Lue keskustelun säännöt.
Näenkö kummituksia vai olenko tulossa hulluksi?
Rouske
14.01.2019 |
Sain neljä vuotta sitten esikoiseni, jonka jälkeen menin kai hieman sekaisin – kuvittelin eläväni osin henkimaailmassa ja näin aika paljonkin yliluonnollisia asioita. Silloin ajattelin, että kokemus oli hyvä ja se teki minut onnelliseksi, olin ikään kuin "turvassa", koska ymmärsin miten maailmankaikkeus toimii ja miten jatkamme elämää, vaikka täällä kaikki päättyisikin. Myöhemmin tajusin, että olen mennyt ihan ylikierroksilla ja että minulla on jonkinsortin mielenterveysongelmia.
Nyt sain toisen lapseni ja olen jälleen alkanut nähdä outoja asioita. En paljoa, mutta muutamia ja pelkään, että menen taas jonkin tietyn pisteen yli. Olin esimerkiksi juuri nukahtamaisillani, kun yhtäkkiä sängyssä istui aivan tavallisen näköinen vanhempi nainen, noin 65-vuotias, joka katseli nukkuvaa lastani. Hän oli siis ihan tavallinen mummo, permanentti ja tavalliset vaatteet, eikä hän käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti. Kunhan vain istui ja katseli lastani.
Ennen lapsia minulla on myös ollut outoja kokemuksia. Olen muun muassa "keskustellut" erään tuttavani mökillä pienissä viineissä ihmisen kanssa, jota ei yhtäkkiä enää ollutkaan paikalla – heräsin ikään kuin unesta. Kun selitin muille kokemustani ja kenen kanssa olin puhunut, tämä henkilö oli aivan kuin tämän mökin omistajan serkku, joka oli tehnyt itsemurhan suvun kesämökillä muutamia vuosia aikaisemmin.
Voiko tulla hulluksi, jos pelkää tulevansa hulluksi? Olen aloittamassa terapian, mutta tässä kaikessa univelassa tuntuu, etten saa sitä oikein järjestetyksi.
Olen tavallista luovempi ja herkempi ihminen ja olen ollut kai aina taipuvainen "maagiseen" ajatteluun. Nautin siitä, että näen kauneutta ja ihmettä esimerkiksi siinä, miten valo liikkuu tai miten tuuli osuu puun oksiin, mutta mielelläni pitäisin sen kuitenkin leikkinä ja omana onnen lähteenäni. Välillä tuntuu, että tämä touhu menee vähän yli.
Huolestuako vaiko ei?
Kommentit (58)
Univelka + hormonit & alttius.
Tuskin oot tulossa hulluksi, kun sulla on noista kokemusta ennenkin ja tiedostat tilanteen. Yritä kuitenkin rentoutua ja rauhoittua mahd. paljon. Terapeutille kun menee, kannattaa kyllä aluksi vähän katsoa, millaiselle tyypille on puhumassa ja sitten päättää, miten asioista haluaa hänelle kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
No hui. Mua kyllä pelottais tuollainen poika huoneeni lattialla. Katosiko se ilmaan, kun nousit lähteäksesi? Yrittikö se katsoa sinua?
Se ei vaan ollut siinä enää. Siis kun siirsin keskittymiseni kirjasta pois niin kaikki oli ihan normaalisti, ei poikaa, ei mitään. Poika oli täysin passiivinen hahmo, ei yrittänyt katsoa päin, ei sanonut mitään tms. Luki vain kirjaansa hiljaa ja keskittyneenä, ja koin että se auttoi myös minua keskittymään lukemiseen. En siis varsinaisesti nähnyt poikaa missään vaiheessa, en katsonut suoraan päin vaan tunsin että hän oli siinä. Ehkä näin taas sivusilmällä hahmon korkeintaan. Tiesin myös lukiessani että olen yksin, mutta en taistellut mitenkään sen pojan olemassaoloa vastaan.
En tiedä mistä moinen kokemus johtuu, ehkä kaipasin niin suuresti seuraa tylsän pänttämisen keskelle että aivoni kehittivät sitä minulle? :D Joka tapauksessa se harha oli ihan mukava.
/16
Huolestuisin. Voit olla luova, mielikuvituksekas ja henkevä, mutta univelka ja stressi tekevät tehtävänsä. Tuo kaikki mitä näet voi olla todellisia kokemuksia, mutta enemmänkin kyse on projektiosta tai taidosta fantasioida olevansa muualla. Lopeta ainakin alkoholinkäyttö ja hakeudu lääkäriin ennen kuin psykoosi syvenee niin pitkälle että sitä on vaikeampi hallita.
