Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kun ei kiinnosta enää leikkiminen yhtään, siinä syy miksen tee enää mitään.:)
Voit leikkiä niiden muiden kanssa, mutta veikkaan, että pikkuhiljaa yksi toisensa perään vetäytyy lopullisesti pois, kun ei vaan riitä mielenkiinto toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen.
Tosin löydät varmasti uusia tilalle, jotka taas kyllästyy hiljalleen ja tajuaa homman onttouden, mutta löytyy taas uusia jne.Kenelle?
Miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet jäänyt muistijäljeksi mieleeni, palavaksi hiillokseksi. En varsinaisesti kaipaa sinua, sillä minun ei kannata. Elämä on hyvää näinkin.
Pienen oven tein sinulle sydämmeeni takkahuoneeseen kuitekin, ihan vain varmuuden vuoksi. Se on raollaan ja pääset siitä sisään jos/kun aika on joskus sopiva meille.
Ovesta sisään astuessasi tunnet hiilloksen lämmön. Löydät puut jotka hiillokseen laitettaessasi alkavat roihuamaan.
Jos näin tapahtuu, olen valmis rakentamaan kanssasi huoneelle kestävän, vahvan perustuksen ja rakentamaan kokonaisen talon sen ympärille.
Toisen oven tein tuntemattomalle ja jätin raolleen. Se huone on kylmä. Sisäänastujan on oltava sinua sinnikkäämpi ja osattava rakentaa tulisija ja sytyttää se liekkeihin. Muistettava myös astua ovestasi sisään ja samuttaa sinulle kytevä hiillos. Muurata ovi umpeen huoneestasi lähtiessään.
Vasta sitten olen valmis rakentamaan kestävät perustukset sen toisen kanssa, joka et ole sinä. Niin valtava on sen toisen tuntemattoman työ sinun työhösi verrattuna.
Ooh, hieno!
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet jäänyt muistijäljeksi mieleeni, palavaksi hiillokseksi. En varsinaisesti kaipaa sinua, sillä minun ei kannata. Elämä on hyvää näinkin.
Pienen oven tein sinulle sydämmeeni takkahuoneeseen kuitekin, ihan vain varmuuden vuoksi. Se on raollaan ja pääset siitä sisään jos/kun aika on joskus sopiva meille.
Ovesta sisään astuessasi tunnet hiilloksen lämmön. Löydät puut jotka hiillokseen laitettaessasi alkavat roihuamaan.
Jos näin tapahtuu, olen valmis rakentamaan kanssasi huoneelle kestävän, vahvan perustuksen ja rakentamaan kokonaisen talon sen ympärille.
Toisen oven tein tuntemattomalle ja jätin raolleen. Se huone on kylmä. Sisäänastujan on oltava sinua sinnikkäämpi ja osattava rakentaa tulisija ja sytyttää se liekkeihin. Muistettava myös astua ovestasi sisään ja samuttaa sinulle kytevä hiillos. Muurata ovi umpeen huoneestasi lähtiessään.
Vasta sitten olen valmis rakentamaan kestävät perustukset sen toisen kanssa, joka et ole sinä. Niin valtava on sen toisen tuntemattoman työ sinun työhösi verrattuna.
Kenelle?
Tasapainottelen jatkuvasti kahden ääripään välillä: Tajuan, ettet piittaa musta paskaakaan ja romahdan, ja päätän unohtaa sut. Seuraavana päivänä rauha palaa sisälleni ja olen taas varma, että välillämme on kuitenkin jotain ihmeellistä, enkä pystykään sulkemaan sua mielestäni, saati sydämestäni.
