Miehen vaikeus ottaa ohjeita vastaan tekee minut hulluksi!!

Vierailija kirjoitti:

Onko se oikeasti näin, että muilla täytyy miehiä ja vain miehiä ohjeistaa? Eikö teille naisille ikinä tapahdu sitä, että lyötte vaatteet koneeseen muistamatta tarkistaa taskuja?

Kyllä mulle tapahtuu, lisäksi saatan ajatuksissani nyhvätä jotain selvää asiaa, tai muuten vaan on huono päivä ja teen kaiken hitaasti ja nurin perin.

Tulisin hulluksi, jos mies tunkisi niinä päivinä neuvomaan, ja etenkin jos tulisi neuvomaan tyyliin sadatta kertaa sanon sulle.

Mietin ihan samaa. Minäkin jätän ruokatahroja kuivumaan hellalle koska ei kiinnosta siivota, saatan viikata pyykit vähän miten sattuu, jätän nenäliinoja joskus ympäri kämppää jne... vähän pelottaa että onko jokainen nainen palstalla todellakin niin siisti :D 

Vierailija kirjoitti:

Onko se oikeasti näin, että muilla täytyy miehiä ja vain miehiä ohjeistaa? Eikö teille naisille ikinä tapahdu sitä, että lyötte vaatteet koneeseen muistamatta tarkistaa taskuja?

Kyllä mulle tapahtuu, lisäksi saatan ajatuksissani nyhvätä jotain selvää asiaa, tai muuten vaan on huono päivä ja teen kaiken hitaasti ja nurin perin.

Tulisin hulluksi, jos mies tunkisi niinä päivinä neuvomaan, ja etenkin jos tulisi neuvomaan tyyliin sadatta kertaa sanon sulle.

Täällä av:lla on vaan täydellisiä naisia ja äitejä. He kohtelevat miehiänsä kuin lapsia ja sitten tulevat tänne haukkumaan miehiään, kun ovat miehet ovat muuttuneet mieslapsiksi, vaikka ovat itse tähän syypäitä.

Vaimo narisee, että teen liian harvoin ruokaa. Jos ryhdyn puuhaan, niin on koko ajan vieressä jakamassa neuvojaan. Käytän aina väärää kattilaa väärällä levyllä, mittaan jauhot väärällä tavalla, hämmennän puurokattilaa kauhalla kun pitäisi käyttää vispilää ja niin edelleen. Ei auta, että sanon, että mee muualle, tuun kysymään neuvoja jos tarvii. Joka kerta alkaa vituttaan niin että lopulta luovutan ja totean, että tee itse. Yksin ollessa on ihan mukava laittaa ruokaa.

Toki tavassamme tehdä keittiössä hommia on eroa. Vaimo otta joka jumalan hommaan uuden kipon ja kapustan. Lopputuloksena hirveä määrä tiskiä ja sotku keittiössä. Itse huuhtaisen jonkun työvälineen ja käytän seuraavassa vaiheessa. Putsaan pöytää välillä jne. Vaimo tekee ruuan nopeammin, mutta jälkitöihin menee moninkertainen aika. Mä en kuitenkaan ohjeista häntä hommissaan, vaikka jotain voisi mielestäni tehdä toisinkin.

Sama homma ns. miesten hommissa. Kokoajan tulee ohjetta ja varoitusta työkalujen käytöstä, vaikka sata varmasti hallitsen ne hommat paremmin. Näinpä teen mieluummin yksin kuin yhdessä. Autolla ajosta en viitsi edes kertoa. Kun hän on ratissa niin yleensä nukun tai luen.

Kuvaavaa, että vaikka olen tietyn alan ammattimies, niin vaimo neuvoo niissäkin hommissa.