Olen itse myös kokenut vastaavaa kun elin valtavan opiskelustressin keskellä enkä saanut kauhean hyvin nukutuksi. Kerran ikkunani takana seisoi mukamas joku, mutta hangessa ei näkynyt jälkiä. Menin kipin kapin lääkäriin ja sain sitä kautta ajan terapiaan jossa pääsin selvittämään pahimmat solmuni. Oli tärkeää käydä selvittämässä mm. skitsofrenian mahdollisuus, että saan siihen ajoissa lääkityksen ennen kuin se menee tietyn pisteen ohi ja hoidon teho huononee. Itseni kohdalla kyse olikin traumoista lapsuudessa ja masennuksesta, ja harhat lähtivät yksinkertaisesti nukkumalla kunnon yöunet. Itselläni kierre johtui siitä, että pelkäsin yömyöhään kuolevani nukkuessani, joku tunkeutuu asuntooni, tai tapahtuu jotain pahaa. Samassa loin itselleni nämä kummitukset joita pelkäsin, mutta kun unettomuuskierre katkesi, katkesi samalla moni muukin ongelma ja aloin voimaan paremmin. Tsemiä, nyt nopeasti avun piiriin ennen kuin olosi pahenee. Käytätkö muita päihteitä muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Juuri näin. Jos olisit mennyt terapeutille olisi KOKO elämäsi yhtä leimaa ja alamäkeä lopullisesti.
No tuskinpa sentään. Itselläni on kohtalaisen kova luotto mielenterveyspalveluihin, vaikka en onneksi niitä olekaan joutunut käyttämään.
/16
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Minullekin on tullut noita kaveriharhoja vahvassa humalassa siksi, että koin itseni niin ylettömän yksinäiseksi :( Pian yksinäisyydestä ja mielikuvituskavereista tuli oikean elämän korvike. Lopetin homman sillä, että laitoin korkin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeuteista varoitan jotkut tekevät oikeastikin sen diagnoosin sillä alalla toimii myös lääkäreitä. Ja terapeutti pitää kirjaa asiakkaistaan. Ja ne tarinat pysyvät siellä. Älä kerro näitä kokemuksia vaan pimitä nämä. Kerro muusta.
Tuon kirjoittaja vaikuttaa vainoharhaiselta. Miksi ihminen oikein käy terapiassa, jos ei siellä pysty puhumaan tuollaisista asioista?
Ei vaan seuraan läheltä tuollaista työtä ja näen ihmisten kohtaloita. Terapeutit tekevät hirveää jälkeä ihmisten elämille ja sossu sitten viimeistelee. Varoitan satasella ihan. Kerro terapeutillesi muita asioista vaan älä ikinä tuosta.
Roukse kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Unen ja valvetilan sekoittuminen?
Aika tavallinen ilmiö.
Jotkut kykenevät siihen tietoisestikin.
Jos uskoo henkimaailmaan, saavat kokemukset sellaisen merkityksen.
Etsipä tietoa selko- ja valveunista sekä unihalvauksesta.
Selitys voi löytyä näistä ilmiöistä.
Vauva-ajan unenpuute ja katkonainen uni varmasti altistaa näille.
Voiko näin tapahtua myös humalassa ja muutoin valveilla ollessa? Tuskinpa nukahdin esim. sen mökki-illan aikana ruokapöytään, olisivat muut varmasti huomanneet jotain outoa.
Aloittaja
Eikö kukaan huomannut että kenelle oikein puhut vai kävitkö keskustelun pääsi sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roukse kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Unen ja valvetilan sekoittuminen?
Aika tavallinen ilmiö.
Jotkut kykenevät siihen tietoisestikin.
Jos uskoo henkimaailmaan, saavat kokemukset sellaisen merkityksen.
Etsipä tietoa selko- ja valveunista sekä unihalvauksesta.
Selitys voi löytyä näistä ilmiöistä.
Vauva-ajan unenpuute ja katkonainen uni varmasti altistaa näille.
Voiko näin tapahtua myös humalassa ja muutoin valveilla ollessa? Tuskinpa nukahdin esim. sen mökki-illan aikana ruokapöytään, olisivat muut varmasti huomanneet jotain outoa.
