Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nainen että jäin katselemaan naisellisia muotojasi. En ajatellut niistä mitään pahaa enkä ajatellut mitään taka-ajatuksia, päinvastoin. Katseeni vain kääntyi miehisten viettien voimasta sinua kohti ja ajatukseni jäivät lyömään tyhjää niin että katse jäi paikalleen. Tarkoitukseni ei ollut olla tahditon. Toivottavasti ymmärrät.

Ei katselu ketään (normaalia) naista häiritse, ainoastaan röyhkeä ja limaisin katsein tehty tietoinen tuijottelu ja virnistely.

Normaali mieshän menee häpeävän näköiseksi kun havahtuu ja tajuaa tuijotelleensa, ja siinä tulee lähinnä empaattisia ajatuksia sitä tuijottelijaa kohtaan.

Riippuu se ilmeen lisäksi varmaan myös pärstästä.

Juha 1: https://crop.kaleva.fi/66HAdH6G5R0Z-g89ShGZJmCNv-o=/894x0/smart/http:/k…

Juha 2: http://verkkouutisetfi.s3.amazonaws.com/132c173fde950b317a4203570b5e263…

Paul 1: https://gyllencrazy.files.wordpress.com/2012/03/annex-newman-paul_13.jpg

Paul 2: http://66.media.tumblr.com/4d1519e80a83c4b21bad2ac6bc9b537f/tumblr_mkbt…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että mitähän sun kanssa pitäisi oikein tehdä? Olisi kiva tietää, mitä kaikesta ajattelet? Minusta, meistä, kaikesta mikä tässä on.

Meidän kohtaaminen oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Kun kohtaa sinut, joka olet kuin minä, kuinka voisi unohtaa? Aluksi pelkäsin, että ollaan liian samanlaisia, mutta tässä ajan kuluessa on alkanut näkyä eroavaisuuksiakin ja se on hyvä. :) sinulla on hyvä huumori ja vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Myös ulkonäkösi miellyttää kovasti! Etenkin silmät, hartiat, käsivarret ja kädet. :) Alun pohjalle romahtamisen jälkeen olen saanut sinusta kovasti motivaatiota olla sellainen ihminen, kuin oikeasti olen. Oli ihanaa huomata olevansa hyvä juuri sellaisena, kuin on. Siitä motivaatio toteuttaa itseään. :)

Haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin. Sen jälkeen varmasti osaisimme molemmat sanoa, mitä haluamme. Tässä hetkessä tiedän vain sen, että minulla on kova ikävä sinua! <3 Ja että tämä paikallaan polkeva tilanne ahdistaa. Haluaisin että tekisit jonkinlaisen siirron. Minua miellyttävin olisi tietenkin se, että ottaisit yhteyttä ja sovittaisiin tapaaminen. Ps. Näytät syötävän suloiselta siinä kuvassa, missä sinulla on t-paita päällä. <3 näkyy kivasti käsivarret ja käsi... :)

Minkä värinen paita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että mitähän sun kanssa pitäisi oikein tehdä? Olisi kiva tietää, mitä kaikesta ajattelet? Minusta, meistä, kaikesta mikä tässä on.

Meidän kohtaaminen oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Kun kohtaa sinut, joka olet kuin minä, kuinka voisi unohtaa? Aluksi pelkäsin, että ollaan liian samanlaisia, mutta tässä ajan kuluessa on alkanut näkyä eroavaisuuksiakin ja se on hyvä. :) sinulla on hyvä huumori ja vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Myös ulkonäkösi miellyttää kovasti! Etenkin silmät, hartiat, käsivarret ja kädet. :) Alun pohjalle romahtamisen jälkeen olen saanut sinusta kovasti motivaatiota olla sellainen ihminen, kuin oikeasti olen. Oli ihanaa huomata olevansa hyvä juuri sellaisena, kuin on. Siitä motivaatio toteuttaa itseään. :)

Haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin. Sen jälkeen varmasti osaisimme molemmat sanoa, mitä haluamme. Tässä hetkessä tiedän vain sen, että minulla on kova ikävä sinua! <3 Ja että tämä paikallaan polkeva tilanne ahdistaa. Haluaisin että tekisit jonkinlaisen siirron. Minua miellyttävin olisi tietenkin se, että ottaisit yhteyttä ja sovittaisiin tapaaminen. Ps. Näytät syötävän suloiselta siinä kuvassa, missä sinulla on t-paita päällä. <3 näkyy kivasti käsivarret ja käsi... :)

Lopultakin 100% varmuus siitä, että et ole hän, jota kaipaan. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että mitähän sun kanssa pitäisi oikein tehdä? Olisi kiva tietää, mitä kaikesta ajattelet? Minusta, meistä, kaikesta mikä tässä on.