Oikeasti tää syö todella suhdettamme niin että ero tässä on varmaan edessä. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi yrittänyt asiasta puhua. Tuo ohjeautomaatti on varmaan niin sisäänrakennettu osaan naisia, että sitä lienee mahdoton muuttaa. Muutamilla kavereilla on vaimoina samanlaisia jäpättäjiä. Yhden vaimo meni noviisina hirviporukkaan ja alkoi määräilemään siellä kaikesta,, seurauksella, että porukka hajosi. Parilla kaverilla kyllä on rento tapaus vaimona, he antavat tilaa miehilleen elää ja hengittää. Lapsia miehet saavat hoitaa omalla tyylillään, ruuan tekoon ei puututa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo narisee, että teen liian harvoin ruokaa. Jos ryhdyn puuhaan, niin on koko ajan vieressä jakamassa neuvojaan. Käytän aina väärää kattilaa väärällä levyllä, mittaan jauhot väärällä tavalla, hämmennän puurokattilaa kauhalla kun pitäisi käyttää vispilää ja niin edelleen. Ei auta, että sanon, että mee muualle, tuun kysymään neuvoja jos tarvii. Joka kerta alkaa vituttaan niin että lopulta luovutan ja totean, että tee itse. Yksin ollessa on ihan mukava laittaa ruokaa.

Toki tavassamme tehdä keittiössä hommia on eroa. Vaimo otta joka jumalan hommaan uuden kipon ja kapustan. Lopputuloksena hirveä määrä tiskiä ja sotku keittiössä. Itse huuhtaisen jonkun työvälineen ja käytän seuraavassa vaiheessa. Putsaan pöytää välillä jne. Vaimo tekee ruuan nopeammin, mutta jälkitöihin menee moninkertainen aika. Mä en kuitenkaan ohjeista häntä hommissaan, vaikka jotain voisi mielestäni tehdä toisinkin.

Sama homma ns. miesten hommissa. Kokoajan tulee ohjetta ja varoitusta työkalujen käytöstä, vaikka sata varmasti hallitsen ne hommat paremmin. Näinpä teen mieluummin yksin kuin yhdessä. Autolla ajosta en viitsi edes kertoa. Kun hän on ratissa niin yleensä nukun tai luen.

Kuvaavaa, että vaikka olen tietyn alan ammattimies, niin vaimo neuvoo niissäkin hommissa.

Oikeasti tää syö todella suhdettamme niin että ero tässä on varmaan edessä. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi yrittänyt asiasta puhua. Tuo ohjeautomaatti on varmaan niin sisäänrakennettu osaan naisia, että sitä lienee mahdoton muuttaa. Muutamilla kavereilla on vaimoina samanlaisia jäpättäjiä. Yhden vaimo meni noviisina hirviporukkaan ja alkoi määräilemään siellä kaikesta,, seurauksella, että porukka hajosi. Parilla kaverilla kyllä on rento tapaus vaimona, he antavat tilaa miehilleen elää ja hengittää. Lapsia miehet saavat hoitaa omalla tyylillään, ruuan tekoon ei puututa jne.

Voi harmi, että teillä tuollaista. Ei se oikeasti ole tuulesta temmattu, että useat naiset nalkuttaa ja jäkättää. Mutta onneksi olet myös huomannut, että niitä toisenlaisiakin naisia on olemassa.

Tiedoksi teille naisille, että ei miehet tykkää hirveästi siitäkään, että neuvoja tulee toiselta mieheltä. Yleensä miehet kunnioittavat tässä toisiaan ja neuvovat vasta sitten kun neuvoja kysytään. Toisaalta usein hankalammissa tehtävissä miehet pohtivat yhdessä, miten homma kannattaa tehdä.

Vaikka kyllä miehissäkin löytyy päällepäsmäreitä, jotka tietävät ainoan oikean tavan. Nämä tyypit eivät ole erityisen suosittuja.

