Lue keskustelun säännöt.
En rakasta enää miestäni. Mitä nyt - ero?
11.01.2019 |
Tänään sen tajusin: en rakasta enää miestäni.
En oikeastaan tunne häntä kohtaan kuin kaverillista ystävyyttä ja ajoittaista turhautumista ja pettymystä. Suuttumustakin.
Kun katson häntä, tunnen ahdistusta ja jonkinlaista sääliä. Kaiken jälkeen en vain rakasta häntä enää. En sillä tavalla kuin puolisoa pitäisi kai rakastaa. En tunne välillämme mitään kemiaa, seksuaalista väreilyä, tunnesidettä. Olenkohan koskaan kovin vahvasti aiemminkaan tuntenut....
Mitä nyt? Ero? Omaisuus jakoon? Elämä pitää aloittaa kokonaan alusta? Vai jatkanko tätä kämppäkaveruuttamme ja jätän eroamatta. Sovitaan yhdessä ”avoimen avioliiton” säännöt ja eletään elämäämme niin kuin ennenkin kunnes jompi kumpi löytää jonkun toisen ja haluaa erota?
Jos mietin aiempia sukupolvia, eiköhän tällainen kaverillinen ystäväliitto ole ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Erotahan ei tuolloin monestikaan voinut.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
N30v kirjoitti:
M kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
lapsillakin on vain yksi elämä. Mutta kai se on tärkeämpää aikuisten kuin lasten elämä sen ensimmäiset 18 vuotta.
Mitä elämää se on, katsella ja kuunnella päivästä toiseen sitä miten isä ja äiti inhoaa toisiaan? Tai ovat välinpitämättömiä toisiaan kohtaan? Voin kertoa että se on yhtä p*skaa. Olin 18v kun vanhemmat erosi, ja mitään muuta en voi jälkeenpäin sanoa, kuin että olisivatpa eronneet 10 vuotta aikaisemmin. Ei he huutaneet tai muksineet toisiaan. Mutta aistin sen kaiken kylmyyden. Päivittäin. Ja se vaurioitti minun omaa tunne-elämääni monilla tavoilla ja näkyy omissa parisuhteissani vielä tänäkin päivänä, vaikka työstän sitä.
mitä elämää se on pomppia kämpästä toiseen viikottain ja katsella kun vanhemmat nussii alati vaihtuvia partnereita.
Tuskin kovin monessa eroperheessä tuollaista harrastetaan. Mistä sait moista edes päähäsi?
Kyllä minä näin ja kuulin useamminkin kun mutsin uusi mies pani sitä kännissä ja sitten veti turpaan.
Kai tajuat ettei tuollainen ole mikään normaalitila yhtään missään parisuhteessa.
Tajuat varmaan miten tyhmä kommentti tuo oli, mitä luulet lapsen mahtavan aikuisten tekemisille?
Pointti oli siinä, että sinun on turha tehdä oletuksia kaikista eroperheistä sen perusteella, että itse olet asunut epävakaissa olosuhteissa. Tasapainoiset aikuiset pitävät lapsistaan huolta eivätkä anna heidän todistaa tuollaisia asioita, vaikka olisivatkin eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon! Tuttu tunne tuo sääli ja turhautuminen.
Mies laittaa whatsappeihin sydänemojeita ja mä en vaan pysty. En enää. Tuntuu kuin valehtelisin jos niitä viesteihin lisäisin.
Sama täällä. En edes pysty soittamaan miehelle koska en halua kuulla hänen ääntään korvaani vasten ja sen vuoksi lähetän mieluummin tekstiviestin tai Whatsapp viestin.
Tajusin myös, että en ole suudellut miestä varmaan pariin vuoteen. On meillä se*siä koska avioliitossa vaimon kuuluu antaa mutta suutelemaan en pysty.
Ehkä miehen pettämisellä on olut asiaan vaikutusta. Ja meillä on lapsia, vaikea on jättää pienet lapset ja sen vuoksi mieluummin vielä roikun avioliitossa.
Mekin jatkettiin pettämisen jälkeen mut siihen loppu 25 v kestänyt rakkaus. Aika paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset menevät avioon tehdäkseen perheen ja lapsia.
Jos rakkaus on ainoa syy mennä naimisiin, olette kus ess sa.
Rakkaus ei ole teini-ihastumista, se on elämänasenne, ei tunne.
Jos vain päätän rakastaa sinua, et voi tehdä mitään että perun päätökseni.
Ööh, mites ne, jotka eivät koskaan halua lapsia? Sellaisia ihmisiäkin on nykyään aika paljon. Voivat silti haluta parisuhteen ja avioliiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
Jos liitossa ei ole esim pahaa väkivaltaa se kannattaa pitää koossa koska lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan varsinkin poika isää. Avioliitossa on kyse kompromissien tekemisestä. Ja kyllä, avioliitto myös takaa taloudellisen turvan varsinkin naiselle.
En ymmärrä teitä jotka jäätte kylmään tunteettomaan suhteesen "lasten vuoksi".