Se vaikuttaa myös mun oikeaan elämään ja tuo vaihtelu heijastuu siihenkin. Voitaisiinpa olla ystäviä, niin ehkä se rauhoittaisi tilanteen. Tiedä vaikka vähän "kyllästyisin" sinuun ja sun ajattelemiseen. Mutta jotain merkkiä pitäisi saada siitä, että haluat olla tekemisissä. En tuppaudu elämääsi väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Kaipaus on kuin wanhan ajan pallojuusto. Ensin se on punaisena loimottava huomiomerkki, josta ei oikein saa mitään irti. Ei siitä voi puraistakaan, sormet tahmaantuu ja se vie tilaa ja on hankala säilyttää sekä pyöriskelee minne milloinkin. Välillä se tippuu pöydältä varpaille. Ei se pysy paikoillaan vaikka yrittäisi tukea jollain esineillä. Loimottaa jossain aina huomiota kerjäten vaikka ei sillä hetkellä tekisikään mitään pahuuksia. Sitä ajattelee usein, vaikkei saakaan selkoa sen perimmäisestä luonteesta.
Mutta kun sitä ryökälettä aikansa ihmettelee, niin saattaapi keksiä kuinka kuoren sisään tunkeudutaan. Siitä vain, terävällä veitsellä pintaa siivu kerrallaan auki ja roskiin, kalotista alkaen. Sisusta onkin sitten kovin maukasta, suorastaan koukuttavaa. Mitä enemmän juustoa höylää pohjoisnavalta alkaen, sen suuremmiksi viipaleet kasvavat. Välillä pitää kuoria lemmenväristä pintaa pois lisää päästäkseen ytimeen käsiksi. Juuston ahmiminen ruokkii himoa ja syntyy kierre, aina pitää saada enemmän ja lisää, ja sitähän riittää. Jossain vaiheessa siivun pituus on saavuttanut maksiminsa ja alkaakin lyhentyä. Aina tulee pienempiä ja pienempiä suupaloja, mutta niinpä alkaa vatsakin täyttyä. Kun juusto hupenee, pallokin rauhoittuu stabiilimmaksi. Ei se enää vajavaisena jaksa keikahtaa ja lähteä levottomasti pyörimään omille teilleen. Siinä vaan kiikkuu hissukseen ja jää sijoilleen. Eikä sitä tulipunaistakaan niin paljoa enää näy. Pääväri alkaa olla kelmeän kellankermaista rauhoittavaa. Kun kaipausjuusto on kulutettu lähes loppuun, höylä riipaiseekin viimeisten viipaleiden sekaan jo tylsän mautonta ja tahkeaa vahakuorta pohjasta. Ei se jaksa houkuttaa. Viimeisen kannikan saattaa heittää jo biojätteisiin ihan silkan kyllästymisen vuoksi. Loppu mikä loppu.
Ja sitten näkee sen mehevän brie-kiekon!
Kaikenlaista tarpeellista sitä pitää palauttaa muistiin, kuten pallojuusto! En ollut tuota muistanut ollenkaan. Itse vaalin sitä kannikkaani, kun en muuta voi.
Niin paljon on ihmisen elämässä ja muistin salaisissa lokeroissa niitä pallojuustoja, jotka joskus vaan putkahtelevat esiin kuin miljonäärintekijät lottokoneesta. Ja se on totta, että omat kannikkamme meillä kaikilla on taakkanamme, jotka täällä utopiansumuisessa kaipausketjussa vielä viihtyvät. Ei sitä noin vaan raaski hävittää.
