Kertokaa kuulemianne HUONOJA säästö- ja ansaintavinkkejä

Joku täällä itki sitä että kaupungin vuokrakasarmissa piti olla ilmainen netti, ja olikin vain kaapeli ja pitikin ostaa siihen sitten reititin. Niin ja tietokonekin vissiin pitää ostaa siihen sossukämppään, eikä puhettakaan sen sähköistä ym. Hirveää huijausta.

Vierailija kirjoitti:

Mietin kirpparipöydän varaamista. Kuulin juuri tuttavalta, että viikkovuokra on 25 euroa. Saa myydä aika monta 50 sentin tai euron tavaraa, että saa katettua vuokran. Saati jotain sen päälle.

Mitään kalliimpaa ja isompaa tavaraa ei ole, kaikki olen jo realisoinut aikaisemmin.

Kirppareita on täällä useita ja samat tai samanlaiset tavarat näkyvät seisovan pöydissä.

Mitään tuikkukippoja, mukeja, koristetavaraa ym. ei kukaan osta kun kaikki muutkin myyvät niitä pois.

Vaatteet ei liiku yhtään, paitsi merkkivaatteet tai ehkä lastenvaatteet, niitä ei minulla ole.

Työkaluja ei ole eikä muitakaan miesten vempaimia kun asun yksin ja ole nainen. Niitä ehkä joku ostaisi.

Torissa ei nykyään saa kauppaa, turhia kyselyjä tulee jos niitäkään.

Roskalavaryhmässä on niin paljon ilmaista tavaraa että monet ottavat sieltä.

En kyllä keksi miten saisi rahaa näistä tavallisista kodin tavaroista.

Kulta- tai hopeakoruja ei ole yhtään eikä kelloja.

Jonnekin nettiin myyntiin isoina nippuina vaatteet ja samoin kipot ja muut myyt kirppistavaroina laatikoittain. Saat kerralla pois ja koko summan itsellesi. Tai sitten etsit facebookista eri teemaisia kirppisryhmiä (joulukirppikset, astiakirppikset, lelukirppikset, lastenvaatekirppikset ym) ja laitat niihin myyntiin. Aina jotain on mennyt kaupaksi mutta hidasta se on ja hinnat tosi alhaiset.

Ennen joulua on aina joku martta näyttämässä telkkarissa, miten jouluna säästetään tekemällä lanttu- ja porkkanalaatikot itse. No, sepä se onkin mainio vinkki, kun juuri ne ei muutenkaan maksa juuri mitään. Mutta kyllä köyhän perheen lapset ilahtuu, kun on vuokatolkulla lanttumössöä jouluherkkuna.

Yllä oli yksi kokemus kirpparimyynnistä, onko muita kokemuksia?

Olen huomannut että meidän postinumeroalueella on ainakin muutama lähes työkseen torissa tavaraa myyvä. Yksi myy designlasia ja -keramiikkaa, yksi pukukoruja ja muutama joilla on satoja ilmoituksia. Jotkut ilmeisesti hakevat myytäväksi näitä ilmaiseksi annettavia tavaroita.

Jos ei ole töitä, niin kyllähän tämä työstä käy. Mikäs siinä jos tilaa ja aikaa riittää ja siitä saa edes jonkin verran rahaa.

Onko kellään kokemuksia puoliammattilaisena kirppiskauppiaana toimimisesta? Tuleeko verottajalta tai työkkäriltä kyselyjä näistä?

Marjojen poimintaa dissataan kovasti, mutta kyllä meillä pari pakastinlokeroa mustikoita avustaa ympäri vuoden siinä, ettei tarvi ostella muuta jälkkäriä lapsille. Oma tilanne ei nyt niin tiukka ole, että tähän olisi välttämättä tarvetta, enemmän se terveellisyys painaa tässä. Mutta, rahaa säästyy, terveellisyys kohdallaan ja lapset tykkää!

Onko kukaan ryhtynyt minimalistiksi ja säästää sitä kautta. Eli myy suurimman osan omaisuuttaan pois ja elää tyytyväisenä pienissä tiloissa vähillä tavaroilla?

Virve Fredman (minimalismista bloggaava) elää vapaaehtoisesti vain muutamalla vaatekappaleella, muistaakseni kaksi mustaa mekkoa ja yhdet housut tms.

Täällä on siis joku jonka asiat ovat edellisenkin laman ajoilta kuralla. Anteeksi nyt vaan mutta olen sitä ikäluokkaa joka koki 90-luvun laman, ei kai joku ole laiminlyönyt asioidensa hoitoa viimeiset 30 vuotta? Toki tiedän tuttuja jotka heittivät silloin hanskat tiskiin ja jättivät sen jälkeen kaiken pystyyn ja alkoivat rippaamaan ihan kaikkea ja kaikkia. Sellaista ei tarvitse auttaa, menee veroista vaikkei haluaisikaan.