Taitaa olla niin, että nämä hyväntahtoiset neuvojat eivät oikeasti ymmärrä, miten ärsyttävää on saada neuvoja, joita ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tää syö todella suhdettamme niin että ero tässä on varmaan edessä. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi yrittänyt asiasta puhua. Tuo ohjeautomaatti on varmaan niin sisäänrakennettu osaan naisia, että sitä lienee mahdoton muuttaa. Muutamilla kavereilla on vaimoina samanlaisia jäpättäjiä. Yhden vaimo meni noviisina hirviporukkaan ja alkoi määräilemään siellä kaikesta,, seurauksella, että porukka hajosi. Parilla kaverilla kyllä on rento tapaus vaimona, he antavat tilaa miehilleen elää ja hengittää. Lapsia miehet saavat hoitaa omalla tyylillään, ruuan tekoon ei puututa jne.

Tiedän tunteen. Meillä on kaveripiirissä yksi nainen, jolle kaikki naureskelee siis toiset naiset. Munkin vaimo. On totta että kun siellä ollaan, ei ole kaikki vimpan päälle voi olla katettu sinne päin eri väriset lautaset tai jotain. Mutta myös ihan hiton hyvää ruokaa tarpeeksi juomaa ja mikä tärkeintä, tää nainen ei koko ajan juoksuta miestään tekemässä jotain tai  hoe että älä nyt siihen sitä laita ja tonko sä tähän toit ja noista laseista ei juoda tätä juomaa eikä ivaillen puutu miehen puheisiin. Tosi rento tunnelma.

Kadehditaan hulluna tätä jätkää ja ymmärretään , kun joskus sanoo että eipä lähden tästä jo kotiinpäin. Myönnän että usein olen viime aikoina ajatellut että miltä tuntuis jos olis kiva mennä kotiin eikä koirakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä neuvot?

Useimmat ihmiset eivät halua kuunnella pyytämättä tulevia neuvoja.

Itse olen lopettanut yhteydenpidon erääseen sukulaiseen, joka jakaa jatkuvalla syötöllä neuvoja ja ohjeita. Ei sellaista jaksa kuunnella. Oikeasti alkaa ahdistamaan kun ajattelenkin sitä henkilöä.

On erilaisia tapoja tehdä asioita, eikä sinun tapasi ole paras, vaikka se sinusta siltä tuntuisi. Yleensä jokainen pitää omaa tapaansa parhaana. Miksipä hän sen muuten olisi valinnut.

Oletko kuullut sellaista väitettä, jos et pääse haluamaasi lopputulokseen tietyllä toiminnalla, on ryhmää jatkaa samaa toimintaa kerta toisensa jälkeen ja odottaa joka kerta että nyt lopputulos olisi erilainen kuin viimeisillä sadalla kerralla.

Miksi jatkat sellaista toimintaa, jolla päädyt vain joka kerta huonoon lopputulokseen?

En ole tästä ollenkaan samaa mieltä. Useimmat ihmiset eivät juurikaan ajattele miten tekevät asiat, kun taas itse ajattelen koko ajan miten joku jutu olisi nopein, kätevin tai tehokkain tehdä. Minua siis ärsyttää jos joku kerran toisensa jälkeen esim. pesee tiskit vähän miten sattuu, tavalla joka jättää ne likaisiksi eikä edes säästä aikaa verrattuna omaan tapaani. Ainakin itse olen iloinen jos joku voi neuvoa minulle aikaa ja vaivaa säästävän tavan jota en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Tietenkin ymmärrän kuinka vähemmän älykkäät ihmiset saattavat ottaa sen henkilökohtaisesti.

Jostain syystä monet, ja usein juuri miehet, ajattelee että kodin ei tarvitse olla paikka, jossa tehdään asiat hyvin ja kehitetään parempia tapoja tehdä asiat. Töissä tämä ei useimmille ole ongelma, mutta kotona on ihan mahdotonta kehittää prosesseja ja toimintatapoja yhdessä. On ihan oikeasti monia juttuja, joissa on vaan se yksi oikea tapa tehdä asia, jos sen haluaa tehdä hyvin ja tehokkaasti. Miksi tehdä jokin asia toistuvasti huonosti, jos sen voi tehdä hyvin, vähemmän aikaa käyttäen ja tehokkaasti?  On olemassa esimerkiksi tehokas ja oikea tapa ripustaa pyykit, eli suoristaa ne ja ripustaa sitten. Jos mytyssä ripustelee, niin sitten jostain kumman syystä pyykit ei kuivu. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi kaikki tämä opetella kantapään kautta, jos kerra paikalla on kokenut henkilö, joka voi neuvoa. Ei koti ole mikään fantasiasaari, jossa tapahtuu luonnonvastaisia kummallisia asioita, ihan perusmaailmankaikkeuden lait on voimassa, fysikaaliset ja kemialliset. Samat mitkä toimii töissäkin. Huolimattomuus maksaa aikaa, jos ei rahaakin.

