Lue keskustelun säännöt.
En rakasta enää miestäni. Mitä nyt - ero?
11.01.2019 |
Tänään sen tajusin: en rakasta enää miestäni.
En oikeastaan tunne häntä kohtaan kuin kaverillista ystävyyttä ja ajoittaista turhautumista ja pettymystä. Suuttumustakin.
Kun katson häntä, tunnen ahdistusta ja jonkinlaista sääliä. Kaiken jälkeen en vain rakasta häntä enää. En sillä tavalla kuin puolisoa pitäisi kai rakastaa. En tunne välillämme mitään kemiaa, seksuaalista väreilyä, tunnesidettä. Olenkohan koskaan kovin vahvasti aiemminkaan tuntenut....
Mitä nyt? Ero? Omaisuus jakoon? Elämä pitää aloittaa kokonaan alusta? Vai jatkanko tätä kämppäkaveruuttamme ja jätän eroamatta. Sovitaan yhdessä ”avoimen avioliiton” säännöt ja eletään elämäämme niin kuin ennenkin kunnes jompi kumpi löytää jonkun toisen ja haluaa erota?
Jos mietin aiempia sukupolvia, eiköhän tällainen kaverillinen ystäväliitto ole ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Erotahan ei tuolloin monestikaan voinut.
Kommentit (74)
Ihmiset menevät avioon tehdäkseen perheen ja lapsia.
Jos rakkaus on ainoa syy mennä naimisiin, olette kus ess sa.
Rakkaus ei ole teini-ihastumista, se on elämänasenne, ei tunne.
Jos vain päätän rakastaa sinua, et voi tehdä mitään että perun päätökseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron hirveyttä ei pysty etukäteen kuvittelemaan. Se romuttaa koko oman indentiteetin kun vanha elämä otetaan pois. Suosittelen kaikille tylsyyden takia eroa miettiville pariterapiaa ja parisuhdeleirejä. Jos voisin itse kelata aikaa taakse päin osaisin nauttia siitä tylsyydestä ja tuttuudesta nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset menevät avioon tehdäkseen perheen ja lapsia.
Jos rakkaus on ainoa syy mennä naimisiin, olette kus ess sa.
Rakkaus ei ole teini-ihastumista, se on elämänasenne, ei tunne.
Jos vain päätän rakastaa sinua, et voi tehdä mitään että perun päätökseni.
Olipa hyvin tiivistetty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaako mies sinua? Itse en voisi jättää miestäni koska hän menisi ihan palasiksi ja tappaisi varmaan itsensä tai jotain muuta kamalaa enkä voisi itsekään olla onnellinen jos aiheuttaisin hänelle tuon kohtalon. Siis vaikka en rakastaisikaan häntä, jäisin velvollisuudentunnosta ja parhaani mukaan yrittäisin. Tosin jos mies ei itse välitä eikä yritä yhtään niin mikäpä siinä sitten. Oletko edes yrittänyt rakastua uudelleen? Kai siinä miehessäsi joskus jotain oli mikä sinua viehätti?
Ei saa jäädä velvollisuudentunnosta! Itse viisi vuotta kituutin ja meinasin tuhota siinä samalla itseni koska jäin vain siksi ettei vaimo menisi rikki. Lähdin pois, karsea seuraava vuosi, mutta elämä taas voitti. Terapeutti sanoikin että ihan oikeasti ei velvollisuudentunteeseen suhdetta rakenneta tai ylläpidetä, en uskonut. Nyt uskon
Terapeutit sanoo mitä kuvittelevat että asiakkaan kuuluu kuulla ettei olo mene huonommaksi. Oikeasti mitä sinunkin olisi pitänyt tehdä, mennä vaimosi kanssa terapiaan ja etsiä uudelleen se minkä takia aikoinaan yhteen päädyitte. Tuskin suhteenne alkoi velvollisuudentunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset menevät avioon tehdäkseen perheen ja lapsia.
