Lue keskustelun säännöt.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
09.01.2019 |
uusi ketju
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.
Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?
Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.
Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.
Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.
Sinä viimeisin kommentoija kuulostat sen verran eräältä tutulta, että pakko kommentoida näin sivusta, etten minäkään ollut kiinnostunut siinä mielessä. Olisin halunnut vain ystävystyä. Luulin että tein sen selväksi kertomalla ettei ihastumiseni ollut seksuaalista. Pahoittelen jos olen aiheuttanut ahdistusta. Ahdistuminen on kuitenkin täysin turhaa. Olette ymmärtäneet minut väärin.
Te?
Kannattaisiko kännissä heiluva yp ihan sulkea ketju, ja olla avaamatta uutta. Jeesuksen nimeen T, olet alittanut itsesi satakertaisesti. Ihan sama, mutta, tämä ketju on vähän kuin vauva ansiostasi, täysin turha mesta.
Ai niin, terkuin yp hullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.
Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?
Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.
Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.
Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.
Sinä viimeisin kommentoija kuulostat sen verran eräältä tutulta, että pakko kommentoida näin sivusta, etten minäkään ollut kiinnostunut siinä mielessä. Olisin halunnut vain ystävystyä. Luulin että tein sen selväksi kertomalla ettei ihastumiseni ollut seksuaalista. Pahoittelen jos olen aiheuttanut ahdistusta. Ahdistuminen on kuitenkin täysin turhaa. Olette ymmärtäneet minut väärin.
Te?
Kannattaisiko kännissä heiluva yp ihan sulkea ketju, ja olla avaamatta uutta. Jeesuksen nimeen T, olet alittanut itsesi satakertaisesti. Ihan sama, mutta, tämä ketju on vähän kuin vauva ansiostasi, täysin turha mesta.
En ole ylläpitäjä enkä T enkä myöskään kännissä.
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.
Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?
Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.
Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.
Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.
Sinä viimeisin kommentoija kuulostat sen verran eräältä tutulta, että pakko kommentoida näin sivusta, etten minäkään ollut kiinnostunut siinä mielessä. Olisin halunnut vain ystävystyä. Luulin että tein sen selväksi kertomalla ettei ihastumiseni ollut seksuaalista. Pahoittelen jos olen aiheuttanut ahdistusta. Ahdistuminen on kuitenkin täysin turhaa. Olette ymmärtäneet minut väärin.
Te?
Kannattaisiko kännissä heiluva yp ihan sulkea ketju, ja olla avaamatta uutta. Jeesuksen nimeen T, olet alittanut itsesi satakertaisesti. Ihan sama, mutta, tämä ketju on vähän kuin vauva ansiostasi, täysin turha mesta.
Ai niin, terkuin yp hullu
Hän mäni sekasin xD
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Nytkö vasta tajuut sen!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäisitpä mitä saat minut välillä tuntemaan mies. Jos tiedän, että ollaan näkemässä olen aivan innoissani, onnellinen ja ihan leijailen jossain pilvissä ihan kuin joku teini-ikäinen ensi rakkautta kohdatessa. Ihan hupsua. Olen monesti aiemminkin ollut ihastunut ja usein ne on mennyt ohi ajan kanssa. Tämä ei vain tunnu menevän ohi.
En tiedä edes mitä oikeasti haluan sinusta, että onko se vain fyysistä vai myös jotain muuta. Aika ristiriitainen olotila välillä. Järki sanoo, että ei kannattaisi. Mutta tunteet sanoo taas kaikkea ihan muuta. Minulla on ollut aika vaikeaa jo pitkään ja varmasti osa näistä tunteista johtuu siitäkin. Järki sanoo myös, että ei meistä tulisi mitään ja luultavasti samat ongelmat seuraisi. Rakkaus on vaikea laji. Jos sitä ei ruoki, se kuolee.
En vain usko, että siitä tai mistään muustakaan kenenkään kanssa tulisi mitään. Kaikki tuntemani miehet on ihan yhtä avuttomia ja äitinsä piloille passaamia jne. Miksi sinä olisit poikkeus? Tätä olen miettinyt ja yrittänyt näin järkeillä, että ihan yhtä
p askaa se olisi sinun tai kenenkä vain muun miehen kanssa se elämä. Välillä masentaa niin paljon, kun on niin ylinegatiivinen kaikkia miespuolisia kohtaan. Aina ensimmäiseksi miettii ja pelkää, että minkälainen hullu sekin on.
En tiedä kai tämä kaipaus joskus helpottaa ja toisaalta ihan sama, vaikka ei loppuisi koskaan. Opin kyllä elämään sen asian kanssa, vaikka onhan se ihan pstä välillä. Ainoa vinkki, minkä annan sulle on, että jos se nyt on vaikeaa se ei varmasti tule olemaan koskaan sen helpompaa . Jokaisessa on ne omat ongelmansa ja yleensä ne ei vaan itsestään katoa tai yleensä ihmisen on vaikea muuttaa itseään, vaikka haluaisi. Pitää miettiä, että kestääkö niitä ongelmia lopun ikäänsä siinä toisessa. Jotkut tietty ovat niin ovelia, että vasta avioliitossa paljastuu ne oikeat ongelmat.
Toivotan onnea kuitenkin sinulle ja toivon aidosti kaikkea hyvää sinulle!
Varmasti ajan kanssa unohdan sinutkin ja opin vihaamaan suakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Nytkö vasta tajuut sen!?
Niin, sitähän Mä sanoin, heti tunsin, ett samalla aaltopituudella ollaan,❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Mulla myös on ikävä sua. Tosi iso ikävä sitä tyyppiä joka alussa olit, ennenkuin muutuit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.
Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?
Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.
Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.
Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.
