Onko huono aika ottaa koiranpentu jos tukossa vauva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

todellakin se tilanne on eri kahdeksanvuotiaan ja puolivuotiaan koiran kohdalla.. mitä ihmeen juttuja nämä on? 🤔 olet siis jo päättänyt hankkia sen koiran järkipuheesta huolimatta, joten miks kyselet täällä? ja teilläkö on siis koiria ja lapsia jo ennestään, miten meinasit saada ajan riittämään kaikkeen tuohon?😳

Et voi tietää miten vauvan kanssa sujuu. Vaikka sinulla on lapsia ennestään, jos oikein ymmärsin, niin tämä uusi vauva voikin olla paljon vaativampi, etkä sinä itsekkään ole ainakaan nuortunut tässä välissä.

Et voi myöskään tietää että minkälainen koiranpennusta tulee. Sekin voi osottaututua vaativaksi tapaukseksi.

Eli ota yksi asia kerrallaan. Vauvaa et voi enää perua, joten unohda se koira. Jos vauvan kanssa sujuu helposti, niin sitten voit alkaa katsomaan koiran, jos tuntuu että voimavarat ja aika riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

Tämän palstan yksi erikoisuus tuntuu olevan, että vauvan kanssa kyllä aina pärjätään, vaikka tämä tulisikin hankalaan elämäntilanteeseen, mutta koiran kanssa pärjätäkseen täytyisi laittaa koko muu elämä jäihin.

Ei silti, hyvähän se on harkita, sillä harvalle on vahinkokoiraa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Niin, mikä se rotu on, minuakin kiinnostaa. Ei liene tuota vaikeuksia sanoa sitä, jos kerran olette niin päteviä koiraharrastajia, että mahd. tulevan koiranne kasvattajatkin vaikuttuvat saavuttamistanne meriiteistä.

Tuosta metsästysasiasta: kasvattajaa on turha syyttää siitä, ettei koira opi, koska rodun ja pentueenkin sisällä kaikki koirat ovat omanlaisiaan yksilöitä. Jotkut syttyvät muutaman kuukauden iässä, jotkut vaativat tuhottoman paljon metsässä vietettyä aikaa, ennen kuin ymmärtävät mitä varten täällä ollaan. Itse opetin oman jämtlanninpystykorvani vetämään suksia/ahkiota, vaikka hirveä haukkuukin hyvällä menestyksellä. Vetohommat ja metsästys eivät sulje toisiaan pois, mutta kuulostaa siltä, että teiltä ei ole tuo koirankoulutus onnistunut oikein mihinkään suuntaan ja syytät koiria siitä, ettei itselläsi ole riittänyr kekseliäisyys. Malamuutin kanssa mennäänkin sitten "ammattimaisemmin", mutta töitä se on vaatinut sekin, koska koira on leikkaamaton uros ja painaa 56kg, eli on sen 6kg painavampi kuin minä itse. Kumpikaan koiristani, kuten eivät myöskään mieheni karhukoirat, ole pelkästään ulkokoirina, vaikka ulkokoirina kaiken aikaa viihtyisivätkin, jos antaisi. Malamuuttia ei kannata ottaa vain sisäkoiraksi jo pelkästään sen turkin ja koon takia.

Jos vetokoiratietämyksesi on tosiaan vasta niin lapsen kengissä, että pitää kysellä av-palstalla yksityishenkilöltä rodun luonteesta ja erityispiirteistä, niin kannattaa keskittää energia siihen tulevaan lapseen ja tosiaan miettiä koiraharrastusta paremmalla aikaa.

T. Nainen 25v

Tärkeintähän ei ole saavuttamissa meriiteissä vaan siinä että on kiinnostus harrastaa ja kiinnostusta koiran/rodun luonteesta ja terveydestä. Jos koira netistä esim katsot että joku on käyttänyt kaikki koiransa luonnetestissä, sehän kertoo kiinnostuksesta luonteesta sama mitä tuloksia koira saa. Samoin noutokokeet tai näyttelyt, eihän sillä ole mitään merkitystä mitä sieltä on tullut vaan se että kiinnostusta käydä! Kun puhutaan pennun kasvattajan näkökulmasta.

Kun puhun kokonaisesta rodun luonteesta, en puhu omista koiristani vaan yleisesti rodusta. Se selviää kun tuntee eri kasvattajien koiria, seuraa näyttelyitä ja luonnetestejä, keskustelee rodun omassa keskusteluryhmissä ja seuraa koiranettiä. Sukulinjoista on aika hyvin selvillä mitä koiria siellä on käytetty ja missä linjoissa on ongelmia.

