Lue keskustelun säännöt.
Näenkö kummituksia vai olenko tulossa hulluksi?
Rouske
14.01.2019 |
Sain neljä vuotta sitten esikoiseni, jonka jälkeen menin kai hieman sekaisin – kuvittelin eläväni osin henkimaailmassa ja näin aika paljonkin yliluonnollisia asioita. Silloin ajattelin, että kokemus oli hyvä ja se teki minut onnelliseksi, olin ikään kuin "turvassa", koska ymmärsin miten maailmankaikkeus toimii ja miten jatkamme elämää, vaikka täällä kaikki päättyisikin. Myöhemmin tajusin, että olen mennyt ihan ylikierroksilla ja että minulla on jonkinsortin mielenterveysongelmia.
Nyt sain toisen lapseni ja olen jälleen alkanut nähdä outoja asioita. En paljoa, mutta muutamia ja pelkään, että menen taas jonkin tietyn pisteen yli. Olin esimerkiksi juuri nukahtamaisillani, kun yhtäkkiä sängyssä istui aivan tavallisen näköinen vanhempi nainen, noin 65-vuotias, joka katseli nukkuvaa lastani. Hän oli siis ihan tavallinen mummo, permanentti ja tavalliset vaatteet, eikä hän käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti. Kunhan vain istui ja katseli lastani.
Ennen lapsia minulla on myös ollut outoja kokemuksia. Olen muun muassa "keskustellut" erään tuttavani mökillä pienissä viineissä ihmisen kanssa, jota ei yhtäkkiä enää ollutkaan paikalla – heräsin ikään kuin unesta. Kun selitin muille kokemustani ja kenen kanssa olin puhunut, tämä henkilö oli aivan kuin tämän mökin omistajan serkku, joka oli tehnyt itsemurhan suvun kesämökillä muutamia vuosia aikaisemmin.
Voiko tulla hulluksi, jos pelkää tulevansa hulluksi? Olen aloittamassa terapian, mutta tässä kaikessa univelassa tuntuu, etten saa sitä oikein järjestetyksi.
Olen tavallista luovempi ja herkempi ihminen ja olen ollut kai aina taipuvainen "maagiseen" ajatteluun. Nautin siitä, että näen kauneutta ja ihmettä esimerkiksi siinä, miten valo liikkuu tai miten tuuli osuu puun oksiin, mutta mielelläni pitäisin sen kuitenkin leikkinä ja omana onnen lähteenäni. Välillä tuntuu, että tämä touhu menee vähän yli.
Huolestuako vaiko ei?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Juuri näin. Jos olisit mennyt terapeutille olisi KOKO elämäsi yhtä leimaa ja alamäkeä lopullisesti.
No tuskinpa sentään. Itselläni on kohtalaisen kova luotto mielenterveyspalveluihin, vaikka en onneksi niitä olekaan joutunut käyttämään.
/16
Tavallaan ymmärrän¨että Suomessa herkästi päätyy lievästäkin omasta huolen ilmaisustaan hyysäyskoneiston uhriksi. Pitää olla varovainen asioidessaan jonkun virkaatekevän kanssa, ettei omalla puheliaisuudellaan puhu itsestään apua tarvitsevampaa kuin oikeasti onkaan.
Oma kokemus oli, kun sanoin neuvolassa, että olen aika väsynyt ja nukun huonosti (koska vauva herättää kahden tunnin välein). Tähän takertui uusi terkkari jotenkin liian innokkaasti ja oli jo varaamassa mulle aikaa juttelemaan johonkin ja jakeli ties mitä esitettä masennukseen yms. Yritin sanoa, että eihän tässä mitään, mutta "kun oli jo aika varattu, niin olisi hyvä käydä ettei tule merkintää perumisesta. Sekin kertoo jotakin." Jouduin siis ihan vasten tahtoani koneistoon. Näistä tuli tietysti merkintä potilastietoihin kanta.fi:hin ja sitä on sivuttu niin työpaikkalääkärin työhöntulotarkastuksessa kuin muissakin flunssissa. Minusta tehtiin masennuspotilas tai ainakin vähän sinne päin. Kiva-kiva.
