Miehen vaikeus ottaa ohjeita vastaan tekee minut hulluksi!!

Vierailija kirjoitti:

Lisään että en ole KOKO AJAN neuvomassa. Max kerran kuussa ja viimeisin tilanne esim oli juuri että neuvoin ruuanlaitossa tavan jolla homma hoitui nopeammin, ...

Ap

No mitä sinä neuvoit? Ja missä asiassa?

On törkeää mennä neuvomaan ja ohjeistamaan tilanteessa, jossa kuitenkin se toinenkin tapa johtaa toivottuun lopputulokseen.

Ymmärrän jos tilanne on se että jokin tärkeä asia uhkaa jäädä hoitamatta, joku on vaarassa tai tulee turhaa rahanmenoa, mutta tuo ap:n tyyli on täysin kohtuuton.

Olen itse ns ”väärin tekevä” ja vihaan syvästi sitä että tullaan kommentoimaan tapaani tehdä asioita.

Exällä oli tapana neuvoa minua, kun ajoin autoa. Olen hyvä kuski, on hän sen myöntänyt, mutta silti ei saanut aina pidettyä suutaan kiinni. Kerran hänen taas jotain lauottua pysäytin auton ja sanoin, että kun kerran osaat ajaa paremmin, niin aja sitten itse. Mies ymmärsi yskän. Joten jos puoliso haluaa ”neuvoa”, lopeta tekeminen aina ja sano, että tee itse sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama lasten kasvatuksessa. Mitään ei kuunnella eikä uskota. Kun sanoo monesti samasta, koska ei mene perille, niin heitä harmittaa. Lopulta kun huudan kurkku suorana, niin sitten ollaan vielä nyreämpiä. Mutta siltikään mitään ei tapahdu. Ovat poikia, joten luulen että osa miessukukunnasta vain on tuollaisia synnynnäisiä epäonnistujia, joihin miehesikin ilmeisesti kuuluu.

Jos sanominen ei toimi, niin ei se jankuttamalla tai huutamalla siitä paremmaksi muutu. Se muuttaa vaan nalkutukseksi ja lapset sulkemaan korvansa.

Jos huomaat, että puhe ei mene perille, niin tee asia yhdessä lapsen kanssa. Se on oikeasti toimiva taktiikka, vaikka vähän vaivaa vaatiikin. Ainakin jos lähestyy tyyliin "hei, tehdään yhdessä", eikä vihaisena tiuski, että "katso nyt edes kun minä näytän".

Teini kyseessä, eikä osallistu vaan antaa minun tehdä yksin.

Eli kyseessä on yksinhuoltajaäidin poika joka on lähes koko ikänsä viettänyt aikaa huutavan ja nalkuttvan naisten kanssa vailla auktoriteettiä?

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni seisoo vieressä kun teen jotain. Kun leivon, hän kommentoi koko ajan, että ”ei minun äitini sitä noin tee, miksi sinä noin teet?”

Hän ei siis edes osaa leipoa, mutta silti neuvoo.

Mulla meni hermo, kun hoidin vastasyntynyttä öisin, ja mies oli välillä vieressä vahtimassa. Imetyksiä hän ei huomannut, mutta jos nousin vaihtamaan vaipan, hän tuli viereen seisomaan. Olisin tahtonut hoitaa sen kaikessa hiljaisuudessa yksin, en kommunikoida sanallakaan, jotta en heräisi liikaa. Kerran kuulin samalla seisomalla kuudetta neuvoa, jolloin mittani täyttyi ja mies sai häädön makuuhuoneesta - ihan pysyvästi vauva-ajaksi. Tiedän, omin hänen lapsensa... mutta tuntui selkeämmältä hoitaa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijat eivät ilmeisesti tunne tätä ongelmaa.

Tiedän ap mistä puhut, niin rasittavaa. Miehelle ei saa mistään sanoa ettei tule paha mieli.

