Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen varma, että me kommunikoimme. Se tekee minusta äärettömän onnellisen! Se ei poista kärsimättömyyttäni, mutta tekee odottamisesta helpompaa. Se miten tässä edetään, onkin mielenkiintoisin osuus. Tämä onkin vahvempaa kuin uskalsin ajatellakaan.. ja tuo yhteys.. Miten voikin.. Kyllä vaan voi.
Jos nyt oikein ymmärsit, annat aikaa. Ja jos sinä olet yhtä hämmentynyt kuin minä, niin aikaa tarvitsemme molemmat. Toivon ettei odottaminen veny kuitenkaan ihan mahdottoman pitkälle. Sillä ikävöin ja kaipaan. Tänään ihan erityisen paljon. Jos mahdollista.
Miksihän lie, tahtoisin kuljettaa kevyesti sormenpäätäni pitkin kasvojesi linjoja, poiketa silittelemään niskaasi höyhenen kevyesti ja kuiskata korvaasi.. Tuntea sinut. Tuoksusi. Lämpösi. Äänesi. Hymähdyksesi. Vilpittömän lämpöisen naurusi. Upota silmiisi eikä nousta niistä koskaan pintaan. Tuntea se väreily ja polte välillämme. Palata hetkeen kun unohdamme missä olemme, keitä olemme, ja on vain polte sormien päissä ja vastustamaton ele koskettaa toista: onko hän todella siinä!
Hetket, kun tahtoisi näyttää toiselle miljoona asiaa, kertoo arjen ilot ja surut. Ja sitten se halu.. Näyttää mitä sinä todella minulle merkitset. Nooooo, minä odotan. Sinulla on selvästi suunnitelma, joten annan sinun yllättää minut. Yritän malttaa!!! Mutta on se vaikeaa.. Pystyn peittämään tunteeni pitkään, mutta nyt se alkaa olla jo vaikeaa. Naamioni rakoilee jo. Minä palan. Eikä se ole pieni roihu, johon riittää kupillinen vettä sammutustöiksi. Kun ei riitä paloautollinenkaan.
Ikävä.
Sinua.
Ihana Sinä❤️
Laita YV:tä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että voisi tehdä jotain yhdessä, jos sen jälkeen olisi helpompi jutella. Käydä lenkillä tai pelata sulkapalloa esimerkiksi. Olen siinä ihan kohtalaisen hyvä. En tiedä olisiko tällainen sinun puoleltasi mahdollista. Minun puoleltani olisi. Pystyisin järjestämään aikaa sinulle, jos niin haluat. :)
Mulla jäänyt tämä huomaamatta. Käy mulle! Milloin ja missä? Sulkis olis kivaa! Saanko juoksuttaa sua😂😉? Ehdolla että sitten saunotaan ja....
Luulin, että meidän suunnitelmat oli jo melkein selvät..? No, vastaan kuin olisit hän.
Mä niin tiedän, että laittaisit! Sulla on sellaista pilkettä silmäkulmassa, että siitä päätellen tapahtuisi juurikin näin. :D Väittäisin kuitenkin, että siinä juoksemisen lomassa pystyisin antamaan sulle enemmän vastusta kuin äkkiseltään uskoisit. ;) Ota yhteyttä niin varaan meille verkon?
No tässä olen! Mistä ja milloin varaat verkon? Laskutko nyt tosissasi verkkoja vesille? Varo ettet jää satimeen😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen varma, että me kommunikoimme. Se tekee minusta äärettömän onnellisen! Se ei poista kärsimättömyyttäni, mutta tekee odottamisesta helpompaa. Se miten tässä edetään, onkin mielenkiintoisin osuus. Tämä onkin vahvempaa kuin uskalsin ajatellakaan.. ja tuo yhteys.. Miten voikin.. Kyllä vaan voi.
Jos nyt oikein ymmärsit, annat aikaa. Ja jos sinä olet yhtä hämmentynyt kuin minä, niin aikaa tarvitsemme molemmat. Toivon ettei odottaminen veny kuitenkaan ihan mahdottoman pitkälle. Sillä ikävöin ja kaipaan. Tänään ihan erityisen paljon. Jos mahdollista.
