 päivän kierto ja raskaus on siis vasta 5+3

viikolla...Pitkä kierto sopisi kyllä hyvin mun laskuihin, koska tavis

kierron mukaan ei olis kyllä mahkuja :) Ovis on siis ollu myöhemmin

kuin ajateltiin ja plussatesti tehtiin ihan just silloin kun menkkojen

olisi pitänyt alkaa.

Vähän kyllä ärsyttää kun olin jo turvallisesti viikolla 7+3 ja nyt

sitten putosinkin takaisin alkuraskauteen...



Kahden viikon päästä toukokuun lopussa mennään uudestaan katsomaan

,että siellä varmasti joku on ja voi hyvin. Sitten onkin jo 8

viikko..pitäisi jo näkyä koko tyyppi ja sykekin.

Noh pääasia kait on , että kaikki oli oikeassa paikassa ja " ihan

normaali raskaus" sanoi gyne ja onnitteli meitä vielä :)

...

Niin tietty laskettukin aika muuttuu. Oulun laskuri antoi

tulokseksi 12.1. näillä viikoilla.

siirrynki noihin tammikuisiin kun esikkokin meni kaksi viikkoa yli lasketun ja tammiset on suunnilleen samoissa lukemissa...

T:vupii ja tammimassu Tiuhti 5+jotain

En ole muutamaan päivään päässytkään kuulumisianne lueskeleman ja olipas täällä paljon kirjavaa luettavaa. Äitienpäivä siis nyt ohi ja uusi viikko edessä, voi yäk. Mä olisin niin voinut jäädä noiin ihaniin äitienpäivä tunnelmiin mutustamaan kakkua ja muita herkkuja.



Pahoittelut Miisulle keskenmenosta ja voimia.



Sitten vähän omaa napaa: viimeviikon ultra pyörii vieläkin mielessä, se ihana pieni katkarapu siellä sai minut hymyilemään moneksi päiväksi. Kuitenkin pieni pelko painaa niskassa että kaikki nyt myös jatkuisi hyvin. Järkyttävintä nyt vaan on se että mun on pakko alkaa ajatella jo synnytystä. Mulla on nimittäin torstaina aika synnärin ylilääkärille, jossa sitten keskustellaan tulevasta synnytystavasta. Aion nimittäin vaatia sektion vaikka läpi harmaan kiven. No, voihan se olla että mun ei tarvitse edes vaatia vaan hän kirjoittaa sen papereihin automaattisesti mutta kun en voi olla varma. Mulla on siis takana esikoisen synnytys joka oli liioittelematta elämäni kamalin kokemus. Muistoina jäi fyysisiä vammoja minulle, oikeusjuttu sairaalan kanssa (joka vieläkin kesken) ja hirvittävä synnytyspelko. Kotkassa on tuo meininki vielä vähän tiukkalinjaista joten en edes voi olla täysin varma että sektio vaatimukseeni suostutaan. Voi kamala. Ahdistaa jo nyt.



Nyt lopetan vuodattamisen ja jätän tilaa positiivisemmille jutuille. Sitäpaitsi mansikkakiisseli odottaa keittiössä, nami.



Senna

Olipas taas kiva lukea kanssasisarien oloista!!!!

Mulla on ollut jo pitkään vatsa ihan pallona. Nyt vähän tasoittunut ja pahaolokin poistumassa. Eli turvotustahan tuo on ollut kaikki (tajuaa jälkikäteen) ja ilmavaivatkin jo helpottaa (Sorry ihana ilmaus...)



Mulla niskaultra jo viikonpäästä ja todellakin olen nyt ekaa kertaa oikeasti miettinyt, jos kaikki ei olekaan ok. (Hesarissa tänään juttukin siitä :() Myös siis neljättä odotan...taisin viitata Haavekuvaan, heippa vaan! Kolmesta ekasta ei ole tullut mieleenkään, että jotain voisi löytyä. Toisaalta odotan ultraa, sillä luulen että sen jälkeen voisi vihdoin vähän huokaista ja nauttia. (Eka km mulla 01/06) Sellasta mielessä täällä.



Nyt oikeestaan odottelen, että masu alkaisi " oikeesti" kasvaa. Tosin olen ikävä kyllä syönyt kuin hevonen ja kilot mulla heittelee aamusta iltaan noin 3-4 kiloa!!! Onko muilla vastaavaa???? Ja mahakin illalla pömpöttää enemmän kuin aamulla. Olen muista raskauksista lihonut n. 20 kg ja yrittäisin mieluusti nyt vähemmän??? No jumpassa olen käynyt taas pari viikkoa 3/viikko ja se tuntuu hyvältä. Ihan vatsalihasliikkeet ja kyykyt ym. Tosin saatan olla jumpan jälkeen VÄSYNYT. Sitä en normaalisti.



Kauhea purkaus tästä tulikin, mutta oli taas kiva lueskella juttujanne!!!



Kaikkea hyvää kaikille

Alice rv 10+2

Tänään oli sitten np-ultra ja kyllä sitä jännitin aivan kauheasti. Ja aikakin oli vielä puoli tuntia myöhässä, niin kyllä ehti kämmenet hikoamaan :)

Mutta kaikki oli ihan kunnossa ja pieni liikkui kovin ettei meinannut saada aina kuvaankaan. Jopa sormet pystyi jo laskemaan, nyyh;

Aika jännää oli se, ettei saanut kunnolla alakautta kuvattua ja ottikin vain sen niskaturvotuksen ja sitten loput kuvasi mahan päältä ja kuva olikin paljon selvempi.

Ja yllätys oli se, että la. siirtyikin aiemmaksi kun taas itse ajattelin sen siirtyvän pari päivää eteenpäin.

Nyt siis la30.11 mutta jos ette potki mua täältä joulukuisista pois, niin pysyisin täällä ihan mielellään :)

Siis neljä päivää tultiin taaksepäin.



Senna: taidat olla kohtalotoverini. Mulla esikoinen syntyi alakautta ja se oli niin hankala synnytys, että sanoinkin seuraavana päivänä että oli sitten eka ja viimenen alatiesynnytys!

Toipuminen kesti pitkään, repesin suuntaan jos toiseen ja verenhukka oli valtava. Välillä sitä miettii että ihme kun tuo lapsi on terve sen rumban jälkeen.

No sitten kun aloin toista odottamaan niin sanoin heti ekalla neuvolareissulla, että haluan sektion. Täti sitten luki synnytystarinat läpi ja totesi vain että ei ihme jos et alakautta halua enää synnyttää.

Sitten sain ajan ä-polille missä asiaa puitiin ja tekihän se täti kaikkensa, jotta olisin alakautta suostunut synnyttämään, mutta kun en periksi antanut niin myönsi sektion.

Toka sitten leikattiin ja siitä toivuin paljon paremmin ja siitä jäi todella hyvä mieli.

Ja tämä kolmaskin tulee sektiolla, tosin vielä ei asiaa ole otettu esille kun niin alussa vielä ollaan.



vilis 11+4

voi ei, ai sullekin on käynyt niin. jouduitko kovastikin taistelemaan ja missä vaiheessa sektio sitten luvattiin? Minä tosiaan olen menossa keskustelemaan suoraan osaston ylilääkärin kanssa, jos hän antaa kieltävän päätöksen niin sitten on varmaan edessä aikamoinen taistelu.



senna