Ja kommentoijat, kyse ei ole päsmäröinnistä vaan normaalista kommunikaatiosta ja auttamisesta. Sellaisten asioiden suhteen, joihin on olemassa ns oikea toimintatapa, ei mielipidejuttujen. Tyyliin: ota patakinnas, tuosta pannusta kuumenee myös kahva ikävästi/ kurkkaa että taskuissa ei ole mitään, lapsilta jää usein nenäliina taskuun ja se sotkee pyykit tms. Ei siis "pyyhi tiskipöytä myötäpäivään ja väännä rätti kolme kertaa kuivaksi".

Äitini on oikein hyvä jakamaan tuommoisia ohjeita.

Portaiden alle kertyy pölyä, sieltä pitää imuroida.

Uunipelti menee uunissa kuumaksi, käytä patalappuja.

Pyyhi tuo kaatunut maito ettei pöytä mene pilalle (yleensä sanoo sen silloin kun rätti on noin millin päässä siitä maidosta).

Laskut pitää maksaa ettei mene luottotiedot.

Pitää käydä vessassa ennenkuin lähtee reissuun.

Kyllä äiti, tiedän nämä asiat. Olen jo keski-ikäinen ja ymmärtänyt maksaa laskuni ajallaan ja imuroinut sieltä portaiden alta sen miljoona kertaa. Olisiko jo aika luottaa siihen että en ole vajaaälyinen. Ei minulle tarvitse kertoa näitä asioita, osaan ne kyllä.

Miksi pitää saada neuvoa ja opastaa, silloinkin kun näet että olen siivoamassa sitä helvetin maitoa. Miksi 😡

Mies kokee olevansa yläpuolellasi. Hän ei suvaitse mitään ohjeistamista tai luultavasti myöskään pyytämistä tai kehottamista, koska kokee alempiarvoisen henkilön "hyppivän hänen silmilleen". Vähän kuin että johtaja yrityksessä ärsyyntyy, jos kesäharjoittelija alkaa neuvoa jäntä työssään.

Valitan, miehesi on sovinisti, ei muutu. Sinun pitää laittaa rajat sille, ettet hyväksy halveksuntaa ja että vaadit kunnioitusta. Jos hän ei kykene siihen, kannattaa erota. Varsinkin, jos ei ole lapsia. Tuollaisen miehen mielestä ikävät kotityöt ja lastenhoito ovat naisten hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni seisoo vieressä kun teen jotain. Kun leivon, hän kommentoi koko ajan, että ”ei minun äitini sitä noin tee, miksi sinä noin teet?”

Hän ei siis edes osaa leipoa, mutta silti neuvoo.

Mulla meni hermo, kun hoidin vastasyntynyttä öisin, ja mies oli välillä vieressä vahtimassa. Imetyksiä hän ei huomannut, mutta jos nousin vaihtamaan vaipan, hän tuli viereen seisomaan. Olisin tahtonut hoitaa sen kaikessa hiljaisuudessa yksin, en kommunikoida sanallakaan, jotta en heräisi liikaa. Kerran kuulin samalla seisomalla kuudetta neuvoa, jolloin mittani täyttyi ja mies sai häädön makuuhuoneesta - ihan pysyvästi vauva-ajaksi. Tiedän, omin hänen lapsensa... mutta tuntui selkeämmältä hoitaa yksin. 

Minun mieheni on samanlainen, ja se on todella raivostuttavaa. Seisoo aina (kotona ollessaan) vieressäni kun hoidan vauvaa (vaihdan vaippaa, pesen, puen, syötän jne). Ja ohjeistaa. Neuvoo ja ohjeistaa. Ei koskaan, ei koskaan suostu tekemään itse, mutta aina tulee viereen vahtimaan ja neuvomaan. Ja suuttuu, jos en ota hänen neuvoja vastaan. No en kai ota, koska ne on ihan huonoja neuvoja, jotka eivät toimi. Tätä vaan ei ymmärrä kun ei suostu tekemään itse vaan jakelee niitä neuvojaan vain ilman mitään ymmärrystä ja kokemusta asiasta. Välillä laitan vauvan hänen syliin kesken neuvomisen ja sanon, että hoida itse kun kerran tiedät paremmin. Ja mitä käy? Ei mies saa sitä yhtä vaippaa vaihdettua edes, mutta neuvoja riittää loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni seisoo vieressä kun teen jotain. Kun leivon, hän kommentoi koko ajan, että ”ei minun äitini sitä noin tee, miksi sinä noin teet?”