Siitä kuorivahastakin voi joku pitää kiinni. Säilyttää kaikki suikaleet. Puristella ja pehmittää muovailtavaksi köntiksi, josta voi taiteilla vaikka pikkuruisen sydämen muistoksi ja koristeeksi. Ehkä toivoa, että jonakin päivänä vahasydän muuttuu eläväksi, sykkiväksi sydämeksi. Että siitä alkaa versoa ensin pieniä hapuilevia suonia, paksuuntuen vähitellen laskimoiksi ja valtimoiksi, kasvattaen ympärilleen kudosta - elävää, oikeaa ihmislihaa. Joka vähitellen ottaa tunnistettavan hahmon, kasvattaa luut, peittyy pehmeällä iholla, ja jostain olkapäiden välisestä kolosta putkahtaa esiin kokonainen pää, hänen kauniine kasvoineen ja elävine silmineen. Että tämä metamorfoosi muuttaa unelmat tosiksi ja yhtäkkiä hän seisookin ihan koko komeudessaan siinä edessä, ja sanoo ne tarpeelliset sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen varma, että me kommunikoimme. Se tekee minusta äärettömän onnellisen! Se ei poista kärsimättömyyttäni, mutta tekee odottamisesta helpompaa. Se miten tässä edetään, onkin mielenkiintoisin osuus. Tämä onkin vahvempaa kuin uskalsin ajatellakaan.. ja tuo yhteys.. Miten voikin.. Kyllä vaan voi.
Jos nyt oikein ymmärsit, annat aikaa. Ja jos sinä olet yhtä hämmentynyt kuin minä, niin aikaa tarvitsemme molemmat. Toivon ettei odottaminen veny kuitenkaan ihan mahdottoman pitkälle. Sillä ikävöin ja kaipaan. Tänään ihan erityisen paljon. Jos mahdollista.
Miksihän lie, tahtoisin kuljettaa kevyesti sormenpäätäni pitkin kasvojesi linjoja, poiketa silittelemään niskaasi höyhenen kevyesti ja kuiskata korvaasi.. Tuntea sinut. Tuoksusi. Lämpösi. Äänesi. Hymähdyksesi. Vilpittömän lämpöisen naurusi. Upota silmiisi eikä nousta niistä koskaan pintaan. Tuntea se väreily ja polte välillämme. Palata hetkeen kun unohdamme missä olemme, keitä olemme, ja on vain polte sormien päissä ja vastustamaton ele koskettaa toista: onko hän todella siinä!
Hetket, kun tahtoisi näyttää toiselle miljoona asiaa, kertoo arjen ilot ja surut. Ja sitten se halu.. Näyttää mitä sinä todella minulle merkitset. Nooooo, minä odotan. Sinulla on selvästi suunnitelma, joten annan sinun yllättää minut. Yritän malttaa!!! Mutta on se vaikeaa.. Pystyn peittämään tunteeni pitkään, mutta nyt se alkaa olla jo vaikeaa. Naamioni rakoilee jo. Minä palan. Eikä se ole pieni roihu, johon riittää kupillinen vettä sammutustöiksi. Kun ei riitä paloautollinenkaan.
Ikävä.
Sinua.Oletko T?
Oletko O?
Oletko L?
Oletko L?
Oletko O?
Vai voisiko vain kysyä, oletko Tiina, Kiihtelysvaarasta? Kyselee Keijo, joka työskenteli Tiiinan kanssa yhdessä Rossossa blokkarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kun ei kiinnosta enää leikkiminen yhtään, siinä syy miksen tee enää mitään.:)
Voit leikkiä niiden muiden kanssa, mutta veikkaan, että pikkuhiljaa yksi toisensa perään vetäytyy lopullisesti pois, kun ei vaan riitä mielenkiinto toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen.
Tosin löydät varmasti uusia tilalle, jotka taas kyllästyy hiljalleen ja tajuaa homman onttouden, mutta löytyy taas uusia jne.Kenelle?
Miehelle.
Lainaan tätä. Myös miehelle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kun ei kiinnosta enää leikkiminen yhtään, siinä syy miksen tee enää mitään.:)
Voit leikkiä niiden muiden kanssa, mutta veikkaan, että pikkuhiljaa yksi toisensa perään vetäytyy lopullisesti pois, kun ei vaan riitä mielenkiinto toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen.
Tosin löydät varmasti uusia tilalle, jotka taas kyllästyy hiljalleen ja tajuaa homman onttouden, mutta löytyy taas uusia jne.Kenelle?
Miehelle.