Ja ketä sinä sitten osoittaisit koko rodussa leviävistä ongelmista? Et kasvattajia? Onhan se toki syy ylempänäkin koska edes käyttökoirien jalostuksessa ei vaadita mitään näyttöä luonteista, tuijotellaan vain niitä lonkka/kyynärtuloksia ja sertejä.

Ap

Kirjoitit aiemmassa kommentissasi näin:

"En usko että olisi kasvattajalle ongelma kun näkisi koiranetistä mitä ollaan harrastettu edellisten koirien kanssa ja MITÄ TULOKSIA SAATU. Puhuu paljon enemmän sen puolesta että koiran kanssa tehdään ja harrastetaan.

Kasvattajat HALUAA PENNUILLEEN TULOKSIA, ja harrastuskodit jossa näyttöä menisi varmasti monen kotikoirakodin etusijalle."

Sinä itse siis otit täällä puheeksi koiriesi menestymisen ja sen että näyttöjä löytyy.

Edelleenkään, jos et voi edes kertoa minkä rotuisia koiria olet perheessäsi pitänyt, on aika vaikea ottaa kantaa koko asiaan. Suurikokoisten vetokoirien ja pieni- tai keskikokoisten metsästyskoirien käsittelyyn vaaditaan jo ihan erilaista tuntumaa ja osaamista, siksi ja maltillinen, onnistunut kasvatustyö voi jäädä haaveeksi, jos perheessä on pieni lapsi.

Sanoit, että koira olisi n. 6kk ikäinen silloin, kun vauva syntyy - tällöin koira ei ole vielä lähellekään täysikasvuinen, eikä sen murrosikäkään ole vielä alkamassa hetkeen, eli haastavimmat ajat ovat vasta edessä. Koirien murrosikä alkaa noin 1v kieppeillä, vauva on tällöin 4kk. Entä sitten myöhemmin, kun koira on yhä pentu, mutta jo isokokoinen ja yltää ottamaan kaikki tavarat pöydiltä ja hyllyjen päältä, yltää hyppimään rattaisiin tai syöttötuolissa istuvan lapsen päälle? Rattaiden kanssa pahimmassa iässä olevan, temppuavan vetokoiran ulkoiluttaminen on paitsi hankalaa, myös vaarallista.

En tiedä millaiselta kasvattajalta olet metsästyskoirasi hankkinut, mutta voin kertoa, että kyllä niissä metsästyskoirapiireissä tuijotellaan aika tarkkaan sitä luonnettakin, eikä pelkästään sertejä. Terveyden puolesta on erittäin hyvä, että lonkka- ja kyynärtuloksia seurataan ja valvotaan, koska hyvä liikkuvuus ja siistit, normaaliksi kehittyvät nivelpinnat ovat koiran käyttöarvon ja kestävyyden vuoksi aivan perusedellytyksiä - lonkkavikainen koira ei kestä kovaa rasitusta, ei vedossa eikä liioin metsästyksessä. En tajua, miksi vähättelet terveystulosten merkitystä, kun kerran käyttökoiraa olet ottamassa.

Se mitä tuloksia minun vanhat edesmenneet koirat ovat saaneet, ei varmasti kiinnosta uuden pennun kasvattajaa vaan kuten sanoin, hän toivoo tuloksia omalle kasvatilleen. Tuloksia ovat myös luonnetesti ja terveystulokset. Kasvattaja haluaa tietää mitä on kasvattanut ja mitä koirastaan on tullut. Oma koiranettini kyllä kertoo minun kiinnostukseni koiran terveyteen ja luonteeseen ja sen että harrastuksia löytyy. Koirani eivät ole saaneet kokeista huipputuloksia mutta sen että niistä kasvattaja näkee myös sen että koiran kanssa on töitä tehty. Kerskailu mielessä en ole maininnut koirani saavutuksista vaan että siitä näkee että koti koiralle on aktiivinen ja johonkin myös perehtynyt.

En halua loukata, mutta en tosiaan tarvitse sinulta mielipidettä minun harrastamaani rotuun kun luen jo rivien välistä että siitä rodusta tai luonteiden periytyvyydestä et tiedä paljon. Uhota kyllä osaat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

Tämän palstan yksi erikoisuus tuntuu olevan, että vauvan kanssa kyllä aina pärjätään, vaikka tämä tulisikin hankalaan elämäntilanteeseen, mutta koiran kanssa pärjätäkseen täytyisi laittaa koko muu elämä jäihin.

Ei silti, hyvähän se on harkita, sillä harvalle on vahinkokoiraa tullut.

Vauvan kanssa on PAKKO pärjätä. Koiran voi vaikka lopettaa, jos ei pärjää sen kanssa. Vauva on siis se jonka kanssa pärjätään ja lisä haasteita otetaan jos on siihen rahkeita. Aika monella ei ole.

