Lue keskustelun säännöt.
En rakasta enää miestäni. Mitä nyt - ero?
11.01.2019 |
Tänään sen tajusin: en rakasta enää miestäni.
En oikeastaan tunne häntä kohtaan kuin kaverillista ystävyyttä ja ajoittaista turhautumista ja pettymystä. Suuttumustakin.
Kun katson häntä, tunnen ahdistusta ja jonkinlaista sääliä. Kaiken jälkeen en vain rakasta häntä enää. En sillä tavalla kuin puolisoa pitäisi kai rakastaa. En tunne välillämme mitään kemiaa, seksuaalista väreilyä, tunnesidettä. Olenkohan koskaan kovin vahvasti aiemminkaan tuntenut....
Mitä nyt? Ero? Omaisuus jakoon? Elämä pitää aloittaa kokonaan alusta? Vai jatkanko tätä kämppäkaveruuttamme ja jätän eroamatta. Sovitaan yhdessä ”avoimen avioliiton” säännöt ja eletään elämäämme niin kuin ennenkin kunnes jompi kumpi löytää jonkun toisen ja haluaa erota?
Jos mietin aiempia sukupolvia, eiköhän tällainen kaverillinen ystäväliitto ole ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Erotahan ei tuolloin monestikaan voinut.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaako mies sinua? Itse en voisi jättää miestäni koska hän menisi ihan palasiksi ja tappaisi varmaan itsensä tai jotain muuta kamalaa enkä voisi itsekään olla onnellinen jos aiheuttaisin hänelle tuon kohtalon. Siis vaikka en rakastaisikaan häntä, jäisin velvollisuudentunnosta ja parhaani mukaan yrittäisin. Tosin jos mies ei itse välitä eikä yritä yhtään niin mikäpä siinä sitten. Oletko edes yrittänyt rakastua uudelleen? Kai siinä miehessäsi joskus jotain oli mikä sinua viehätti?
Velvollisuudentunnosta tähän olen jäänytkin. Ja säälintunteesta.
Ja onhan meillä välillä ihan kivaa yhdessä: harrastamme, matkustamme, elämme normiarkea. Mutta kaverillisesti. Olisihan tuo kaikki yksin tylsempää ja yksinäisempää. Nyt teemme kuitenkin asioita yhdessä.Mies selvästi rakastaa mua, ihailee, arvostaa, katselee ns. ylöspäin. Minä vaan en tunne häntä kohtaan samoin. En voi sille mitään enkä pysty tai halua valehdellakaan.
Alunperin viehätyin hänen potentiaalistaan. Ehkä näin hänessä ihmisen, joka ei ollut vielä saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Vuosien jälkeen ymmärrän, ettei tämä potentiaali tule koskaan täyttymään.Minä koen tämän liiton kämppäkaveruutena, miehestä en osaa sanoa. Tilanne ei kuitenkaan tunnu häntä ahdistavan kun hän ei tahdo asioista puhua tai ainakaan koskaan aloita keskustelua tästä asiasta.
miehellä ei siis ole tarpeeksi rahaa ja statusta, että lihalompakko kostuisisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
lapsillakin on vain yksi elämä. Mutta kai se on tärkeämpää aikuisten kuin lasten elämä sen ensimmäiset 18 vuotta.
Mitä elämää se on, katsella ja kuunnella päivästä toiseen sitä miten isä ja äiti inhoaa toisiaan? Tai ovat välinpitämättömiä toisiaan kohtaan? Voin kertoa että se on yhtä p*skaa. Olin 18v kun vanhemmat erosi, ja mitään muuta en voi jälkeenpäin sanoa, kuin että olisivatpa eronneet 10 vuotta aikaisemmin. Ei he huutaneet tai muksineet toisiaan. Mutta aistin sen kaiken kylmyyden. Päivittäin. Ja se vaurioitti minun omaa tunne-elämääni monilla tavoilla ja näkyy omissa parisuhteissani vielä tänäkin päivänä, vaikka työstän sitä.
mitä elämää se on pomppia kämpästä toiseen viikottain ja katsella kun vanhemmat nussii alati vaihtuvia partnereita.
Tuskin kovin monessa eroperheessä tuollaista harrastetaan. Mistä sait moista edes päähäsi?
Kyllä minä näin ja kuulin useamminkin kun mutsin uusi mies pani sitä kännissä ja sitten veti turpaan.
Huomasi sen kun töistä kotiin tullessa ei sanottu mitään vaikka itse ovelta huhuili, sitten muutuin täysin huomaamattomaksi ja suoraan sanoi ettei ole ikinä tykännyt minusta, seksi mun kanssa ei ollut ikinä tuntunut miltään ym.ym.ym. eron jälkeen ei suostunut keskustelemaan eikä sopimaan mitään, kaikki hoidetaan oikeusteitse.