Juuri näin ihmisille käy, kun ovat liian aivopestyjä luottamaan. Nämä terapeutit tarvitsevat rahaa ja toimeentuloa ja ne eivät sinusta ja kohtalostasi välitä yhtään. Se lällätys vastaanotolla saa ihmiset koukkuun ja sitten on jo myöhäistä. Varmaan miljoona suomalaista jo tietää miten käy. Sinut rahastetaan kuiviin ja elämäsi heitetään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyppä lukemassa Maria Nordinin bloggaus asiasta, juuri tuli samanlainen. Paitsi hänellä aggressiivisia.
Ja tsekkaa varulta ettei ole muita esim skitsofrenisia oireita. Jos on vain tämä, antaisin asian olla. Tai pelkoa et vajoat tällaiseen "harhaan" esim lasta kylvettäessä tai muuta.
Rouske kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuisin. Voit olla luova, mielikuvituksekas ja henkevä, mutta univelka ja stressi tekevät tehtävänsä. Tuo kaikki mitä näet voi olla todellisia kokemuksia, mutta enemmänkin kyse on projektiosta tai taidosta fantasioida olevansa muualla. Lopeta ainakin alkoholinkäyttö ja hakeudu lääkäriin ennen kuin psykoosi syvenee niin pitkälle että sitä on vaikeampi hallita.
Olen itse myös kokenut vastaavaa kun elin valtavan opiskelustressin keskellä enkä saanut kauhean hyvin nukutuksi. Kerran ikkunani takana seisoi mukamas joku, mutta hangessa ei näkynyt jälkiä. Menin kipin kapin lääkäriin ja sain sitä kautta ajan terapiaan jossa pääsin selvittämään pahimmat solmuni. Oli tärkeää käydä selvittämässä mm. skitsofrenian mahdollisuus, että saan siihen ajoissa lääkityksen ennen kuin se menee tietyn pisteen ohi ja hoidon teho huononee. Itseni kohdalla kyse olikin traumoista lapsuudessa ja masennuksesta, ja harhat lähtivät yksinkertaisesti nukkumalla kunnon yöunet. Itselläni kierre johtui siitä, että pelkäsin yömyöhään kuolevani nukkuessani, joku tunkeutuu asuntooni, tai tapahtuu jotain pahaa. Samassa loin itselleni nämä kummitukset joita pelkäsin, mutta kun unettomuuskierre katkesi, katkesi samalla moni muukin ongelma ja aloin voimaan paremmin. Tsemiä, nyt nopeasti avun piiriin ennen kuin olosi pahenee. Käytätkö muita päihteitä muuten?
En käytä. Imetän, enkä halua lasten näkevän minua yhtään alkoholia ottaneena, joten alkoholia ei pahemmin tule käytettyä just nyt. Ehkä lasi viiniä 2-3 viikon välein, kun lapset on menneet unille.
Itselläni myös traumaattinen lapsuus ja siitä edelleen ahdistusta. Ehkä setvin terapeutin kanssa lähinnä sitä, en näitä näkyjäni.
Hoida se ahdistus pois. Lastensaanti on sen verran iso mullistus, että se pistää mielen kierroksille, oli se sitten mitä tahansa. Parasta tässäkin on olla avoin ja ottaa kaikki pelkäämättä vastaan. Oikeastaan aika kiehtovaa, jos olet jutellut viidennen henkilön kanssa mökillä - mitä hän muuten tarkalleen ottaen kertoi itsestään?
Minulla on vilkas mielikuvitus, ja käyn mielessäni usein keskusteluja ihmisten kanssa, ns. day dreaming...
Jos olisin hieman alttiimpi itsesuggestiolle, voisivat kokemukset olla vieläkin todellisempia.
Ap: edelsikö tuon mökin "kummituksen"
tapaamista pidempään jatkunut alkoholinkäyttö?
Normaslistihan alkoholi lamaa ajattelua ja aisteja.
Vierailija kirjoitti:
Käyppä lukemassa Maria Nordinin bloggaus asiasta, juuri tuli samanlainen. Paitsi hänellä aggressiivisia.
Ja tsekkaa varulta ettei ole muita esim skitsofrenisia oireita. Jos on vain tämä, antaisin asian olla. Tai pelkoa et vajoat tällaiseen "harhaan" esim lasta kylvettäessä tai muuta.