Aloittaja
Mä olen saanut kaikki kokemukseni ihan valveilla. Valtaosaa on vaikea todistaa mitenkään, ovat olleet ihan ennekuvia tms tai tosiaan olen ollut yksin tai muuten eon mahdotonta todistaa. Kerran kuitenkin yksi henkinotti ikkunaverhoista kiinni (ikkuna kiinni, ei tuulta) ja heilautti niitä oikein todella reippaadti, sen näki toinenkin huoneessa ollut. Toisen kerran mieheni oli paikalla todistamassa yhtä esineen liikkumista itsekseen.
Yliluonnollisia kokemuksia on monilla suomalaisilla, oliko se nyt elämänsä aikana edes yksi kokemus jopa kolmasosalla ihmisistä jonkun tutkimuksen mukaan, ehkä niitä on monilla tutuillasikin. Niistä ei vaan puhuta ääneen, koska on riski tulla leimatuksi hulluksi ymmärtämättömien taholta. Kuten osast ketjun kommenteistakin näkee.
T. Se joka sai tietoa lapsestaan etukäteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Minullekin on tullut noita kaveriharhoja vahvassa humalassa siksi, että koin itseni niin ylettömän yksinäiseksi :( Pian yksinäisyydestä ja mielikuvituskavereista tuli oikean elämän korvike. Lopetin homman sillä, että laitoin korkin kiinni.
Olipas surullinen juttu! :( Onko tilanne nykyään sama vai oletko löytänyt seuraa? Juomisen lopettaminen oli varmasti hyvä päätös.
Itse en ole koskaan ollut yksinäinen. Ennemmin tuntuu, että humalaharhoja esiintyi juurikin silloin, kun olin ollut ystävien kanssa ulkona ja tulin yksin kotiin. Jotenkin siis ikään kuin ne sosiaaliset ärsykkeet ehkä siirtyivät kotiin, aivoilleni oli liian kova pala siirtyä täydestä kuppilasta hiljaiseen yksinäisyyteen. :D
/16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Juuri näin. Jos olisit mennyt terapeutille olisi KOKO elämäsi yhtä leimaa ja alamäkeä lopullisesti.
No tuskinpa sentään. Itselläni on kohtalaisen kova luotto mielenterveyspalveluihin, vaikka en onneksi niitä olekaan joutunut käyttämään.
/16
Korvaa sana vaikka sanalla koska?...
Vierailija kirjoitti:
Huolestuisin. Voit olla luova, mielikuvituksekas ja henkevä, mutta univelka ja stressi tekevät tehtävänsä. Tuo kaikki mitä näet voi olla todellisia kokemuksia, mutta enemmänkin kyse on projektiosta tai taidosta fantasioida olevansa muualla. Lopeta ainakin alkoholinkäyttö ja hakeudu lääkäriin ennen kuin psykoosi syvenee niin pitkälle että sitä on vaikeampi hallita.
Olen itse myös kokenut vastaavaa kun elin valtavan opiskelustressin keskellä enkä saanut kauhean hyvin nukutuksi. Kerran ikkunani takana seisoi mukamas joku, mutta hangessa ei näkynyt jälkiä. Menin kipin kapin lääkäriin ja sain sitä kautta ajan terapiaan jossa pääsin selvittämään pahimmat solmuni. Oli tärkeää käydä selvittämässä mm. skitsofrenian mahdollisuus, että saan siihen ajoissa lääkityksen ennen kuin se menee tietyn pisteen ohi ja hoidon teho huononee. Itseni kohdalla kyse olikin traumoista lapsuudessa ja masennuksesta, ja harhat lähtivät yksinkertaisesti nukkumalla kunnon yöunet. Itselläni kierre johtui siitä, että pelkäsin yömyöhään kuolevani nukkuessani, joku tunkeutuu asuntooni, tai tapahtuu jotain pahaa. Samassa loin itselleni nämä kummitukset joita pelkäsin, mutta kun unettomuuskierre katkesi, katkesi samalla moni muukin ongelma ja aloin voimaan paremmin. Tsemiä, nyt nopeasti avun piiriin ennen kuin olosi pahenee. Käytätkö muita päihteitä muuten?
En käytä. Imetän, enkä halua lasten näkevän minua yhtään alkoholia ottaneena, joten alkoholia ei pahemmin tule käytettyä just nyt. Ehkä lasi viiniä 2-3 viikon välein, kun lapset on menneet unille.
