Onko huono aika ottaa koiranpentu jos tukossa vauva?

Vierailija kirjoitti:

Mieti onko sinulla aikaa olla 2-3 tuntia koiran kanssa ulkona sekä kouluttaa sitä joka päivä. Koirakin vaatii tietoista läsnäoloa eikä vain ulkona seisoskelua kännykkää tuijottaen.

Mun on pakko laittaa lusikka tähän soppaan, mutta loppuuko teillä oikeasti oma elämä kun vauva tulee taloon? Itse en todellakaan lopettanut ulkoilua tai lenkkeilyä. 😂 Sehän oli terapiaa lähteä ilman vauvaa ja kun syötti ennen lähtöä niin 3h sai olla rauhassa. Ei se elämä siihen vauvaan lopu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikuinen koira kun lapset oli pieniä ja jo ihan se ulkoilutus oli tarpeeksi iso haaste jos ja kun joku oli esim kipeänä. Pieniä ei voi jättää yksin kotiin eikä ottaa kipeenä mukaan jne. Onneksi sain palkattua naapurin teinin ulkoiluttamaan.

Tuo on ihan väärä ajankohta ottaa pentu.

Meillä sinänsä on hyvä että aamulla mies käyttää ennen töitä ja illalla toinen meistä. Päivät olen lasten kanssa kotona, mutta meillä on oma aidattu piha jonne voi laittaa vaikka 8.v.n heittelemään koiralle palloa jos ei itse pääse/jaksa.

Ap

Tiedoksi, että ne vetokoirarodut ei välttämättä pallonheittelystä innostu.. eikä ne jaksa siinä tutulla pihalla juosta omin päin, vaan ne tarttee oikeita hihna- ja vetolenkkejä, useimmat jaksaa monta tuntia kerrallaan.

Pikkupentuja ei todellakaan vedätetä tai pakoteta juoksemaan tunteja kerrallaan! Alle 1.v koiralle omaehtoista liikuntaa ja parasta ovat vapaana kävelyt ja kevyet lenkit. Aikuinen koira erikseen.

6kk pentu ei ole pitkään pikkupentu. Se tarvitsee kunnon lenkkejä jo ennen kuin vauva osaa kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

todellakin se tilanne on eri kahdeksanvuotiaan ja puolivuotiaan koiran kohdalla.. mitä ihmeen juttuja nämä on? 🤔 olet siis jo päättänyt hankkia sen koiran järkipuheesta huolimatta, joten miks kyselet täällä? ja teilläkö on siis koiria ja lapsia jo ennestään, miten meinasit saada ajan riittämään kaikkeen tuohon?😳

Lapset ovat koululaisia ja koiria ollut aina, on ollut myös koiria ja lapsia, mutta ei pentua ja vauvaa.

En ole päättänyt, mietin asiaa. Täällä on tämän roskan seassa hyviäkin pointteja ja kiitos niistä vastauksista joissa on oikeasti jotain miettimisen aihetta. Se että täällä kirjoittaa koirattomat tai lapsettomat ja puhuvat siitä kuinka koira hyppii lastenistuimet tai rattaat kumoon niin ei anna minulle uutta miettimisen aihetta. Koiralta odotan nimenomaan energisyyttä ja vilkkautta enkä passiivista helppoa kotikoiraa. Huoleni ei ole ollenkaan se osaanko peruskouluttaa koiraa perustavoille vaan se pilaanko hyvän ajatuksen harrastamisesta siinä että yritän saada hyvää harrastuskoiraa vauva-arjessa alueelta joka ei ole minulle tuttu. (Veto/reki hommat.). Joku täällä mainitsi että koulutus aloitetaan 7kk iässä, siinä oli yksi tiedonjyvä josta oli minulle jotain hyötyä.

Huomasin kuitenkin jo että tämä oli väärä paikka kysyä ja keskustella. Rähinä palsta josta faktaa tai oikeaa kokemusta vaikea saada. Oli täällä kuitenkin hyviäkin vastauksia, kokemuksia, artikkeleita ja asiallisia mielipiteitä. Kaikki luin vaikka en jokaiseen vastannut.