Lapsia juuri saaneella on tavallista erilaiset pelot ja heijastukset koska se aktivoi asioita omasta lapsuudesta. Olet normaali ja ehkä hyvin älykäskin päälle. heillä toimii intuitiotaso parhaiten ja luova ja taiteellinen päälle sitä varmemmin. Älä anna tehdä itsestäsi sairasta kun et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkimaailma on tässä ympärillä koko ajan. Sillä ei oo mitään tekemistä hulluksi tulon kanssa. Ihmiseltähän kuolee vain ruumis, ei henki. Googlaa esim. paranormal investigations group. Itsekin olen herkkä aistimaan henkimaailman eikä pätkääkään kiinnosta mitä mieltä rajallisesti ajattelevat "en usko kummituksiin"-ihmiset ovat.
On tääkin keskustelu... toisaalla yleisesti valitetaan, että mielenterveyspalveluja ei ole riittävästi tarjolla, ja täällä sitten joku julistaa, että niitä ei edes pidä käyttää. Mitenhän tähän pitäisi suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi kun et kerro terapeutille.
Mihin terapiaa tarvitset? Tosiasia on, että toiset ovat herkempiä kuin toiset.
Itselläni on ollut herkkyyskausia. Intuitiot osuvat oikeaan.
Omien tyttärien kanssa on aina ollut selittämätön yhteys.
Esim. lasteni sukupuolet olen tiennyt etukäteen. Ym. ym. pientä, arjen iloa ja vakavampaakin.
Ei pidä pelätä omia tunteitaan, kokemuksiaan, näkemyksiään. Mutta turha hankkia hullun mainetta puhumalla väärille ihmisille.
Mulla on ollut vastaavia herkistymisiä synnytysten jälkeen. Jotain olen joskus täällä kertonutkin. Olin nähnyt enneunia ja saanut jotain satunnaisia ennakkotietoja aiemminkin, mutta muutama hyvin outo kokemus on lasten saannin jälkeen.
Esikoisen synnyttyä sain pari vuotta etiäisiä läheisistä ihmisistä. Siis kuulin kun mies tuli kotiin, vaikka hän tuli vasta puolta tuntia myöhemmin. Myös lapsen päiväunilta heräämisistä sain usein etiäisen esim.kuulin terassin oven kahvan liikkumisen vaikka näin ettei kahva liikkunut. Hetken päästä lapsi huuteli vaunuista. Ja muita vastaavia.
Kerran lapsi oli mummolassa hoidossa, jotta saisin nukkua. Heräsin ja avasin silmäni, kun huomasin sinistä valoa hohtavan leijuvan hahmon tutkimassa puhelintani. Naisella oli tummat pitkät hiukset ja hän oli hyvin keskittynyt puhelimeen. Tuijotin häntä epäuskoisena pitkään ja lopulta kohotin päätäni, hahmo huomasi minut, kääntyi, hymyili ja ikään kuin vetäytyi tai liukeni ilmaan. Minulle tuli tunne, että hän ei ollut ensi kertaa luonani, mutta minun ei kuulunut nähdä häntä. En tiedä yhtään kuka hän oli. Ilmeisesti kuitenkin ystävällinen hahmo.
Kun toinen lapseni syntyi, minulle tuli kerran tunne, että tuo hahmo tai joku kaltaisensa on taas läsnä. Eräänä iltana tuo tunne oli erityisen vahva, vaikka en nähnyt mitään. Selässä ja niskassa tuntui sellainen jonkin läsnäolo. Nukuin vauvan kanssa eri huoneessa kuin mies ja esikoinen. Aamulla esikoinen sanoi, että hänen luonaan kävi yöllä enkeli ja enkeli nosti hänet koskettamaan huoneensa lamppua. Seuraavana päivänä eräs esikoista koskeva iso asia ratkesi. Eli ehkä se todella oli enkeli. Silloin yöllä kävin vessassa ja olin näkevinäni lapsen sängyllä tumman varjon. Ajattelin että kuvittelin mutta ehkä se oli hahmo, jota minun ei kuulunut nähdä. En tiedä.