Itse olen hiljattain ottanut pari melko vaativaa koulutettavaa harrastekoiraa. Kasvattajat ovat näistä aika tarkkoja kelle antavat ja minä olen saanut haluamani pennut ja luulen että yksi ratkaiseva tekijä on ollut se että minulla on hyvin aikaa koiran kouluttamiseen, koska minulla ei ole enää alaikäisiä huollettavia. Veikkaan että tämän rodun kasvattajista aika moni vetäisi varauslistassa viivan nimen yli jos kuulee että koiran ottajalle on tulossa vauva.

Mutta jokainen tekee mitä parhaaksi näkee ja pääseehän siitä koirasta eroon, jos se käy ylivoimaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Niin, mikä se rotu on, minuakin kiinnostaa. Ei liene tuota vaikeuksia sanoa sitä, jos kerran olette niin päteviä koiraharrastajia, että mahd. tulevan koiranne kasvattajatkin vaikuttuvat saavuttamistanne meriiteistä.

Tuosta metsästysasiasta: kasvattajaa on turha syyttää siitä, ettei koira opi, koska rodun ja pentueenkin sisällä kaikki koirat ovat omanlaisiaan yksilöitä. Jotkut syttyvät muutaman kuukauden iässä, jotkut vaativat tuhottoman paljon metsässä vietettyä aikaa, ennen kuin ymmärtävät mitä varten täällä ollaan. Itse opetin oman jämtlanninpystykorvani vetämään suksia/ahkiota, vaikka hirveä haukkuukin hyvällä menestyksellä. Vetohommat ja metsästys eivät sulje toisiaan pois, mutta kuulostaa siltä, että teiltä ei ole tuo koirankoulutus onnistunut oikein mihinkään suuntaan ja syytät koiria siitä, ettei itselläsi ole riittänyr kekseliäisyys. Malamuutin kanssa mennäänkin sitten "ammattimaisemmin", mutta töitä se on vaatinut sekin, koska koira on leikkaamaton uros ja painaa 56kg, eli on sen 6kg painavampi kuin minä itse. Kumpikaan koiristani, kuten eivät myöskään mieheni karhukoirat, ole pelkästään ulkokoirina, vaikka ulkokoirina kaiken aikaa viihtyisivätkin, jos antaisi. Malamuuttia ei kannata ottaa vain sisäkoiraksi jo pelkästään sen turkin ja koon takia.

Jos vetokoiratietämyksesi on tosiaan vasta niin lapsen kengissä, että pitää kysellä av-palstalla yksityishenkilöltä rodun luonteesta ja erityispiirteistä, niin kannattaa keskittää energia siihen tulevaan lapseen ja tosiaan miettiä koiraharrastusta paremmalla aikaa.

T. Nainen 25v

Tärkeintähän ei ole saavuttamissa meriiteissä vaan siinä että on kiinnostus harrastaa ja kiinnostusta koiran/rodun luonteesta ja terveydestä. Jos koira netistä esim katsot että joku on käyttänyt kaikki koiransa luonnetestissä, sehän kertoo kiinnostuksesta luonteesta sama mitä tuloksia koira saa. Samoin noutokokeet tai näyttelyt, eihän sillä ole mitään merkitystä mitä sieltä on tullut vaan se että kiinnostusta käydä! Kun puhutaan pennun kasvattajan näkökulmasta.

Kun puhun kokonaisesta rodun luonteesta, en puhu omista koiristani vaan yleisesti rodusta. Se selviää kun tuntee eri kasvattajien koiria, seuraa näyttelyitä ja luonnetestejä, keskustelee rodun omassa keskusteluryhmissä ja seuraa koiranettiä. Sukulinjoista on aika hyvin selvillä mitä koiria siellä on käytetty ja missä linjoissa on ongelmia.

Ja ketä sinä sitten osoittaisit koko rodussa leviävistä ongelmista? Et kasvattajia? Onhan se toki syy ylempänäkin koska edes käyttökoirien jalostuksessa ei vaadita mitään näyttöä luonteista, tuijotellaan vain niitä lonkka/kyynärtuloksia ja sertejä.

Ap

Kirjoitit aiemmassa kommentissasi näin:

"En usko että olisi kasvattajalle ongelma kun näkisi koiranetistä mitä ollaan harrastettu edellisten koirien kanssa ja MITÄ TULOKSIA SAATU. Puhuu paljon enemmän sen puolesta että koiran kanssa tehdään ja harrastetaan.

Kasvattajat HALUAA PENNUILLEEN TULOKSIA, ja harrastuskodit jossa näyttöä menisi varmasti monen kotikoirakodin etusijalle."

