Onko huono aika ottaa koiranpentu jos tukossa vauva?

Vierailija kirjoitti:

No jos olet jo lähtöjään sitä mieltä, että tuo on ainoa yhdistelmä, josta haluat pennun, niin olet aika heikoilla jäillä. Uusia pentueita tulee, ei kannata tuohon yhteen takertua. Jos sanoisit tuosta asiasta kasvattajalle, niin tuskin kovin hanakasti olisi sinulle koiranpentua edes myymässä.

Vetoharjoitukset voi aloittaa aikaisintaan 7kk iässä, mutta tuon ikäinen koira on tuolloinkin ihan "vauva" vielä ja vaatii kovaa työtä. Siihen syssyyn kun tulee se pieni ihmisvauva kotiin, niin eipä huonompaa ajankohtaa voisi olla. Tuommoiseata hurjuudesta kärsii luultavasti ensisijaisesti koira, ja sinun oma jaksaminen.

Prioriteetit uusiksi. Koirahommat sitten myöhemmin, kun lapsikin on vähän kasvanut.

En usko että olisi kasvattajalle ongelma kun näkisi koiranetistä mitä ollaan harrastettu edellisten koirien kanssa ja mitä tuloksia saatu. Puhuu paljon enemmän sen puolesta että koiran kanssa tehdään ja harrastetaan.

Kasvattajat haluaa pennilleen tuloksia, ja harrastuskodit jossa näyttöä menisi varmasti monen kotikoirakodin etusijalle.

Mutta toki sanoisin että vauva tulossa ja hänhän sen päätöksen tietenkin tekee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikista huonoin aika. Neljä tuntemaani/tietämääni perhettä on tehnyt noin - kovalla uholla tietysti, että kyllähän koiranpentu menee siinä missä vauvakin kun ei me olla mitään vätyksiä - ja JOKAINEN perhe luopui koirasta vuoden sisällä. :(

Tämä. Ja näinhän tuossakin taloudessa tulee käymään, jos rouva päättää hormonihuuruissaan hankkia (ilmeisesti) alaskanmalamuutin..

Minulle itselleni jäi vähän vahingossa kesän pentueesta sijoitukseen aiottu pentu ja elokuussa päästiin viimein koeputkihoitoihin ja heti tuoresiirrosta tärppäsi... ei siis ihan sama tilanne, mutta uskon, että tässäkin riittää haastetta. Alkuraskauden pahoinvoinnissa oli tosi kiva keräillä lattioilta sitä koiranpaskaa ja -kusta, mitä riitti, vaikka pentue olikin oppinut 'paperikuivaksi'. Tällä hetkellä unentarve tuntuu olevan 16 tuntia vuorokaudessa, joten pennun yksilölliselle huomioinnille (minulla on lisäksi 2 aikuista, jo vanhempaa koiraa) jää valitettavan vähän aikaa.

Mutta varsinaisesti en usko, että koira menee 'pilalle' siitä, että sen kanssa aloittaa varsinaiset työt vasta vuoden iässä. Toki kannattaa tehdä varmaan niin, että ulkoiluttaa koiraa remmissä kaulapannassa, kun opettaa hyvää hihnakäytöstä, että koira ei opi, ettei valjaissa saisi vetää. Omille koirilleni tämän eron hahmottaminen on ollut hiukan vaikeaa, vaikka vetohommissa on erilaiset valjaat (en mitenkään vakavasti 'harrasta' vetoa, mutta vedätän talvisin suksilla).

Vaikea sanoa.

Itselläni on kokemusta sekä siitä, että pelkkä esikoinen vauvana ilman mitään muuta tekemistä, muita lapsia tai eläimiä uuvuttaa, mutta myös siitä, kun useamman lapsen kanssa viimeistellään väikkäri kuopuksen juuri synnyttyä ja sivussa hoidetaan kotona kaikki lapset + eläimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Muistathan, ettei vetokoiraa voi ukoiluttaa vauvan kanssa lainkaan! Se ei vaan käytännössä onnistu. Tarvitset koiraan molemmat kädet ja usein koira on vielä kiinni vyössä.

Vetoroduilla on myös voimakas riistavietti, joten koirasi lähtee salamana jokaisen jäniksen ja kissan perään. Isoilla yksilöillä ei aikuisen naisen voimat riitä eläintä pitelemään.