Toisen lapsen kanssa sain valvoa usein öisin. Kerran tuli outo etiäinen että kotimme lähellä on hiippareita. Ikään kuin kuulin ääniä vaikka en kuullut mitään. Menin käymään yläkerrassa ja yhtäkkiä alas jäänyt vauva alkoi huutaa sellaista kauhuitkua kuin olisi säikähtänyt jotain. Juoksin portaat alas ja portaikon ikkunasta näin liiketunnistinvalon pihalla syttyneen. Menin vaistomaisesti katsomaan ikkunasta tielle niin siellä kaahasi hurjaa vauhtia pikkuauto. Seuraava päivänä kuulin, että lähistöltä talojen pihoilta oli hävinnyt tavaraa. Outoa tässä oli, että minulla oli siis koko illan levoton tunne, että ulkona on joitakin hiippareita, vaikka en yleensä edes mieti sellaisia. Ihan kuin kuudes aisti olisi tiennyt. Sittemmin olen myös kuullut harhoja, joista en kyllä uskalla sanoa ovatko henkimaailman juttuja vai hourailuja. Olen kuullut siis kitaransoittoa ja naisen laulua eri yhteyksissä öisin kotona.
Muitakin outoja kokemuksia on, mutta tuota valohahmoa mietin usein. Se oli todella hämmentävä kokemus. Moni on väittänyt, että kyseessä on unihalvaus, mutta olin kyllä täysin hereillä ja pystyin liikkumaankin.
Eniten pelkään, että nämä näyt ovat sekoamisen merkkejä ja viimeistään vanhuksena elän mikämikämaassa harhoineni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vastaavia herkistymisiä synnytysten jälkeen. Jotain olen joskus täällä kertonutkin. Olin nähnyt enneunia ja saanut jotain satunnaisia ennakkotietoja aiemminkin, mutta muutama hyvin outo kokemus on lasten saannin jälkeen.
Esikoisen synnyttyä sain pari vuotta etiäisiä läheisistä ihmisistä. Siis kuulin kun mies tuli kotiin, vaikka hän tuli vasta puolta tuntia myöhemmin. Myös lapsen päiväunilta heräämisistä sain usein etiäisen esim.kuulin terassin oven kahvan liikkumisen vaikka näin ettei kahva liikkunut. Hetken päästä lapsi huuteli vaunuista. Ja muita vastaavia.
Kerran lapsi oli mummolassa hoidossa, jotta saisin nukkua. Heräsin ja avasin silmäni, kun huomasin sinistä valoa hohtavan leijuvan hahmon tutkimassa puhelintani. Naisella oli tummat pitkät hiukset ja hän oli hyvin keskittynyt puhelimeen. Tuijotin häntä epäuskoisena pitkään ja lopulta kohotin päätäni, hahmo huomasi minut, kääntyi, hymyili ja ikään kuin vetäytyi tai liukeni ilmaan. Minulle tuli tunne, että hän ei ollut ensi kertaa luonani, mutta minun ei kuulunut nähdä häntä. En tiedä yhtään kuka hän oli. Ilmeisesti kuitenkin ystävällinen hahmo.
Kun toinen lapseni syntyi, minulle tuli kerran tunne, että tuo hahmo tai joku kaltaisensa on taas läsnä. Eräänä iltana tuo tunne oli erityisen vahva, vaikka en nähnyt mitään. Selässä ja niskassa tuntui sellainen jonkin läsnäolo. Nukuin vauvan kanssa eri huoneessa kuin mies ja esikoinen. Aamulla esikoinen sanoi, että hänen luonaan kävi yöllä enkeli ja enkeli nosti hänet koskettamaan huoneensa lamppua. Seuraavana päivänä eräs esikoista koskeva iso asia ratkesi. Eli ehkä se todella oli enkeli. Silloin yöllä kävin vessassa ja olin näkevinäni lapsen sängyllä tumman varjon. Ajattelin että kuvittelin mutta ehkä se oli hahmo, jota minun ei kuulunut nähdä. En tiedä.
