Itkettävän kaunis "Päivät joina kukat kukkivat" katsoiko muut yleareenalla

Vierailija kirjoitti:

Kertooko noi kaikki osat Estoniasta?

No ei todellakaan kerro. Menkää Estonialla mässäilijät youtubeen katsomaan dokkareita. Tämä sarja kertoo ihmisistä.

Tulkitsen Erikin tehneen itsemurhan, tai hänen elämänsä muuten "pysähtyneen" sinne onnettomuuden jälkeiseen aikaan. Veti itsemurhan tehneen isoisänsä kengät jalkaan ja meni niitylle koko suvun kuolleiden sekaan, aika ilmeinen metafora. Ja häntä ei kuvattu vanhana miehenä enää.

Aijaa no en mä sit kato. Boring.

Vierailija kirjoitti:

Tulkitsen Erikin tehneen itsemurhan, tai hänen elämänsä muuten "pysähtyneen" sinne onnettomuuden jälkeiseen aikaan. Veti itsemurhan tehneen isoisänsä kengät jalkaan ja meni niitylle koko suvun kuolleiden sekaan, aika ilmeinen metafora. Ja häntä ei kuvattu vanhana miehenä enää.

Öööö what.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulkitsen Erikin tehneen itsemurhan, tai hänen elämänsä muuten "pysähtyneen" sinne onnettomuuden jälkeiseen aikaan. Veti itsemurhan tehneen isoisänsä kengät jalkaan ja meni niitylle koko suvun kuolleiden sekaan, aika ilmeinen metafora. Ja häntä ei kuvattu vanhana miehenä enää.

Öööö what.

Ööööööö siis niinq what

Vierailija kirjoitti:

Kertooko noi kaikki osat Estoniasta?

Ei. Vain yhden jakson yksi kohtaus sijoittuu Estoniaan uppoamisyönä. Suomessa sarja noussut kohtauksen takia yleiseen keskusteluun Estonian vuosipäivänä.

Estonia-kohtaus oli todella vaikuttava ja liikuttava, mutta jäin miettimään, oliko se sittenkään realistinen. Me tiedämme, että laivaan ja hytteihin jääneet kuolivat eikä heitä edes yritetty pelastaa, mutta Estoniassa olleet eivät tienneet sitä.

Uskon että itse olisin loppuun asti luottanut ja vakuutellut muillekin, että pelastus on tulossa. Olisin  valmistautunut evakuointiin ja yrittänyt pysyä mahdollisimman rauhallisena. Olisin pitänyt hytin oven auki tai ainakin käynyt vähän väliä tähyilemässä pelastussukeltajien otsalamppujen valoja. Sen sijaan, että olisin vain laittanut hytin oven säppiin ja ruvennut laulamaan virttä tms.

Uskon että tavalliset Estonian matkustajat olivat olettaneet, että pelastustyöntekijöiden saapumiseen on suuri mahdollisuus (?). Jotkut pelastusalaa tuntevat matkustajat sekä miehistön jäsenet kyllä luultavasti osasivat päätellä, että apua ei ole tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin oli paljon vaikuttavampi. Itkettävä, puhumattakaan saman sarjan romaanisarjasta. Ja vanhemmat Gardellin romaanit. Pieni pettymys tämä uusi sarja, kun kyse Gardellista.

Katsoin vain estonia pätkän, en tiennyt että sarja on niistä homo aids kirjoista. Sisältääkö sarjnkaikki kolmen kirjan jutut? Luin joskus muutama vuosi sitten

Mitä höpäjät. Koko sarjassa ei ollut mitään homoudesta eikä aidsista.

No anteeksi, Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, on kirjasarjan ensimmäinen osa, ja käsittelee juuri noita asioita sekä huumeita.

Faith kirjoitti:

Estonia-kohtaus oli todella vaikuttava ja liikuttava, mutta jäin miettimään, oliko se sittenkään realistinen. Me tiedämme, että laivaan ja hytteihin jääneet kuolivat eikä heitä edes yritetty pelastaa, mutta Estoniassa olleet eivät tienneet sitä.

