Lue keskustelun säännöt.
Itkettävän kaunis "Päivät joina kukat kukkivat" katsoiko muut yleareenalla
14.01.2019 |
Päivät joinka kukat kukkivat on 3-osainen draamasarja (yle areenalla nyt) jonka viimeisen jakson lopetus oli niin kaunis että vanhalta ketultakin pääsi itku liikutuksesta. Näin tehdään laatudraamaa. Otti oikein sisimmästä pitkästä aikaa.
Katsoiko palstalaisista kukaan?
Kommentit (90)
Vaatii fiksuutta ja tiettyä syvällisyyttä (herkkyyttä) katsojalta ymmärtää tuon elokuvan subteksti.
Ei välttämättä aukene kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hieno sarja. Estonian surutarina oli niin koskettava. Loppuminuutit ehkä kauneinta ja liikuttavinta mitä olen koskaan nähnyt.
Oli se kun pääsi jyvälle niistä perheistä. Erikin tarina oli traaginen. Vaikka aluksi hän vaikutti heistä onnekkaimmalta mutta Estonia vei kaiken.
Huumeheppu oli todella ärsyttävä.
Se piparkakkutalo oli tragikoominen tarina kulissien sortumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo ikinä ollut näin pihalla jotain katsoessani..poukkoili tuo eka jakso ainakin niin..että..
Vaikuttaa hyvälle, mutta en meinaa pysyä kärryillä. Kelailen takaisinpäin ja katson kyllä kaikki osat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jouduin katsomaan ekan osan kaksi kertaa, ennen kuin aloin ymmärtää kuka on kuka. Se aikatasolta toiselle hyppeleminen teki seuraamisen vaikeaksi. Toinen ja kolmas osa olivatkin sitten jo helppoja. Ajankuva oli loistavasti tavoitettu, 70-luvulla oli juuri tuollaista! Viimeinen osa järkyttävä ja kaunis.
Susa1211 kirjoitti:
Todella hieno sarja. Estonian surutarina oli niin koskettava. Loppuminuutit ehkä kauneinta ja liikuttavinta mitä olen koskaan nähnyt.
Estonia-kohtaus laittoi pitkäksi aikaa hiljaiseksi ja miettimään kuinka monia perheitä tragedia itseasiassa kosketti ja miltä se mahtoi tuntua tajuta että on loukussa . Lapselleen pelkonsa keskellä lohduttavan rauhoittavasti laulava äiti jäi mieleen, miten urhea äiti hallitsi oman hysteriansa ja lauloi lapselleen kun vesi tulvi mustana sisään hyttiin imaisten heidät jäisen meren syvyyksiin.
Estonia-onnettomuus oli aiemmin jäänyt itselleni vieraaksi tapahtumaksi, mutta tuon kohtauksen myötä tuli otettua selvää mitä ihmettä silloin oikein tapahtui (rikkinäinen keulavisiiri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin katsomaan ekan osan kaksi kertaa, ennen kuin aloin ymmärtää kuka on kuka. Se aikatasolta toiselle hyppeleminen teki seuraamisen vaikeaksi. Toinen ja kolmas osa olivatkin sitten jo helppoja. Ajankuva oli loistavasti tavoitettu, 70-luvulla oli juuri tuollaista! Viimeinen osa järkyttävä ja kaunis.
Ruotsalaiset osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli se kun pääsi jyvälle niistä perheistä. Erikin tarina oli traaginen. Vaikka aluksi hän vaikutti heistä onnekkaimmalta mutta Estonia vei kaiken.
Huumeheppu oli todella ärsyttävä.
Se piparkakkutalo oli tragikoominen tarina kulissien sortumisesta.
Tykkäsin siitä, että isätön yksinhuoltajan lapsi oli kasvutarinan ainoa tervepäinen josta kasvoi fiksu tasapainoinen aikuinen (Erik-poika).
Ydinperheiden lapset olivat traumatisoituneita perhekulissien vaurioittamia.
Hyvä ja koskettava sarja. Hieman häiritsi se "aikahyppely", kuka on kuka... joutui miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin oli paljon vaikuttavampi. Itkettävä, puhumattakaan saman sarjan romaanisarjasta. Ja vanhemmat Gardellin romaanit. Pieni pettymys tämä uusi sarja, kun kyse Gardellista.
Samat tekijät, ohjaaja ja käsikirjoittaja (Jonas Gardell) tekivät kymmenisen vuotta sitten hyvin samanhenkisen minisarjan nimellä Puoliksi kätketyt (De halvt dolda). Tykkäsin siitäkin kovasti, samoin tästä uudesta.
Tästä sarjasta jäi myös mieleen että kuuluttaja väitti sen kertovan 1600-luvun maalauksista! Pahin kuuluttajamoka jonka tiedän (ja niitähän on paljon!).
^ Tarkoitin siis tuota vanhempaa sarjaa, jonka suhteen kuuluttaja mokasi. #16
Vierailija kirjoitti:
Oli se kun pääsi jyvälle niistä perheistä. Erikin tarina oli traaginen. Vaikka aluksi hän vaikutti heistä onnekkaimmalta mutta Estonia vei kaiken.
Huumeheppu oli todella ärsyttävä.
Se piparkakkutalo oli tragikoominen tarina kulissien sortumisesta.
Narkkaripojan ja äidin suhde oli omituinen.
Ikään kuin äiti aina hakemalla haki matsia poikansa kanssa kun lapatossu isä meni aina muka heikon sydämensä vuoksi huoneeseen kaikkia mahdollisia vaikeuksia ja konflikteja karkuun.
Äiti käytti tappaeluita poikansa kanssa omana psyykkisenä paineen purkukeinona, välittäminen olis siis valheellista. Kun hän lähti etsimällä etsimään poikaansa kaupungilta , etsikö hän tätä siksi että oli huolissaan vaan että tarvitsi matsaamista ja riitaa? Kävi tuollainen mielessä.
Pojastahan varttui täysi egoisti, narsisti ja muiden hyväksikäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Samat tekijät, ohjaaja ja käsikirjoittaja (Jonas Gardell) tekivät kymmenisen vuotta sitten hyvin samanhenkisen minisarjan nimellä Puoliksi kätketyt (De halvt dolda). Tykkäsin siitäkin kovasti, samoin tästä uudesta.
Tästä sarjasta jäi myös mieleen että kuuluttaja väitti sen kertovan 1600-luvun maalauksista! Pahin kuuluttajamoka jonka tiedän (ja niitähän on paljon!).
Jonas Gardellin "Torka aldrig tårar utan handskar/" Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on yksi suuria suosikkejani , erinomainen aikansa kuvaus.
Täytyypä etsiä jostain tuo mainitsemasi "Puoliksi kätketyt", se on mennyt ohi jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja koskettava sarja. Hieman häiritsi se "aikahyppely", kuka on kuka... joutui miettimään.
Kyllä joo. Vaatii häiriötöntä keskittymistä katsomiseen, uppoutumista.
Aika perseestä oli. Pitkäveteinen ja ahdistava.