Vetorodut myös hyppivät ihmistä vasten todella paljon, koska niillä on voimakas tarve tervehtiä huulia nuolemalla, kuten sudet.

Välkky eksäni hommasi koiran niin, että pentu tuli meille viikkoa ennen vauvaa. Varmisti vielä sen etten voi kieltää kertomalla asian ensin esikoiselle. 

Kun kysyin onko mies ehkä tullut hulluksi, hän vain sanoi että sehän on vaan hyvä koiralle että olen kotona äitiyslomalla. Joopa joo, eksäksi päätyi melko pian ja sai lopulta hoitaa koiransa itse.

Ota pentu sitten kun lapsi on jo vähän isompi. Vauva-aika on rankkaa ihan jokaiselle eikä pentuaikakaan aina mitään herkkua ole. Miksi turhaan hankkisit itsellesi lisää stressiä ja lisää riskejä muutenkin rankkaan vauva-aikaan. Mitä jos vauvasi onkin allerginen koirille? Mitä jos vauva onkin hankala tapaus, ei nuku ollenkaan ja itkee vaan 24/7? Mitä jos pentu onkin vähän aktiivisempi ja huomionkipeämpi? Miten ajattelit tyydyttää pennun huomiontarpeen kun vauva vie kaiken ajan? Musta jokainen koiranpentu ja jokainen vauva ansaitsisi huoltajansa täyden huomion. Hyvin todennäköisesti tuolla yhdistelmällä saat itsellesi ongelmakoiran josta lopulta päätät luopua kun et jakskaan vauvan takia paneutua koiran toumiin haasteisiin. Tee itsellesi, pennulle, vauvalle ja koko perheellesi palvelus ja keskity nyt vaan siihen ihmispentuun ja harkitse sitä koiranpentua sitten kun olet nähnyt millaista se vauva-aika on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Niin, mikä se rotu on, minuakin kiinnostaa. Ei liene tuota vaikeuksia sanoa sitä, jos kerran olette niin päteviä koiraharrastajia, että mahd. tulevan koiranne kasvattajatkin vaikuttuvat saavuttamistanne meriiteistä.

Tuosta metsästysasiasta: kasvattajaa on turha syyttää siitä, ettei koira opi, koska rodun ja pentueenkin sisällä kaikki koirat ovat omanlaisiaan yksilöitä. Jotkut syttyvät muutaman kuukauden iässä, jotkut vaativat tuhottoman paljon metsässä vietettyä aikaa, ennen kuin ymmärtävät mitä varten täällä ollaan. Itse opetin oman jämtlanninpystykorvani vetämään suksia/ahkiota, vaikka hirveä haukkuukin hyvällä menestyksellä. Vetohommat ja metsästys eivät sulje toisiaan pois, mutta kuulostaa siltä, että teiltä ei ole tuo koirankoulutus onnistunut oikein mihinkään suuntaan ja syytät koiria siitä, ettei itselläsi ole riittänyr kekseliäisyys. Malamuutin kanssa mennäänkin sitten "ammattimaisemmin", mutta töitä se on vaatinut sekin, koska koira on leikkaamaton uros ja painaa 56kg, eli on sen 6kg painavampi kuin minä itse. Kumpikaan koiristani, kuten eivät myöskään mieheni karhukoirat, ole pelkästään ulkokoirina, vaikka ulkokoirina kaiken aikaa viihtyisivätkin, jos antaisi. Malamuuttia ei kannata ottaa vain sisäkoiraksi jo pelkästään sen turkin ja koon takia.

Jos vetokoiratietämyksesi on tosiaan vasta niin lapsen kengissä, että pitää kysellä av-palstalla yksityishenkilöltä rodun luonteesta ja erityispiirteistä, niin kannattaa keskittää energia siihen tulevaan lapseen ja tosiaan miettiä koiraharrastusta paremmalla aikaa.

T. Nainen 25v

Koiralla on oikeus hyvään ja rakastavaan kotiin. Koiranpentu on vaativa, se herättelee öisin, hakee huomiota, pissaa ja kakkaa tietenkin sisälle, nakertaa mahdollisesti huonekaluja, riehuu yms ja sillä on siihen täysi oikeus ja se on normaalia.

Mutta jaksatko sitä vauvaa ja koiranpentua samaan aikaan? Jääkö koiranpentu kakkoseksi eikä saa tarpeeksi huomiota? Älä ota koiranpentua jos et voi keskittyä siihen 100%.