Lainaan tätä. Myös miehelle. :)
Lainaan tätä myös, ketjun naisoletetuille ;D
Vierailija kirjoitti:
Tasapainottelen jatkuvasti kahden ääripään välillä: Tajuan, ettet piittaa musta paskaakaan ja romahdan, ja päätän unohtaa sut. Seuraavana päivänä rauha palaa sisälleni ja olen taas varma, että välillämme on kuitenkin jotain ihmeellistä, enkä pystykään sulkemaan sua mielestäni, saati sydämestäni.
Se vaikuttaa myös mun oikeaan elämään ja tuo vaihtelu heijastuu siihenkin. Voitaisiinpa olla ystäviä, niin ehkä se rauhoittaisi tilanteen. Tiedä vaikka vähän "kyllästyisin" sinuun ja sun ajattelemiseen. Mutta jotain merkkiä pitäisi saada siitä, että haluat olla tekemisissä. En tuppaudu elämääsi väkisin.
Ite teen näin kun on tollanen sisäinen rauha ja kuvittelen kaikkea harhaista. Muistutan siis itselleni et se ei välitä musta paskaakaan ja muistelen niitä asioita ja käytöstä jotka sen todistaa. Mä alan oikeesti kohta oleen kuivilla. Harmi vaan että kun oon päässyt sen prosessin loppuun, en halua enää olla tekemisissä ikinä. Näin on käynyt ennenkin. Mut en halua roikkua missään saavuttamattomassa enää hetkeäkään. Pitää päästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salarakkaasi kirjoitti:
Mies, miksi muutat juoppo H.. #€& vaimosi kanssa takaisin yhteen?? Miten nyt kerron tämän silikonitisuilleni jotka halusit nimetä? :( Olen niin pettynyt sinuun! >;(
Ihan oikein!
Viikonloppu edessä, enkä näe sinua silloin. Toivon, että näen silloinkin unessani sinut my darling! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasapainottelen jatkuvasti kahden ääripään välillä: Tajuan, ettet piittaa musta paskaakaan ja romahdan, ja päätän unohtaa sut. Seuraavana päivänä rauha palaa sisälleni ja olen taas varma, että välillämme on kuitenkin jotain ihmeellistä, enkä pystykään sulkemaan sua mielestäni, saati sydämestäni.
Se vaikuttaa myös mun oikeaan elämään ja tuo vaihtelu heijastuu siihenkin. Voitaisiinpa olla ystäviä, niin ehkä se rauhoittaisi tilanteen. Tiedä vaikka vähän "kyllästyisin" sinuun ja sun ajattelemiseen. Mutta jotain merkkiä pitäisi saada siitä, että haluat olla tekemisissä. En tuppaudu elämääsi väkisin.
Mulla tasan samaa tunnevuoristorataa päivästä toiseen. Itse tosin noina hyvinäkin päivinä puhun itselleni järkeä siitä, että kaikki ”ihmeellisyys” ja ”erityisyys” on vain mun omaa mielikuvitusta, eikä vastapuolta oikeasti kiinnosta yhtään. Koska ihan oikeasti sitä ei takuulla mun koko olemassaoloni liikuta mihinkään suuntaan, kai siitä muuten jokin selkeä merkki olisi jo tullut esiin eikä mun tarvitsisi itse mielessäni vain arpoa.
Tuttuja ollaan ja sellaiset välit olisi myös tarkoitus säilyttää, joten naama pokerilla vaan, vaikka kuinka sisällä kuohuisi. Kai nämä tunteet joskus kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten laitetaan asia etenemään? :) mitä tuumaat?
Huomenta! Just heräsin. Pitää viritellä aivot tähän päivään ja hetkeen, miten haluat asian laitettavan etenemään?
Otat muhun yhteyttä. Mulle voi laittaa viestiä milloin vain. Ei oo pelkoa, että joutuisi vääriin käsiin. Soitella voi, jos etukäteen sovitaan... Mutta tosiaan viestillä olisi hyvä alottaa :) Mukavaa päivää sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten laitetaan asia etenemään? :) mitä tuumaat?
