Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Oliks tää täsä?

Mitä ihmettä. Mä olen ihan tosissani tässä, mut puolet ajasta mietin että mitä sun mielessä liikkuu? Tiedätköhän itsekään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.

Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?

Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.

Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?

Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.

Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa? 

On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.

Eipä siihen mitään selitystä tullut eikä tule.

Tuskinpa on täällä. Tuskin edes muistaa minua.

Mitä selitystä? Mihin asiaan

Viittaan tuohon viestiin. Olen täällä jo kertonut. Kun tätä ketjua selaa taakse päin, se selviää.

Vierailija kirjoitti:

Oliks tää täsä?

no täsää tää tais sit olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen naimisiin ensi kesänä. Sinun pitää siis unohtaa minut kokonaan.

Miksi olet sitten tällä palstalla?

No ei ole. Luokattoman huonoa keksittyä sisältöä.

Minun viestini eivät ole keksittyä sisältöä.

Täällä voi olla muuten ihan tositarinoitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on palsta, minne nämä ajatukset muuten purkaisi? Kukaan ei terveeksi näiden juttujen pohjalta uskoisi, mutta niin sitä vaan potkitaan elämässä eteenpäin. Rakastuminenhan on kai kuin mielenhäiriö?

Luulin jo, että tässä se nyt oli, mutta taisin ollakin vain loukkaantunut. En vieläkään osaa tunnistaa kaikkia tunteitani, etenkään kipeämpiä, mieluummin unohdan tai kätken ne.

Annoin kuitenkin anteeksi vaikket edes pyytänyt, se lie onkin reilua, koska myös loukkaannuin, vaikket loukannut. Mutta nyt se on hyväksyttävä, etten koskaan voi suhtautua suhun ihan täysin platonisesti. Et tuu koskaan olemaan se "kuin veli", mulla on sulle vähän liikaa lämpöä aina.

Opettelen elämään asian kanssa. Opettelen olemaan ajattelematta turhia. Jälleen vaan tuntuu siltä, että haet musta hyväksyntää silloin, kun muualla sitä ei ole tarjolla ja kun taas on, vedät muuria eteen. En tiedä, mitä olisin tuosta mieltä. Toivottavasti kuvittelen. Itse pidän mielestäni samaa etäisyyttä, mutta kun tuut lähemmäs mun on vaikea estää. Kun henkinen läheisyys on niin viatonta.... Silti se etäisyys pitäisi nyt olla, jotta saan energiani suunnattua sinne, minne se kuuluu. Siksi juuri sinä, joka tunnet nyt piston sydämessäsi: Anna kamppailevalle sydämelle rauhaa ja tilaa.

Alan herätä harhoista - miten ikävää!- ja joudun toteamaan, että sinä ja minä ollaan vain sivuhenkilöitä toistemme tarinoissa, ei synny suurta romanttista rakkauskertomusta, ei vaikka kuinka tahdoin niin uneksia. Oi, mikä turhauttava, mutta nähtävästi väistämätön kohtalo! Kaikesta huolimatta tämä on ollut tärkeä reissu (vaikka onkin se yhdenlainen, joka tuli kuitenkin tehtyä).

Mielestäni ajattelet aika lyhytjänteisesti asioista. Että nyt on tunnetila tämä, teenpä päätöksen sen perusteella. Aikaa se tarttee, toipuminen.

Kirjoitan ilmeisen epäselvästi. Tilanne on täysin päinvastainen! Lyhytjänteisyys on tästä kaukana, tuota kielteistä tunnetilaa olen etsimällä etsinyt, enkä nytkään onnistunut säilyttämään.

Tämä tarina olisi startannut varastetulla ajokilla, tietäähän sen katsomattakin miten siinä kävisi.

Mä ajoin koko yön -varastetulla avokilla😆

Kun nää on aika herkkiä asioita ja en niitä haluaisi täällä puida.

Sä olit mies tänään taas niin ihana, älykäs ja söpö. Katselin sinua palaverissa. Taidan olla ihailijasi numero yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen naimisiin ensi kesänä. Sinun pitää siis unohtaa minut kokonaan.

Miksi olet sitten tällä palstalla?

No ei ole. Luokattoman huonoa keksittyä sisältöä.

Minun viestini eivät ole keksittyä sisältöä.

Täällä voi olla muuten ihan tositarinoitakin.

Annoin luultavasti kaikkein eniten tunnisteita, joten jos hän täällä on ollut, ei pitäisi jäädä epäilyksen häivää. Mikäli muistaa.

Tunnisteet ovat sellaisia, että hän on suojassa.

Minulla sen sijaan voi olla palstaharha jos kuvittelisin hänen olevan varmasti täällä. Hetken aikaa nimittän luulin niin.