Pinttyneen kattilan saa puhtaaksi tietyillä toimenpiteillä suhteellisen helposti, tai sitten voi hampaat irvessä kokeilla monta erilaista toimimatonta tapaa (koska pitää saada tehdä "omalla tavalla". Hyvin monille oman toiminnan objektiivinen ja neutraali evaluaatio on mahdoton toimenpide, jos se liittyy kotitöihin. Tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin.

Aika harva menee töissä sanomaan kokeneelle työkaverille, joka kertoo sinulle toimivan ja käytössä tehokkaaksi todetun toimintatavan, jotta sinusta olisi jotain hyötyä oikeasti firmassa enemmän kuin haittaa: "Ei kun haluan tehdä itse omaan tyyliin, älä neuvo minua."

Juuri näin. Itse olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi lapsiperheessä arki koostuu lukemattomista asioista, jotka voi tehdä kaaosta lisäävästi tai sitä vähentävästi, ja jos tavoitteena on siedettävässä järjestyksessä (huom! ei natsimeininkiä) oleva kämppä, niin on täysin aivotonta olla tekemättä yhteistyötä asioissa. Itse olen nainen ja otan enemmän kuin mielelläni vastaan vinkkejä arjen helpottamiseksi - sehän on esim. marttojen toiminnan ydintä, että helpotetaan ihmisten arkea hyväksi havaituilla käytännön neuvoilla. 

Tässä ketjussa sekoitetaan (tahallaan?) normaali käytännön vinkkien jakaminen silloin tällöin neuroottiseen/sairaalloiseen toisen toiminnan vahtimiseen ja kyttäämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä neuvot?

Useimmat ihmiset eivät halua kuunnella pyytämättä tulevia neuvoja.

Itse olen lopettanut yhteydenpidon erääseen sukulaiseen, joka jakaa jatkuvalla syötöllä neuvoja ja ohjeita. Ei sellaista jaksa kuunnella. Oikeasti alkaa ahdistamaan kun ajattelenkin sitä henkilöä.

On erilaisia tapoja tehdä asioita, eikä sinun tapasi ole paras, vaikka se sinusta siltä tuntuisi. Yleensä jokainen pitää omaa tapaansa parhaana. Miksipä hän sen muuten olisi valinnut.

Oletko kuullut sellaista väitettä, jos et pääse haluamaasi lopputulokseen tietyllä toiminnalla, on ryhmää jatkaa samaa toimintaa kerta toisensa jälkeen ja odottaa joka kerta että nyt lopputulos olisi erilainen kuin viimeisillä sadalla kerralla.

Miksi jatkat sellaista toimintaa, jolla päädyt vain joka kerta huonoon lopputulokseen?

En ole tästä ollenkaan samaa mieltä. Useimmat ihmiset eivät juurikaan ajattele miten tekevät asiat, kun taas itse ajattelen koko ajan miten joku jutu olisi nopein, kätevin tai tehokkain tehdä. Minua siis ärsyttää jos joku kerran toisensa jälkeen esim. pesee tiskit vähän miten sattuu, tavalla joka jättää ne likaisiksi eikä edes säästä aikaa verrattuna omaan tapaani. Ainakin itse olen iloinen jos joku voi neuvoa minulle aikaa ja vaivaa säästävän tavan jota en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Tietenkin ymmärrän kuinka vähemmän älykkäät ihmiset saattavat ottaa sen henkilökohtaisesti.