Hän ei siis edes osaa leipoa, mutta silti neuvoo.

Mulla meni hermo, kun hoidin vastasyntynyttä öisin, ja mies oli välillä vieressä vahtimassa. Imetyksiä hän ei huomannut, mutta jos nousin vaihtamaan vaipan, hän tuli viereen seisomaan. Olisin tahtonut hoitaa sen kaikessa hiljaisuudessa yksin, en kommunikoida sanallakaan, jotta en heräisi liikaa. Kerran kuulin samalla seisomalla kuudetta neuvoa, jolloin mittani täyttyi ja mies sai häädön makuuhuoneesta - ihan pysyvästi vauva-ajaksi. Tiedän, omin hänen lapsensa... mutta tuntui selkeämmältä hoitaa yksin. 

Minun mieheni on samanlainen, ja se on todella raivostuttavaa. Seisoo aina (kotona ollessaan) vieressäni kun hoidan vauvaa (vaihdan vaippaa, pesen, puen, syötän jne). Ja ohjeistaa. Neuvoo ja ohjeistaa. Ei koskaan, ei koskaan suostu tekemään itse, mutta aina tulee viereen vahtimaan ja neuvomaan. Ja suuttuu, jos en ota hänen neuvoja vastaan. No en kai ota, koska ne on ihan huonoja neuvoja, jotka eivät toimi. Tätä vaan ei ymmärrä kun ei suostu tekemään itse vaan jakelee niitä neuvojaan vain ilman mitään ymmärrystä ja kokemusta asiasta. Välillä laitan vauvan hänen syliin kesken neuvomisen ja sanon, että hoida itse kun kerran tiedät paremmin. Ja mitä käy? Ei mies saa sitä yhtä vaippaa vaihdettua edes, mutta neuvoja riittää loputtomiin.

Minullakin on tällainen mies. Neuvoo, ohjeistaa ja selostaa vieressä tumput suorina, kun minä teen.

Rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä neuvot?

Useimmat ihmiset eivät halua kuunnella pyytämättä tulevia neuvoja.

Itse olen lopettanut yhteydenpidon erääseen sukulaiseen, joka jakaa jatkuvalla syötöllä neuvoja ja ohjeita. Ei sellaista jaksa kuunnella. Oikeasti alkaa ahdistamaan kun ajattelenkin sitä henkilöä.

On erilaisia tapoja tehdä asioita, eikä sinun tapasi ole paras, vaikka se sinusta siltä tuntuisi. Yleensä jokainen pitää omaa tapaansa parhaana. Miksipä hän sen muuten olisi valinnut.

Oletko kuullut sellaista väitettä, jos et pääse haluamaasi lopputulokseen tietyllä toiminnalla, on ryhmää jatkaa samaa toimintaa kerta toisensa jälkeen ja odottaa joka kerta että nyt lopputulos olisi erilainen kuin viimeisillä sadalla kerralla.

Miksi jatkat sellaista toimintaa, jolla päädyt vain joka kerta huonoon lopputulokseen?

En ole tästä ollenkaan samaa mieltä. Useimmat ihmiset eivät juurikaan ajattele miten tekevät asiat, kun taas itse ajattelen koko ajan miten joku jutu olisi nopein, kätevin tai tehokkain tehdä. Minua siis ärsyttää jos joku kerran toisensa jälkeen esim. pesee tiskit vähän miten sattuu, tavalla joka jättää ne likaisiksi eikä edes säästä aikaa verrattuna omaan tapaani. Ainakin itse olen iloinen jos joku voi neuvoa minulle aikaa ja vaivaa säästävän tavan jota en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Tietenkin ymmärrän kuinka vähemmän älykkäät ihmiset saattavat ottaa sen henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijat eivät ilmeisesti tunne tätä ongelmaa.

Tiedän ap mistä puhut, niin rasittavaa. Miehelle ei saa mistään sanoa ettei tule paha mieli.