Ap

Tarkentaakseni tuota mainitsemaani 7kk ikää: aikaisintaan tuossa vaiheessa voi alkaa pikkuhiljaa lisätä koiran perään kevyttä painoa. Ennen painon lisäämistä pitää toki olla jo peruskäytöstavat kunnossa, lisäksi tottunut vetämään valjaita vasten, ja mielellään osata suunnat oikea ja vasen, eteen ja seis.

T. Se 25v nainen, joka ei mistään mitään ymmärrä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikuinen koira kun lapset oli pieniä ja jo ihan se ulkoilutus oli tarpeeksi iso haaste jos ja kun joku oli esim kipeänä. Pieniä ei voi jättää yksin kotiin eikä ottaa kipeenä mukaan jne. Onneksi sain palkattua naapurin teinin ulkoiluttamaan.

Tuo on ihan väärä ajankohta ottaa pentu.

Meillä sinänsä on hyvä että aamulla mies käyttää ennen töitä ja illalla toinen meistä. Päivät olen lasten kanssa kotona, mutta meillä on oma aidattu piha jonne voi laittaa vaikka 8.v.n heittelemään koiralle palloa jos ei itse pääse/jaksa.

Ap

Tiedoksi, että ne vetokoirarodut ei välttämättä pallonheittelystä innostu.. eikä ne jaksa siinä tutulla pihalla juosta omin päin, vaan ne tarttee oikeita hihna- ja vetolenkkejä, useimmat jaksaa monta tuntia kerrallaan.

puhe oli roduista yleisesti, ei pentukoirasta

Ei vauvaa ja koiranpentua samaan aikaan. Koskaan. Sulla ei mitenkään riitä aika ja jaksaminen kumpaankin.

Älä ota vielä ihan liikaa vahtimista. Otat sitten kun lapsi on 3-4 ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää hankkia kaikenlaista aktiviteettia samaan syssyyn ja sitten ihmetellään kun ei jaksa. Kumpi väistyy vauva vai koira?

Sopiva määrä aktiviteettia on hyvä ja pitää mielen virkeänä ja liikkeessä. Tietysti liika on liikaa ja sitä tässä juuri pohdin onko tämä liikaa vai sopivasti?

Ap

Jätit sitten nolennaisen osan vastaamatta. Kumpi siis väistyy? Jos lapsi on sairas ja ei voi ulkoilla koirako ei pääse lenkille? sama

Jos lapsi sairas tai itse oksennustaudissa mies hoitaa tai koira päästetään aidatulle pihalle (1500m2). Koiraa ei varmasti jätetä hoitamatta vaikka tulisi mikä. Jos äärimmäinen kriisi iskisi niin koira menisi tuttavaperheeseen hoitoon, ei vauva.

Ap

1500 m2:n pihalla ei koira pääse kunnolla vauhtiin kun on jo aita vastassa, tarpeet siinä pääsee tekemään mutta juuri vetokoira vaatii sitä liikuntaa ja aktiviteettia, ja siinä teillä on sitten se pieni vauva. Koiran ehtii hommata sitten kun sille on tarpeeksi aikaa.

Jos tunnet pakottavaa tarvetta saada koira juuri nyt ota aikuinen lapsiin tottunut ja tavoille neuvottu koira.Et jaksa lasta ja pentua samanaikaisesti, ja voihan lapsi olla allerginenkin.

Tai odotat 8-10 vuotta ja otat koiran, kun lapsi on siinä iässä, että kinuaa omaa lemmikkiä. 99% varmuudella se jää lupauksista huolimatta vanhempien hoidettavaksi.

Ap kyselee ensin onko huono ajatus ottaa pentu, perustelee pennun hankintaa sitä kritisoiville ja vetää herneet kun ei saa ymmärrystä. Hanki se koira kun niin kuumottaa, mitä siitä täällä väittelemään.

Ota kaksi koiraa, niin niistä on seuraa toisilleen. Ja kissa jahdattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikuinen koira kun lapset oli pieniä ja jo ihan se ulkoilutus oli tarpeeksi iso haaste jos ja kun joku oli esim kipeänä. Pieniä ei voi jättää yksin kotiin eikä ottaa kipeenä mukaan jne. Onneksi sain palkattua naapurin teinin ulkoiluttamaan.