Vierailija kirjoitti:

Välkky eksäni hommasi koiran niin, että pentu tuli meille viikkoa ennen vauvaa. Varmisti vielä sen etten voi kieltää kertomalla asian ensin esikoiselle. 

Kun kysyin onko mies ehkä tullut hulluksi, hän vain sanoi että sehän on vaan hyvä koiralle että olen kotona äitiyslomalla. Joopa joo, eksäksi päätyi melko pian ja sai lopulta hoitaa koiransa itse.

Eksä saa olla tyytyväinen kun pääsi sinusta eroon.

Meille otettiin koiranpentu, kun vauva oli n. 10 kk. Kyllähän siitä lopulta selvittiin, mutta en välttämättä enää ryhtyisi samaan uudestaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Niin, mikä se rotu on, minuakin kiinnostaa. Ei liene tuota vaikeuksia sanoa sitä, jos kerran olette niin päteviä koiraharrastajia, että mahd. tulevan koiranne kasvattajatkin vaikuttuvat saavuttamistanne meriiteistä.

Tuosta metsästysasiasta: kasvattajaa on turha syyttää siitä, ettei koira opi, koska rodun ja pentueenkin sisällä kaikki koirat ovat omanlaisiaan yksilöitä. Jotkut syttyvät muutaman kuukauden iässä, jotkut vaativat tuhottoman paljon metsässä vietettyä aikaa, ennen kuin ymmärtävät mitä varten täällä ollaan. Itse opetin oman jämtlanninpystykorvani vetämään suksia/ahkiota, vaikka hirveä haukkuukin hyvällä menestyksellä. Vetohommat ja metsästys eivät sulje toisiaan pois, mutta kuulostaa siltä, että teiltä ei ole tuo koirankoulutus onnistunut oikein mihinkään suuntaan ja syytät koiria siitä, ettei itselläsi ole riittänyr kekseliäisyys. Malamuutin kanssa mennäänkin sitten "ammattimaisemmin", mutta töitä se on vaatinut sekin, koska koira on leikkaamaton uros ja painaa 56kg, eli on sen 6kg painavampi kuin minä itse. Kumpikaan koiristani, kuten eivät myöskään mieheni karhukoirat, ole pelkästään ulkokoirina, vaikka ulkokoirina kaiken aikaa viihtyisivätkin, jos antaisi. Malamuuttia ei kannata ottaa vain sisäkoiraksi jo pelkästään sen turkin ja koon takia.

Jos vetokoiratietämyksesi on tosiaan vasta niin lapsen kengissä, että pitää kysellä av-palstalla yksityishenkilöltä rodun luonteesta ja erityispiirteistä, niin kannattaa keskittää energia siihen tulevaan lapseen ja tosiaan miettiä koiraharrastusta paremmalla aikaa.

T. Nainen 25v

Tärkeintähän ei ole saavuttamissa meriiteissä vaan siinä että on kiinnostus harrastaa ja kiinnostusta koiran/rodun luonteesta ja terveydestä. Jos koira netistä esim katsot että joku on käyttänyt kaikki koiransa luonnetestissä, sehän kertoo kiinnostuksesta luonteesta sama mitä tuloksia koira saa. Samoin noutokokeet tai näyttelyt, eihän sillä ole mitään merkitystä mitä sieltä on tullut vaan se että kiinnostusta käydä! Kun puhutaan pennun kasvattajan näkökulmasta.

Kun puhun kokonaisesta rodun luonteesta, en puhu omista koiristani vaan yleisesti rodusta. Se selviää kun tuntee eri kasvattajien koiria, seuraa näyttelyitä ja luonnetestejä, keskustelee rodun omassa keskusteluryhmissä ja seuraa koiranettiä. Sukulinjoista on aika hyvin selvillä mitä koiria siellä on käytetty ja missä linjoissa on ongelmia.

Ja ketä sinä sitten osoittaisit koko rodussa leviävistä ongelmista? Et kasvattajia? Onhan se toki syy ylempänäkin koska edes käyttökoirien jalostuksessa ei vaadita mitään näyttöä luonteista, tuijotellaan vain niitä lonkka/kyynärtuloksia ja sertejä.