Itselläni myös traumaattinen lapsuus ja siitä edelleen ahdistusta. Ehkä setvin terapeutin kanssa lähinnä sitä, en näitä näkyjäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastesi kohtalon voi sinetöidä tuollainen terapeutti plus sossu joten olehan järkevä mitä kertoilet virallisele systeemille- se on armoton näissä. Voit menettää jopa lapsesi.
Roukse kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Unen ja valvetilan sekoittuminen?
Aika tavallinen ilmiö.
Jotkut kykenevät siihen tietoisestikin.
Jos uskoo henkimaailmaan, saavat kokemukset sellaisen merkityksen.
Etsipä tietoa selko- ja valveunista sekä unihalvauksesta.
Selitys voi löytyä näistä ilmiöistä.
Vauva-ajan unenpuute ja katkonainen uni varmasti altistaa näille.
Voiko näin tapahtua myös humalassa ja muutoin valveilla ollessa? Tuskinpa nukahdin esim. sen mökki-illan aikana ruokapöytään, olisivat muut varmasti huomanneet jotain outoa.
Aloittaja
Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia kuin muutaman kerran, jossa uni on herätessä jäänyt vähäksi aikaa päälle.
Kehotan tutustumaan mainitsemiini ilmiöihin, vaikka wikipedian avulla, tuo oli vain ehdotus.
Yleensäkin tällaiset aloituksen kysymykset asetellaam liian jyrkästi.
"Näin aaveen, oliko se todellinen vai olenko hullu?"
"Näin ufon, käykö täällä avaruusmuukalaisia, vai olenko hullu?"
Erilaisille oudoille kokemuksille on usein hyvinkin arkisia selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rouske kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuisin. Voit olla luova, mielikuvituksekas ja henkevä, mutta univelka ja stressi tekevät tehtävänsä. Tuo kaikki mitä näet voi olla todellisia kokemuksia, mutta enemmänkin kyse on projektiosta tai taidosta fantasioida olevansa muualla. Lopeta ainakin alkoholinkäyttö ja hakeudu lääkäriin ennen kuin psykoosi syvenee niin pitkälle että sitä on vaikeampi hallita.
Olen itse myös kokenut vastaavaa kun elin valtavan opiskelustressin keskellä enkä saanut kauhean hyvin nukutuksi. Kerran ikkunani takana seisoi mukamas joku, mutta hangessa ei näkynyt jälkiä. Menin kipin kapin lääkäriin ja sain sitä kautta ajan terapiaan jossa pääsin selvittämään pahimmat solmuni. Oli tärkeää käydä selvittämässä mm. skitsofrenian mahdollisuus, että saan siihen ajoissa lääkityksen ennen kuin se menee tietyn pisteen ohi ja hoidon teho huononee. Itseni kohdalla kyse olikin traumoista lapsuudessa ja masennuksesta, ja harhat lähtivät yksinkertaisesti nukkumalla kunnon yöunet. Itselläni kierre johtui siitä, että pelkäsin yömyöhään kuolevani nukkuessani, joku tunkeutuu asuntooni, tai tapahtuu jotain pahaa. Samassa loin itselleni nämä kummitukset joita pelkäsin, mutta kun unettomuuskierre katkesi, katkesi samalla moni muukin ongelma ja aloin voimaan paremmin. Tsemiä, nyt nopeasti avun piiriin ennen kuin olosi pahenee. Käytätkö muita päihteitä muuten?
En käytä. Imetän, enkä halua lasten näkevän minua yhtään alkoholia ottaneena, joten alkoholia ei pahemmin tule käytettyä just nyt. Ehkä lasi viiniä 2-3 viikon välein, kun lapset on menneet unille.
Itselläni myös traumaattinen lapsuus ja siitä edelleen ahdistusta. Ehkä setvin terapeutin kanssa lähinnä sitä, en näitä näkyjäni.
Muista älä ikinä kerro näkyjä terapeutille. Taistelet tässä lapsestasikin muista! Vaikka se kuinka yrittäisi ehdottaa näetkös näkyjä- ET KERRO! t: läheltä nähnyt
Kukaan ei ollut huomannut minun käyttäytyvän oudosti ja keskustelu tapahtui jotenkin muualla. Eli kai sitten pääni sisällä? Juttelin siis kolmen muun kanssa, mutta minulle joukossa oli myös viides ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Juuri näin. Jos olisit mennyt terapeutille olisi KOKO elämäsi yhtä leimaa ja alamäkeä lopullisesti.
No tuskinpa sentään. Itselläni on kohtalaisen kova luotto mielenterveyspalveluihin, vaikka en onneksi niitä olekaan joutunut käyttämään.