Miksihän lie, tahtoisin kuljettaa kevyesti sormenpäätäni pitkin kasvojesi linjoja, poiketa silittelemään niskaasi höyhenen kevyesti ja kuiskata korvaasi.. Tuntea sinut. Tuoksusi. Lämpösi. Äänesi. Hymähdyksesi. Vilpittömän lämpöisen naurusi. Upota silmiisi eikä nousta niistä koskaan pintaan. Tuntea se väreily ja polte välillämme. Palata hetkeen kun unohdamme missä olemme, keitä olemme, ja on vain polte sormien päissä ja vastustamaton ele koskettaa toista: onko hän todella siinä!
Hetket, kun tahtoisi näyttää toiselle miljoona asiaa, kertoo arjen ilot ja surut. Ja sitten se halu.. Näyttää mitä sinä todella minulle merkitset. Nooooo, minä odotan. Sinulla on selvästi suunnitelma, joten annan sinun yllättää minut. Yritän malttaa!!! Mutta on se vaikeaa.. Pystyn peittämään tunteeni pitkään, mutta nyt se alkaa olla jo vaikeaa. Naamioni rakoilee jo. Minä palan. Eikä se ole pieni roihu, johon riittää kupillinen vettä sammutustöiksi. Kun ei riitä paloautollinenkaan.
Ikävä.
Sinua.Millaista kommunikointia sä tarkoitat? Kenelle?
Aivosähköistä energiasiirtoa kuntarajojen yli vesisuonia pitkin!
Hohtosi rinnalla maasäteilykin on kuin saunalyhty kilometrin päässä, hehkun hohdostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten laitetaan asia etenemään? :) mitä tuumaat?
Huomenta! Just heräsin. Pitää viritellä aivot tähän päivään ja hetkeen, miten haluat asian laitettavan etenemään?
Kuten sanoin niin nyt on vähän kiireinen viikko.
Ensi viikolla kun soitellaan siitä toisesta asiasta, pyydä töiden jälkeiselle lasilliselle?
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä mun unessa ei ollutkaan kaivattu, vaan ex ja sit tuntematon, pitkä ja komea mies joka löi teidät molemmat laudalta. Nimikseen sanoin Tomi. Ketään tällaista en ole ikinä tavannut :D eikä ollut millään tavalla tutun näköinenkään. Erittäin outoa.
Se oli Metsäketo!
Uni oli alitajuntasi muistutus siitä, että olet salaa haaveillut Tomi Metsäkedosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten laitetaan asia etenemään? :) mitä tuumaat?
Huomenta! Just heräsin. Pitää viritellä aivot tähän päivään ja hetkeen, miten haluat asian laitettavan etenemään?
Kuten sanoin niin nyt on vähän kiireinen viikko.
Ensi viikolla kun soitellaan siitä toisesta asiasta, pyydä töiden jälkeiselle lasilliselle?
Nyt unohdin mikä se toinen asia on? En yleensä käy töiden jälkeen lasillisella, mutta voin tehdä vuoksesi poikkeuksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä mun unessa ei ollutkaan kaivattu, vaan ex ja sit tuntematon, pitkä ja komea mies joka löi teidät molemmat laudalta. Nimikseen sanoin Tomi. Ketään tällaista en ole ikinä tavannut :D eikä ollut millään tavalla tutun näköinenkään. Erittäin outoa.
Se oli Metsäketo!
Uni oli alitajuntasi muistutus siitä, että olet salaa haaveillut Tomi Metsäkedosta!