Jos rakkaus on ainoa syy mennä naimisiin, olette kus ess sa.
Rakkaus ei ole teini-ihastumista, se on elämänasenne, ei tunne.
Jos vain päätän rakastaa sinua, et voi tehdä mitään että perun päätökseni.
Niinpä, tahtorakkautta ei ole olemassa. Se tahto on lopulta vain omaa itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen määrittää perheeseen arkirutiinit - ja sitten tylsistyy kun ne on omaksuttu, kun miehessä ei ole enää mitään mysteeriä. Naisten pitäisi tajuta, että oman hyvinvoinnin vuoksi miestä ei pidä kahlita ja kuohita arjen vaatimuksilla, vaan naisen tulee rohkaista miestä ja antaa hänelle vapauksia toteuttaa itseään. Näin mies pysyy henkisesti itsenäisenä, vahvana ja kiinnostavana. Jos toisessa ei ole enää mitään salaisuutta, silloin hänessä ei ole myöskään mitään uutta, johon rakastua yhä uudelleen ja uudelleen. Moni mies on liitossaan henkisesti täysin kuohittu. Kaikki pitää tehdä naisen standardeilla, silloin kun nainen haluaa, juuri sillä tavoin kun hän haluaa. Sitten ihmetellään, kun ei sitä kuohittua nahjusta kohtaan olekaan enää sellaisia tunteita kuin mitä naisella pitäisi miestä kohtaan olla. Miestä pitää rohkaista etenemään urallaan, ottamaan uusia luottamustoimia, hankkimaan uusia harrastuksia, lähtemään äijäkavereiden kanssa pariksi viikoksi kalareissulle - jotain, mikä asettaa naisen epätietoiseksi siitä, mitä äijä on puuhaillut, onko hän ryypännyt ja rellestänyt, käynyt naisissa tmv. Silloin herää pieni luontainen mustasukkaisuus ja kilpailunhalu, mikä pitää yllä eroottista jännitettä miehen ja naisen välillä. Kuohilasta ei voi rakastaa, eikä kuohilas muutu oriksi. Oriksi kasvamista pitää tukea alusta asti. Suomessa ei esimerkiksi osata käyttää feikkimustasukkaisuutta intohimon sytyttämiseen.
Annoin omalle ex-miehelleni tuon vapauden. Hän mälläsi firman rahat kavereidensa kanssa bilehuumeisiin. Ero siitäkin tuli. Olisin toivonut ja luulinkin että myös mies on sitoutunut meidän perheeseen, mutta ei sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen määrittää perheeseen arkirutiinit - ja sitten tylsistyy kun ne on omaksuttu, kun miehessä ei ole enää mitään mysteeriä. Naisten pitäisi tajuta, että oman hyvinvoinnin vuoksi miestä ei pidä kahlita ja kuohita arjen vaatimuksilla, vaan naisen tulee rohkaista miestä ja antaa hänelle vapauksia toteuttaa itseään. Näin mies pysyy henkisesti itsenäisenä, vahvana ja kiinnostavana. Jos toisessa ei ole enää mitään salaisuutta, silloin hänessä ei ole myöskään mitään uutta, johon rakastua yhä uudelleen ja uudelleen. Moni mies on liitossaan henkisesti täysin kuohittu. Kaikki pitää tehdä naisen standardeilla, silloin kun nainen haluaa, juuri sillä tavoin kun hän haluaa. Sitten ihmetellään, kun ei sitä kuohittua nahjusta kohtaan olekaan enää sellaisia tunteita kuin mitä naisella pitäisi miestä kohtaan olla. Miestä pitää rohkaista etenemään urallaan, ottamaan uusia luottamustoimia, hankkimaan uusia harrastuksia, lähtemään äijäkavereiden kanssa pariksi viikoksi kalareissulle - jotain, mikä asettaa naisen epätietoiseksi siitä, mitä äijä on puuhaillut, onko hän ryypännyt ja rellestänyt, käynyt naisissa tmv. Silloin herää pieni luontainen mustasukkaisuus ja kilpailunhalu, mikä pitää yllä eroottista jännitettä miehen ja naisen välillä. Kuohilasta ei voi rakastaa, eikä kuohilas muutu oriksi. Oriksi kasvamista pitää tukea alusta asti. Suomessa ei esimerkiksi osata käyttää feikkimustasukkaisuutta intohimon sytyttämiseen.