Jostain syystä monet, ja usein juuri miehet, ajattelee että kodin ei tarvitse olla paikka, jossa tehdään asiat hyvin ja kehitetään parempia tapoja tehdä asiat. Töissä tämä ei useimmille ole ongelma, mutta kotona on ihan mahdotonta kehittää prosesseja ja toimintatapoja yhdessä. On ihan oikeasti monia juttuja, joissa on vaan se yksi oikea tapa tehdä asia, jos sen haluaa tehdä hyvin ja tehokkaasti. Miksi tehdä jokin asia toistuvasti huonosti, jos sen voi tehdä hyvin, vähemmän aikaa käyttäen ja tehokkaasti?  On olemassa esimerkiksi tehokas ja oikea tapa ripustaa pyykit, eli suoristaa ne ja ripustaa sitten. Jos mytyssä ripustelee, niin sitten jostain kumman syystä pyykit ei kuivu. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi kaikki tämä opetella kantapään kautta, jos kerra paikalla on kokenut henkilö, joka voi neuvoa. Ei koti ole mikään fantasiasaari, jossa tapahtuu luonnonvastaisia kummallisia asioita, ihan perusmaailmankaikkeuden lait on voimassa, fysikaaliset ja kemialliset. Samat mitkä toimii töissäkin. Huolimattomuus maksaa aikaa, jos ei rahaakin.

Pinttyneen kattilan saa puhtaaksi tietyillä toimenpiteillä suhteellisen helposti, tai sitten voi hampaat irvessä kokeilla monta erilaista toimimatonta tapaa (koska pitää saada tehdä "omalla tavalla". Hyvin monille oman toiminnan objektiivinen ja neutraali evaluaatio on mahdoton toimenpide, jos se liittyy kotitöihin. Tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin.

Aika harva menee töissä sanomaan kokeneelle työkaverille, joka kertoo sinulle toimivan ja käytössä tehokkaaksi todetun toimintatavan, jotta sinusta olisi jotain hyötyä oikeasti firmassa enemmän kuin haittaa: "Ei kun haluan tehdä itse omaan tyyliin, älä neuvo minua."

Juuri näin. Itse olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi lapsiperheessä arki koostuu lukemattomista asioista, jotka voi tehdä kaaosta lisäävästi tai sitä vähentävästi, ja jos tavoitteena on siedettävässä järjestyksessä (huom! ei natsimeininkiä) oleva kämppä, niin on täysin aivotonta olla tekemättä yhteistyötä asioissa. Itse olen nainen ja otan enemmän kuin mielelläni vastaan vinkkejä arjen helpottamiseksi - sehän on esim. marttojen toiminnan ydintä, että helpotetaan ihmisten arkea hyväksi havaituilla käytännön neuvoilla. 

Tässä ketjussa sekoitetaan (tahallaan?) normaali käytännön vinkkien jakaminen silloin tällöin neuroottiseen/sairaalloiseen toisen toiminnan vahtimiseen ja kyttäämiseen. 

Ei sekoiteta. APn mies on monta kertaa, yhä ärtyneemmin, jakanut APlle vinkin, että ei kaipaa hänen neuvojaan, mutta APn on kovin vaikea ottaa tätä ohjeistusta vastaan.

Lisäksi tuossa on miehen näkökulmaa asiaan, nimittäin kaveripiirissä tuota itsekin katsellut ja saanut kokea. On ihan jäätävää, miten esim iltaa istuessa noita vinkkejä satelee, älä nyt siihen istu, mitä sen noin ja älä nyt sitä juttua ala taas kertomaan ja hae nyt mulle sitä senkin töö...suu käy koko ajan ja ilmeisesti sitä ei naiset edes huomaa, niin luontevaa se kokoaikainen ohjeistaminen on.

Vierailija kirjoitti:

Onko se oikeasti näin, että muilla täytyy miehiä ja vain miehiä ohjeistaa? Eikö teille naisille ikinä tapahdu sitä, että lyötte vaatteet koneeseen muistamatta tarkistaa taskuja?