Se ei kyllä näyttänyt Metsäkedolta 😀 oli enemmän ovaalimmat kasvot ja lihaksikkaampi vartalo. Jännä jostain aivot kehittäneet tuollaisen, harvoin (mun) unissa ketään tuntemattomia on. Mut tää Metsäketo selitys voi vaikka olla voimassa toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Samaa olen havainnut, ja sama prosessi on menossa. Nykyään ollaan välillä tosi ilkeitä kaipaajille, annetaan ohjeita, mitä ja miten pitää kirjoittaa ja kaivata ja vaaditaan kaiken maailman tunnisteita. Kaipaamiselle ja rakastaville terveisille tuntuu olevan aina vaan vähemmän tilaa. Harmi - joskus tämä oli koko palstan paras ketju.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen varma, että me kommunikoimme. Se tekee minusta äärettömän onnellisen! Se ei poista kärsimättömyyttäni, mutta tekee odottamisesta helpompaa. Se miten tässä edetään, onkin mielenkiintoisin osuus. Tämä onkin vahvempaa kuin uskalsin ajatellakaan.. ja tuo yhteys.. Miten voikin.. Kyllä vaan voi.
Jos nyt oikein ymmärsit, annat aikaa. Ja jos sinä olet yhtä hämmentynyt kuin minä, niin aikaa tarvitsemme molemmat. Toivon ettei odottaminen veny kuitenkaan ihan mahdottoman pitkälle. Sillä ikävöin ja kaipaan. Tänään ihan erityisen paljon. Jos mahdollista.
Miksihän lie, tahtoisin kuljettaa kevyesti sormenpäätäni pitkin kasvojesi linjoja, poiketa silittelemään niskaasi höyhenen kevyesti ja kuiskata korvaasi.. Tuntea sinut. Tuoksusi. Lämpösi. Äänesi. Hymähdyksesi. Vilpittömän lämpöisen naurusi. Upota silmiisi eikä nousta niistä koskaan pintaan. Tuntea se väreily ja polte välillämme. Palata hetkeen kun unohdamme missä olemme, keitä olemme, ja on vain polte sormien päissä ja vastustamaton ele koskettaa toista: onko hän todella siinä!
Hetket, kun tahtoisi näyttää toiselle miljoona asiaa, kertoo arjen ilot ja surut. Ja sitten se halu.. Näyttää mitä sinä todella minulle merkitset. Nooooo, minä odotan. Sinulla on selvästi suunnitelma, joten annan sinun yllättää minut. Yritän malttaa!!! Mutta on se vaikeaa.. Pystyn peittämään tunteeni pitkään, mutta nyt se alkaa olla jo vaikeaa. Naamioni rakoilee jo. Minä palan. Eikä se ole pieni roihu, johon riittää kupillinen vettä sammutustöiksi. Kun ei riitä paloautollinenkaan.
Ikävä.
Sinua.
Oletko T?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Kaipaus on kuin wanhan ajan pallojuusto. Ensin se on punaisena loimottava huomiomerkki, josta ei oikein saa mitään irti. Ei siitä voi puraistakaan, sormet tahmaantuu ja se vie tilaa ja on hankala säilyttää sekä pyöriskelee minne milloinkin. Välillä se tippuu pöydältä varpaille. Ei se pysy paikoillaan vaikka yrittäisi tukea jollain esineillä. Loimottaa jossain aina huomiota kerjäten vaikka ei sillä hetkellä tekisikään mitään pahuuksia. Sitä ajattelee usein, vaikkei saakaan selkoa sen perimmäisestä luonteesta.