Tuo on ihan väärä ajankohta ottaa pentu.

Meillä sinänsä on hyvä että aamulla mies käyttää ennen töitä ja illalla toinen meistä. Päivät olen lasten kanssa kotona, mutta meillä on oma aidattu piha jonne voi laittaa vaikka 8.v.n heittelemään koiralle palloa jos ei itse pääse/jaksa.

Ap

Tiedoksi, että ne vetokoirarodut ei välttämättä pallonheittelystä innostu.. eikä ne jaksa siinä tutulla pihalla juosta omin päin, vaan ne tarttee oikeita hihna- ja vetolenkkejä, useimmat jaksaa monta tuntia kerrallaan.

Pikkupentuja ei todellakaan vedätetä tai pakoteta juoksemaan tunteja kerrallaan! Alle 1.v koiralle omaehtoista liikuntaa ja parasta ovat vapaana kävelyt ja kevyet lenkit. Aikuinen koira erikseen.

oho, tuli väärä lainaus. siis kyse oli vetorduista yleensä, ei tästä yhdestä koirasta pelkästään.

Ei hyvä idea. Aika ei todellakaan riitä koiran kouluttamiseen ja vauvan kanssa oloon. Jos nyt otat koiran, todennäköisesti joudutte siitä luopumaan "pitovaikeuksien vuoksi" kun ei aikaa ole sen kouluttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

Tämän palstan yksi erikoisuus tuntuu olevan, että vauvan kanssa kyllä aina pärjätään, vaikka tämä tulisikin hankalaan elämäntilanteeseen, mutta koiran kanssa pärjätäkseen täytyisi laittaa koko muu elämä jäihin.

Ei silti, hyvähän se on harkita, sillä harvalle on vahinkokoiraa tullut.

Vauvan kanssa on PAKKO pärjätä. Koiran voi vaikka lopettaa, jos ei pärjää sen kanssa. Vauva on siis se jonka kanssa pärjätään ja lisä haasteita otetaan jos on siihen rahkeita. Aika monella ei ole.

Mutta vaikka vauva olisi vasta suunnitteluasteella, tällä palstalla aina kerrotaan, että kyllä sä pärjäät. Elämä kantaa, tukia saa, opiskellakin voi vauvan kanssa, turvaverkot vain kuntoon, kannattaa aloittaa yritys heti, et varmasti kadu.

Kun taas koiraa harkitsevalle kerrotaan, että et pärjää etkä selviä, ja jos edes mietit turvaverkkoja, se on merkki että rahkeesi eivät riitä hommaan.

Kukaan muu huomannut tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

Tämän palstan yksi erikoisuus tuntuu olevan, että vauvan kanssa kyllä aina pärjätään, vaikka tämä tulisikin hankalaan elämäntilanteeseen, mutta koiran kanssa pärjätäkseen täytyisi laittaa koko muu elämä jäihin.

Ei silti, hyvähän se on harkita, sillä harvalle on vahinkokoiraa tullut.

Vauvan kanssa on PAKKO pärjätä. Koiran voi vaikka lopettaa, jos ei pärjää sen kanssa. Vauva on siis se jonka kanssa pärjätään ja lisä haasteita otetaan jos on siihen rahkeita. Aika monella ei ole.

Mutta vaikka vauva olisi vasta suunnitteluasteella, tällä palstalla aina kerrotaan, että kyllä sä pärjäät. Elämä kantaa, tukia saa, opiskellakin voi vauvan kanssa, turvaverkot vain kuntoon, kannattaa aloittaa yritys heti, et varmasti kadu.

Kun taas koiraa harkitsevalle kerrotaan, että et pärjää etkä selviä, ja jos edes mietit turvaverkkoja, se on merkki että rahkeesi eivät riitä hommaan.

Kukaan muu huomannut tätä?

😂

Se on juurikin näin.