Toisen lapsen kanssa sain valvoa usein öisin. Kerran tuli outo etiäinen että kotimme lähellä on hiippareita. Ikään kuin kuulin ääniä vaikka en kuullut mitään. Menin käymään yläkerrassa ja yhtäkkiä alas jäänyt vauva alkoi huutaa sellaista kauhuitkua kuin olisi säikähtänyt jotain. Juoksin portaat alas ja portaikon ikkunasta näin liiketunnistinvalon pihalla syttyneen. Menin vaistomaisesti katsomaan ikkunasta tielle niin siellä kaahasi hurjaa vauhtia pikkuauto. Seuraava päivänä kuulin, että lähistöltä talojen pihoilta oli hävinnyt tavaraa. Outoa tässä oli, että minulla oli siis koko illan levoton tunne, että ulkona on joitakin hiippareita, vaikka en yleensä edes mieti sellaisia. Ihan kuin kuudes aisti olisi tiennyt. Sittemmin olen myös kuullut harhoja, joista en kyllä uskalla sanoa ovatko henkimaailman juttuja vai hourailuja. Olen kuullut siis kitaransoittoa ja naisen laulua eri yhteyksissä öisin kotona.
Muitakin outoja kokemuksia on, mutta tuota valohahmoa mietin usein. Se oli todella hämmentävä kokemus. Moni on väittänyt, että kyseessä on unihalvaus, mutta olin kyllä täysin hereillä ja pystyin liikkumaankin.
Eniten pelkään, että nämä näyt ovat sekoamisen merkkejä ja viimeistään vanhuksena elän mikämikämaassa harhoineni.
Jos riittävän vanhaksi elät, todellakin voit elää ihan omissa maailmoissasi. Jo edesmennyt äitini eli viimeiset aikansa maailmassa, jossa hän samanaikaisesti kävi lapsuutensa maisemissa, ja ihmetteli missä isä ja äiti ovat, ja samalla ihan luontevasti jutteli melkein tolkullisia meidän lähemmäs kuusikymppisten lastensa kanssa. Ei se nyt niin kamalalta vaikuttanut. Itse totesi vain, että minä nyt olen tällainen höppänä. Eikä sitä kukaan hänelle sanonut, itse sitä vähän naureskeli.
Ihmiselämässä tulee kaikenlaista vastaan, eikä sitä niin tarvitse pelätä. Jos ja kun minulle aikanaan tulee tuollaisia eteen, että todellisuus, unet ja muistot sekoittuvat, kyllä siitä aion puhua lääkäreille. Kai vastaavia voi tulla nuoremmillekin, hormonitasapainon muutoksista, stressistä tai unettomuudesta. Enemmän lääkäreihin ja terapeutteihin luotan kuin mihinkään henkioppaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Henkimaailma on tässä ympärillä koko ajan. Sillä ei oo mitään tekemistä hulluksi tulon kanssa. Ihmiseltähän kuolee vain ruumis, ei henki. Googlaa esim. paranormal investigations group. Itsekin olen herkkä aistimaan henkimaailman eikä pätkääkään kiinnosta mitä mieltä rajallisesti ajattelevat "en usko kummituksiin"-ihmiset ovat.
Olin ton ryhmän keikalla kerran mukana, ja toista kertaa en mene. Ne ei tiedä yhtään mitä ne tekee, ja meedio on itse wt joka esittää puolet. Älkää uskoko ton sakin juttuihin. Kääntykää näissä asioissa ennemin Aavedatan puoleen kuin noiden. Ihan varoituksena, et kaikkeen ei kannata höyrähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on epätotta ja sellaista ei tapahdu. Tuo on mielesi tuotosta ja saatat olla vaaraksi lähiympäristöllesi, jos harhasi alkavat painostamaan sinua tekemään jotain harkitsematonta.
Kannattaa ottaa yhteyttä johonkin. Voin tehdä tästä viestistä ilmoituksen niin saat apua pian.
Vaikuttaa ap että olet oikeasti avun tarpeessa.
Mitään haamuja ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet jo hullu kuin pullosta tullut. Eipä sen kummempaa.
Ap on hieno esimerkki ihmisestä jolta puoskarit ja kaikenlaiset huijarihenkioppaat vie rahat.
Kuvottaa millaisia tyyppejä tekee työkseen muiden hyväuskoisten ryöväämistä.