Ja kommentoijat, kyse ei ole päsmäröinnistä vaan normaalista kommunikaatiosta ja auttamisesta. Sellaisten asioiden suhteen, joihin on olemassa ns oikea toimintatapa, ei mielipidejuttujen. Tyyliin: ota patakinnas, tuosta pannusta kuumenee myös kahva ikävästi/ kurkkaa että taskuissa ei ole mitään, lapsilta jää usein nenäliina taskuun ja se sotkee pyykit tms. Ei siis "pyyhi tiskipöytä myötäpäivään ja väännä rätti kolme kertaa kuivaksi".

Äitini on oikein hyvä jakamaan tuommoisia ohjeita.

Portaiden alle kertyy pölyä, sieltä pitää imuroida.

Uunipelti menee uunissa kuumaksi, käytä patalappuja.

Pyyhi tuo kaatunut maito ettei pöytä mene pilalle (yleensä sanoo sen silloin kun rätti on noin millin päässä siitä maidosta).

Laskut pitää maksaa ettei mene luottotiedot.

Pitää käydä vessassa ennenkuin lähtee reissuun.

Kyllä äiti, tiedän nämä asiat. Olen jo keski-ikäinen ja ymmärtänyt maksaa laskuni ajallaan ja imuroinut sieltä portaiden alta sen miljoona kertaa. Olisiko jo aika luottaa siihen että en ole vajaaälyinen. Ei minulle tarvitse kertoa näitä asioita, osaan ne kyllä.

Miksi pitää saada neuvoa ja opastaa, silloinkin kun näet että olen siivoamassa sitä helvetin maitoa. Miksi 😡

Jep.

Mun äitini neuvoi lukiolaistani, että ”älä mene hellan lähelle, hella on poppa”.

Eipä ole teini käynyt mummolassa enää.

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee olevansa yläpuolellasi. Hän ei suvaitse mitään ohjeistamista tai luultavasti myöskään pyytämistä tai kehottamista, koska kokee alempiarvoisen henkilön "hyppivän hänen silmilleen". Vähän kuin että johtaja yrityksessä ärsyyntyy, jos kesäharjoittelija alkaa neuvoa jäntä työssään.

Valitan, miehesi on sovinisti, ei muutu. Sinun pitää laittaa rajat sille, ettet hyväksy halveksuntaa ja että vaadit kunnioitusta. Jos hän ei kykene siihen, kannattaa erota. Varsinkin, jos ei ole lapsia. Tuollaisen miehen mielestä ikävät kotityöt ja lastenhoito ovat naisten hommaa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä neuvot?

Useimmat ihmiset eivät halua kuunnella pyytämättä tulevia neuvoja.

Itse olen lopettanut yhteydenpidon erääseen sukulaiseen, joka jakaa jatkuvalla syötöllä neuvoja ja ohjeita. Ei sellaista jaksa kuunnella. Oikeasti alkaa ahdistamaan kun ajattelenkin sitä henkilöä.

On erilaisia tapoja tehdä asioita, eikä sinun tapasi ole paras, vaikka se sinusta siltä tuntuisi. Yleensä jokainen pitää omaa tapaansa parhaana. Miksipä hän sen muuten olisi valinnut.

Oletko kuullut sellaista väitettä, jos et pääse haluamaasi lopputulokseen tietyllä toiminnalla, on ryhmää jatkaa samaa toimintaa kerta toisensa jälkeen ja odottaa joka kerta että nyt lopputulos olisi erilainen kuin viimeisillä sadalla kerralla.

Miksi jatkat sellaista toimintaa, jolla päädyt vain joka kerta huonoon lopputulokseen?

En ole tästä ollenkaan samaa mieltä. Useimmat ihmiset eivät juurikaan ajattele miten tekevät asiat, kun taas itse ajattelen koko ajan miten joku jutu olisi nopein, kätevin tai tehokkain tehdä. Minua siis ärsyttää jos joku kerran toisensa jälkeen esim. pesee tiskit vähän miten sattuu, tavalla joka jättää ne likaisiksi eikä edes säästä aikaa verrattuna omaan tapaani. Ainakin itse olen iloinen jos joku voi neuvoa minulle aikaa ja vaivaa säästävän tavan jota en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Tietenkin ymmärrän kuinka vähemmän älykkäät ihmiset saattavat ottaa sen henkilökohtaisesti.

