Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.

Mulla myös on ikävä sua. Tosi iso ikävä sitä tyyppiä joka alussa olit, ennenkuin muutuit.

Kyllä mä taidan olla muuttunut. Kävin läpi niin hiton syvissä vesissä silloin viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.

Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?

Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.

Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.

Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.

Sinä viimeisin kommentoija kuulostat sen verran eräältä tutulta, että pakko kommentoida näin sivusta, etten minäkään ollut kiinnostunut siinä mielessä. Olisin halunnut vain ystävystyä. Luulin että tein sen selväksi kertomalla ettei ihastumiseni ollut seksuaalista. Pahoittelen jos olen aiheuttanut ahdistusta. Ahdistuminen on kuitenkin täysin turhaa. Olette ymmärtäneet minut väärin.

Te?

Kannattaisiko kännissä heiluva yp ihan sulkea ketju, ja olla avaamatta uutta. Jeesuksen nimeen T, olet alittanut itsesi satakertaisesti. Ihan sama, mutta, tämä ketju on vähän kuin vauva ansiostasi, täysin turha mesta.

Ai niin, terkuin yp hullu

Hän mäni sekasin xD

En ihan varmaan sinusta. Voit ostaa narua puolestani, ei kinosta. Peukuista päätellen yleisestikin aika marginaali ääriesintymä, että kukaan normaali kävisi vauvalla sitten huhtasaaari vaalikamppajan jälkeen.

Pusi pusi, järkyttävä ikävä❤️

Sinä se taidat olla minäminä tyyppi. Oletko. Olisitko luotettava pt. Sellainen olisi kyllä kiva. Tosin ite en sitä hommaa osaa. No joo ehkä liian pitkä välimatka kuitenkin. Osaatko suositella ketään täältä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä kuullostaa! :) Sellaiselta, mistä itsekkin nautin. Toivon että pystytään olemaan sopivan rennolla mielellä, ettei tulisi kohdistettua liikaa paineita ja odotuksia tapaamiseen. Miten on, laitetaanko toteutukseen? :)

Laitetaan : )

Ps. Osaatko olla oikeasti pahoillasi mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.

Mietin tismalleen samaa. Tosin realistisesti ajateltuna hän on varmaan saanut ajatuksensa takaisin raiteelleen jo kuukausia sitten ja minä märehdin tätä asiaa yksinäni.

Mun tunteet kyllä menee edelleen ihan villejä latuja. Yritän nakutella niitä ruotuun minkä ehdin, mutta aina pomppaa jotain uutta (ne silmät ja niin pitkä syvä katse!) (miten puhuikin niin lämpimästi...) (taasko vietiin sanat toisiltamme? )

Siinä sitä sitten istuu, mieli kohisten hokee naurettavia ömmmöm-mantroja ja yrittää olla sotkematta maailman lakeja enempää.

Vierailija kirjoitti:

Aloitettaisiinko yhteinen nainen harrastus? Suutelu voisi olla hyvä yhteinen harrastus ja voitaisiin ehkä olla myös toistemme personal trainereita siinä. Mitäs ajattelet?

Sopii❤️ Opetan sut! Opeta sä mut!

Vierailija kirjoitti:

Ps. Osaatko olla oikeasti pahoillasi mistään.

En tiedä kenelle kysssä oli mutta vastaan:

En, jos esim on kysymys tekemistäni päätöksistä, ja joiden vaikutukset ovat suoraan minuun ja läheisiini. ja meidän hyvinvointiin. Olen näissä asioissa hyvin ehdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitettaisiinko yhteinen nainen harrastus? Suutelu voisi olla hyvä yhteinen harrastus ja voitaisiin ehkä olla myös toistemme personal trainereita siinä. Mitäs ajattelet?

Sopii❤️ Opetan sut! Opeta sä mut!

Opetelkaa samalla kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitettaisiinko yhteinen nainen harrastus? Suutelu voisi olla hyvä yhteinen harrastus ja voitaisiin ehkä olla myös toistemme personal trainereita siinä. Mitäs ajattelet?

Sopii❤️ Opetan sut! Opeta sä mut!

Opetelkaa samalla kirjoittamaan.

Opetele sä taydellisenä ja besserwienerinä pysymään palstoila josa on vain kaltaisiasi . Sielähän nokitelette toinen toisianne . Täsä ketjussa ollan me epåtäydelliset kaippaajat

Vierailija kirjoitti:

Luuletko, että tulisin vaimosi kanssa juttuun (jos siis unohdetaan se, että tykkään sinusta)? Olenko samantyyppinen kuin hän?

Olet samantyyppinen ja tulisitte varmasti hyvin juttuun. Hän on mustasukkainen, joten jos tietäisi tunteistasi, ei varmasti tykkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ps. Osaatko olla oikeasti pahoillasi mistään.

Osaan, mutta sinä et. Et osaa oikein muutenkaan eläytyä toisten tunteisiin, ainakaan siinä suhteessa että osaisit ajatella mikä tuntuu pahalta. Leikit toisten tunteilla vain, koska se piristää sun mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.

Mietin tismalleen samaa. Tosin realistisesti ajateltuna hän on varmaan saanut ajatuksensa takaisin raiteelleen jo kuukausia sitten ja minä märehdin tätä asiaa yksinäni.

