Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.

Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?

Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.

Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?

Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.

Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa? 

On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.

Minä haluaisin tietää, jos siis olisit hän. Tässä sekamelskassa en löydä edes sitä mihin juttuun viestisi on jatkoa. Pystyisitkö kertomaan jotain tarkempia tunnisteita?

Ensiksi, milloin tulit käymään tässä ketjussa eka kerran?

Oletko kirjoitellut tänne päivittäin?

Viime vuonna. En. Miksi kysyt?

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

En tiedä, kenelle tää oli.

Omasta puolestani voin sanoa, että hän oli ainoa todellinen rakkauteni. Jos rakkaudesta puhutaan, oikeasta rakkaudesta.

Toista samanlaista ei tule.

Siitä asiasta olen keronut nimenomaan tässä ketjussa.

Sen jälkeen elämäni meni pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

Nyt on taas olettamuksia. Mistä tiedät että en tuntenut tai tunne samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi, näen että et ole onnellinen. Miksi et tee mitään?

Tarjoan sinulle ihan toisenlaisen elämän ja parisuhteen jos teet ratkaisusi.... 

M

Oispa kuuma, kun joku mies sanoisi noin ihan kasvotusten.

H

Joskus toivon salaa, että haluaisit minua yhtä paljon kuin minä sinua. Unohdettaisiin kaikki ja se mikä on oikein ja vaan antauduttaisiin toisillemme. Mä en katuisi ainakaan mitään ja se on jopa aika pelottavaa. Mä en kaipaa, kun yhtä hyvää p anoa ja monta tulista suudelmaa. Melkein toivon, että joskus kävisi sellainenkin vahinko. Se harmittaisi tietysti, jos ei olisikaan niin kivaa, kuin kuvitteli. Toisaalta ainakin kokemusta rikkaampana. Olisi kiva nähdä joskus kahdestaan ja voisit yllättää mut jotenkin, jos haluaisit samaa. Nykyään on kyllä ollut liikaa metoo juttuja, että kukaan ei enää uskalla ketään yllättää :")

Hauskaa tässä on se, että on

3 T : n kolmiodraama. Amori voisi tähdätä paremmin nuolensa ensi kerralla :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.

Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?

Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.

Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?

Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.

Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa? 

On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.

Minä haluaisin tietää, jos siis olisit hän. Tässä sekamelskassa en löydä edes sitä mihin juttuun viestisi on jatkoa. Pystyisitkö kertomaan jotain tarkempia tunnisteita?

Ensiksi, milloin tulit käymään tässä ketjussa eka kerran?

Oletko kirjoitellut tänne päivittäin?

Viime vuonna. En. Miksi kysyt?

Siksi, jos voi mitään päätellä kirjoituksista. Löysin tämän ketjun sattumalta. Tämä on jo toinen vastaava ketju missä olen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Olen ollut tänään surullinen. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Rakastan sinua. Nuku hyvin.

Miksi olet ollut surullinen? Voi kun voisin jotenkin auttaa sua? Harmi ettet laita viestiä irl niin voisimme jutella pidempään. Muistathan että minäkin rakastan sinua.

Jatsahtava hipposeni, hemaiseva hoppelini, et ollut palvomassa työpaikkani luona, et kotiovellani. Onkohan jotain sattunut?

-E-

Tuo amori olisi voinut olla hyväntahtoisempi. Amori pilasi elämäni.

Hymyilisitpä mulle vielä yhtä iloisesti kuin hymyilit vajaa vuosi sitten. Yrittäisitpä vielä joskus jutella kuten vähän yritit silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

En tiedä, kenelle tää oli.

Omasta puolestani voin sanoa, että hän oli ainoa todellinen rakkauteni. Jos rakkaudesta puhutaan, oikeasta rakkaudesta.

Toista samanlaista ei tule.

Siitä asiasta olen keronut nimenomaan tässä ketjussa.

Sen jälkeen elämäni meni pilalle.

Mihin se loppui? Mitä tapahtui? Ilmeisesti et ole kertonut hänelle.

Tunnistan ajatuksistasi myös itseni. En ole ihastunut pitkässä suhteessa ollessani kertaakaan ja olen aina pitänyt itseäni vahvana tällä osa-alueella. Ja sitten tulit elämääni sinä ja laitoit kaiken ylösalaisin. :) Alun romahduksen jälkeen iski paniikki ja olisin äkkiä halunnut selvittää asiat kanssasi. Halusin päästä jatkamaan ankeaa elämääni samoin kuin siihenkin asti. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja hyvä niin. Jouduin laittamaan itseni ja elämäni suurennuslasin alle ja käymään yksityiskohtaisesti läpi. Totesin, että muutoksia on tehtävä. En ollut enää se ihminen, joka olin ennen. Nyt olen saanut sitä vanhaa minää takaisin. Päätin, etten anna kohdella itseäni huonosti. Olin liian kiltti enkä osannut pitää puoliani. Edelleen pelkään, että palaan samaan mutta ainakin yritän pysyä lujana. Olet tietämättäsi kirittänyt minua näissä asioissa ja olen siitä iloinen :) ihanaa, että myös minä saan sinussa aikaan hyviä tuntemuksia. Kiitos, että olet ollut vahvana tukena rinnallani, vaikka välillä pelko on laittanut toimimaan väärin. Hyvää yötä, minä tiedän että sua ainiaan...! <3