Haaa kirjoitti:

Marjojen poimintaa dissataan kovasti, mutta kyllä meillä pari pakastinlokeroa mustikoita avustaa ympäri vuoden siinä, ettei tarvi ostella muuta jälkkäriä lapsille. Oma tilanne ei nyt niin tiukka ole, että tähän olisi välttämättä tarvetta, enemmän se terveellisyys painaa tässä. Mutta, rahaa säästyy, terveellisyys kohdallaan ja lapset tykkää!

Parhaat lapsuusmuistot onkin pakkasesta syödyt vatut ja mustikat!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on siis joku jonka asiat ovat edellisenkin laman ajoilta kuralla. Anteeksi nyt vaan mutta olen sitä ikäluokkaa joka koki 90-luvun laman, ei kai joku ole laiminlyönyt asioidensa hoitoa viimeiset 30 vuotta? Toki tiedän tuttuja jotka heittivät silloin hanskat tiskiin ja jättivät sen jälkeen kaiken pystyyn ja alkoivat rippaamaan ihan kaikkea ja kaikkia. Sellaista ei tarvitse auttaa, menee veroista vaikkei haluaisikaan.

Rippaamaan? Nyt tarvii kyllä suomennosta.

Vierailija kirjoitti:

Yllä oli yksi kokemus kirpparimyynnistä, onko muita kokemuksia?

Olen huomannut että meidän postinumeroalueella on ainakin muutama lähes työkseen torissa tavaraa myyvä. Yksi myy designlasia ja -keramiikkaa, yksi pukukoruja ja muutama joilla on satoja ilmoituksia. Jotkut ilmeisesti hakevat myytäväksi näitä ilmaiseksi annettavia tavaroita.

Jos ei ole töitä, niin kyllähän tämä työstä käy. Mikäs siinä jos tilaa ja aikaa riittää ja siitä saa edes jonkin verran rahaa.

Onko kellään kokemuksia puoliammattilaisena kirppiskauppiaana toimimisesta? Tuleeko verottajalta tai työkkäriltä kyselyjä näistä?

Monet heistä taitaa olla ihan vain perinnöksi saatuja tavaroita myyviä, eivät myy ihan kaikkea vaan ne parhaimmat perintöastiat, taulut, korut ja kellot. Joillakin voi tulla todella lähekkäin kolmenkin talon tyhjennykset hoidettavaksi ja perintöveroja sen verran paljon maksettavaksi ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää myydä tavaroita ja niiden tuotoilla maksaa verot pois.

Minä kerään niitä pulloja ja purkkeja. Niistä saan noin10 e/kk. Ei se hullumpi ohje ole, jos asuu kaupungissa, missä on paljon väkeä. Ala sijoittamaan - on yleinen säästövinkki. Kysymys onkin, että mitä sijoitan, sen 10 euron kaljatölkkirahanko. S-kaupan bonukset käytän jouluna. Niitä on yleensä n. 120 e. Kerron missä säästän niin että rahat riittävät. Kävelen pitkiäkin matkoja. En käy missään maksullisissa tilaisuuksissa. Kirjasto on ystäväni. Pesuaineena käytän mäntysuopaa. Suihkusaippualla pesen myös hiukset. Yritän pysyä terveenä ja hoidan hampaani hyvin ettei mene lääkäreihin rahaa. Hiukset olen kasvattanut pitkiksi ja osaan laittaa ne itse. Yksi juhlapuku on 20 vuotta vanha ja sitä käytän lähisukulaisten hautajaisissa. Minulla on muutamia hyviä ja köyhiä ystäviä. Kun tavataan, keitetään kahvia ja vieraat tuovat sen euron keksipaketin. Näin en rikastu mutta en myöskään velkaani.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille köyhille itsestäänselvyydet ei ole itsestäänselvyyksiä, kysykää vaikka sossuvirkailijoilta.

Mä oon säästänyt sillä, kun olen lokakuussa 2008 lopettanut baareissa asumiset, alkoholin käytön ym. näihin kahteen sidoksissa olleet oheistoiminnat kokonaan. Moni sossun asiakas on ihan koukussa niihin juttuihin ja se tekee sen ettei itsestäänselvyydet ole itsestäänselvyyksiä. Syöminen jää, kun ei ole varaa sekä ruokaan että juomiseen ja rillutteluun.

