Onko huono aika ottaa koiranpentu jos tukossa vauva?

Ei missään tapauksessa kannata hommata koiran pentua yht'aikaa vauvan kanssa. Eihän siinä ehdi kunnolla keskittyä kumpaankaan. Lapsi on vauva vain kerran, eikä uutta vauva-aikaa tule tälle lapselle, sitä ei kannata missata.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 18-v.? Älytön ajatus hankkia koira juuri kun on tulossa vauva eikä vielä tiedä, millaista arki tulee olemaan vauvan kanssa. Siihen vielä päälle se, ettei lasta ja koiraa voi jättää hetkeksikään valvomatta keskenään noin 14-vuoteen. Ei pienen vauvan äitinä niin vain ehdi harrastamaan koiran kanssa, riittää jos lapsi vaikka sairastelee niin sitten jää koira kouluttamatta. Joku pihalla hihnan päässä yksin viihtyvä koira korkeintaan sopisi tuohon tilanteeseen, ja mitä järkeä sellaisen koiran hankkimisessa olisi?

Mitäs sinä arvelet, onko hän 18-vuotias, jos hänen isommat lapsensa ovat koululaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 18-v.? Älytön ajatus hankkia koira juuri kun on tulossa vauva eikä vielä tiedä, millaista arki tulee olemaan vauvan kanssa. Siihen vielä päälle se, ettei lasta ja koiraa voi jättää hetkeksikään valvomatta keskenään noin 14-vuoteen. Ei pienen vauvan äitinä niin vain ehdi harrastamaan koiran kanssa, riittää jos lapsi vaikka sairastelee niin sitten jää koira kouluttamatta. Joku pihalla hihnan päässä yksin viihtyvä koira korkeintaan sopisi tuohon tilanteeseen, ja mitä järkeä sellaisen koiran hankkimisessa olisi?

Mitäs sinä arvelet, onko hän 18-vuotias, jos hänen isommat lapsensa ovat koululaisia?

Juttujen perusteella voisi luulla..

Ap,

Ajatuksessasi ei sinällään ole mitään vikaa, sinulla on varmasti paljon rakkautta jaettavaksi. :) Ilmeisesti edellisestä koiranpentuajasta on jo tovi vierähtänyt, jos et yhtään muista, millaista 6kk ikäisen koiran kanssa on. Aika on ns. kullannut muistot.

Puolivuotias koira on vielä henkisesti aivan pennun tasolla, vaikka kokoa alkaisikin olla. Koira on ensimmäiset kaksi kuukautta elämästään kasvattajalla, ja pääset ehkä sinä aikana tapaamaan sitä kerran tai pari. Sinulle jää aikaa viettää koiran kanssa n. 4kk plus miinus jotain, vauvan syntymästä riippuen. Aika on lyhyt ja puolen vuoden kohdalla kasvatustyö on vasta edessäpäin, koira ei välttämättä ole vielä sisäsiisti: mitä isompi koira, sitä isommat lammikot ja kasat on parketilla.. Tuona ensimmäisenä 4kk aikana pennun kanssa puuhaillaan vielä suurimmaksi osaksi pentuasioita ja koira tarvitsee yllättävän paljon huomiotasi ja aikaa kiintyäkseen ja kasvaakseen "täysipäiseksi" ja tasa-arvoiseksi perheenjäseneksi.

Loppuraskaudesta mahasi on jo iso ja hankaloittaa liikkumista enemmän tai vähemmän, ja voinnistasi riippumatta koira kuitenkin tarvitsee liikuntaa, osallistumista ja koiralle ominaista tekemistä useita kertoja päivässä. Miten tämä toteutuu, jos et pysty normaalisti liikkumaan. Piha kuulostaa liian pieneltä koiran lenkitykseen, myöskin 8v lapsen valmiudet eivät vielä riitä vetokoiranpennun kanssa pärjäämiseen, vaan siihen tarvitaan aikuisen läsnäoloa, aina.

Koira saattaa olla mustasukkainen vauvan syntyessä joutuessaan jakamaan huomiotaan uuden tulokkaan kanssa. Tai sitten koira saattaa olla yli-innokas hoitaja vauvalle, haluaa osallistua aivan kaikkeen ja istua töröttää vauvan vieressä kuin se olisi sen oma jälkeläinen (tätäkin olen päässyt todistamaan). Koira ei välttämättä ymmärrä omia voimiaan vauvaa lähestyttäessä ja saattaa tähdätä vaikka suoraan päähän, naamaa nuolemaan. Pennulla on vielä terävät hampaatkin ja naarmuja tulee helposti, koiralla on suussaan vaarallisia bakteereita ja tulehdus voi levitä aikuisellakin helposti jopa pienestä ihovauriosta. Vastasyntyneen immuneetti ei ole vielä kovin kehittynyt, vaan suoja on vielä lähinnä äidin peruja.

Jatkuu->

Edellinen jatkaa->

Millaista arki on vauvan kanssa? Onko vauva tyytyväinen ja helppohoitoinen, vai itkuinen ja mahdollisesti kipeä? Mitä jos vauva sairastuu? Mitä jos vauva on allerginen? Mitä jos koira sairastuu, lyhytaikaisesti tai jos sillä puhkeaa ensimmäisenä elinvuosinaan jokin geneettinen sairaus?