Arvasin, että mammaraati vastustaa :). Minä tunnen useammankin perheen, jossa on ollut uusi koira ja pieni vauva, ja kaikki on mennyt hyvin. Eivät ole valitelleet eivätkä rekrynneet muita auttamaan, saati luopuneet lemmikistä. En puhu itsestäni, jos nyt joku niin luulee. En tiedä mistä johtuu, mutta joillekin ihmisille "kaikki" on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

Tämän palstan yksi erikoisuus tuntuu olevan, että vauvan kanssa kyllä aina pärjätään, vaikka tämä tulisikin hankalaan elämäntilanteeseen, mutta koiran kanssa pärjätäkseen täytyisi laittaa koko muu elämä jäihin.

Ei silti, hyvähän se on harkita, sillä harvalle on vahinkokoiraa tullut.

Vauvan kanssa on PAKKO pärjätä. Koiran voi vaikka lopettaa, jos ei pärjää sen kanssa. Vauva on siis se jonka kanssa pärjätään ja lisä haasteita otetaan jos on siihen rahkeita. Aika monella ei ole.

Mutta vaikka vauva olisi vasta suunnitteluasteella, tällä palstalla aina kerrotaan, että kyllä sä pärjäät. Elämä kantaa, tukia saa, opiskellakin voi vauvan kanssa, turvaverkot vain kuntoon, kannattaa aloittaa yritys heti, et varmasti kadu.

Kun taas koiraa harkitsevalle kerrotaan, että et pärjää etkä selviä, ja jos edes mietit turvaverkkoja, se on merkki että rahkeesi eivät riitä hommaan.

Kukaan muu huomannut tätä?

Hei, hankitaan vetokoira, vaikka lapsemme syntyy puolen vuoden kuluttua koiran hankkimisesta.

Mikä muka voisi mennä pieleen? 😉

Onko ap 18-v.? Älytön ajatus hankkia koira juuri kun on tulossa vauva eikä vielä tiedä, millaista arki tulee olemaan vauvan kanssa. Siihen vielä päälle se, ettei lasta ja koiraa voi jättää hetkeksikään valvomatta keskenään noin 14-vuoteen. Ei pienen vauvan äitinä niin vain ehdi harrastamaan koiran kanssa, riittää jos lapsi vaikka sairastelee niin sitten jää koira kouluttamatta. Joku pihalla hihnan päässä yksin viihtyvä koira korkeintaan sopisi tuohon tilanteeseen, ja mitä järkeä sellaisen koiran hankkimisessa olisi?

Huvittava ketju. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Teilläkö muilla mammoilla ei ihan oikeasti ole muuta elämää kuin se vauva? Koko elämänkö pitää pyöriä sen vauvan ympärillä? Eikö teillä ole miehiä auttamassa, vai onko ne teidän miehet niin lapsia ettei niistä ole auttamaan arjen pyörittämisessä ja sen vauvan hoidossa? 

Tuntuu että näistä kommenteista kumpuaa jonkinlainen viha ja katkeruus. Että kun joku harkitsee vauvan kanssa yhtäaikaa koiraa, niin täällä ollaan heti solvaamassa, haukkumassa tyhmäksi ja kommentoimassa "Ootko joku 18veeeeee???". 

Se, että teidän mammuskoiden napanuora on 24/7 kiinni siinä tulevassa vauvassa, ei tarkoita, että se pitäisi muillakin olla. 

Minulla oli vauva ja samaan aikaan riehakas pentukoira ja vaativa sellainen. Rankkaa oli mutta kunnialla siitä selvittiin. Enkä ole mikään superihminen vaan tavallinen kadun tallaaja. Koiran kanssa tuli harrastettua kaikenlaista ja harrastetaan edelleen, tokoa yms. Koirasta tuli tervepäinen ja hyvin koulutettu. Vauvakin on nykyään jo lapsi ja normaali hänestäkin tuli.

Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee ja omat voimavarat huomioiden. Nämä on asioita, joita tulee pohtia monelta kantilta. 

Ikävä kyllä monet naiset äidiksi tultuaan tyhmenevät. En ymmärrä, mihin ne aivot teiltä valuu.