Annoin omalle ex-miehelleni tuon vapauden. Hän mälläsi firman rahat kavereidensa kanssa bilehuumeisiin. Ero siitäkin tuli. Olisin toivonut ja luulinkin että myös mies on sitoutunut meidän perheeseen, mutta ei sitten ollutkaan.
Olipa ikävä juttu. Sinä toimit silti oikein. Hän vain käytti vapauttaan väärin eikä osannut arvostaa sinulta saamaansa luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli juuri lyhyt salasuhde, josta itse kerroin lopulta miehelleni. Tein valinnan ja valitsin mieheni, joka kaikesta huolimatta rakastaa mua ja haluaa ehdottomasti jatkaa yhdessä. Ja nyt huomaan miettiväni teinkö virheen. En taida enää rakastaa miestäni. Seksi meillä on hyvää sekä olemme toistemme parhaat ystävät, mutta olemme olleet niin kauan yhdessä, että olen vaan kyllästynyt. Ehdin vähän ihastua siihen toiseen ja huomaan myös ajattelevani, että nyt jäi ihan puolitiehen kaiken uuden kokeminen. Haluaisin taas perhosia vatsaani ja sitä ihanaa jännitystä, kun tutustuu pikkuhiljaa uuteen ihmiseen.
Mutta meillä on lapset ja ihana koti. Oikeasti kiva perhe. En voi heittää tätä kaikkea hukkaan lapsellisten haaveideni takia. Ja siksi olen surullinen.
Todellakin teit valinnan. Parisuhteesi se ei ollut.
Nyt valitset joko ystävyys ja kumppanuus tai sitten intoimoilotus, joka taas jossain vaiheessa päättyy. Molempia harvoin saa. Etenkin kuin vanhenee. Tuskin 50-vuotias nainenkaan on kenenkään mielestä kuumin herkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kuka ottaa sinua kädestä kiinni silloin, kun syöpä vienyt sinulta hiukset päästä ja lääkkeet turvottaneet sinut muodottomaksi. Jos suhteessa on vielä ystävyyttä, suhteessa on vielä paljon. Jos et ystävyyttä arvosta, silloin kannattaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ap samanlainen jakso menossa. On kuitenkin yhteinen lapsi,yhteinen työ ja toimeentulo plus velat. Minä yritän löytää rakkauden uudestaan.
Ja on tässä tosiaan vaikeaa se,kun mies ei halua seksiä eikä mihinkään terapiaan. Tässä nyt vaan koitetaan yrittää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Tämä.
Asustelet vaan sen kaveriksi muuttuneen miehesi kanssa.
Itse noin viisikymppinen.
Kaikki tuttavaperheet on just tuossa jamassa. Kavereina asustelevat, tosin yksi pariskunta otti heti eron toisistaan, kun viimeinen lapsi kirjoitti ylioppilaaksi ja lensi pesästä inttiin. Saman tien lusikat jakoon ja talo myyntiin. Näytteleminen loppui siihen.
Vierailija kirjoitti:
Auh, jos miehenä tietäisin että vaimoni ajattelisi edes tuon suuntaisesti, en todella haluaisi hänen olevan kanssani. Toihan on ihan järkyttävää, miksi ihmeessä olla suhteessa mikä ei anna paljoa?
Eroaminen on niin vaikeaa, että helpompi vaan tyytyä tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Tämä.
Asustelet vaan sen kaveriksi muuttuneen miehesi kanssa.Itse noin viisikymppinen.