Sinä viimeisin kommentoija kuulostat sen verran eräältä tutulta, että pakko kommentoida näin sivusta, etten minäkään ollut kiinnostunut siinä mielessä. Olisin halunnut vain ystävystyä. Luulin että tein sen selväksi kertomalla ettei ihastumiseni ollut seksuaalista. Pahoittelen jos olen aiheuttanut ahdistusta. Ahdistuminen on kuitenkin täysin turhaa. Olette ymmärtäneet minut väärin.
Ai ystävystyä? Eiks se oo aika hyvä pohja suhteelle? Miten ajattelit tulla tutuksi muuten? Ei ahdistusta.
Olisin siis halunnut pelkästään ystävystyä. En mitään suhdetta. Ilmaisin asian vähän erikoisella tavalla aikoinaan. Sen on voinut ymmärtää täysin väärin. Univelat oli kai sumentaneet järjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Mietin tismalleen samaa. Tosin realistisesti ajateltuna hän on varmaan saanut ajatuksensa takaisin raiteelleen jo kuukausia sitten ja minä märehdin tätä asiaa yksinäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olet saanut hänet facebookiin kaveriksi.
Näettekö toisianne livenä?En tiedä keneltä kysyt ja miksi kysyt, mutta eipä juuri.
Tee jotain koska hän on jo sinun kaverisi siellä. Se on jo paljon.
Ei varmaan ole kovin outoa lähettää kaverille viestiä. Tai kirjoittaa jotain hänen seinälleen, jotain kivaa, huumoria tms.
En tiedä, onko siellä enää sitä tökkäyssysteemiä olemassa.
Jospa hän lukisi tuon neuvosi ja toimisi sen mukaan. Minä en, koska kyllä se välillä on sen toisen vuoro, jos haluaa pitää yllä yhteyttä. En ala yksipuolisesti tyrkyttää kaveruutta. Enhän nyt tiedä, olenko hänelle edes olemassa? Riittäisi ihan sekin, että reagoisi johonkin minun päivityksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Mulla myös on ikävä sua. Tosi iso ikävä sitä tyyppiä joka alussa olit, ennenkuin muutuit.
Millainen hän oli alussa? Miten muuttui?
Aloitettaisiinko yhteinen nainen harrastus? Suutelu voisi olla hyvä yhteinen harrastus ja voitaisiin ehkä olla myös toistemme personal trainereita siinä. Mitäs ajattelet?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Eroavaisuudesta huolimatta, rakastaisitko minua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan jotain Jaakobin painia käydä itseni kanssa tällä hetkellä. En tiedä haluaako tämä nainen minua enää edes elämäänsä.
Mistä sä sellaisen ajatuksen olet päähäsi saanut?
Tulkitsin viimeisimmän IRL viestin jäähyväisiksi jostain syystä. Hän ei ehkä tiedä kuinka rankka mun viime syksy ja alkutalvi oli/on. Kuinka pohjalla kävin henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Yritän kerätä itseäni kokoon. Katsotaan kumpi ehtii ottaa yhteyttä ensin. Meillä on varmasti paljon puhuttavaa. Pallo taitaa muuten olla mulla, mutta uudenkin voi syöttää.
Tää vois hyvin olla sulta. Jos on niin voisitko ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Mä en enää uskalla, vaikka haluaisinkin. Tässä on niin paljon kaikkea epämääräistä. Jotenki jäi sellainen fiilis että et kertonut totuutta. Salaat multa jotain. Tiedän sen. Mutta et tunnusta. Mä oon ollut tosi rikki tästä kaikesta. Ja olen vieläkin. Toivon että luottaisit minuun ja kertoisit jos sulla on ollut vaikeaa. Mistä voin tietää kun et ikinä kerro mitään. Mielelläni kuuntelisin. Ehkä ymmärtäisin vähän paremmin. Ajattelin että en merkitse sulle mitään kun et edes jaksanut vastata. Se mua loukkasi aika paljon. Ja hämmensi. Koska tiedän että oot oikeasti aivan kultainen.
Valitettavasti et merkitse minulle paljoa. En pidä siitä, että sinulla oli odotuksia minun suhteen, koska minä en ole ollut koskaan kiinnostunut siinä mielessä. Olet aiheuttanut ahdistusta myös muissa lähipiirissä, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Tein päätöksen, etten reagoi sinun olemassaoloosi enää mitenkään.
Ja miksihän olet kaipauspalstalla? Eikö sun pitäs olla vaimosi kainalossa?
No siellä kyttääjä vaimo taas oletti tämän olevan hänen miehelleen ja päätti vastata miehensä puolesta mahdollisimman asiallisesti, mutta tylysti. Keino sekin pitää naiset loitolla miehestään, kun miestään ei omilla avuillaan pysty pitämään kurissa.
Ajattelin just tuota samaa. Ite hän ei kyllä ikinä vastais noin vaikka ei oliskaan kiinnostunut. Sen verran kyllä häntä tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos me ollaankin ne oikeat toisillemme ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Sydän sanoo niin, mutta järki sanoo toista. En ole koskaan ikävöinyt ketään näin paljon.
Eroavaisuudesta huolimatta, rakastaisitko minua?
Mikä tuo eroavaisuus on? Sivusta.
Luuletko, että tulisin vaimosi kanssa juttuun (jos siis unohdetaan se, että tykkään sinusta)? Olenko samantyyppinen kuin hän?
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Te?
Kannattaisiko kännissä heiluva yp ihan sulkea ketju, ja olla avaamatta uutta. Jeesuksen nimeen T, olet alittanut itsesi satakertaisesti. Ihan sama, mutta, tämä ketju on vähän kuin vauva ansiostasi, täysin turha mesta.