Sikamaista toimintaa.
Eriasia on jos sitä tekee ilmaiseksi. Silloinkin se on kyseenalaista toimintaa.
En kyllä hyväksy yhtään puoskareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeuteista varoitan jotkut tekevät oikeastikin sen diagnoosin sillä alalla toimii myös lääkäreitä. Ja terapeutti pitää kirjaa asiakkaistaan. Ja ne tarinat pysyvät siellä. Älä kerro näitä kokemuksia vaan pimitä nämä. Kerro muusta.
Tuon kirjoittaja vaikuttaa vainoharhaiselta. Miksi ihminen oikein käy terapiassa, jos ei siellä pysty puhumaan tuollaisista asioista?
Ei vaan seuraan läheltä tuollaista työtä ja näen ihmisten kohtaloita. Terapeutit tekevät hirveää jälkeä ihmisten elämille ja sossu sitten viimeistelee. Varoitan satasella ihan. Kerro terapeutillesi muita asioista vaan älä ikinä tuosta.
Terapeutti voi tehdä lastensuojeluilmoituksen kun äiti näkee harhoja. Enpä haluaisi joutua sellaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hulluksi tulemisen pelko on suurin todiste siitä että ei voi tulla hulluksi. Ole levollinen. Tässä on jotain enemmän menossa. Jota tiede ei vielä tunne. Ole varovainen sen terapeutille puhumisen kanssa siellä säännönmukaisesti passitetaan muka psykoosissa sairaalaan jos näkee tämmöisiä. Luota itseesi. Sinussa ei ole mitään vikaa. ÄLÄ KERRO TERAPEUTILLE NÄITÄ. Merkinnät jäävät papereihisi ja loppuelämäsi on pilalla! Usko minua!
Itse olen kertonut terapeutille erikoisiakin kokemuksia, hän on suhtautunut kaikkeen avoimesti ja asiallisesti. Ei minua ole mihinkään suljetulle lähetetty.
Terapiassa kannattaa kertoa asiat niinkuin ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluksi tulemisen pelko on suurin todiste siitä että ei voi tulla hulluksi. Ole levollinen. Tässä on jotain enemmän menossa. Jota tiede ei vielä tunne. Ole varovainen sen terapeutille puhumisen kanssa siellä säännönmukaisesti passitetaan muka psykoosissa sairaalaan jos näkee tämmöisiä. Luota itseesi. Sinussa ei ole mitään vikaa. ÄLÄ KERRO TERAPEUTILLE NÄITÄ. Merkinnät jäävät papereihisi ja loppuelämäsi on pilalla! Usko minua!
Itse olen kertonut terapeutille erikoisiakin kokemuksia, hän on suhtautunut kaikkeen avoimesti ja asiallisesti. Ei minua ole mihinkään suljetulle lähetetty.
Terapiassa kannattaa kertoa asiat niinkuin ne on.
Ja oletko yh? Eri asia lapsettomilla miten terapeutti huolestuu.
Kuvottavaa miten erilaiset henkioppaat ja noidat vievät perheelliseltä äidiltä rahaa siihen että voivat kertoa kummitustarinoita ja muita satuja.
Eikö yhtään hävetä ryöstää lapsilta rahoja huuhaaseen?
Helvetti että pistää hermostuttamaan kaikenlaiset puoskarit.
Tehkää sitä hyväntekeväisyytenä, mutta jättäkää herkkien ihmisten lompakot rauhaan.
Lapsilta te viette rahat!
On nyt kaksi eri asiaa saada ennakoita tulevista lapsistaan kuin kuvitella imetyshuuruissaan olevansa yhtä perhettä maailmankaikkeuden kanssa. On ihan viisasta jo lasten hyvinvoinnin kannalta olla itsestään sen verran huolissaan, ettei mene pahemmaksi. Minua loukkaa joka kerta tämä, että kaikki kehoitukset olla terveellä tavalla huolissaan omasta mielenterveydestään laitetaan ymmärtämättömyyden piikkiin. Minä jos kuka ymmärrän, mutta kesti vuosia uskaltaa hakea apua - ensin peloteltiin näkymättömällä maailmalla, sen jälkeen lääkärillä. - yksi aiempi vastaaja