16v kuitenkin elätin akkaa
M kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
lapsillakin on vain yksi elämä. Mutta kai se on tärkeämpää aikuisten kuin lasten elämä sen ensimmäiset 18 vuotta.
Mitä elämää se on, katsella ja kuunnella päivästä toiseen sitä miten isä ja äiti inhoaa toisiaan? Tai ovat välinpitämättömiä toisiaan kohtaan? Voin kertoa että se on yhtä p*skaa. Olin 18v kun vanhemmat erosi, ja mitään muuta en voi jälkeenpäin sanoa, kuin että olisivatpa eronneet 10 vuotta aikaisemmin. Ei he huutaneet tai muksineet toisiaan. Mutta aistin sen kaiken kylmyyden. Päivittäin. Ja se vaurioitti minun omaa tunne-elämääni monilla tavoilla ja näkyy omissa parisuhteissani vielä tänäkin päivänä, vaikka työstän sitä.
mitä elämää se on pomppia kämpästä toiseen viikottain ja katsella kun vanhemmat nussii alati vaihtuvia partnereita.
Tuskin kovin monessa eroperheessä tuollaista harrastetaan. Mistä sait moista edes päähäsi?
Kyllä minä näin ja kuulin useamminkin kun mutsin uusi mies pani sitä kännissä ja sitten veti turpaan.
Kai tajuat ettei tuollainen ole mikään normaalitila yhtään missään parisuhteessa.
N30v kirjoitti:
M kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
lapsillakin on vain yksi elämä. Mutta kai se on tärkeämpää aikuisten kuin lasten elämä sen ensimmäiset 18 vuotta.
Mitä elämää se on, katsella ja kuunnella päivästä toiseen sitä miten isä ja äiti inhoaa toisiaan? Tai ovat välinpitämättömiä toisiaan kohtaan? Voin kertoa että se on yhtä p*skaa. Olin 18v kun vanhemmat erosi, ja mitään muuta en voi jälkeenpäin sanoa, kuin että olisivatpa eronneet 10 vuotta aikaisemmin. Ei he huutaneet tai muksineet toisiaan. Mutta aistin sen kaiken kylmyyden. Päivittäin. Ja se vaurioitti minun omaa tunne-elämääni monilla tavoilla ja näkyy omissa parisuhteissani vielä tänäkin päivänä, vaikka työstän sitä.
mitä elämää se on pomppia kämpästä toiseen viikottain ja katsella kun vanhemmat nussii alati vaihtuvia partnereita.
Tuskin kovin monessa eroperheessä tuollaista harrastetaan. Mistä sait moista edes päähäsi?
Kyllä minä näin ja kuulin useamminkin kun mutsin uusi mies pani sitä kännissä ja sitten veti turpaan.
Kai tajuat ettei tuollainen ole mikään normaalitila yhtään missään parisuhteessa.
Tajuat varmaan miten tyhmä kommentti tuo oli, mitä luulet lapsen mahtavan aikuisten tekemisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli juuri lyhyt salasuhde, josta itse kerroin lopulta miehelleni. Tein valinnan ja valitsin mieheni, joka kaikesta huolimatta rakastaa mua ja haluaa ehdottomasti jatkaa yhdessä. Ja nyt huomaan miettiväni teinkö virheen. En taida enää rakastaa miestäni. Seksi meillä on hyvää sekä olemme toistemme parhaat ystävät, mutta olemme olleet niin kauan yhdessä, että olen vaan kyllästynyt. Ehdin vähän ihastua siihen toiseen ja huomaan myös ajattelevani, että nyt jäi ihan puolitiehen kaiken uuden kokeminen. Haluaisin taas perhosia vatsaani ja sitä ihanaa jännitystä, kun tutustuu pikkuhiljaa uuteen ihmiseen.
Mutta meillä on lapset ja ihana koti. Oikeasti kiva perhe. En voi heittää tätä kaikkea hukkaan lapsellisten haaveideni takia. Ja siksi olen surullinen.
Elämä muuttuu ja rakkaus muuttuu ystävyydeksi.
Onko sydäntä hyljätä elämänkumppani. Ihmisellä on omatunto, jonka kanssa on tultava toimeen.