Ap

Et sitä paitsi tiedä miten loppu olet loppuraskaudessa. Ei tarvitse kuin iskias paukkua niin olet pulassa sen kusettamisen kanssa. Sitä paitsi vauva saattaa olla pahasti allerginen koiralle ja koira voi olla mustasukkainen vauvalle. 

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota koiranpentua, ethän tiedä kuinka vaativa tuleva vauva on.

Tietenkin, jos haaveilet söpöistä vauva- koiranpentukuvista, niin siitä vaan☹️Mutta oikeasti - koiran hankinnan pitää olla vahvasti harkittu ja perusteltu.

Ja pahimmassa tapauksessa se koiranpentukin voi olla vaativa, saattaa sekin sairastella tms. Plus vetorodut ovat suht kookkaita, kasvavat nopeasti isoiksi ja ovat rakenteeltaan vahvoja, vaativat työtä ja paljon liikuntaa, ei niille riitä mitkään pallonheittelyt aidatulla pihalla. Niiden pitää päästä tekemään rodulle ominaista työtä, jottei tule käytöshäiriöitä.

Niin noiden hommien kylkeen sitten murheet esim koliikkivauvan kanssa, niin onnea vaan. Ei järki päätä pakota noissa jutuissa..🙈

Meinaatko siis oikeasti että vetokoira kärsii jos esim 1-2 krt /vuosi on päivän kolmesta lenkistä yksi pallonheittelyä takapihalla? Mietihän vähän. Vetokoirat ovat monesti aamupäivän menossa ja lepää loppupäivän. Toiseksi vielä kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa tai sillä menee lonkat. Miksi kommentoit ellei sinulla itsellä ole edes koirakokemusta?

Ap

Voi että, suloista tuollainen hermostuminen. Puhuin juurikin kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen vetokoiraharrastaja ja metsästäjä, kumpaakin puuhaan oma koira, toinen jämy ja toinen malamuutti.

Turha ottaa kierroksia, jos itse kysyt mielipidettä, mutta et halua ottaa minkäänlaista realismia vastaan.

T. Nainen 25v

No hei, voitko kertoa minulle malamuutin luonteesta? Sekä omasta että yleisesti rodusta? Itse harrastan toista rotua, jossa kovasti ongelmana liian pehmeät/arat koirat joiden kanssa ei ole ilo harrastaa juurikin tuon pehmeyden takia. Todella helppoja kouluttaa mutta kaipaisin koiralta enemmän luonnetta. Kuinka tyypillistä malamuutilla on tällainen äärimmäinen pehmeys?

Onko sinulla malamuutti täysin sisäkoirana?

Ap

Mitä rotua "harrastat"? En ole tuo jolle vastasit, vaan ihan mielenkiinnosta.

Rotua jonka olisi tarkoitus olla käyttökoira metsälle, mutta jossa kasvattajat keskittynyt liikaa näyttelyihin eikä luonteeseen. Koirilla ei tahdo löytyä enää riistaviettiä ja metsästäjätkin saavat kohta siirtyä ampumaan jousilla kun koirat ei kestä ääntä.

Mutta tämä oli ilmeisesti väärä paikka aloittaa keskustelu koirista. Hyvää päivänjatkoa.

Ap

Niin, mikä se rotu on, minuakin kiinnostaa. Ei liene tuota vaikeuksia sanoa sitä, jos kerran olette niin päteviä koiraharrastajia, että mahd. tulevan koiranne kasvattajatkin vaikuttuvat saavuttamistanne meriiteistä.

Tuosta metsästysasiasta: kasvattajaa on turha syyttää siitä, ettei koira opi, koska rodun ja pentueenkin sisällä kaikki koirat ovat omanlaisiaan yksilöitä. Jotkut syttyvät muutaman kuukauden iässä, jotkut vaativat tuhottoman paljon metsässä vietettyä aikaa, ennen kuin ymmärtävät mitä varten täällä ollaan. Itse opetin oman jämtlanninpystykorvani vetämään suksia/ahkiota, vaikka hirveä haukkuukin hyvällä menestyksellä. Vetohommat ja metsästys eivät sulje toisiaan pois, mutta kuulostaa siltä, että teiltä ei ole tuo koirankoulutus onnistunut oikein mihinkään suuntaan ja syytät koiria siitä, ettei itselläsi ole riittänyr kekseliäisyys. Malamuutin kanssa mennäänkin sitten "ammattimaisemmin", mutta töitä se on vaatinut sekin, koska koira on leikkaamaton uros ja painaa 56kg, eli on sen 6kg painavampi kuin minä itse. Kumpikaan koiristani, kuten eivät myöskään mieheni karhukoirat, ole pelkästään ulkokoirina, vaikka ulkokoirina kaiken aikaa viihtyisivätkin, jos antaisi. Malamuuttia ei kannata ottaa vain sisäkoiraksi jo pelkästään sen turkin ja koon takia.