Uskon että itse olisin loppuun asti luottanut ja vakuutellut muillekin, että pelastus on tulossa. Olisin  valmistautunut evakuointiin ja yrittänyt pysyä mahdollisimman rauhallisena. Olisin pitänyt hytin oven auki tai ainakin käynyt vähän väliä tähyilemässä pelastussukeltajien otsalamppujen valoja. Sen sijaan, että olisin vain laittanut hytin oven säppiin ja ruvennut laulamaan virttä tms.

Uskon että tavalliset Estonian matkustajat olivat olettaneet, että pelastustyöntekijöiden saapumiseen on suuri mahdollisuus (?). Jotkut pelastusalaa tuntevat matkustajat sekä miehistön jäsenet kyllä luultavasti osasivat päätellä, että apua ei ole tulossa.

Hyvinhän tuokin saattoi kuvitella pelastuksen olevan tulossa silti. Itse tulkitsin niin että niin kuvittelikin. Ja sitä paitsi hyttien ovet muuttuivat pian lattioiksi kun laiva kallistui, ja käytävillä poukkoili toistensa päällä paljon hysteeristä väkeä jonka oli vaikeaa liikkua laivan asennon takia. Tuossakin Kerstinin oli jo vaikeaa päästä ovelle kallistuman takia. Kuvitteli pelastajien olevan tulossa tai ei, niin ovi oli parasta laittaa kiinni.

Olen lukenut tutkintaraportin, sen perusteella hyvin realistisen tuntuinen kohtaus. Kyllä kirjoittajat ovat tehneet erinomaista ja huolellista tutkimusta kaikesta sarjan sisällöstä.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Estonia-kohtaus oli todella vaikuttava ja liikuttava, mutta jäin miettimään, oliko se sittenkään realistinen. Me tiedämme, että laivaan ja hytteihin jääneet kuolivat eikä heitä edes yritetty pelastaa, mutta Estoniassa olleet eivät tienneet sitä.

Uskon että itse olisin loppuun asti luottanut ja vakuutellut muillekin, että pelastus on tulossa. Olisin  valmistautunut evakuointiin ja yrittänyt pysyä mahdollisimman rauhallisena. Olisin pitänyt hytin oven auki tai ainakin käynyt vähän väliä tähyilemässä pelastussukeltajien otsalamppujen valoja. Sen sijaan, että olisin vain laittanut hytin oven säppiin ja ruvennut laulamaan virttä tms.

Uskon että tavalliset Estonian matkustajat olivat olettaneet, että pelastustyöntekijöiden saapumiseen on suuri mahdollisuus (?). Jotkut pelastusalaa tuntevat matkustajat sekä miehistön jäsenet kyllä luultavasti osasivat päätellä, että apua ei ole tulossa.

Hyvinhän tuokin saattoi kuvitella pelastuksen olevan tulossa silti. Itse tulkitsin niin että niin kuvittelikin. Ja sitä paitsi hyttien ovet muuttuivat pian lattioiksi kun laiva kallistui, ja käytävillä poukkoili toistensa päällä paljon hysteeristä väkeä jonka oli vaikeaa liikkua laivan asennon takia. Tuossakin Kerstinin oli jo vaikeaa päästä ovelle kallistuman takia. Kuvitteli pelastajien olevan tulossa tai ei, niin ovi oli parasta laittaa kiinni.

Olen lukenut tutkintaraportin, sen perusteella hyvin realistisen tuntuinen kohtaus. Kyllä kirjoittajat ovat tehneet erinomaista ja huolellista tutkimusta kaikesta sarjan sisällöstä.

Ja siis anteeks mitä olisit käynyt tähyilemässä, pelastussukeltajien otsalamppuja? Etkö luule että siinä vaiheessa olisi jo vähän myöhäistä tulla pelastetuksi, jos hakijoilla on sukelluspuvut päällä...