Mutta kun sitä ryökälettä aikansa ihmettelee, niin saattaapi keksiä kuinka kuoren sisään tunkeudutaan. Siitä vain, terävällä veitsellä pintaa siivu kerrallaan auki ja roskiin, kalotista alkaen. Sisusta onkin sitten kovin maukasta, suorastaan koukuttavaa. Mitä enemmän juustoa höylää pohjoisnavalta alkaen, sen suuremmiksi viipaleet kasvavat. Välillä pitää kuoria lemmenväristä pintaa pois lisää päästäkseen ytimeen käsiksi. Juuston ahmiminen ruokkii himoa ja syntyy kierre, aina pitää saada enemmän ja lisää, ja sitähän riittää. Jossain vaiheessa siivun pituus on saavuttanut maksiminsa ja alkaakin lyhentyä. Aina tulee pienempiä ja pienempiä suupaloja, mutta niinpä alkaa vatsakin täyttyä. Kun juusto hupenee, pallokin rauhoittuu stabiilimmaksi. Ei se enää vajavaisena jaksa keikahtaa ja lähteä levottomasti pyörimään omille teilleen. Siinä vaan kiikkuu hissukseen ja jää sijoilleen. Eikä sitä tulipunaistakaan niin paljoa enää näy. Pääväri alkaa olla kelmeän kellankermaista rauhoittavaa. Kun kaipausjuusto on kulutettu lähes loppuun, höylä riipaiseekin viimeisten viipaleiden sekaan jo tylsän mautonta ja tahkeaa vahakuorta pohjasta. Ei se jaksa houkuttaa. Viimeisen kannikan saattaa heittää jo biojätteisiin ihan silkan kyllästymisen vuoksi. Loppu mikä loppu.
Ja sitten näkee sen mehevän brie-kiekon!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Minusta tää ketju on edelleen ihana ❤️
Tietysti aina välillä joku ankeilija yrittää myrkyttää ilmapiiriä, mutta ei pidä välittää. Enimmäkseen meno on täällä kuitenkin tosi symppistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten laitetaan asia etenemään? :) mitä tuumaat?
Sellaista vielä, että en tiedä oliko se yksi eilinen kysymys sinulta, mutta vastaan kuin olisi ollut. Kyllä, olen aidosti pahoillani!
Ja mikä oli SE kysymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kultaako aika muistot, mutta aikaisemmin tämä ketju tuntui jotenkin valoisammalta. Ehkä tämä happanee vanhetessaan, tai sitten se on oma mieli. Ehkä molemmat. Olenkin kyllä tämän ketjun suhteen jo eläköitymisiässä.
Kaipaus on kuin wanhan ajan pallojuusto. Ensin se on punaisena loimottava huomiomerkki, josta ei oikein saa mitään irti. Ei siitä voi puraistakaan, sormet tahmaantuu ja se vie tilaa ja on hankala säilyttää sekä pyöriskelee minne milloinkin. Välillä se tippuu pöydältä varpaille. Ei se pysy paikoillaan vaikka yrittäisi tukea jollain esineillä. Loimottaa jossain aina huomiota kerjäten vaikka ei sillä hetkellä tekisikään mitään pahuuksia. Sitä ajattelee usein, vaikkei saakaan selkoa sen perimmäisestä luonteesta.
Mutta kun sitä ryökälettä aikansa ihmettelee, niin saattaapi keksiä kuinka kuoren sisään tunkeudutaan. Siitä vain, terävällä veitsellä pintaa siivu kerrallaan auki ja roskiin, kalotista alkaen. Sisusta onkin sitten kovin maukasta, suorastaan koukuttavaa. Mitä enemmän juustoa höylää pohjoisnavalta alkaen, sen suuremmiksi viipaleet kasvavat. Välillä pitää kuoria lemmenväristä pintaa pois lisää päästäkseen ytimeen käsiksi. Juuston ahmiminen ruokkii himoa ja syntyy kierre, aina pitää saada enemmän ja lisää, ja sitähän riittää. Jossain vaiheessa siivun pituus on saavuttanut maksiminsa ja alkaakin lyhentyä. Aina tulee pienempiä ja pienempiä suupaloja, mutta niinpä alkaa vatsakin täyttyä. Kun juusto hupenee, pallokin rauhoittuu stabiilimmaksi. Ei se enää vajavaisena jaksa keikahtaa ja lähteä levottomasti pyörimään omille teilleen. Siinä vaan kiikkuu hissukseen ja jää sijoilleen. Eikä sitä tulipunaistakaan niin paljoa enää näy. Pääväri alkaa olla kelmeän kellankermaista rauhoittavaa. Kun kaipausjuusto on kulutettu lähes loppuun, höylä riipaiseekin viimeisten viipaleiden sekaan jo tylsän mautonta ja tahkeaa vahakuorta pohjasta. Ei se jaksa houkuttaa. Viimeisen kannikan saattaa heittää jo biojätteisiin ihan silkan kyllästymisen vuoksi. Loppu mikä loppu.