Ap ei väittänyt lopputulosta huonoksi

Ihan kuin naiset tuossa laihdutusketjussa,tehdään samat virheet joka vuosi uudestaan ennemmin kuin uskotaan hyviä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee olevansa yläpuolellasi. Hän ei suvaitse mitään ohjeistamista tai luultavasti myöskään pyytämistä tai kehottamista, koska kokee alempiarvoisen henkilön "hyppivän hänen silmilleen". Vähän kuin että johtaja yrityksessä ärsyyntyy, jos kesäharjoittelija alkaa neuvoa jäntä työssään.

Valitan, miehesi on sovinisti, ei muutu. Sinun pitää laittaa rajat sille, ettet hyväksy halveksuntaa ja että vaadit kunnioitusta. Jos hän ei kykene siihen, kannattaa erota. Varsinkin, jos ei ole lapsia. Tuollaisen miehen mielestä ikävät kotityöt ja lastenhoito ovat naisten hommaa.

Tällainen mies kritisoi herkästi vaimonsa ulkonäköä, ältä, tapaa ajaa tai tapaa puhua jne, ihan kaikkea vaimossaan. Jos vaimo erehtyy edes pyytämään miestä tekemään jotain tai kritisoi jotain jänen tekoaan, mies saa raivarin tai aloittaa mykkäkoulun tsi vsihtoehtoisesti haukkuu vaimoaan yhä suoremmin ja tumemmin. Se on henkistä väkivaltaa ja alistamista.

Aloituksen perusteella on vaikea sanoa, onko kyse siitä vai onko ap:n tapa neuvoa ärsyttävä kaikkien mielestä. Kokonaisuus ratkaisee ja mm se, onko miejähellä muissa asioissa tapa arvostella ja lytätä ja vähätellä ap:ta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni seisoo vieressä kun teen jotain. Kun leivon, hän kommentoi koko ajan, että ”ei minun äitini sitä noin tee, miksi sinä noin teet?”

Hän ei siis edes osaa leipoa, mutta silti neuvoo.

Mulla meni hermo, kun hoidin vastasyntynyttä öisin, ja mies oli välillä vieressä vahtimassa. Imetyksiä hän ei huomannut, mutta jos nousin vaihtamaan vaipan, hän tuli viereen seisomaan. Olisin tahtonut hoitaa sen kaikessa hiljaisuudessa yksin, en kommunikoida sanallakaan, jotta en heräisi liikaa. Kerran kuulin samalla seisomalla kuudetta neuvoa, jolloin mittani täyttyi ja mies sai häädön makuuhuoneesta - ihan pysyvästi vauva-ajaksi. Tiedän, omin hänen lapsensa... mutta tuntui selkeämmältä hoitaa yksin. 

Minun mieheni on samanlainen, ja se on todella raivostuttavaa. Seisoo aina (kotona ollessaan) vieressäni kun hoidan vauvaa (vaihdan vaippaa, pesen, puen, syötän jne). Ja ohjeistaa. Neuvoo ja ohjeistaa. Ei koskaan, ei koskaan suostu tekemään itse, mutta aina tulee viereen vahtimaan ja neuvomaan. Ja suuttuu, jos en ota hänen neuvoja vastaan. No en kai ota, koska ne on ihan huonoja neuvoja, jotka eivät toimi. Tätä vaan ei ymmärrä kun ei suostu tekemään itse vaan jakelee niitä neuvojaan vain ilman mitään ymmärrystä ja kokemusta asiasta. Välillä laitan vauvan hänen syliin kesken neuvomisen ja sanon, että hoida itse kun kerran tiedät paremmin. Ja mitä käy? Ei mies saa sitä yhtä vaippaa vaihdettua edes, mutta neuvoja riittää loputtomiin.

Sulla ei ole puolisoa, sulla on paska työnjohtaja.