Sen verran ohiksena että voi hitto kun ei tämmöinen ulkosuomalainen pääse katsomaan Areenaa :/

Mitä tulee äidin hyttiin sulkeutumiseen, niin sitähän tapahtui ihan oikeastikin. Suomalaismies kertoi että hytissään olleista 3 muusta miehestä yksi sulkeutui hytin vessaan eikä suostunut avaamaan ovea. On tuo varmaan sellainen epätoivoinen yritys paeta psykologisesti tilannetta sulkemalla paha maailma pois silmistä.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran ohiksena että voi hitto kun ei tämmöinen ulkosuomalainen pääse katsomaan Areenaa :/

Eiks VPNlläkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Estonia-kohtaus oli todella vaikuttava ja liikuttava, mutta jäin miettimään, oliko se sittenkään realistinen. Me tiedämme, että laivaan ja hytteihin jääneet kuolivat eikä heitä edes yritetty pelastaa, mutta Estoniassa olleet eivät tienneet sitä.

Uskon että itse olisin loppuun asti luottanut ja vakuutellut muillekin, että pelastus on tulossa. Olisin  valmistautunut evakuointiin ja yrittänyt pysyä mahdollisimman rauhallisena. Olisin pitänyt hytin oven auki tai ainakin käynyt vähän väliä tähyilemässä pelastussukeltajien otsalamppujen valoja. Sen sijaan, että olisin vain laittanut hytin oven säppiin ja ruvennut laulamaan virttä tms.

Uskon että tavalliset Estonian matkustajat olivat olettaneet, että pelastustyöntekijöiden saapumiseen on suuri mahdollisuus (?). Jotkut pelastusalaa tuntevat matkustajat sekä miehistön jäsenet kyllä luultavasti osasivat päätellä, että apua ei ole tulossa.

Hyvinhän tuokin saattoi kuvitella pelastuksen olevan tulossa silti. Itse tulkitsin niin että niin kuvittelikin. Ja sitä paitsi hyttien ovet muuttuivat pian lattioiksi kun laiva kallistui, ja käytävillä poukkoili toistensa päällä paljon hysteeristä väkeä jonka oli vaikeaa liikkua laivan asennon takia. Tuossakin Kerstinin oli jo vaikeaa päästä ovelle kallistuman takia. Kuvitteli pelastajien olevan tulossa tai ei, niin ovi oli parasta laittaa kiinni.

Olen lukenut tutkintaraportin, sen perusteella hyvin realistisen tuntuinen kohtaus. Kyllä kirjoittajat ovat tehneet erinomaista ja huolellista tutkimusta kaikesta sarjan sisällöstä.

Ja siis anteeks mitä olisit käynyt tähyilemässä, pelastussukeltajien otsalamppuja? Etkö luule että siinä vaiheessa olisi jo vähän myöhäistä tulla pelastetuksi, jos hakijoilla on sukelluspuvut päällä...

Pelastussukeltajat olisivat tulleet sukelluspuvut päällä uponneeseen laivaan, koska he olisivat tulleet sinne sukeltamalla, mutta laivassahan oli kuulemma pitkään ilmataskuja, ja tämä väite on mielestäni aivan looginen. Otsalamput olisivat olleet päällä tietenkin siksi, että laivassa oli pimeää.

Faith kirjoitti:

Estonia-kohtaus oli todella vaikuttava ja liikuttava, mutta jäin miettimään, oliko se sittenkään realistinen. Me tiedämme, että laivaan ja hytteihin jääneet kuolivat eikä heitä edes yritetty pelastaa, mutta Estoniassa olleet eivät tienneet sitä.

Uskon että itse olisin loppuun asti luottanut ja vakuutellut muillekin, että pelastus on tulossa. Olisin  valmistautunut evakuointiin ja yrittänyt pysyä mahdollisimman rauhallisena. Olisin pitänyt hytin oven auki tai ainakin käynyt vähän väliä tähyilemässä pelastussukeltajien otsalamppujen valoja. Sen sijaan, että olisin vain laittanut hytin oven säppiin ja ruvennut laulamaan virttä tms.

Uskon että tavalliset Estonian matkustajat olivat olettaneet, että pelastustyöntekijöiden saapumiseen on suuri mahdollisuus (?). Jotkut pelastusalaa tuntevat matkustajat sekä miehistön jäsenet kyllä luultavasti osasivat päätellä, että apua ei ole tulossa.