Mummolla mieli parempi. Hyvää yötä pikkuinen ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

Nyt on taas olettamuksia. Mistä tiedät että en tuntenut tai tunne samoin?

Koska asiat meni niin kuin meni, et huolinut mua. Mulla ei ole mitään syytä uskoa toisin.

Rakas, ikävä Siua. Näin illasta ikävä tuntuu tiivistyvän, muutoin ollut kiva päivä. Nyt hyvän yön toivotus, suukko & hali kaunottarellein 30km ja rajain taa mieheltä. Etunimemme alkaat samalla ääntiöllä. Kauniita unia

Kaipaan, mutta uinuhan rauhassa tänäkin yönä ja vastakin. Ehkä puhiset lämmintä hengitystäsi minunkin uniini. Ties minkälainen unipursi ottaisi siitä tuulta ja vauhtia.

Sinun on vapaus. Ja vapauttasi katson silmät tuikkien. On ja olisi mahtavaa katsoa kuinka sitä hetki hetkeltä käytät.

Eikös se muutenkin ole mitä suurin lahja, jos luokse tullaan aivan vapaaehtoisesti? Vailla pelkojen, ahdistusten ja omimisten kahleita.

Tahdon olla lähelläsi, koska siitä yksinkertaisesti tulee niin hyvä olo. Ja olet minulle tärkeä ihan vain koska olet ja no sitten siitä selittämättömästä syystä,

mutta jos jossakin ajan hetkessä ei sinun ole hyvä tai muutoin sopiva olla lähelläni, voit mennä.

Ei ole minun paikkani sanoa. Lohikäärmeillä on menonsa ja juttunsa. Sinun täytyy saada olla itse itsesi herra, kuten meidän jokaisen tulisi saada olla ja hyväksyä se myös toisissa. Sekin on oppia. Silti voi tuntea ja olla kiitollinen. Jos lähdön tai vastaavan hetkellä sydän itkee toisen vapaudesta valita, on se vain pelkoa jonkin kauniin menettämisestä iäksi. Mikä sekin on kaunista, mutta jonka ei tule antaa estää itselle tai toiselle tarpeellisia ja tärkeitä asioita. Luotan silti siihen, että nyt edelleen olet siellä ja minä varsinkin olen hyvin paljon täällä : ). Siellä ja täällä on muutenkin vain konsepti. Sydän tietää ja on varsin lähellä.

On myös suuri lahja voida tuntea ilman vaateita ja se on ehkä yksi suurimmista opeista, joita tässä elämässä voi saada ja jota kohti pyrkiä. Ota siis aikasi ja minä otan omani <3

Kauniita unia unimaahan Smaug ja haltiain valoa huomiseen päivääsi.

Yksi yö. Kokonainen elämä. Miten nuo voivat olla yksi ja sama asia? Enpä silloin arvannut, että se halaus olisi viimeisemme, etten edes näkisi sinua enää. Mutta silti sinä vaeltelisit mieleni sopukoissa näinkin pitkään ja arvatenkin moninkertaisesti pidempäänkin. Välillä näkymättömissä, mutta aina silloin tällöin, usein kun sitä vähiten odotan, pomppaisit jostain varastoitujen muistojen laatikkotornien välisestä pimeästä solasta esiin ja huikkaisit kirkkaalla äänelläsi pirteät heipat samalla hieman flirtisti hymyillen, ja tukka liehuen häviäisit johonkin takaisin. Yksi unenomainen yö. Vain pieni kappale ihmiselämän isossa kirjassa, mutat kappale, johon ristiviitataan sieltä sun täältä aina vaan uudelleen. Kuka peijooni sellaisia osaa kirjoittaa? Yksi maaginen yö kanssasi. Vähillä unilla, monestakin syystä huonosti nukuttuna. Yksi yö, jonka jälkeen jokainen on yksin vietetty, seurasta riippumatta. Yötä!

T, mulla on niin ikävä sua.

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

Tunsin samoin, tunnen edelleen. Ei ole haihtunut mihinkään. Haluan että kerrot sen minulle. Minäkin ajattelen sinua. Se minua kiinnostaa, että miksi et ota yhteyttä? Epäselvyydet loppuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

T, mulla on niin ikävä sua.

Tui tui! Mulla ei sua T!