Sinä itse siis otit täällä puheeksi koiriesi menestymisen ja sen että näyttöjä löytyy.

Edelleenkään, jos et voi edes kertoa minkä rotuisia koiria olet perheessäsi pitänyt, on aika vaikea ottaa kantaa koko asiaan. Suurikokoisten vetokoirien ja pieni- tai keskikokoisten metsästyskoirien käsittelyyn vaaditaan jo ihan erilaista tuntumaa ja osaamista, siksi ja maltillinen, onnistunut kasvatustyö voi jäädä haaveeksi, jos perheessä on pieni lapsi.

Sanoit, että koira olisi n. 6kk ikäinen silloin, kun vauva syntyy - tällöin koira ei ole vielä lähellekään täysikasvuinen, eikä sen murrosikäkään ole vielä alkamassa hetkeen, eli haastavimmat ajat ovat vasta edessä. Koirien murrosikä alkaa noin 1v kieppeillä, vauva on tällöin 4kk. Entä sitten myöhemmin, kun koira on yhä pentu, mutta jo isokokoinen ja yltää ottamaan kaikki tavarat pöydiltä ja hyllyjen päältä, yltää hyppimään rattaisiin tai syöttötuolissa istuvan lapsen päälle? Rattaiden kanssa pahimmassa iässä olevan, temppuavan vetokoiran ulkoiluttaminen on paitsi hankalaa, myös vaarallista.

En tiedä millaiselta kasvattajalta olet metsästyskoirasi hankkinut, mutta voin kertoa, että kyllä niissä metsästyskoirapiireissä tuijotellaan aika tarkkaan sitä luonnettakin, eikä pelkästään sertejä. Terveyden puolesta on erittäin hyvä, että lonkka- ja kyynärtuloksia seurataan ja valvotaan, koska hyvä liikkuvuus ja siistit, normaaliksi kehittyvät nivelpinnat ovat koiran käyttöarvon ja kestävyyden vuoksi aivan perusedellytyksiä - lonkkavikainen koira ei kestä kovaa rasitusta, ei vedossa eikä liioin metsästyksessä. En tajua, miksi vähättelet terveystulosten merkitystä, kun kerran käyttökoiraa olet ottamassa.

Se mitä tuloksia minun vanhat edesmenneet koirat ovat saaneet, ei varmasti kiinnosta uuden pennun kasvattajaa vaan kuten sanoin, hän toivoo tuloksia omalle kasvatilleen. Tuloksia ovat myös luonnetesti ja terveystulokset. Kasvattaja haluaa tietää mitä on kasvattanut ja mitä koirastaan on tullut. Oma koiranettini kyllä kertoo minun kiinnostukseni koiran terveyteen ja luonteeseen ja sen että harrastuksia löytyy. Koirani eivät ole saaneet kokeista huipputuloksia mutta sen että niistä kasvattaja näkee myös sen että koiran kanssa on töitä tehty. Kerskailu mielessä en ole maininnut koirani saavutuksista vaan että siitä näkee että koti koiralle on aktiivinen ja johonkin myös perehtynyt.

En halua loukata, mutta en tosiaan tarvitse sinulta mielipidettä minun harrastamaani rotuun kun luen jo rivien välistä että siitä rodusta tai luonteiden periytyvyydestä et tiedä paljon. Uhota kyllä osaat.

Ap

otahan ap ihan rauhallisesti, kyseinen kommentoija nosti esille ihan hyviä ajatuksia, joita kannattaa miettiä. olet kovin hyökkäävän oloinen.. odotitko pään silitystä täältä vai mitä, kun nyt noin kiihdyt?

Enkä vähättele terveystuloksia, vaan että focus pitäisi olla muussakin. Terveys on toki tärkeä, mutta esimerkiksi C:n lonkkia pidetään pahempana kuin paukkuarkuutta joka häiritsee ihan jo arkeakin enemmän kuin C lonkat. Lisäksi tuijotetaan vain sitä yhden koiran lonkkatulosta eikä ymmärretä että koko suvun indeksit ovat suuremmassa asemassa.

Mutta pointti on se että haluan kokeilla muuta rotua.

Suurikokoiset koirat ovat tuttuja ja edellinen koirani 45kg. Joku 20kg.n koirakin voi hyppiä syöttötuolit nurin jos sitä ei opeta tavoille. En tiedä sinun koirista, mutta tiedän kuitenkin pari vetokoiraa jotka kotonaan osaavat olla fiksusti kun perustyö on tehty. Ei se että koira on vetokoira, tarvitse tarkoittaa ettei sille tarvitse opettaa tapoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Niin, mikä se rotu on, minuakin kiinnostaa. Ei liene tuota vaikeuksia sanoa sitä, jos kerran olette niin päteviä koiraharrastajia, että mahd. tulevan koiranne kasvattajatkin vaikuttuvat saavuttamistanne meriiteistä.