Neuvominen ilman neuvon pyytämistä on väärin, jos lopputulos on kuitenkin sillä toisen ihmisen tavalla tehtynä ihan hyvä, eikä kellekään sattunut mitään vaaraa tai mennyt rikki tms. Pitää kunnoittaa sitä, että eri ihmiset pääsee eri tavoilla samaan lopputulokseen. Oma mieheni tapaa raivostuttavalla tavalla neuvoa minua miten hiihtää nopeammin, eikä millään suostu ymmärtämään, että en halua hiihtää nopeammin vaan haluan hiihdellä hitaasti maisemista nauttien. Ja ei, emme hiihdä yhdessä, emme hiihtäisi yhdessä edes vaikka hiihtäisin nopeasti. Hän vain tulee kyyläämään ladulle lähtöäni ja jakelee vinkkejä että tällä tekniikalla pääset nopeaa vauhtia. Ja pilaa fiilikseni, koska ei kuuntele ollenkaan, että miksi edes lähden hiihtämään (nauttimaan maisemista).

Jos neuvot miestä kuin 3-vuotiasta ei ihme että suuttuu.Äitini on samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni seisoo vieressä kun teen jotain. Kun leivon, hän kommentoi koko ajan, että ”ei minun äitini sitä noin tee, miksi sinä noin teet?”

Hän ei siis edes osaa leipoa, mutta silti neuvoo.

Mulla meni hermo, kun hoidin vastasyntynyttä öisin, ja mies oli välillä vieressä vahtimassa. Imetyksiä hän ei huomannut, mutta jos nousin vaihtamaan vaipan, hän tuli viereen seisomaan. Olisin tahtonut hoitaa sen kaikessa hiljaisuudessa yksin, en kommunikoida sanallakaan, jotta en heräisi liikaa. Kerran kuulin samalla seisomalla kuudetta neuvoa, jolloin mittani täyttyi ja mies sai häädön makuuhuoneesta - ihan pysyvästi vauva-ajaksi. Tiedän, omin hänen lapsensa... mutta tuntui selkeämmältä hoitaa yksin. 

Minun mieheni on samanlainen, ja se on todella raivostuttavaa. Seisoo aina (kotona ollessaan) vieressäni kun hoidan vauvaa (vaihdan vaippaa, pesen, puen, syötän jne). Ja ohjeistaa. Neuvoo ja ohjeistaa. Ei koskaan, ei koskaan suostu tekemään itse, mutta aina tulee viereen vahtimaan ja neuvomaan. Ja suuttuu, jos en ota hänen neuvoja vastaan. No en kai ota, koska ne on ihan huonoja neuvoja, jotka eivät toimi. Tätä vaan ei ymmärrä kun ei suostu tekemään itse vaan jakelee niitä neuvojaan vain ilman mitään ymmärrystä ja kokemusta asiasta. Välillä laitan vauvan hänen syliin kesken neuvomisen ja sanon, että hoida itse kun kerran tiedät paremmin. Ja mitä käy? Ei mies saa sitä yhtä vaippaa vaihdettua edes, mutta neuvoja riittää loputtomiin.

Sulla ei ole puolisoa, sulla on paska työnjohtaja.

Olen huomannut sen, arvaa vaan vitu*taako. Menetin puolison vauvan syntymään ja tilalle ilmestyi pyytämättä wannabe-pomo, joka ei edes maksa palkkaa.

Siis mitä? Onko teillä miehiä, joille tarvitsee erikseen neuvoa, että tässä padassa on poppaava kahva, ota patalappu?? Taskut tarkastetaan ennen pyykkiin laittoa - ja neuvotteko aina uudelleen nämä samat asiat?

Jos meillä toinen laittaa ruokaa, ei toisella ole mitään asiaa siihen edes kuikuilemaan, saatika tulla neuvomaan nopsempia ja näppärämpiä tapoja. Sen sijaan saatetaan kyllä joskus osua katsomaan jonkun tempun tekemistä ja todeta, että hei toihan oli kätevää. Mutta ei mua kiinnosta, käyttääkö mies ruuanlaittoon 5-10 min enemmän tai vähemmän.

Muutenkin outoa olisi, että hänen pitäisi "ottaa multa ohjeita vastaan", eihän se mulla duunissa ole.