/16
Tavallaan ymmärrän¨että Suomessa herkästi päätyy lievästäkin omasta huolen ilmaisustaan hyysäyskoneiston uhriksi. Pitää olla varovainen asioidessaan jonkun virkaatekevän kanssa, ettei omalla puheliaisuudellaan puhu itsestään apua tarvitsevampaa kuin oikeasti onkaan.
Oma kokemus oli, kun sanoin neuvolassa, että olen aika väsynyt ja nukun huonosti (koska vauva herättää kahden tunnin välein). Tähän takertui uusi terkkari jotenkin liian innokkaasti ja oli jo varaamassa mulle aikaa juttelemaan johonkin ja jakeli ties mitä esitettä masennukseen yms. Yritin sanoa, että eihän tässä mitään, mutta "kun oli jo aika varattu, niin olisi hyvä käydä ettei tule merkintää perumisesta. Sekin kertoo jotakin." Jouduin siis ihan vasten tahtoani koneistoon. Näistä tuli tietysti merkintä potilastietoihin kanta.fi:hin ja sitä on sivuttu niin työpaikkalääkärin työhöntulotarkastuksessa kuin muissakin flunssissa. Minusta tehtiin masennuspotilas tai ainakin vähän sinne päin. Kiva-kiva.
Rouske kirjoitti:
Kukaan ei ollut huomannut minun käyttäytyvän oudosti ja keskustelu tapahtui jotenkin muualla. Eli kai sitten pääni sisällä? Juttelin siis kolmen muun kanssa, mutta minulle joukossa oli myös viides ihminen.
Tämä siis numerolle 29, joka kysyi ajan käyttäytymisestä tuon mökkireissun aikana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Juuri näin. Jos olisit mennyt terapeutille olisi KOKO elämäsi yhtä leimaa ja alamäkeä lopullisesti.
No tuskinpa sentään. Itselläni on kohtalaisen kova luotto mielenterveyspalveluihin, vaikka en onneksi niitä olekaan joutunut käyttämään.
/16
Tavallaan ymmärrän¨että Suomessa herkästi päätyy lievästäkin omasta huolen ilmaisustaan hyysäyskoneiston uhriksi. Pitää olla varovainen asioidessaan jonkun virkaatekevän kanssa, ettei omalla puheliaisuudellaan puhu itsestään apua tarvitsevampaa kuin oikeasti onkaan.
Oma kokemus oli, kun sanoin neuvolassa, että olen aika väsynyt ja nukun huonosti (koska vauva herättää kahden tunnin välein). Tähän takertui uusi terkkari jotenkin liian innokkaasti ja oli jo varaamassa mulle aikaa juttelemaan johonkin ja jakeli ties mitä esitettä masennukseen yms. Yritin sanoa, että eihän tässä mitään, mutta "kun oli jo aika varattu, niin olisi hyvä käydä ettei tule merkintää perumisesta. Sekin kertoo jotakin." Jouduin siis ihan vasten tahtoani koneistoon. Näistä tuli tietysti merkintä potilastietoihin kanta.fi:hin ja sitä on sivuttu niin työpaikkalääkärin työhöntulotarkastuksessa kuin muissakin flunssissa. Minusta tehtiin masennuspotilas tai ainakin vähän sinne päin. Kiva-kiva.
No toi on kyllä kurja homma. Varsinkin kun tosiaan kaikesta jää merkintä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi ylireagoida kuin lukea sitten lehdestä lapsisurmasta.
/16
Rouske kirjoitti:
Kukaan ei ollut huomannut minun käyttäytyvän oudosti ja keskustelu tapahtui jotenkin muualla. Eli kai sitten pääni sisällä? Juttelin siis kolmen muun kanssa, mutta minulle joukossa oli myös viides ihminen.
Ajattele että se on SUN juuttusi eikä kuulu ainakaan muulle yhteiskunnalle. Vaikka sinulla on luotto terapeutteihin niin KOKEMUSTA sinulla ei systeemistä ole. Siellä pääsääntöisesti leimataan sinut suoraan sairaaksi ja kohdellaan siitä lähtien myls sellaisena. muista lasten tulevaisuutta. Hekin leimaantuvat siinä.
Voiko näin tapahtua myös humalassa ja muutoin valveilla ollessa? Tuskinpa nukahdin esim. sen mökki-illan aikana ruokapöytään, olisivat muut varmasti huomanneet jotain outoa.
Aloittaja