Tuosta metsästysasiasta: kasvattajaa on turha syyttää siitä, ettei koira opi, koska rodun ja pentueenkin sisällä kaikki koirat ovat omanlaisiaan yksilöitä. Jotkut syttyvät muutaman kuukauden iässä, jotkut vaativat tuhottoman paljon metsässä vietettyä aikaa, ennen kuin ymmärtävät mitä varten täällä ollaan. Itse opetin oman jämtlanninpystykorvani vetämään suksia/ahkiota, vaikka hirveä haukkuukin hyvällä menestyksellä. Vetohommat ja metsästys eivät sulje toisiaan pois, mutta kuulostaa siltä, että teiltä ei ole tuo koirankoulutus onnistunut oikein mihinkään suuntaan ja syytät koiria siitä, ettei itselläsi ole riittänyr kekseliäisyys. Malamuutin kanssa mennäänkin sitten "ammattimaisemmin", mutta töitä se on vaatinut sekin, koska koira on leikkaamaton uros ja painaa 56kg, eli on sen 6kg painavampi kuin minä itse. Kumpikaan koiristani, kuten eivät myöskään mieheni karhukoirat, ole pelkästään ulkokoirina, vaikka ulkokoirina kaiken aikaa viihtyisivätkin, jos antaisi. Malamuuttia ei kannata ottaa vain sisäkoiraksi jo pelkästään sen turkin ja koon takia.

Jos vetokoiratietämyksesi on tosiaan vasta niin lapsen kengissä, että pitää kysellä av-palstalla yksityishenkilöltä rodun luonteesta ja erityispiirteistä, niin kannattaa keskittää energia siihen tulevaan lapseen ja tosiaan miettiä koiraharrastusta paremmalla aikaa.

T. Nainen 25v

Tärkeintähän ei ole saavuttamissa meriiteissä vaan siinä että on kiinnostus harrastaa ja kiinnostusta koiran/rodun luonteesta ja terveydestä. Jos koira netistä esim katsot että joku on käyttänyt kaikki koiransa luonnetestissä, sehän kertoo kiinnostuksesta luonteesta sama mitä tuloksia koira saa. Samoin noutokokeet tai näyttelyt, eihän sillä ole mitään merkitystä mitä sieltä on tullut vaan se että kiinnostusta käydä! Kun puhutaan pennun kasvattajan näkökulmasta.

Kun puhun kokonaisesta rodun luonteesta, en puhu omista koiristani vaan yleisesti rodusta. Se selviää kun tuntee eri kasvattajien koiria, seuraa näyttelyitä ja luonnetestejä, keskustelee rodun omassa keskusteluryhmissä ja seuraa koiranettiä. Sukulinjoista on aika hyvin selvillä mitä koiria siellä on käytetty ja missä linjoissa on ongelmia.

Ja ketä sinä sitten osoittaisit koko rodussa leviävistä ongelmista? Et kasvattajia? Onhan se toki syy ylempänäkin koska edes käyttökoirien jalostuksessa ei vaadita mitään näyttöä luonteista, tuijotellaan vain niitä lonkka/kyynärtuloksia ja sertejä.

Ap

Kirjoitit aiemmassa kommentissasi näin:

"En usko että olisi kasvattajalle ongelma kun näkisi koiranetistä mitä ollaan harrastettu edellisten koirien kanssa ja MITÄ TULOKSIA SAATU. Puhuu paljon enemmän sen puolesta että koiran kanssa tehdään ja harrastetaan.

Kasvattajat HALUAA PENNUILLEEN TULOKSIA, ja harrastuskodit jossa näyttöä menisi varmasti monen kotikoirakodin etusijalle."

Sinä itse siis otit täällä puheeksi koiriesi menestymisen ja sen että näyttöjä löytyy.

Edelleenkään, jos et voi edes kertoa minkä rotuisia koiria olet perheessäsi pitänyt, on aika vaikea ottaa kantaa koko asiaan. Suurikokoisten vetokoirien ja pieni- tai keskikokoisten metsästyskoirien käsittelyyn vaaditaan jo ihan erilaista tuntumaa ja osaamista, siksi ja maltillinen, onnistunut kasvatustyö voi jäädä haaveeksi, jos perheessä on pieni lapsi.