Luulo on pelkkä luulo. Ei varma tieto.

Ja luuloksi jääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.

Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?

Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.

Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?

Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.

Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa? 

On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.

Minä haluaisin tietää, jos siis olisit hän. Tässä sekamelskassa en löydä edes sitä mihin juttuun viestisi on jatkoa. Pystyisitkö kertomaan jotain tarkempia tunnisteita?

En vuosikausia sitten uskaltanut kunnolla mutta haluaisin kokea nyt vanhempana saman uudelleen. Halusit tyttönä näyttää, äitisi kertomana, miten ennen vanhaan koulussa pidettiin kuria. Näytit, välituntijärjestäjinä ollessamme, ensin itsellesi ja pyysit sitten minua, nuorta poikaa, asettamaan käden pulpetille jotta voisit lyödä karttakepillä sormille. Arkailin ja, vaikka lupasit lyödä vain kevyesti, arkailin silti niin että pystyit lopulta antamaan vain pari pientä kosketusta. En haluaisi mitään kovaa kuritussessiota mutta edes pieni hetki, jossa tunnen olevani kurisi alla ja kevyt muistutus siitä miltä fyysinen kuri tuntuu, olisi täysin riittävää. Vaikka emme koskaan kohtaisikaan niin muisto lämmittää mieltä.

Ihanalla pojalla ihana äiti <3

Vierailija kirjoitti:

Näytit mies tänään hyvältä. Olisi tehnyt mieli ottaa susta kiinni ja ohjata hellästi lähimpään varastohuoneeseen.

Miksi näin paljon alapeukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Ihanalla pojalla ihana äiti <3

Liittyykö tämänpäiväiseen..? Jos, niin itse olet ihana! Mielessä ja aisteissa pyörinyt ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.

Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?

Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.

Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?

Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.

Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa? 

On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.

Minä haluaisin tietää, jos siis olisit hän. Tässä sekamelskassa en löydä edes sitä mihin juttuun viestisi on jatkoa. Pystyisitkö kertomaan jotain tarkempia tunnisteita?

Olen kertonut kohtuullisen seikkaperäisesti mm. siitä, kun lähetin kirjeen ja kysyin suoraan.

Eräs sanoi olevansa niin supernynny, että valehtelisi vaikka hänellä olisikin tunteita jne. Minulle kävi juuri niin.

Lähetin viimeisen kirjeeni, johon olisi ollut helppoa vastata. Hän ei vastannut.

Jne. Milloin juttu alkoi, kerroin minkä väriset vaatteet minulla oli sinä iltana. ( Se voi olla eri ketjussa.) kyllä niistä tunnistaa.

Kaikki mitä tapahtui, oli äärimmäisen traumaattista minulle.

Joku henkilö kirjoitti tänne pari hienoa viestiä. Niissä oli täysin selvät ja suorat viittaukset ammattiini. Jos niissä olisi ollut selvempiä tunnisteita, olisin tullut varmemmaksi asiasta. Jne.

Palstaharha on kyllä kuvaava nimi täällä. Voi luulla kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla tällaista tunnetta minussa? Maailman tavallisimmassa talliaisessa.

Olet niin kulta ja arvokas. En väsy tuon toistamiseen. Erityisen mukavaa on, kun ei tarvitse enää yrittää olla ajattelematta niin. On vapauttavaa, kun sen toteaminen ei aiheuta itsessä enää turhautumista ja jonkinlaista tuskaa. En olekaan säälittävä eikä niitä vastaan tarvitse taistella tai jos joku kysyisi, ei tarvitsisi häpeissään myöntää, että joo kyllä, ne nousee herätessä taivaanrannasta ja vain ovat yhtä varmana kuin aurinko, yhäkin.

Sinä olet tietoinen ja se riittää. Vaikka ansaitsisitkin sen, että kaikki maailman kauniit sanat kailotettaisiinkin kaikilta maailman katoilta kirkkaana ja ääni heleänä. Vaikka ansaitsisit kuulla ne äänelläni aivan suoraan mitään pois jättämättä. Taidat kuitenkin tietää...

Se aiheuttaa minussa suurta onnea, että ajatukseni sinusta ilmeisesti ehkä tekevät hyvää sinulle ja tuovat hyvää mieltä<3

Hiiteen normitukset ja suhdemallit tai se ettei saisi edes sisällään tuntea jotakin, koska olosuhteet. Minä ajattelen näin sinusta, vaikka huutaisit vihaavasi etkä tahtoisi kuunaan nähdä. Se olisi sinun valintasi ja kunnioittaisin sitä. Ja minulla on minun "valintani". Tough luck hun, I love you and I have your back, always. Vaikka se sitten olisi hiljaa turvaavia ajatuksia suuntaasi lähettäen tai jotakin vastaavaa. Tiedän, että tulen kasvamaan tuohon hyväksyntään ja kestämään, jos et enää olisikaan irl tukenani ja sillä tavoin läsnä kuten olet nyt. Kuin karhuemo pentujaan, niin minä todellakin sinua vaan. Tietenkin.