Onko koirasta tulossa sisäkoira, tarhakoira, vai kenties näitä molempia? Pientä pentua ei voi sysätä tarhaan pihan perälle yksin pelkäämään, vaan siihenkin täytyy erikseen opetella ajan kanssa, mikäli sellainen on suunnitelmissa. Tarhakoirilla ja sisäkoirilla on myös se ero, että ne muodostavat erilaisen suhteen kiintymyssuhteen perheeseensä: tarhakoirista kasvaa monesti itsenäisempiä, vahtiviettisempiä ja kiintymykseltään etäisempiä kuin sisäkoirista. Kaikki koirarodut eivät puolestaan pärjää pelkästään sisällä karvanlaatunsa vuoksi. Tarhakoiratkin tarvitsevat saman määrän liikuntaa ja tekemistä, tarhassa koiran aika käy pitkäksi. Ja vaikka tekemistä ja seuraa olisi, monet alkukantaiset koirat ovat edelleen "yhden miehen koiria" eivätkä välttämättä ikinä opi kunnioittamaan, tai edes sietämään kaikkia perheenjäseniä.

Toisinaan myös tarkkaan jalostetuista ja terveistä harrastuskoiraroduista löytyy sellaisia yksilöitä, jotka eivät kerta kaikkiaan sovellu siihen tehtävään, mihin ne on jalostettu. Ei kannata olettaa koirasta tulevan hyvä veto-/metsästys-/suojelus-/palveluskoira vain rotunsa puolesta. Myöskään koiran luonnetta ei kannata opiskella Hanki koira -sivustolta, koiraa ottaessa ei koskaan voi olla varma siitä, mitä saa, vaikka koiran ostaisikin luotettavalta, tunnetulta kasvattajalta. Vetokoiraharrastus itsessään vaatii ihmiseltä hämmästyttävän paljon aikaa: kesäisin vedätetään autonrengasta tai juostaan mönkijän edellä, talvisin koira ehkä vetää pulkkaa, rekeä/ahkiota ja/tai ihmistä siinä sivussa. Vetorodusta riippuen koira on rakenteeltaan jalostettu vetämään raskasta kuormaa vaikeissa olosuhteissa lyhyempiä aikoja(malamuutit) tai kevyempää kuormaa pidempiä matkoja(huskyt/huskymixit).

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni. Useamman koiran omistaja siis itsekin, nuorin hurtta täytti juuri 10kk, joten tuoreessa muistissa on tuo pentujen kanssa vehtaaminen. En ole kieltämässä koiranhankintaa, ihmiset ovat yllättävän sitkeitä selviämään vaikka minkälaisista tilanteista, mutta toisinaan on kyseenalaista, kuinka hyvä on lopputulema, jos häsätään paljon kaikkea kerralla eikä asioihin ehditä paneutua rauhassa, ajan kanssa. :)

Siis mitä hemmettiä, kuinka laiskaa porukkaa täällä pyörii kun yks koira ja vauva samaan aikaan ei onnistu? Meillä on kolme koiraa, kanala, kaksi kissaa ja hevoset. Mihin te tosissanne ajattelette että ne eläimet maalla pistetään kun perhettä perustetaan? Monella on monta sataa lehmää tai sikala ja tässä ilmeisesti kerrostaloasujat keskustelee monen sivun verran yhdestä koirasta ja vauvasta. Nyt laiskiaiset oikeesti ylös sohvalta! Aktiiviselle ihmiselle yks koiranpentu menee tosta noin vaan, oli vauva tai ei. Ja tässähän oli mieskin kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Huvittava ketju. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Teilläkö muilla mammoilla ei ihan oikeasti ole muuta elämää kuin se vauva? Koko elämänkö pitää pyöriä sen vauvan ympärillä? Eikö teillä ole miehiä auttamassa, vai onko ne teidän miehet niin lapsia ettei niistä ole auttamaan arjen pyörittämisessä ja sen vauvan hoidossa? 

Tuntuu että näistä kommenteista kumpuaa jonkinlainen viha ja katkeruus. Että kun joku harkitsee vauvan kanssa yhtäaikaa koiraa, niin täällä ollaan heti solvaamassa, haukkumassa tyhmäksi ja kommentoimassa "Ootko joku 18veeeeee???". 

Se, että teidän mammuskoiden napanuora on 24/7 kiinni siinä tulevassa vauvassa, ei tarkoita, että se pitäisi muillakin olla. 

Minulla oli vauva ja samaan aikaan riehakas pentukoira ja vaativa sellainen. Rankkaa oli mutta kunnialla siitä selvittiin. Enkä ole mikään superihminen vaan tavallinen kadun tallaaja. Koiran kanssa tuli harrastettua kaikenlaista ja harrastetaan edelleen, tokoa yms. Koirasta tuli tervepäinen ja hyvin koulutettu. Vauvakin on nykyään jo lapsi ja normaali hänestäkin tuli.

Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee ja omat voimavarat huomioiden. Nämä on asioita, joita tulee pohtia monelta kantilta. 

Ikävä kyllä monet naiset äidiksi tultuaan tyhmenevät. En ymmärrä, mihin ne aivot teiltä valuu. 

 

Suositteletko siis, että kannattaa hankkia samaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 18-v.? Älytön ajatus hankkia koira juuri kun on tulossa vauva eikä vielä tiedä, millaista arki tulee olemaan vauvan kanssa. Siihen vielä päälle se, ettei lasta ja koiraa voi jättää hetkeksikään valvomatta keskenään noin 14-vuoteen. Ei pienen vauvan äitinä niin vain ehdi harrastamaan koiran kanssa, riittää jos lapsi vaikka sairastelee niin sitten jää koira kouluttamatta. Joku pihalla hihnan päässä yksin viihtyvä koira korkeintaan sopisi tuohon tilanteeseen, ja mitä järkeä sellaisen koiran hankkimisessa olisi?

Mitäs sinä arvelet, onko hän 18-vuotias, jos hänen isommat lapsensa ovat koululaisia?

Juttujen perusteella voisi luulla..

Oletkohan edes niitä niin tarkasti lukenut. Vähän koulukiusaukselta vaikuttaa tämä(kin) ketju.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hemmettiä, kuinka laiskaa porukkaa täällä pyörii kun yks koira ja vauva samaan aikaan ei onnistu? Meillä on kolme koiraa, kanala, kaksi kissaa ja hevoset. Mihin te tosissanne ajattelette että ne eläimet maalla pistetään kun perhettä perustetaan? Monella on monta sataa lehmää tai sikala ja tässä ilmeisesti kerrostaloasujat keskustelee monen sivun verran yhdestä koirasta ja vauvasta. Nyt laiskiaiset oikeesti ylös sohvalta! Aktiiviselle ihmiselle yks koiranpentu menee tosta noin vaan, oli vauva tai ei. Ja tässähän oli mieskin kuvioissa?

Minä epäilen, että tässä ketjussa ovat liikkeellä ne samat "erityiset", jotka muistavat aina kertoa kuinka pelastaisivat ennemmin tulipalosta koiran kuin lapsen tai että jos koira puraisee lasta, vika on aina lapsen.

Ihan hyvä aika. Paras siinä mielessä, että olet suht pitkään kotona kuitenkin. 

Puolivuotias pentu on jo todennäköisesti melko hyvin sisäsiistikin.

Koiran ja vauvan on hyvä kasvaa yhdessä ja koira on paras suoja allergioita vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittava ketju. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Teilläkö muilla mammoilla ei ihan oikeasti ole muuta elämää kuin se vauva? Koko elämänkö pitää pyöriä sen vauvan ympärillä? Eikö teillä ole miehiä auttamassa, vai onko ne teidän miehet niin lapsia ettei niistä ole auttamaan arjen pyörittämisessä ja sen vauvan hoidossa? 

Tuntuu että näistä kommenteista kumpuaa jonkinlainen viha ja katkeruus. Että kun joku harkitsee vauvan kanssa yhtäaikaa koiraa, niin täällä ollaan heti solvaamassa, haukkumassa tyhmäksi ja kommentoimassa "Ootko joku 18veeeeee???". 

Se, että teidän mammuskoiden napanuora on 24/7 kiinni siinä tulevassa vauvassa, ei tarkoita, että se pitäisi muillakin olla. 

Minulla oli vauva ja samaan aikaan riehakas pentukoira ja vaativa sellainen. Rankkaa oli mutta kunnialla siitä selvittiin. Enkä ole mikään superihminen vaan tavallinen kadun tallaaja. Koiran kanssa tuli harrastettua kaikenlaista ja harrastetaan edelleen, tokoa yms. Koirasta tuli tervepäinen ja hyvin koulutettu. Vauvakin on nykyään jo lapsi ja normaali hänestäkin tuli.

Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee ja omat voimavarat huomioiden. Nämä on asioita, joita tulee pohtia monelta kantilta. 

Ikävä kyllä monet naiset äidiksi tultuaan tyhmenevät. En ymmärrä, mihin ne aivot teiltä valuu. 

 

Suositteletko siis, että kannattaa hankkia samaan aikaan?

Ihan ohis. Meillä ei ole koiraa eikä tule, koska mies on allerginen. Mutta lapsemme ovat sellaisella ikäerolla, jota ei nykytiedon valossa suositella. En katso, että voisin sen paremmin suositella tätä ikäeroa kuin olla suosittelemattakaan, jokainen perhe on omanlaisensa. Mutta sen vain totean, että se hankala aika on varsin lyhyt, ja myöhemmin ikäerosta on ollut vain iloa. Joten asioissa on aina monta puolta, ja jokainen kokee tilanteet omalla tavallaan. Ap varmaan tietää omasta vanhemmuudestaan ja koirankasvattajuudestaan enemmän kuin kukaan täällä.

Itse olen kissaihminen, joten en mitenkään voi puhua koiran hankkimisen puolesta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että on huono aika hankkia lemmikkiä yleensäkään..

Tukos pitää selvittää ensin.