Sanoit, että koira olisi n. 6kk ikäinen silloin, kun vauva syntyy - tällöin koira ei ole vielä lähellekään täysikasvuinen, eikä sen murrosikäkään ole vielä alkamassa hetkeen, eli haastavimmat ajat ovat vasta edessä. Koirien murrosikä alkaa noin 1v kieppeillä, vauva on tällöin 4kk. Entä sitten myöhemmin, kun koira on yhä pentu, mutta jo isokokoinen ja yltää ottamaan kaikki tavarat pöydiltä ja hyllyjen päältä, yltää hyppimään rattaisiin tai syöttötuolissa istuvan lapsen päälle? Rattaiden kanssa pahimmassa iässä olevan, temppuavan vetokoiran ulkoiluttaminen on paitsi hankalaa, myös vaarallista.

En tiedä millaiselta kasvattajalta olet metsästyskoirasi hankkinut, mutta voin kertoa, että kyllä niissä metsästyskoirapiireissä tuijotellaan aika tarkkaan sitä luonnettakin, eikä pelkästään sertejä. Terveyden puolesta on erittäin hyvä, että lonkka- ja kyynärtuloksia seurataan ja valvotaan, koska hyvä liikkuvuus ja siistit, normaaliksi kehittyvät nivelpinnat ovat koiran käyttöarvon ja kestävyyden vuoksi aivan perusedellytyksiä - lonkkavikainen koira ei kestä kovaa rasitusta, ei vedossa eikä liioin metsästyksessä. En tajua, miksi vähättelet terveystulosten merkitystä, kun kerran käyttökoiraa olet ottamassa.

Se mitä tuloksia minun vanhat edesmenneet koirat ovat saaneet, ei varmasti kiinnosta uuden pennun kasvattajaa vaan kuten sanoin, hän toivoo tuloksia omalle kasvatilleen. Tuloksia ovat myös luonnetesti ja terveystulokset. Kasvattaja haluaa tietää mitä on kasvattanut ja mitä koirastaan on tullut. Oma koiranettini kyllä kertoo minun kiinnostukseni koiran terveyteen ja luonteeseen ja sen että harrastuksia löytyy. Koirani eivät ole saaneet kokeista huipputuloksia mutta sen että niistä kasvattaja näkee myös sen että koiran kanssa on töitä tehty. Kerskailu mielessä en ole maininnut koirani saavutuksista vaan että siitä näkee että koti koiralle on aktiivinen ja johonkin myös perehtynyt.

En halua loukata, mutta en tosiaan tarvitse sinulta mielipidettä minun harrastamaani rotuun kun luen jo rivien välistä että siitä rodusta tai luonteiden periytyvyydestä et tiedä paljon. Uhota kyllä osaat.

Ap

otahan ap ihan rauhallisesti, kyseinen kommentoija nosti esille ihan hyviä ajatuksia, joita kannattaa miettiä. olet kovin hyökkäävän oloinen.. odotitko pään silitystä täältä vai mitä, kun nyt noin kiihdyt?

Ai oikein kyseinen kommentoija. 😅

25.v osaa kyllä käyttäytyä fiksummin kun tosissaan yrittää. Kokeile.

Ap

Toivotaan ja vaikka kaikki menisi hyvin, pieni vauva ja murkku/mörkö ikäinen koira yhtaikaa ei helppo yhdistelmä. Itse en ryhtyisi tohon ihan vapaaehtoisesti. Vetokoira täytyy olla tyyppiä husky samojedi jne... juu ei se aktiviteettia pura ihan vaan pihalle päästämällä.

Kasvata lapsi kouluikään ja harkitse sitten uudelleen, vanhemmuus on usein luopumista omista unelmista joksikin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

todellakin se tilanne on eri kahdeksanvuotiaan ja puolivuotiaan koiran kohdalla.. mitä ihmeen juttuja nämä on? 🤔 olet siis jo päättänyt hankkia sen koiran järkipuheesta huolimatta, joten miks kyselet täällä? ja teilläkö on siis koiria ja lapsia jo ennestään, miten meinasit saada ajan riittämään kaikkeen tuohon?😳

Lapset ovat koululaisia ja koiria ollut aina, on ollut myös koiria ja lapsia, mutta ei pentua ja vauvaa.

En ole päättänyt, mietin asiaa. Täällä on tämän roskan seassa hyviäkin pointteja ja kiitos niistä vastauksista joissa on oikeasti jotain miettimisen aihetta. Se että täällä kirjoittaa koirattomat tai lapsettomat ja puhuvat siitä kuinka koira hyppii lastenistuimet tai rattaat kumoon niin ei anna minulle uutta miettimisen aihetta. Koiralta odotan nimenomaan energisyyttä ja vilkkautta enkä passiivista helppoa kotikoiraa. Huoleni ei ole ollenkaan se osaanko peruskouluttaa koiraa perustavoille vaan se pilaanko hyvän ajatuksen harrastamisesta siinä että yritän saada hyvää harrastuskoiraa vauva-arjessa alueelta joka ei ole minulle tuttu. (Veto/reki hommat.). Joku täällä mainitsi että koulutus aloitetaan 7kk iässä, siinä oli yksi tiedonjyvä josta oli minulle jotain hyötyä.