Mitä eron jälkeen. Tyhjyyttä, yksinäisyyttä, rahahuolia, pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen määrittää perheeseen arkirutiinit - ja sitten tylsistyy kun ne on omaksuttu, kun miehessä ei ole enää mitään mysteeriä. Naisten pitäisi tajuta, että oman hyvinvoinnin vuoksi miestä ei pidä kahlita ja kuohita arjen vaatimuksilla, vaan naisen tulee rohkaista miestä ja antaa hänelle vapauksia toteuttaa itseään. Näin mies pysyy henkisesti itsenäisenä, vahvana ja kiinnostavana. Jos toisessa ei ole enää mitään salaisuutta, silloin hänessä ei ole myöskään mitään uutta, johon rakastua yhä uudelleen ja uudelleen. Moni mies on liitossaan henkisesti täysin kuohittu. Kaikki pitää tehdä naisen standardeilla, silloin kun nainen haluaa, juuri sillä tavoin kun hän haluaa. Sitten ihmetellään, kun ei sitä kuohittua nahjusta kohtaan olekaan enää sellaisia tunteita kuin mitä naisella pitäisi miestä kohtaan olla. Miestä pitää rohkaista etenemään urallaan, ottamaan uusia luottamustoimia, hankkimaan uusia harrastuksia, lähtemään äijäkavereiden kanssa pariksi viikoksi kalareissulle - jotain, mikä asettaa naisen epätietoiseksi siitä, mitä äijä on puuhaillut, onko hän ryypännyt ja rellestänyt, käynyt naisissa tmv. Silloin herää pieni luontainen mustasukkaisuus ja kilpailunhalu, mikä pitää yllä eroottista jännitettä miehen ja naisen välillä. Kuohilasta ei voi rakastaa, eikä kuohilas muutu oriksi. Oriksi kasvamista pitää tukea alusta asti. Suomessa ei esimerkiksi osata käyttää feikkimustasukkaisuutta intohimon sytyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika varma että vaimoni on tämän kirjoittanut. Sattuuhan se kun huomaa miten ei voi vaan enää hurmata tai saada sitä rakastunutta takaisinkatsetta kuin ennen. Sattuu vain. Minulla ei oikein ole enää työkaluja millä saisin sinut enää näkemään miten paljon sinua rakastan.
Ota välillä vähän etäisyyttä ja omaa aikaa. Kun annat toiselle tilaa voi ne tunteet palata takaisin. Pitkissä suhteissa on aina erilaisia vaiheita. Välillä ollaan lähellä ja välillä vähän kauempana.
Usein tulee myös näitä henkilökohtaisia kriisejä ja kasvupaikkoja jotka ei liity siihen avioliittoon vaan ihmisen omiin sisäisiin myllerryksiin. Itse sanoin puolisolle suoraan että mulla on nyt vaikeuksia itseni kanssa ja ne ei liity sinuun tai meidän liittoon. Olin hiljainen ja etäinen, mutta se vaihe meni ohi aikanaan.
On tärkeää huomata jos omat ongelmat ovatkin sisäsyntyisiä. Jos erehtyy luulemaan niitä puolisosta johtuviksi niin voi päätyä eroon ihan vääristä syistä ja saa sitten katkerasti katua kun toinen onkin jo löytänyt uuden. Huomaan myös joskus että oma mies on erityisen ärtynyt minuun. Otan etäisyyttä ja annan muhia omissa liemissään. Usein sitten rauhoittuu ja palailee takaisin omaksi itsekseen. Toki olen tarjonnut hänelle eron mahdollisuutta. Ja jos joku päivä haluaa, niin annan hänen mennä.
Moni ei tajua että se kumppanuus ja ystävyys on paras pohja liitolle. Ne aina hullaanuneena pysyvät on yksi miljoonasta tai sitten puoliso on jännä mies tai -nainen. Sen varaan ei rakenneta tervettä liittoa, vaan jo lähtökohdat on ihan pielessä. Sellaisten ei pidä hankkia lapsia. Niiden draama pyörii kahden ihmisen naojen ympärillä ja lapset on vaan tiellä. Se oli mun lapsuudenkoti, narsku ja juoppo. Että miettikää tätä puolta asiasta myös.
Puolisoon voi myös rakastua uudelleen, tähän on ihan tekniikka olemassa. Kvg tai YouTube. Ja on terveellistä ottaa vastuu omasta onnellisuudesta, eikä sysätä sitä toisen kannettavaksi.
Ja mieti kaksi kertaa oletko kyllästynyt vain itseesi, siihen ei puolison vaihtaminen auta. Katkeraa on se kalkki mitä joutuu nielemään jos huomaa eron jälkeen että se ongelma olikin omien korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda se johonkin väkivaltaiseen sikaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Ehdottomasti just toisin päin. Vanhempien riidat ja välinpitämätön asenne toisiaan kohtaan heijastuu lapsiin mm tunne-elämän häiriöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hypergamiaa. Maailmassa näkyy niin paljon vaihtoehtoja että naisten on todella vaikea tyytyä siihen mitä heillä on. Ratkaisuja minulla ei tähän ole, mutta kannattaa muistaa että parempaa ette ehkä enää saa.