Huomenta! Just heräsin. Pitää viritellä aivot tähän päivään ja hetkeen, miten haluat asian laitettavan etenemään?
Mulle voi laittaa viestiä milloin vain. Ei oo pelkoa, että joutuisi vääriin käsiin.
Juuei. Olethan todellinen luotettavuuden perikuva.
Mikä olisi paras tapa rakastaa sinua mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ruveta heittämään hyvästejä ketjulaisille.
Kertaan vielä:
Kerroin elämästäni asioita, jotka ovat oikeasti tapahtuneet.
Pääasiallisin sanomani oli, että aina on parasta kysyä suoraan ja olla rehellinen.
Ihan turhaa elämän tuhlausta on vuosikausia odottaa jos toinen ei viitsi olla aktiivinen. Varsinkin mies tervehtii aina ja tulee juttelemaan, jos on oikeasti kiinnostunut naisesta. Aina. Tai pyytää jonkun avuksi, jos sattuu olemaan supernynny.Naisetkin voivat olla ihan kipsissä tosi pahasti, ei riipu sukupuolesta, mutta jokaisen pitäisi tajuta, että mies on se, joka tekee aloitteet.
Varattuhin ei kannata koskaan sekaantua.
Teitkö yhteenvedon pahimmista kiistakapuloista vai onko tää suora provo? Toivottavasti jengi ei jaksa lähteä mukaan tähän.
Onko tässä ketjussa kiistelty asioista? Olen huomannut kyllä negatiivisia trollaajia, mutta en varsinaista väittelyä.
Ei ole provo. Huomasin etteivät omat kokemukseni olleetkaan karmeudessaan jotenkin poikkeuksellisia maailmassa. Ihmiset ymmärsivät ne poikkeuksetta. Kenties en ole edes ainoa tässä ketjussa joka on joutunut kokemaan samaa.
En kuitenkaan ikinä haluaisi kenenkään kokevan yhtä traumaattisia asioita ihastumiseen/ rakastumiseen liittyen, kuin itse jouduin kokemaan.
Jos esim. tuo neuvo, minkä kerroin, auttaisi edes yhtä ihmistä ettei hänen elämänsä menisi pilalle, olen helpottunut.
Jos haluat erään yhteenvedon asioista(ni) se on tämä:
Kannattaa aina kysyä suoraan. Jos olisin ennalta nähnyt miten asiat kohdallani menevät, olisin vapaaehtoisesti jäänyt yksin.
Ei seurustelukumppania, ei puolisoa. Todellakin jäänyt mieluiten yksin. Suoruus ja rehellisyys kaiken voittaa.
Riippuu ehkä luonteestakin. Minun luonteelleni sopii vain suoruus ja rehellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten laitetaan asia etenemään? :) mitä tuumaat?
Huomenta! Just heräsin. Pitää viritellä aivot tähän päivään ja hetkeen, miten haluat asian laitettavan etenemään?
Otat muhun yhteyttä. Mulle voi laittaa viestiä milloin vain. Ei oo pelkoa, että joutuisi vääriin käsiin. Soitella voi, jos etukäteen sovitaan... Mutta tosiaan viestillä olisi hyvä alottaa :) Mukavaa päivää sulle! <3
Ja mihin viestin tai soitan? Johan me ollaan viestitetty usein😉🤐. Etkö sää tänäkin aamuna heti mailannut? Et vain tarttunut syöttiin!?😂😉😍
Ilmoita YV milloin voin soittaa? Oon saanu niin paljon numeroita mutta en ole soittanut niihin, ovatko sun pelleilyä?
Ketju on lukittu.
Ihana viesti! Olispa tää sulta mies. Meillä on käsittämätön yhteys. Tunnen sen myös. En edes tajua miten tää voi olla totta. Rakastan ja ikävöin sua mielettömästi. Kumpa tavattaisiin pian.