Huomasin kuitenkin jo että tämä oli väärä paikka kysyä ja keskustella. Rähinä palsta josta faktaa tai oikeaa kokemusta vaikea saada. Oli täällä kuitenkin hyviäkin vastauksia, kokemuksia, artikkeleita ja asiallisia mielipiteitä. Kaikki luin vaikka en jokaiseen vastannut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

todellakin se tilanne on eri kahdeksanvuotiaan ja puolivuotiaan koiran kohdalla.. mitä ihmeen juttuja nämä on? 🤔 olet siis jo päättänyt hankkia sen koiran järkipuheesta huolimatta, joten miks kyselet täällä? ja teilläkö on siis koiria ja lapsia jo ennestään, miten meinasit saada ajan riittämään kaikkeen tuohon?😳

Ai kumman voi ottaa sairaalaan mukaan? 8 vuotiaan vai 6kk ikäisen koiran? Eikö molemmissa tapauksessa asiat täydy järjestellä myös koiran osalta?

Ap

Sanoit hyvin tuossa itse, että isotkin vetokoirat osaavat käyttäytyä hyvin kun PERUSTYÖ ON TEHTY. Nimen omaan tehty, mutta kun koira on vasta 6kk kun vauva tulee niin perustyötä ei ole vielä tehty, se on alussa vasta. Toki paljon ehtii opettaa ennenkin, mutta suurin osa on vasta tekemättä ja edessä. Koiran vilkkain ja tottelemattomin aika on tulossa, ei takana.

Muutenkaan mä en olis millään pystyny siivoileen koiranpennun jätöksiä oman raskauteni loppuvaiheessa. En edes päässy semmoseen asentoon, että lattialle olisin jotenki yltäny.. 😂

Ja mun dogien pentuaikana en onneks ollu raskaana tai ollu vaunuja, muutaman kerran lähti täyskokonen mutta mieleltään vielä pentukoira pupun perään niin, että lentelin pitkin maita ja mantuja..

Vierailija kirjoitti:

Sanoit hyvin tuossa itse, että isotkin vetokoirat osaavat käyttäytyä hyvin kun PERUSTYÖ ON TEHTY. Nimen omaan tehty, mutta kun koira on vasta 6kk kun vauva tulee niin perustyötä ei ole vielä tehty, se on alussa vasta. Toki paljon ehtii opettaa ennenkin, mutta suurin osa on vasta tekemättä ja edessä. Koiran vilkkain ja tottelemattomin aika on tulossa, ei takana.

Muutenkaan mä en olis millään pystyny siivoileen koiranpennun jätöksiä oman raskauteni loppuvaiheessa. En edes päässy semmoseen asentoon, että lattialle olisin jotenki yltäny.. 😂

Ja mun dogien pentuaikana en onneks ollu raskaana tai ollu vaunuja, muutaman kerran lähti täyskokonen mutta mieleltään vielä pentukoira pupun perään niin, että lentelin pitkin maita ja mantuja..

Juuri näin. Ei mikään koirarotu ole poikkeus siinä, etteikö sille pitäisi/tarvitsisi opettaa käytöstapoja ihan samalla tavalla. Mutta ku eri koirilla nyt vaan sattuu olemaan omia erityistarpeitaan, työkoiriksi jalostetuilla ne on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon alusta asti ja pitkään vielä 6kk jälkeenkin, jos ei halua käytöshäiriöitä. Kaksivuotias koirakin on yleensä vielä melko keskenkasvuinen ja vahvoilla vetokoirilla on silloin jo paljon voimaa, mutta vähän järkeä - uroksilla alkaa vahtivietti nostaa päätään ja luonne muuttuu aikuisemmaksi, nartuilla puolestaan juoksujen takia hormonit hyrräävät ja sotkevat päätä, silloin hyvinkin koulutettu koira voi unohtaa hetkeksi kaiken oppimansa.

Ja ihan turhaan ap luulet, että minä tänne kaikki viestit kirjoittelen. On parempaakin tekemistä, juurikin niiden koirien kanssa, kun roikkua täällä palstalla "uhoamassa". :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit hyvin tuossa itse, että isotkin vetokoirat osaavat käyttäytyä hyvin kun PERUSTYÖ ON TEHTY. Nimen omaan tehty, mutta kun koira on vasta 6kk kun vauva tulee niin perustyötä ei ole vielä tehty, se on alussa vasta. Toki paljon ehtii opettaa ennenkin, mutta suurin osa on vasta tekemättä ja edessä. Koiran vilkkain ja tottelemattomin aika on tulossa, ei takana.

