Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa jos ei halua naimisiin?
13.01.2019 |
Muutin miehen takia 100km päähän. Ei oltu pitkään seurusteltu mutta unelma mies ja puhuttiin avioliitosta ja lapsista.. mulla oli hänestä heti se tunne että tässä mun tuleva aviomies että tätä hyvää on kannattanut odottaa.
Puoli vuotta yhteiseloa ja melkein heti yhteenmuuton jälkeen mies sanoi että ei hän halua naimisiin tai lapsia. Haluaa kyllä olla yhdessä ja että asutaan yhdessä, hänestä meillä on hyvä elämä ja sanoo että tykkää asua kanssani, meillä on mukavaa jne.
Itselläni on hieman hälytys kellot soinut jo siitä lähtien kun mies sanoi ettei naimisiin tai lapsia halua. Ei ole ollut varma ja koska ollut aiemmin naimisissa ei enää sitä halua ja tietää sen nyt.
Olen tässä miettinyt, että mikä on mun rooli tässä funktiossa.. asumme miehen talossa ja en ole osallistunut remontointikuluihin (asumiskuluihin kyllä puoliksi) ja totesin että en maksa remontoinnista niin kauan kun kyseessä ei ole myös minun omaisuus. Mies vastasi:” tämä talo ei tule koskaan olemaan puoliksi sinun”.
Onkohan tämä suhde menossa mihinkään.. itse voisin olla periaatteessa tyytyväinen tähänkin jos vaan pystyisin luottaa siihen että mies todella on tosissaan vaikka ei elämäänsä sinänsä haluakaan jakaa.
Minä luovuin aika paljosta hänen vuokseen. Tienaan enemmän ja ajan pitkää työmatkaa. Sen verran miehen talousasioista tiedän, että ei hänellä olisi varaa ja mahdollisuuksia asua yksin talossaan, ainakaan tässä vaiheessa.
Onko täällä ketään joka on tavannut uuden kumppanin kenen kans haluaa olla loppuelämänsä ja rakastaa kyllä, mutta silti ei halua naimisiin/lapsia/jakaa mitään omaisuutta? Herkästi tulkitsee tuon jos toinen ei noita halua, että kumppani ei rakasta.. mies sanoo että siitä ei ole kyse. Onko jotkut parisuhteet vain tällaisia?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies ylläpiti kämppäänsä ennen sinua? Kun hänellä ei ole siihen yksin varaa.
Mies oli juuri ostanut uuden talon kun pyysi mua muuttaa yhteen. Syksyn mittaan on selvinnyt ettei hänellä olisi riittänyt omat rahat edes talon ylläpitokuluihin. Tässä kuussa mies joutui lainaamaan rahaa ilmeisesti vanhemmiltaan eikä silti riitä rahat. Minä maksan puolet asuinkuluista ja ostoksista ja ylimääräiset esim ulkona syömiset ja uuden vuoden ja juhlinnat maksoin minä. -ap
Älä maksa penniäkään siitä talosta ilman velkakirjaa. Kuulostaa vahvasti hyväksikäytöltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään tuo, että mies olisi valehdellut aikeistaan kanssani (avioliitto ja lapset) olisi riittänyt minulle eroon. Tuo tapa, jolla mies sinulle puhuu omaisuudestaan ja teidän tulevaisuudesta viestii kyllä selkeästi, että olet vain lompakko ja pedin lämmittäjä. Sen tajuaminen sattuu, mutta mitä aikaisemmin ymmärrät lähteä tuosta tilanteesta, sitä enemmän säästät itseäsi tulevilta sydänsuruilta.
Siis mitä tarkoitat aloituksessasi sillä, että puhuttiin avioliitosta? Että ennen yhteenmuuttoa mies sanoi sinulle, että haluaisi jossain vaiheessa naimisiin ja lapsiakin? Ja sitten kun muutit hänen luo niin hän sanoikin, että ei halua koskaan naimisiin?
Ehdota miehelle, että talo myydään ja ostatte yhdessä uuden yhteisen talon. Miehen vastaus tähän kertoo paljon hänen aikeistaan sinun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko oikein maksat niitä asumiskuluja ja mitä kuluja?