Kaikki tuttavaperheet on just tuossa jamassa. Kavereina asustelevat, tosin yksi pariskunta otti heti eron toisistaan, kun viimeinen lapsi kirjoitti ylioppilaaksi ja lensi pesästä inttiin. Saman tien lusikat jakoon ja talo myyntiin. Näytteleminen loppui siihen.
Mitähän lapset ovat tästä ajatelleet? Kuulostaa erikoiselta, että väkisin oltu yhdessä ja sitten vain yks kaks laitettu lusikat jakoon. Millaisen mallin parisuhteesta tämä lapsille antaa?
Miten tässä kukaan mies uskaltautuu naisen kanssa naimisiin tai lapsia tekemään, jos naisen tunne elämä on kuin tuuliviiri? Ikinä ei tiedä sen fiiliksistä ja milloin tulee bänksit. Semmoista se on jos liikaa luottaa tunteisiin eikä käytä tarpeeksi järkeä, kaiketi.
Seksuaalista väreilyä.. Nuorena minulla oli monta suhdetta, jossa oli seksuaalista väreilyä. Mitään muuta niissä ei sitten ollutkaan. Hyvät, fiksut ja arvostavat kumppanit ovat kiven alla. Seksiseuraa taas löytää aina.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli juuri lyhyt salasuhde, josta itse kerroin lopulta miehelleni. Tein valinnan ja valitsin mieheni, joka kaikesta huolimatta rakastaa mua ja haluaa ehdottomasti jatkaa yhdessä. Ja nyt huomaan miettiväni teinkö virheen. En taida enää rakastaa miestäni. Seksi meillä on hyvää sekä olemme toistemme parhaat ystävät, mutta olemme olleet niin kauan yhdessä, että olen vaan kyllästynyt. Ehdin vähän ihastua siihen toiseen ja huomaan myös ajattelevani, että nyt jäi ihan puolitiehen kaiken uuden kokeminen. Haluaisin taas perhosia vatsaani ja sitä ihanaa jännitystä, kun tutustuu pikkuhiljaa uuteen ihmiseen.
Mutta meillä on lapset ja ihana koti. Oikeasti kiva perhe. En voi heittää tätä kaikkea hukkaan lapsellisten haaveideni takia. Ja siksi olen surullinen.
Ei helvetti ihmiset on lapsellisia. Jos on tollanen tarve hedonistiseen hauskanpitoon ja perhosiin vatsassa, niin miksi mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä kukaan mies uskaltautuu naisen kanssa naimisiin tai lapsia tekemään, jos naisen tunne elämä on kuin tuuliviiri? Ikinä ei tiedä sen fiiliksistä ja milloin tulee bänksit. Semmoista se on jos liikaa luottaa tunteisiin eikä käytä tarpeeksi järkeä, kaiketi.
Nainen elää aina järjellä, mies tunteella. Mies luulee että kun antaa vaimolle välillä huonoa seksiä niim se riittää. Nainen hoitaa kaikki perheen asiat.
No joku dynaaminen vanhempi lähellä eläke ikää oleva varakas mies voisi olla ratkaisu, munakin vielä toimii.
(Eronnut, nainen, kaksi lasta)
(Eronnut, mies, kolme lasta)
On aika hankkiutua uuteen suhteeseen .../Deitti palstoille ...Tinder!?
Kaksi, avioliitoissaan epäonnistunutta henkilöä yrittää siellä esitellä/"myydä" parhaita puoliaan, seksitaitojaan/-halukkuuttaan mm.
Muuttuuko mikään ?
Seksikin?! Muutaman seksin merkeissä tavatun kerran jälkeen; eipä sekään mitään "uutta ja ihmeellistä" tarjonnut/tule tarjoamaan ja... muutenkin.
Valitettavasti; ei se elämä aina parane edes puolisoa vaihtamalla, jostain irtosuhteista puhumattakaan.