Tölkkejä keräämällä tienaa vain jos sitä lähtee tekemään ihan asiakseen. Jos meinaat lenkkeillä jossain syrjäkylillä tai taajamassa ja ottaa mukaan ne pari tölkkiä mitä kadunreunasta tuurilla löytyy niin joo, ei siinä mitään järkevää rahaa tienaa. Jos taas asut isossa kaupungissa ja olet valmis kesäaikaan lähtemään aamuyöstä kaupungille ja puistoihin rulla jätesäkkejä taskussa, niin kyllä sillä helposti satoja euroja kesässä saa ylimääräistä verotonta tuloa. Erityistä sesonkia esim. koulujenloppumisviikonloppu, vappu, urheilutapahtumat, erilaiset musiikkitapahtumat. Se on sitten jokaisesta itsestään kiinni onko se sen arvoista, koska raskasta hommaahan se on herätä aamuyöllä ja vääntäytyä sinne laskuhumalaisten juhlijoiden joukkoon selkä vääränä koukkimaan niitä tölkkejä ja pulloja. Itselleni se opiskelijana oli (parhaimmillaan sain yli tonnin kesän aikana Helsingissä), nykyään en jaksaisi. Ennemminkin raskas duuni kuin "ylimääräistä säästöä". 

Mene ilmaisduuniin pussittamaan hakaneuloja, se poikii varmasti pian vähintään projektipäällikön paikan ja lopulta palkkasi on 5000 euroa ja omistat koko tehtaan ja yksisarviset pierevät hattaroita. Lisäksi saat rytmiä elämään.

Ei täällä maalaistaajamassa ole sellaisia "huonomaineisia taloja", joiden ympäriltä tölkkejä löytyisi. Kunnan vuokra-asunnoissa asuvat kaljaveikotkin vievät tölkkinsä tarkasti kauppaan uutta kaljalootaa hakiessaan.

Parempiosaiset kaappijuopot ruttaavat tölkkinsä roskikseen, etteivät muut näkisi heidän juomamääriään(no, kaupan täti tietää, mitä ostat...).

Joku melkein 600 egeä kuussa tienaava käski laittaa 20 egeä kuussa sivuun. Siinä vaiheessa ku elää tuella opiskelijana ja vuokran jälkeen jää 80 euroa niin menee vielä 20e puhelinlaskuun. En tiiä, oonko sitten niin tuhlari oikeesti, mutta en kyllä ole valmis niin paljon nälkää näkemään, että eläisin 40 egellä loppukuun. Vaikka oishan se leuhkaa vuoden päästä heittää elämä risaseksi ku ois pari sataa ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää tyhmälle mikä tuon kilohinnan kyttäämisen idea on?

Tuotepaketeissa on usein eri sisältömäärät, joten tuotteen hinta voi johtaa harhaan halpuutta arvioitaessa. Kilohinta tai litrahinta auttaa vertailemaan niiden suhteellisia hintoja, eli paljonko sama määrä tuotetta maksaa.

Esimerkiksi maitopurkkien litrahinta kertoo, paljonko tulee yhden litran hinnaksi, vaikka pakkauksessa olisi jokin muu määrä kuin 1 litra. Joku voi kysyä: "Mutta enhän minä osta kuin puoli litraa kerrallaan, joten mitä teen sillä tiedolla, paljonko hintaa on litraa kohden?" No, jos ostaa vaikka kuukaudessa yhteensä 8 litraa, niin silloin huomaa, että litrahinta vaikuttaa siihen, paljonko siitä kaikesta maidosta (ja sama juttu kaiken muun ruoan kanssa) yhteensä maksaa.

Joissain tilanteissa kilo-tai litrahinnan tuijottelu ei välttämättä kannata. Esim. silloin, jos ei ehdi käyttämään kaikkea ennen kuin se menee vanhaksi.

Eli siis, jos katson että tuossa paketti juustoa 250g, enpäs ostakaan tuota 500g pakettia koska on kalliimpi... MUTTA siinä 500g paketissa onkin halvempi kilohinta, eli jos ostan kaksi niitä 250g pakettia, tulee se kalliimmaksi kuin ostaa se 500g paketti.

Toivottavasti tajusin tämän näin helpolla... :D

Jos mulla on taskussa rahaa vain tuohon 250g pakettiin, niin mitä se 500g paketin halvempi kilohinta mua jeesaa?

Jos alennus on 70% kannattaa ostaa vaikka ei tarvitse.

Tee käsitöitä ja myy niitä.

Ei nyt mikään neuvo mutta kuultu monta kertaa tämä ”ei ne suuret tulot vaan pienet menot”.

Juu ymmärrän kyllä tarkoituksen muttei siinä siltikään ole järkeä.

Jos elämiseen jää kaiken säästämisen, suunnittelun ja laskemisen jälkeen vaikka 100€ niin eipä ne pienet, minimalistiset menot mullista elämää. Mutta jos on suuret tulot niin vähälläkin järjen käytöllä saa elämästä erittäin kivaa ja säästöön jonkinlaisen summan.