Muutenkaan mä en olis millään pystyny siivoileen koiranpennun jätöksiä oman raskauteni loppuvaiheessa. En edes päässy semmoseen asentoon, että lattialle olisin jotenki yltäny.. 😂

Ja mun dogien pentuaikana en onneks ollu raskaana tai ollu vaunuja, muutaman kerran lähti täyskokonen mutta mieleltään vielä pentukoira pupun perään niin, että lentelin pitkin maita ja mantuja..

Juuri näin. Ei mikään koirarotu ole poikkeus siinä, etteikö sille pitäisi/tarvitsisi opettaa käytöstapoja ihan samalla tavalla. Mutta ku eri koirilla nyt vaan sattuu olemaan omia erityistarpeitaan, työkoiriksi jalostetuilla ne on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon alusta asti ja pitkään vielä 6kk jälkeenkin, jos ei halua käytöshäiriöitä. Kaksivuotias koirakin on yleensä vielä melko keskenkasvuinen ja vahvoilla vetokoirilla on silloin jo paljon voimaa, mutta vähän järkeä - uroksilla alkaa vahtivietti nostaa päätään ja luonne muuttuu aikuisemmaksi, nartuilla puolestaan juoksujen takia hormonit hyrräävät ja sotkevat päätä, silloin hyvinkin koulutettu koira voi unohtaa hetkeksi kaiken oppimansa.

Ja ihan turhaan ap luulet, että minä tänne kaikki viestit kirjoittelen. On parempaakin tekemistä, juurikin niiden koirien kanssa, kun roikkua täällä palstalla "uhoamassa". :)

Terveisin siis se lapsellinen 25v nainen, joka voisi yrittää enemmän :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

todellakin se tilanne on eri kahdeksanvuotiaan ja puolivuotiaan koiran kohdalla.. mitä ihmeen juttuja nämä on? 🤔 olet siis jo päättänyt hankkia sen koiran järkipuheesta huolimatta, joten miks kyselet täällä? ja teilläkö on siis koiria ja lapsia jo ennestään, miten meinasit saada ajan riittämään kaikkeen tuohon?😳

Ai kumman voi ottaa sairaalaan mukaan? 8 vuotiaan vai 6kk ikäisen koiran? Eikö molemmissa tapauksessa asiat täydy järjestellä myös koiran osalta?

Ap

sairaalaan joutuminenko on ainoo uhkasi tuossa sinun suunnitelmassa? aikuisen ja jo koulutetun koiran kanssa aivan kaikki asiat ovat helpompia kuin pennun.

Joku jaksaa köhiä näitä huonoja provoja tänne :D

Mieti onko sinulla aikaa olla 2-3 tuntia koiran kanssa ulkona sekä kouluttaa sitä joka päivä. Koirakin vaatii tietoista läsnäoloa eikä vain ulkona seisoskelua kännykkää tuijottaen.

Vetävät rodut voivat olla todella hankalia pikkulasten kanssa. Ne hyppivät ja poukkoilevat muihin rotuihin verrattuna todella paljon enemmän ja pyrkivät tervehtimään aina huulia nuolemalla. Pieni lapsi jää auttamatta teini-ikäisen koiran jalkoihin. Uroksille voi tulla myös murkkuikä, jossa ne lähtevät nostamaan asemaansa perheessä eli laumassaan. Ne lähtevät haastamaan perheenjäseniä voimain mittelöön ja vain koiran voittavat jäävät arvoasteikossa niiden yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikuinen koira kun lapset oli pieniä ja jo ihan se ulkoilutus oli tarpeeksi iso haaste jos ja kun joku oli esim kipeänä. Pieniä ei voi jättää yksin kotiin eikä ottaa kipeenä mukaan jne. Onneksi sain palkattua naapurin teinin ulkoiluttamaan.

Tuo on ihan väärä ajankohta ottaa pentu.

Meillä sinänsä on hyvä että aamulla mies käyttää ennen töitä ja illalla toinen meistä. Päivät olen lasten kanssa kotona, mutta meillä on oma aidattu piha jonne voi laittaa vaikka 8.v.n heittelemään koiralle palloa jos ei itse pääse/jaksa.

Ap

Tiedoksi, että ne vetokoirarodut ei välttämättä pallonheittelystä innostu.. eikä ne jaksa siinä tutulla pihalla juosta omin päin, vaan ne tarttee oikeita hihna- ja vetolenkkejä, useimmat jaksaa monta tuntia kerrallaan.