Te pilaatte omien lapsienne suhteet tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä te näytätte teidän lapsille millainen on hyvä parisuhde. Teidän suhde omaan puolisoon on se esimerkki, jonka mukaan lapset valitsevat omat suhteensa.
Jos olette miehen kanssa, joka ei siivoa tai tee mitään kotitöitä, te opetatte tiedän pojille, ettei heidän miehenä tarvitse tehdä mitään ja vaimo hoitaa ja tytöille opetatte, että heidän tehtävänä on tosiaan hoitaa koti mukisematta ja antaa miesten olla.
Jos teillä ei ole minkään laista romanttista ja lämmintä suhdetta, te näytätte teidän lapsillenne, että normaali parisuhde on sellainen, jossa ei suukotella, olla lähekkäin, pidetä käsistä kiinni, ei sanota että rakastaa toista, ei mitään hellyyden osoituksia, ei yhtään mitään.
Ja tämän pohjalta teidän lapset sitten valitsee omat parisuhteet. Miten luulette, löytävätkö he hyviä suhteita? Mahdollisuusprosentti on todella alhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
Jos liitossa ei ole esim pahaa väkivaltaa se kannattaa pitää koossa koska lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan varsinkin poika isää. Avioliitossa on kyse kompromissien tekemisestä. Ja kyllä, avioliitto myös takaa taloudellisen turvan varsinkin naiselle.
Sillä pojalla on isä vaikka erottaisiin. Rakkaudettomassa kylmässä parisuhteessa poika vaan oppii siihen, että mies saa kohdella naista miten huonosti tahansa ja nainen varmasti pysyy siinä.
Lopettakaa kasvattamasta teidän pojista sellaisia, joiden kanssa naiset eivät ole onnellisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
Jos liitossa ei ole esim pahaa väkivaltaa se kannattaa pitää koossa koska lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan varsinkin poika isää. Avioliitossa on kyse kompromissien tekemisestä. Ja kyllä, avioliitto myös takaa taloudellisen turvan varsinkin naiselle.
Taloudellinen turvani kyllä parani kun erosin miehestä, joka tuhlasi selkäni takana riippuvuuksiin ja pää sekaisin osteli uusia autoja ym. Itse olen aina ollut tarkka rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos parisuhde ei paranna elämän laatua, parisuhteella ei tee mitään.
Älkää opettako lapsillenne omalla esimerkeillänne, että parisuhteet ovat tällaisia. Se ei pysähdy teihin, lapsenne toistavat sitä ja opettavat sen omille lapsilleen, jotka opettavat samat omille lapsilleen jne. Se kertautuu sukupolvelta toiselle. Se on kuin kieli, jota opitaan puhumaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hypergamiaa. Maailmassa näkyy niin paljon vaihtoehtoja että naisten on todella vaikea tyytyä siihen mitä heillä on. Ratkaisuja minulla ei tähän ole, mutta kannattaa muistaa että parempaa ette ehkä enää saa.
Meillä on yksi pieni lapsi, josta näkee miten valtavan tärkeää hänelle on kummatkin vanhemmat. Kovin kevyesti en tätä itse lähde rikkomaan.
NAISTEN on vaikea tyytyä?! Enemmän niitä instabeibejä seuraillaa miesten suunnalta ja vaimo onkin aika tylsä..
Mutta ei siitä voi edes olla vihainen. Ihminen ei kuulu pitkään suhteeseen. Jos haluaa loppuiäksi olla kokematta ihastumisen tunteita, vaihtelua tai uuden viehätystä, niin voi onnistua, muuten ei.
Se on helppoa jos tietää, ettei rakasta enää. Itse en tiedä rakastanko vai enkö. Kumppanin naama tympii, mutta toisaalta, kun hän lähtee, niin iskee järkyttävä ikävä eikä lohduttajaksi kelpaisi kukaan muu kuin hän. Ole tässä nyt sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia, niin ero. Jos lapsia, niin ei eroa.
- Täti tiukka.
Eli jos on lapsia, niin rakkaudettomassa suhteessa pitäisi mielestäsi kärvistellä vaikka 50-60 -vuotiaaksi ihan vaan lasten takia? Mitä hemmetin järkeä tuossa on? Elämme vain yhden ainoan kerran ja ei kai siihen ole olemassa jotain "pakkosääntöä", että pitää kärsiä ja kituutella rakkaudettomassa suhteessa vaikka vuosikymmeniä. Koska lapset.
Kyllä lapsetkin sen rakakudettomuuden aistivat, eikä toisiaan rakastamaton pariskunta todellakaan tarjoa parempaa kotia lapsille kuin yh tai uusioperhe.
M49
Taatusti rakkaudeton liitto uusperheen voittaa. Jos vanhemmat siis ystäviä keskenään eikä vihanpitoa.
Kaikkivaltiaan edessä on luvattu pysyä yhdessä kunnes kuolema erottaa. Eronneet palavat ikuisesti Helvetin tulessa
"Nainen elää aina järjellä, mies tunteella."
:-DD