Jos vetokoiratietämyksesi on tosiaan vasta niin lapsen kengissä, että pitää kysellä av-palstalla yksityishenkilöltä rodun luonteesta ja erityispiirteistä, niin kannattaa keskittää energia siihen tulevaan lapseen ja tosiaan miettiä koiraharrastusta paremmalla aikaa.

T. Nainen 25v

Tärkeintähän ei ole saavuttamissa meriiteissä vaan siinä että on kiinnostus harrastaa ja kiinnostusta koiran/rodun luonteesta ja terveydestä. Jos koira netistä esim katsot että joku on käyttänyt kaikki koiransa luonnetestissä, sehän kertoo kiinnostuksesta luonteesta sama mitä tuloksia koira saa. Samoin noutokokeet tai näyttelyt, eihän sillä ole mitään merkitystä mitä sieltä on tullut vaan se että kiinnostusta käydä! Kun puhutaan pennun kasvattajan näkökulmasta.

Kun puhun kokonaisesta rodun luonteesta, en puhu omista koiristani vaan yleisesti rodusta. Se selviää kun tuntee eri kasvattajien koiria, seuraa näyttelyitä ja luonnetestejä, keskustelee rodun omassa keskusteluryhmissä ja seuraa koiranettiä. Sukulinjoista on aika hyvin selvillä mitä koiria siellä on käytetty ja missä linjoissa on ongelmia.

Ja ketä sinä sitten osoittaisit koko rodussa leviävistä ongelmista? Et kasvattajia? Onhan se toki syy ylempänäkin koska edes käyttökoirien jalostuksessa ei vaadita mitään näyttöä luonteista, tuijotellaan vain niitä lonkka/kyynärtuloksia ja sertejä.

Ap

Kirjoitit aiemmassa kommentissasi näin:

"En usko että olisi kasvattajalle ongelma kun näkisi koiranetistä mitä ollaan harrastettu edellisten koirien kanssa ja MITÄ TULOKSIA SAATU. Puhuu paljon enemmän sen puolesta että koiran kanssa tehdään ja harrastetaan.

Kasvattajat HALUAA PENNUILLEEN TULOKSIA, ja harrastuskodit jossa näyttöä menisi varmasti monen kotikoirakodin etusijalle."

Sinä itse siis otit täällä puheeksi koiriesi menestymisen ja sen että näyttöjä löytyy.

Edelleenkään, jos et voi edes kertoa minkä rotuisia koiria olet perheessäsi pitänyt, on aika vaikea ottaa kantaa koko asiaan. Suurikokoisten vetokoirien ja pieni- tai keskikokoisten metsästyskoirien käsittelyyn vaaditaan jo ihan erilaista tuntumaa ja osaamista, siksi ja maltillinen, onnistunut kasvatustyö voi jäädä haaveeksi, jos perheessä on pieni lapsi.

Sanoit, että koira olisi n. 6kk ikäinen silloin, kun vauva syntyy - tällöin koira ei ole vielä lähellekään täysikasvuinen, eikä sen murrosikäkään ole vielä alkamassa hetkeen, eli haastavimmat ajat ovat vasta edessä. Koirien murrosikä alkaa noin 1v kieppeillä, vauva on tällöin 4kk. Entä sitten myöhemmin, kun koira on yhä pentu, mutta jo isokokoinen ja yltää ottamaan kaikki tavarat pöydiltä ja hyllyjen päältä, yltää hyppimään rattaisiin tai syöttötuolissa istuvan lapsen päälle? Rattaiden kanssa pahimmassa iässä olevan, temppuavan vetokoiran ulkoiluttaminen on paitsi hankalaa, myös vaarallista.