Meidän kohtaaminen oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Kun kohtaa sinut, joka olet kuin minä, kuinka voisi unohtaa? Aluksi pelkäsin, että ollaan liian samanlaisia, mutta tässä ajan kuluessa on alkanut näkyä eroavaisuuksiakin ja se on hyvä. :) sinulla on hyvä huumori ja vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Myös ulkonäkösi miellyttää kovasti! Etenkin silmät, hartiat, käsivarret ja kädet. :) Alun pohjalle romahtamisen jälkeen olen saanut sinusta kovasti motivaatiota olla sellainen ihminen, kuin oikeasti olen. Oli ihanaa huomata olevansa hyvä juuri sellaisena, kuin on. Siitä motivaatio toteuttaa itseään. :)

Haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin. Sen jälkeen varmasti osaisimme molemmat sanoa, mitä haluamme. Tässä hetkessä tiedän vain sen, että minulla on kova ikävä sinua! <3 Ja että tämä paikallaan polkeva tilanne ahdistaa. Haluaisin että tekisit jonkinlaisen siirron. Minua miellyttävin olisi tietenkin se, että ottaisit yhteyttä ja sovittaisiin tapaaminen. Ps. Näytät syötävän suloiselta siinä kuvassa, missä sinulla on t-paita päällä. <3 näkyy kivasti käsivarret ja käsi... :)

Lopultakin 100% varmuus siitä, että et ole hän, jota kaipaan. Kiitos.

Mitä sä nyt sekoot taas. Mietin meitä ja tulevaisuutta.

Ikävöin kosteuttasi. Saanko koskaan kokea sitä enää?

Vierailija kirjoitti:

Tuuleen, tuiskuun ja pakkashankeenhan minä tässä varmaankin huutelen, mutta hetkittäin on tullut sellainen olo, että ehkä sittenkin luet tätä palstaa. Ymmärrän hyvin, jos ja kun et anna itsestäsi mitään merkkejä. Sulla on siihen syyt, hyvät sellaiset. Tietysti sekin on hyvä syy, jos olet jo minut unohtanut ja itsekseni itkeskelen täällä vain. Mutta tämä olkoon siinä tapauksessa omaa terapiaani yrittäessäni pyristellä kaipuustani eroon. Yritin jo vierottaa itseni ketjusta aiemmin, siinä onnistumatta. Uusi yritys siis, ilman paineita ja odotuksia, rauhallisempaan tahtiin. 

Sen minä kuitenkin nyt sanon, että olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sinä ja minä olemme jotain aivan erityistä. Jotain sellaista, mitä moni ei eläessään koe ja kohtaa. Ehkä olosuhteet eivät salli meidän koskaan toistemme omaksi tulla, tai ehkä olisimme siihen liian jotain erityistä. Ehkä odotukset olisivat liian suuret, ehkä emme saisi arkea toimimaan. Vaikka tiedän, että saisimme. Koska pidämme toisistamme juuri sellaisina kuin olemme, emmekä odota toisen muuttuvan. Sallimme toisemme olla oma itsensä. Eikä meillä olisi muutenkaan ristiriitaisia ja suuria odotuksia toisillemme ihan arkisissa asioissa, ja vastaisimme toistemme tarpeisiin henkisemmissä jutuissa hyvin. 

En minä ennen enkä jälkeen ole kaltaiseesi törmännyt, vaikka juttuja on ollut. Ne jutut eivät ole sävähdyttäneet. Ne ovat aika nopeasti laimenneet elämän hulevesistä yhdentekeviksi, ehkä kivoiksi muistoiksi, mutta ei sen enemmäksi. Sussa on jotain sellaista jalometalliutta, mikä ei liukene eikä laimene kuningasveteenkään. Ja hyvänen aika, en minä yrityksestä huolimatta ole muille lauluja kirjoittanut, en varsinkaan sellaisessa vimmaisessa inspiraatiossa, jolla muutamassa illassa sinulle sävelsin. Ne toisetkin laulut, joita et koskaan kuullut.