Ja sitten näkee sen mehevän brie-kiekon!
Kaikenlaista tarpeellista sitä pitää palauttaa muistiin, kuten pallojuusto! En ollut tuota muistanut ollenkaan. Itse vaalin sitä kannikkaani, kun en muuta voi.
Tiedätkö kun ei kiinnosta enää leikkiminen yhtään, siinä syy miksen tee enää mitään.:)
Voit leikkiä niiden muiden kanssa, mutta veikkaan, että pikkuhiljaa yksi toisensa perään vetäytyy lopullisesti pois, kun ei vaan riitä mielenkiinto toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen.
Tosin löydät varmasti uusia tilalle, jotka taas kyllästyy hiljalleen ja tajuaa homman onttouden, mutta löytyy taas uusia jne.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kun ei kiinnosta enää leikkiminen yhtään, siinä syy miksen tee enää mitään.:)
Voit leikkiä niiden muiden kanssa, mutta veikkaan, että pikkuhiljaa yksi toisensa perään vetäytyy lopullisesti pois, kun ei vaan riitä mielenkiinto toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen.
Tosin löydät varmasti uusia tilalle, jotka taas kyllästyy hiljalleen ja tajuaa homman onttouden, mutta löytyy taas uusia jne.
Kenelle?
Ja nyt minä vuorostani olen täysin varma, että se olet sinä!! <3 Se tekee minut myös äärettömän onnelliseksi ja vielä tieto siitä, että koet asiat samoin. Huh!!
Toivon, ettei enää tarvisi odottaa pitkään, sillä odotusta on jo riittävästi takana. Ainakin minulle tämä odottaminen on ollut todella kuluttavaa. Haluaisin jo olla sylissäsi, siinä tuntisin itseni pieneksi. Saisin tunnustella sormillani kasvojasi ja käsiäsi. Voisit leikitellä pitkillä hiuksillani. Tuntea, kuinka ne liukuvat sormiesi väleistä. Katsoa kasvoja, joita ei meikki korista. Tuntisin, kuinka kätesi tunnustelisi naisellisia muotojani.. Siinä lähelläsi olisi hyvä olla ja saisin tuntea olevani turvassa. <3
On minulla mielessäni ajatuksia, miten voimme saada asiat liikkeelle. Varsinaiseen toteutuksen suunnitteluun tarvitaan kuitenkin molempia. :) joko uskallat ottaa yhteyttä?
Sinä olet jäänyt muistijäljeksi mieleeni, palavaksi hiillokseksi. En varsinaisesti kaipaa sinua, sillä minun ei kannata. Elämä on hyvää näinkin.
Pienen oven tein sinulle sydämmeeni takkahuoneeseen kuitekin, ihan vain varmuuden vuoksi. Se on raollaan ja pääset siitä sisään jos/kun aika on joskus sopiva meille.
Ovesta sisään astuessasi tunnet hiilloksen lämmön. Löydät puut jotka hiillokseen laitettaessasi alkavat roihuamaan.
Jos näin tapahtuu, olen valmis rakentamaan kanssasi huoneelle kestävän, vahvan perustuksen ja rakentamaan kokonaisen talon sen ympärille.
Toisen oven tein tuntemattomalle ja jätin raolleen. Se huone on kylmä. Sisäänastujan on oltava sinua sinnikkäämpi ja osattava rakentaa tulisija ja sytyttää se liekkeihin. Muistettava myös astua ovestasi sisään ja samuttaa sinulle kytevä hiillos. Muurata ovi umpeen huoneestasi lähtiessään.
Vasta sitten olen valmis rakentamaan kestävät perustukset sen toisen kanssa, joka et ole sinä. Niin valtava on sen toisen tuntemattoman työ sinun työhösi verrattuna.
Ketju on lukittu.
Millaista kommunikointia sä tarkoitat? Kenelle?