En tiedä millaiselta kasvattajalta olet metsästyskoirasi hankkinut, mutta voin kertoa, että kyllä niissä metsästyskoirapiireissä tuijotellaan aika tarkkaan sitä luonnettakin, eikä pelkästään sertejä. Terveyden puolesta on erittäin hyvä, että lonkka- ja kyynärtuloksia seurataan ja valvotaan, koska hyvä liikkuvuus ja siistit, normaaliksi kehittyvät nivelpinnat ovat koiran käyttöarvon ja kestävyyden vuoksi aivan perusedellytyksiä - lonkkavikainen koira ei kestä kovaa rasitusta, ei vedossa eikä liioin metsästyksessä. En tajua, miksi vähättelet terveystulosten merkitystä, kun kerran käyttökoiraa olet ottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Koiramme-lehden entinen päätoimittaja (?) kirjoitti jossakin kolumnissa, että häneltä kysytään usein, onko parempi että koira tulee ensin perheeseen, vai lapsi. Hän totesi, että koiran ja lapsen keskinäisen suhteen näkökulmasta paras olisi, että molemmat tulisivat yhtä aikaa, mutta että nykypäivänä kaikilla siihen eivät voimat riitä.

Eli löytyy maailmasta joku ihan asiantuntijakin, joka ei pidä ajatusta täysin tuhoon tuomittuna. Itse sinä tiedät parhaiten voimavarasi, mutta kannattaa miettiä muutama skenaario, miten arki voi mennä pieleen, (ihan vaikka vain vaikea synnytys) ja keksiä etukäteen niihin ratkaisut.

Kiitos asiallisesta vastauksesta joka täällä näyttää olevan harvinaista.

Onhan toki tässäkin puolensa, ja kuitenkin aina olisi joku kotona. Täällä paljon kritisoitiin sitä että jos miehen työpäivän aikana en vauvalta kerkeäisi käyttää koiraa niin pentu kärsisi siitä että pääsee vain aidatulle pihalle. Näyttää suurin osa olevan täysin tietämättömiä että koiranpennusta ei saa äitiyslomaa tai muutakaan lomaa töistä. Ihan kuin muut koiran omistajat jäisivät työstä pois vuodeksi koiran pennun kanssa. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä pentu olisi sen 8h työpäivän yksin. Tässä etu olisi nimenomaan se että ensimmäiset 6kk kun opetellaan sisäsiistiksi ja talon tavoille olisin täysin kotona koiraa varten. Vauva syntyisi kun koira 6kk ja pääasiassa jo sisäsiisti. Itse näkisin tämän plussana.

Toki tärkeä seikka on se etten voi tietää tuleeko vauvan kanssa ongelmia ja kauanko sairaalassa menee. Mutta se riskitön on aina! Aina voi sairastua vakavasti tai lapsi sairastuu tm. Muuttuuko tilanne siinä onko se koira 6kk ikäinen vai 8v?

Älä ota.

Koiranpentukin vaatii paljon aikaa, jotta siitä saa hyvän ja toimivan kaverin. Jos sulla ei ole aikaa ja voimavaroja koiraan ja se on vähänkin vaativanmpi tapaus, niin olet sen kanssa kusessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota kaksi niin pennuille on seuraa toisistaan. Sinä voit sitten keskittyä vauvaan. Kai miehesi tykkää siivouksesta?

En uskalla ottaa kahta kun haluan että pentu saa yksilöllistä huomiota ihmisen kanssa pentuajan. Myöhemmin haluat sille kaverin mutta pentuaika yksin. Muuten kasvaa koira jolle koiralauma tärkeämpi kuin ihmislauma.

Ap

Itse otin pennun samoihin aikoihin ja olen kokenut koiraihminen. Nyt sattui ensimmäistä kertaa pentu, joka oppi sisäsiistiksi vasta 1- vuotiaana. Yleensä koirani ovat olleet jo 4- kuukauden ikäisinä. Ja nyt todellakin tarkoitan sitä, että tunnin päästä ulkoilusta lirahti sisälle. Konttaamaan opetteleva lapsi ja ei- sisäsiisti koira on vaikea yhdistelmä. Kokemukseni mukaan koira myös kunnioittaa vauvaa paremmin, kun vauva on jo valmiiksi talossa.

Ihan ohis, mutta: Tämä on anonyymi keskustelupalsta, eli sikäli on todella typerää vaatia ihmistä kertomaan harrastamansa koirarotu. Ihan yhtä hyvin voitaisiin alkaa tivata että "kerropa nimesi, eihän siitä mitään salaamista ole jos olet niin mallikelpoinen kansalainen kuin väität".