Mun tunteet kyllä menee edelleen ihan villejä latuja. Yritän nakutella niitä ruotuun minkä ehdin, mutta aina pomppaa jotain uutta (ne silmät ja niin pitkä syvä katse!) (miten puhuikin niin lämpimästi...) (taasko vietiin sanat toisiltamme? )

Siinä sitä sitten istuu, mieli kohisten hokee naurettavia ömmmöm-mantroja ja yrittää olla sotkematta maailman lakeja enempää.

Ilmeisesti siis näette toisianne? Olen yrittänyt miettiä olisiko tämä helpompaa, jos voisi joskus nähdä ja mielellään myös puhua asiasta. Yksin märehtiminen ei tunnu auttavan. Sekään ei auttanut, että yritin olla märehtimättä, pahensi vain.

Ville muistatkohan vielä minua

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.

Eräälle näin perjantaina kirjoitin. Sen jälkeen on nähty. Ikävöin myös ja odotan vaan viestiä jota ei varmaan ikinä tule.

Mahtuisinko mä sun kainaloon, sinne sun sinisen toppatakin sisälle lämmittelemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.

Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?

Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.

Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.

Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.

Ja miksihän olet kaipauspalstalla? Eikö sun pitäs olla vaimosi kainalossa?

No siellä kyttääjä vaimo taas oletti tämän olevan hänen miehelleen ja päätti vastata miehensä puolesta mahdollisimman asiallisesti, mutta tylysti. Keino sekin pitää naiset loitolla miehestään, kun miestään ei omilla avuillaan pysty pitämään kurissa.

Ajattelin just tuota samaa. Ite hän ei kyllä ikinä vastais noin vaikka ei oliskaan kiinnostunut. Sen verran kyllä häntä tunnen.

No, ilmeisesti et sitten ole se henkilö. Olen näet kommentoinut sille mm facebookissa ihan yhtä tylysti, mutta ei näy ottavan onkeensa. Oon vältellyt ja yksinkertaisesti ollut antamatta mitään huomiota. Kyllä kumppani on myös olemassa. Itseasiassa hän kertoi mulle tästä tämän henkilön ihastuksesta. Ei se itse ole mitään suoraan kertonut ja ensin kyllä ajattelin kumppanin puhuvan omiaan. Mulla ei ole mitään kiinnostusta pilata suhdettani jonkun random hullun takia. Se miksi täällä käyn ei taas kuulu sulle tai kellekään muullekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.

Mietin tismalleen samaa. Tosin realistisesti ajateltuna hän on varmaan saanut ajatuksensa takaisin raiteelleen jo kuukausia sitten ja minä märehdin tätä asiaa yksinäni.

Mun tunteet kyllä menee edelleen ihan villejä latuja. Yritän nakutella niitä ruotuun minkä ehdin, mutta aina pomppaa jotain uutta (ne silmät ja niin pitkä syvä katse!) (miten puhuikin niin lämpimästi...) (taasko vietiin sanat toisiltamme? )

Siinä sitä sitten istuu, mieli kohisten hokee naurettavia ömmmöm-mantroja ja yrittää olla sotkematta maailman lakeja enempää.

Ilmeisesti siis näette toisianne? Olen yrittänyt miettiä olisiko tämä helpompaa, jos voisi joskus nähdä ja mielellään myös puhua asiasta. Yksin märehtiminen ei tunnu auttavan. Sekään ei auttanut, että yritin olla märehtimättä, pahensi vain.

Mikä sua eniten vaivaa teidän jutussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.

Mietin tismalleen samaa. Tosin realistisesti ajateltuna hän on varmaan saanut ajatuksensa takaisin raiteelleen jo kuukausia sitten ja minä märehdin tätä asiaa yksinäni.

Mun tunteet kyllä menee edelleen ihan villejä latuja. Yritän nakutella niitä ruotuun minkä ehdin, mutta aina pomppaa jotain uutta (ne silmät ja niin pitkä syvä katse!) (miten puhuikin niin lämpimästi...) (taasko vietiin sanat toisiltamme? )

Siinä sitä sitten istuu, mieli kohisten hokee naurettavia ömmmöm-mantroja ja yrittää olla sotkematta maailman lakeja enempää.

Ilmeisesti siis näette toisianne? Olen yrittänyt miettiä olisiko tämä helpompaa, jos voisi joskus nähdä ja mielellään myös puhua asiasta. Yksin märehtiminen ei tunnu auttavan. Sekään ei auttanut, että yritin olla märehtimättä, pahensi vain.

Mitäpä se näkeminen auttaa, ehkä pahentaa vain? Puhuminenkaan ei auta, kun ei se vaan auta. Joku erityinen yhteys on ja tunnustettu, mutta ei vaikuta siltä, että kumpikaan luottaisi sen kantavan oikeaa elämää. Riskit on monet ja suuret. Toisaalta olen kyllä hänen ystävyydestään onnellinen.

Tähän voi kaikki ystäväänsä onnettomasti rakastuneet peukuttaa, en usko olevani yksin.

Kiinnostais tietää mielipiteitä siihen, että miksi jotkut ei pysty kohtelemaan kai koko loppuelämänsä aikana toista enää normaalisti kun tämä on joskus kertonut olleensa ihastunut? Ihastuminen on kadonnut jo pari vuotta sitten ja yksi käyttäytyy edelleen yhtä oudosti, kun oisin tunnustanut tunteet eilen. Vissiin se meinaa karttaa mua loppuelämän?