Meillä on yksi pieni lapsi, josta näkee miten valtavan tärkeää hänelle on kummatkin vanhemmat. Kovin kevyesti en tätä itse lähde rikkomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda se johonkin väkivaltaiseen sikaan.
Niin. Tulee värikkyyttä elämään eikä tarvi tylsistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ap samanlainen jakso menossa. On kuitenkin yhteinen lapsi,yhteinen työ ja toimeentulo plus velat. Minä yritän löytää rakkauden uudestaan.
Kannattaa vaan yrittää löytää niitä hyviä puolia siitä omasta kumppanista: onko hän luotettava, turvallinen, ennakoitava, kannustava, kotityöt omalta osaltaan hoitava, onko hyvä lasten kanssa, auttaako kun olet flunssassa, hoitaako autoon ja taloon liittyviä asioita, onko ilman addiktioita, hoitaako talousasiat jne. Näistä kun miettii, niin se tylsä ja turvallinen voi olla lukemattomissa asioissa paljon parempi kuin joku toinen, joka ehkä ulkoisesti kiihottaa enemmän mutta esim. joka ei hoida kotitöitä tai jolla on alko-ongelma tai talous pyörii pikavipeillä jne. Perusjätkässä on paljon hyviä puolia, joista miljoonat onnettomat naiset olisivat iloisia ympäri maailman. Yritä nähdä ne arkiset piirteet positiivisina; juuri ne mahdollistavat elämään sen turvallisuuden, jonka suojissa sinun on mahdollista alkaa haihatella Regina-päiväunelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli juuri lyhyt salasuhde, josta itse kerroin lopulta miehelleni. Tein valinnan ja valitsin mieheni, joka kaikesta huolimatta rakastaa mua ja haluaa ehdottomasti jatkaa yhdessä. Ja nyt huomaan miettiväni teinkö virheen. En taida enää rakastaa miestäni. Seksi meillä on hyvää sekä olemme toistemme parhaat ystävät, mutta olemme olleet niin kauan yhdessä, että olen vaan kyllästynyt. Ehdin vähän ihastua siihen toiseen ja huomaan myös ajattelevani, että nyt jäi ihan puolitiehen kaiken uuden kokeminen. Haluaisin taas perhosia vatsaani ja sitä ihanaa jännitystä, kun tutustuu pikkuhiljaa uuteen ihmiseen.
Mutta meillä on lapset ja ihana koti. Oikeasti kiva perhe. En voi heittää tätä kaikkea hukkaan lapsellisten haaveideni takia. Ja siksi olen surullinen.
No älä jarruttele! Jätä miehesi ja ota uusi, sen uuden kanssa ne perhoset lentelee koko loppuelämän vatsassasi! Kunnes huomaat kyllästyneesi ja eikun uutta miestä haaviin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Tämä.
Asustelet vaan sen kaveriksi muuttuneen miehesi kanssa.
Noi rakkauslässytykset kuuluvat teineille. Ite yli 40vm mukavaa olla sinkku kun ei Jaxa naisten lapsellisia pääähän pistoja.
Kuvittele itsesi yksinäisenä, ehkä jonkun sekoilun haavoittamana, stressaantuneena ja muutenkin surkeana. Kuvittele, että tässä tilanteessa vastaan tulisi puolisosi kaltainen tyyppi, joka olisi jakamaan elämää kanssasi. Olisitko valmis rakastunaan?
Näkisitkö tyypin hyvät puolet ja olisitko innoissasi niistä?
Jos vastaat kyllä, voit työstää mielesi ja rakastua uudelleen ja syvemmin.
Jos hiljaa mielessäsi tiedät, että heikoimmillasi puolisosta olisi vain riesaa tai vahinkoa, niin sitten ero.
Täydellistä kumppaniahan ei ole.
Sama täällä. En edes pysty soittamaan miehelle koska en halua kuulla hänen ääntään korvaani vasten ja sen vuoksi lähetän mieluummin tekstiviestin tai Whatsapp viestin.
Tajusin myös, että en ole suudellut miestä varmaan pariin vuoteen. On meillä se*siä koska avioliitossa vaimon kuuluu antaa mutta suutelemaan en pysty.
Ehkä miehen pettämisellä on olut asiaan vaikutusta. Ja meillä on lapsia, vaikea on jättää pienet lapset ja sen vuoksi mieluummin vielä roikun avioliitossa.