Miehen lainan lyhennystä tai korkoja? Kiinteistöveroa, jätemaksuja, vakuutuksia? Vettä ja sähköä? Ja oletko laskenut kuinka suuri osa esim. vedestä ja sähköstä on miehen lasten aiheuttamaa? Maksattaako mies sinulla lastensa ruokia?
Elän hieman samanlaisessa parisuhteessa mutta samastun mieheesi. Tapasin miesystäväni neljä vuotta sitten ja olemme asuneet yhdessä kolme vuotta. Suhteen alussa puhuimme avioliitosta ja perheen perustamisesta, mutta aika pian yhteenmuuton jälkeen minä aloin menettää kiinnostusta näihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Yhdessä asumisen myötä alkoi tuntua siltä, että mies ei ehkä kuitenkaan olisi ihanteellinen isä. Hän on aika laiska hoitamaan asioita ja menettää hermonsa helposti, kun jokin ei suju hänen mielensä mukaan. Kun olemme kahdestaan, pystyn elämään näiden luonteenpiirteiden kanssa, mutta pelkään, että lapsiperhearjesta tulisi liian haastavaa ja paketin pitäminen kasassa valuisi vähitellen minun vastuulleni.
Nyt voi herätä kysymys, miksi emme ole eronneet. Minulle avioituminen ja perheen perustaminen eivät ole erityisen tärkeä päämäärä elämässä. En siis halua naimisiin tai lasta hinnalla millä hyvänsä. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen enkä esimerkiksi etsi salaa uutta puolisoa. Koen, että lasten hankkiminen ei sovi tähän parisuhteeseen ja se heikentäisi elämänlaatuani. Olen kyllä kertonut muuttuneista ajatuksistani ja tunteistani miehelle, ja se, haluaako hän yrittää vielä löytää jonkun, jonka kanssa perustaa perhe, jää hänen päätettäväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota että muutatte halvempaan taloon?
Tavoite on hyvä parisuhde, ei avioliitto tai se avioliitto ei tuo suhteeseen mitään lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta. Mies siis halusi 6 kk tuntemisen jälkeen muuttaa yhteen siten, että sinä muutat hänen juuri ostamaan hänelle liian kalliiseen taloon. Ja seurustelun ensikuukausina puhuu avioliitosta ja lapsista, mutta heti kun muutat hänen luo niin peruu puheensa, vaikka että silloinkaan ole vielä tunteneet kuin noin puoli vuotta.
Missä määrin mies odottaa sinun olevan äitipuoli lapsilleen ja hoitavan hänen lasten asioita?
Miksi mies erosi lastensa äidistä ja kuinka kauan erosta on aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies ylläpiti kämppäänsä ennen sinua? Kun hänellä ei ole siihen yksin varaa.
Mies oli juuri ostanut uuden talon kun pyysi mua muuttaa yhteen. Syksyn mittaan on selvinnyt ettei hänellä olisi riittänyt omat rahat edes talon ylläpitokuluihin. Tässä kuussa mies joutui lainaamaan rahaa ilmeisesti vanhemmiltaan eikä silti riitä rahat. Minä maksan puolet asuinkuluista ja ostoksista ja ylimääräiset esim ulkona syömiset ja uuden vuoden ja juhlinnat maksoin minä. -ap
Heh, aika pahalta kuulostaa.
Mies on reilusti komeampi kuin sinä kaunis, muuten et suostuisi tuohon. Tietenkin ei ole sinun mielestä näin, mutta on kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja miesystäväni emme ole menneet naimisiin, emme hankkineet lapsia ja kummallakin on omat omaisuudet. Me romanttiset hupsut kun olemme yhdessä rakkaudesta, emme mistään muusta syystä.
Teillä on kylmän viileästi panosuhde eikä mitään muuta. Turha yrittää asiaa kaunistella.
En ole tuo jolle vastasit, mutta pakko sanoa että on vastenmielistä kuinka joku vääntää avoliittoa ”panosuhteeksi”. Osa ihmisistä ei halua naimisiin lainkaan, osa ei halua uuden kumppanin kanssa koska on lapsia edellisestä liitosta (=ei halua muuttaa perintökaarta). Ja niin edelleen.