Estonia-ketjussa taisi olla maininta, että sieltä pelastuneet olivat yrittäneet saada julkisista tiloista porukkaa mukaansa, kun jo ensi hetkistä tajusivat, että nyt on mentävä. Osa ihmisistä oli vain pysytellyt paikoillaan jähmettyneenä ja jotkut olivat jopa naureskelleet. Ei siis kovinkaan järjellistä toimintaa, mutta varmasti jonkinlainen epäedullinen mielen suojautumismekanismi. Äiti taisi sulkea hytin oven rauhoitellakseen lasta hysteerisiltä ihmisiltä käytävässä. Virren laulaminen oli hänen keinonsa pitää itsensä järjissään. Lapsen kannalta aika fiksu keino.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä paitsi hyttien ovet muuttuivat pian lattioiksi kun laiva kallistui

Tuossa kohtauksessa tosin ovi muuttui katoksi ja Kerstinillä ei ollut enää mitään toivoa päästä hytistä pois. Laivasta puhumattakaan.

Mua jäi häiritsemään Erikin kohtalo. Jos hän ei kuollut, niin miksi häntä ei näytetty enää vanhana miehenä niin kuin muita? Hän jäi nuorena sinne kesäiselle niitylle kun muut näytettiin talvella vanhoina miehinä nykyajassa.

Uskomattoman kaunis ja liikuttava loppukohtaus. Surullinen, mutta samalla tavattoman lohdullinen.

Tulkitsen sen siten, että Erik teki itsemurhan ja tapasi kaikki edesmenneet rakkaansa siellä kukkaniityllä.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman kaunis ja liikuttava loppukohtaus. Surullinen, mutta samalla tavattoman lohdullinen.

Tulkitsen sen siten, että Erik teki itsemurhan ja tapasi kaikki edesmenneet rakkaansa siellä kukkaniityllä.

Niin minäkin tulkitsin. Mutta Erikin äiti ja sen äidin sisko olivat myös tuolla niityllä. Oliko nekin kuolleet?

Katsoin sarjan viikonloppuna, ja jäin minäkin miettimään Erikin kohtaloa 90-luvun jälkeen. Sitä ei taidettu avata missään vaiheessa? Alussa tosin oli niin paljon henkilöitä ja aikatasoja, etten ihan varmasti aina tiennyt, missä mennään. Ehkä mahdollinen jatko-osa tuo selityksen.

Lopun kohtaus niityllä oli minusta valoisa ja kaunis, ja tulkitsin sen kertovan ihan sarjan reaalimaailman tapahtumista - vain niityllä olleet muut henkilöt eivät olleet todellisia siinä hetkessä, vaan ainoastaan Erikin sydämessä ja muistoissa.

Itse koin hiukan vastaavanlaisen, vahvan kokemuksen mökillä pari kesää sitten. Mökki on vanhempieni rakennuttama ja olen viettänyt siellä aikanaan kesiä lapsuuden perheen kanssa.

Olin ollut mökillä epävakaisen ja kolean kesälomaviikon, ja lauantaina saanut vieraaksi muutaman kaverin, joiden kanssa nautittiin perinteisiä kesäherkkuja ja mansikkakakkukahvit nimipäiväni merkeissä.

Sunnuntaiaamuna heräsin ennen aikojani tyytyväisenä siitä, että monenlaisesta säätämisestä huolimatta vierailu oli mennyt mukavasti. Aamu valkeni kauniina, ilma oli täynnä valoa ja auringonsäteet välkkyivät meressä. Koin vahvasti, että siinä hetkessä oli mukana niin menneisyys kuin nykyisyys, oma kaukainen lapsuus ja jo kuolleet sukulaiset yhtä hyvin kuin seuraava sukupolvi, jo nuoria aikuisia hekin... vaikka siis ihan yksin olin pöydän ääressä. Niin kauan kuin joku muistaa, mikään aikataso ei katoa kokonaan.