Kyllä mulle tapahtuu, lisäksi saatan ajatuksissani nyhvätä jotain selvää asiaa, tai muuten vaan on huono päivä ja teen kaiken hitaasti ja nurin perin.

Tulisin hulluksi, jos mies tunkisi niinä päivinä neuvomaan, ja etenkin jos tulisi neuvomaan tyyliin sadatta kertaa sanon sulle.

Meillä mä olen lähes kaikissa kotihommissa skarpimpi ja mies on tunnustanut sen. Mies taas hoitaa paremmin esim. tietokonejuttuja, erilaisia paperihommia kuten hakemuksia, ja neuvoo mua hanakasti miten asioita kannattaa tehdä. Samoin se muistuttelee mua aika perinteisen mies-naisjaon mukaisilla vahvuusalueillaan, esim. auton käytössä (muista hehkuttaa jne), ulkotöissä, ja sen semmoisissa. Ei meillä kumpikaan suutu siitä että toinen vinkkaa paremman tavan toimia. Meillä on molemmilla vahvuutemme ja halutaan tehdä elämästä sujuvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se oikeasti näin, että muilla täytyy miehiä ja vain miehiä ohjeistaa? Eikö teille naisille ikinä tapahdu sitä, että lyötte vaatteet koneeseen muistamatta tarkistaa taskuja?

Kyllä mulle tapahtuu, lisäksi saatan ajatuksissani nyhvätä jotain selvää asiaa, tai muuten vaan on huono päivä ja teen kaiken hitaasti ja nurin perin.

Tulisin hulluksi, jos mies tunkisi niinä päivinä neuvomaan, ja etenkin jos tulisi neuvomaan tyyliin sadatta kertaa sanon sulle.

Meillä mä olen lähes kaikissa kotihommissa skarpimpi ja mies on tunnustanut sen. Mies taas hoitaa paremmin esim. tietokonejuttuja, erilaisia paperihommia kuten hakemuksia, ja neuvoo mua hanakasti miten asioita kannattaa tehdä. Samoin se muistuttelee mua aika perinteisen mies-naisjaon mukaisilla vahvuusalueillaan, esim. auton käytössä (muista hehkuttaa jne), ulkotöissä, ja sen semmoisissa. Ei meillä kumpikaan suutu siitä että toinen vinkkaa paremman tavan toimia. Meillä on molemmilla vahvuutemme ja halutaan tehdä elämästä sujuvaa. 

Joo teillä näin. Kun taas toisaalta APn mies on selvästi ilmaissut, kertonut, ärtyneenä jo suuttunut, että EI HALUA näitä vinkkejä. Eikö silloin elämästä tulisi sujuvampaa, jos AP ottaisi tämän ohjeen vastaan?

Kaikki meistä ei halua koko ajan tehokkaampaa, sujuvampaa ja paranneltua kotielämää, vaan rentoa oloa, johon mahtuu vähän sinnepäinkin tehdyt hommat.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi teille naisille, että ei miehet tykkää hirveästi siitäkään, että neuvoja tulee toiselta mieheltä. Yleensä miehet kunnioittavat tässä toisiaan ja neuvovat vasta sitten kun neuvoja kysytään. Toisaalta usein hankalammissa tehtävissä miehet pohtivat yhdessä, miten homma kannattaa tehdä.

Vaikka kyllä miehissäkin löytyy päällepäsmäreitä, jotka tietävät ainoan oikean tavan. Nämä tyypit eivät ole erityisen suosittuja.

Mun mies on jäätävä ohjeistaja ja neuvoja, muttei pärjää lainkaan isälleen, joka tietää aivan kaiken aivan kaikesta.

Meillä samanlainen mies: hän kyllä itse ohjaa ja opastaa, käskee ja käskyttää. Annas olla jos edes pyydän jotain. Ei käy. Neuvominen ei tule kuuloonkaan.  On kovakorvainen tapaus. Kaikki mitä hän tekee on oikein ja kaikki mitä minä teen on kategorisesti väärin.