Kiitos tästä viestistä! Nyt kun sanoit sen suoraan on paljon helpompi olla. Ei enää turhia toiveita... :)

On ollut todella mahtava huomata, että on olemassa sun kaltainen ihminen. <3 Kauniit sanasi on eheyttänyt mua ihmisenä ja oon siitä todella kiitollinen sulle! Ne todellakin on tehnyt hyvää minulle. Se, mitä sait tietämättäsi mut käymään läpi on ollut kivuliasta. Lopputulos on uskoakseni kuitenkin kivun arvoista. :) (jatkan myöhemmin lisää, kun ehdin. Jäi vielä sanomatta asioita...) Tärkeä olet! <3

Turhia toiveita?

Tiedä sitten onkohan minulla itselläni vain liuta turhia toiveita tai haavekuvia vihreäsilmäisestä siivekkäästäni, jos sattuisit olemaan kaivattuni ja se, jolle täällä haluan terveisiä lähettää. Ehket ole, ehkä olet, tiedä näistä. Jos tämä onkin kauniiden viestien jakopaikka, niin on tämä myöskin vain palsta, ei irl. Reaalimaailman sanat ja teot sitten aikanaan määrittävät paremmin, mitä tapahtuu jos tapahtuu. Oikeassa elämässä terveisten lähettäminen niillä sanoin kuin mitä palavimmin haluaisi käyttää ei ole aivan sopivaa ja kenties valmiustason puolestakaan aivan oikea tähän hetkeen, joten olen edelleen täällä.

Minulla on hänen suhteensa kaikenlaisia haaveita, se on tosi inhimillistä. Ketään ei kuitenkaan voi tai pidä pakottaa tai kiirehtiä. Jos hän sattuisi tätä lukemaan, niin edelleen sanon, että mahdollisuutta kannattaa odottaa :3. Opettelen tässä kärsivällisyyttä samalla ja siitä olen aina tarvinnutkin oppia. Odottaminen myös jalostaa ja lisää asioiden arvostusta. Toisaalta olen elämästä hieman rikki itsekin ja aika väsynyt sekä muutosten tarpeessa minäkin, joten tarvitsen aikaa yhtä lailla omaan matkaani kuten hän omaansa. Toivoisin ettei hän vain ajattelisi, että minun suhteeni olisi jotakin turhia toiveita, joita elätellä. Ei, on vain toiveita joita elätellä

Erona aiempaan on nyt, että tällä tiedolla ei ole tuskallista tuntea, miksi olisikaan? Ajan kanssa pääsenen vielä tilaan, jossa olisin paljon valmiimpi myös kohtaamaan sellaisen tulevaisuuden, jossa minun pitäisi syystä tai toisesta olla ilman. Ketään kun ei voi omistaa ja hän saa tehdä sellaisia päätöksiä kuin katsoo itselleen parhaaksi kuulun minä elämäänsä tai ajatuksiinsa tai en

p-Mä haluan katsoa sinua silmiin. Pitkään. Minuutin, toisenkin. Silmistä voi lukea kaiken. Mitähän löytäisin tutkimusmatkallani sieluusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkaspäivän terkut toiselle A:lle 💙❄️🌨️☃️ Mielessä olet joka ikinen päivä.

Ja selvennykseksi lisättäköön, että toinen A on mies, ja kaipaajakin on.

Joo ei. Toinen A on mies ja kaipaaja nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanalla pojalla ihana äiti <3

Liittyykö tämänpäiväiseen..? Jos, niin itse olet ihana! Mielessä ja aisteissa pyörinyt ajatuksia.

Joo liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Heidi, näen että et ole onnellinen. Miksi et tee mitään?

Tarjoan sinulle ihan toisenlaisen elämän ja parisuhteen jos teet ratkaisusi.... 

M

Onko sinulla ikävä Heidiä? Mikset sano sanojasi suoraan hänelle, vaan kirjoitat tänne.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkaspäivän terkut toiselle A:lle 💙❄️🌨️☃️ Mielessä olet joka ikinen päivä.

A'atpa on suosittuja🙂

No tää kans sitte, A'alle terkkuja💝

Tunniste: Alempi naapurilääni, pikku A eli 173cm🙃

Et kai vaan kaipaa minua? Sijaitseeko tämä lääni pohjoisessa vai etelässä?

Huh ihan jo pelästyin. Niin läheltä tuo lääni meni, mutta ei tullut tämä sentään.