Ap:n tapauksessa ongelma on se, että toinen haluaa naimisiin, toinen ei ja toinen toivoo lapsia, toinen ei.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että avovaimo kasvattaa nyt miehen lasten perintöä, mutta jää itse puille paljaille eron / leskeyden tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tuo, että mies olisi valehdellut aikeistaan kanssani (avioliitto ja lapset) olisi riittänyt minulle eroon. Tuo tapa, jolla mies sinulle puhuu omaisuudestaan ja teidän tulevaisuudesta viestii kyllä selkeästi, että olet vain lompakko ja pedin lämmittäjä. Sen tajuaminen sattuu, mutta mitä aikaisemmin ymmärrät lähteä tuosta tilanteesta, sitä enemmän säästät itseäsi tulevilta sydänsuruilta.
Toisaalta, kenties mies ei ole valehdellut, vaan ap on olettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotitko, että ostat talosta puolet vai oletitko että talo vain laitetaan molempien nimiin? Siinö on eroa sillä omat velat on omia vaikka yhteinen talo olisikin. Erotessa mies maksaa kokonaan talolainaa kun sinä saat puolet talosta.
Miksi omaisuuden jakaminen olisi osoitus rakkaudesta ja jakamattomuus rakkauden puutteesta? Minä seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, jota rakastan ihan järjettömästi, mutta hänellä on valitettavasti peliongelma, joten en tietenkään voi hänen kanssaan omaisuuttani jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies ylläpiti kämppäänsä ennen sinua? Kun hänellä ei ole siihen yksin varaa.
Mies oli juuri ostanut uuden talon kun pyysi mua muuttaa yhteen. Syksyn mittaan on selvinnyt ettei hänellä olisi riittänyt omat rahat edes talon ylläpitokuluihin. Tässä kuussa mies joutui lainaamaan rahaa ilmeisesti vanhemmiltaan eikä silti riitä rahat. Minä maksan puolet asuinkuluista ja ostoksista ja ylimääräiset esim ulkona syömiset ja uuden vuoden ja juhlinnat maksoin minä. -ap
Onko hän huijannut pankissa tulonsa vain miten hän on saanut lainaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies ylläpiti kämppäänsä ennen sinua? Kun hänellä ei ole siihen yksin varaa.
Mies oli juuri ostanut uuden talon kun pyysi mua muuttaa yhteen. Syksyn mittaan on selvinnyt ettei hänellä olisi riittänyt omat rahat edes talon ylläpitokuluihin. Tässä kuussa mies joutui lainaamaan rahaa ilmeisesti vanhemmiltaan eikä silti riitä rahat. Minä maksan puolet asuinkuluista ja ostoksista ja ylimääräiset esim ulkona syömiset ja uuden vuoden ja juhlinnat maksoin minä. -ap
Onko hän huijannut pankissa tulonsa vain miten hän on saanut lainaa?
Samaa ihmettelen, miten saanut lainaa niin kalliiseen taloon.
Kaiken sen perusteella mitä olet kertonut, ei voisi enemäpää kuulostaa siltä että sinua viedään ja pahasti narussa.
Juuri näin mä pyrin ajattelemaan ja toimimaan. Elän omaa elämää.. ymmärrettävää ettei kaikki naimisiin tai lapsia halua ja en minäkään ole sen suhteen ehdoton. Mä nautin elämästä täällä ja pitää ymmärtää, Ettei siinä avioliitossa ole mitään kummallista miksi se pitäisi saada. Mutta on vaan se tunne, että jos olisin vähän tiukempi ihminen, ei mies ees puhuisi tollasia. Mun pelko on se et takerrun tähän avioliittoasiaan liikaa ja sit sen vuoksi erotaan ja kuitenkin mies päätyy seuraavan kumppanin kans naimisiin joka ei ole niin joustava kuin mä. Mielummin hyväksyisin asiat ja miehen sellaisena kuin on enkä vaatisi mitään lisää. -ap