Kaipaan siis hemmetisti ja varmaan tulen kaipaamaan lopun elämääni. Jonain päivänä tämä kenties kanavoituu niin, että olet pieni mielen takataskuissa aina mukana kulkeva muusa, josta voin ammentaa tiukassa paikassa voimaa, turhautumisen iskiessä motivaatiota ja mielikuvituksen kuihtuessa luovuutta. Hyvää yötä, hän joka ei sano R-sanaa (paitsi kännissä). 

Hmm... Olitteko joskus toistenne omia ja tietääkö hän, kenelle laulut olivat? Näettekö yhä toisianne? Ja onko joku olosuhde toista painavampi?

Jos tämä olisi minulle, vastaisin taipuvani ja jättäväni kaipauksen kauniiksi haaveeksi, pehmentäväni rakkauden ymmärtäväksi ystävyydeksi ja luottavani siihen, että erilliset tiet voivat viedä sinne, minne pitikin. Vaikka kaipaisin.

Jos siitä kahvittelusta nyt alottais.

Olet mies niin ihana. Hyvä isä, hyvä puoliso, älykäs, kiltti, auttavainen, empaattinen, söpö, hyvä mies. Olet toisen naisen oma, enkä voi sinua omakseni saada.

Silti nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan kanssasi viettää. Meidän välillä on jotain kaunista, kutsutaan sitä vaikka sitten ystävyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuuleen, tuiskuun ja pakkashankeenhan minä tässä varmaankin huutelen, mutta hetkittäin on tullut sellainen olo, että ehkä sittenkin luet tätä palstaa. Ymmärrän hyvin, jos ja kun et anna itsestäsi mitään merkkejä. Sulla on siihen syyt, hyvät sellaiset. Tietysti sekin on hyvä syy, jos olet jo minut unohtanut ja itsekseni itkeskelen täällä vain. Mutta tämä olkoon siinä tapauksessa omaa terapiaani yrittäessäni pyristellä kaipuustani eroon. Yritin jo vierottaa itseni ketjusta aiemmin, siinä onnistumatta. Uusi yritys siis, ilman paineita ja odotuksia, rauhallisempaan tahtiin. 

Sen minä kuitenkin nyt sanon, että olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sinä ja minä olemme jotain aivan erityistä. Jotain sellaista, mitä moni ei eläessään koe ja kohtaa. Ehkä olosuhteet eivät salli meidän koskaan toistemme omaksi tulla, tai ehkä olisimme siihen liian jotain erityistä. Ehkä odotukset olisivat liian suuret, ehkä emme saisi arkea toimimaan. Vaikka tiedän, että saisimme. Koska pidämme toisistamme juuri sellaisina kuin olemme, emmekä odota toisen muuttuvan. Sallimme toisemme olla oma itsensä. Eikä meillä olisi muutenkaan ristiriitaisia ja suuria odotuksia toisillemme ihan arkisissa asioissa, ja vastaisimme toistemme tarpeisiin henkisemmissä jutuissa hyvin. 

En minä ennen enkä jälkeen ole kaltaiseesi törmännyt, vaikka juttuja on ollut. Ne jutut eivät ole sävähdyttäneet. Ne ovat aika nopeasti laimenneet elämän hulevesistä yhdentekeviksi, ehkä kivoiksi muistoiksi, mutta ei sen enemmäksi. Sussa on jotain sellaista jalometalliutta, mikä ei liukene eikä laimene kuningasveteenkään. Ja hyvänen aika, en minä yrityksestä huolimatta ole muille lauluja kirjoittanut, en varsinkaan sellaisessa vimmaisessa inspiraatiossa, jolla muutamassa illassa sinulle sävelsin. Ne toisetkin laulut, joita et koskaan kuullut.

Kaipaan siis hemmetisti ja varmaan tulen kaipaamaan lopun elämääni. Jonain päivänä tämä kenties kanavoituu niin, että olet pieni mielen takataskuissa aina mukana kulkeva muusa, josta voin ammentaa tiukassa paikassa voimaa, turhautumisen iskiessä motivaatiota ja mielikuvituksen kuihtuessa luovuutta. Hyvää yötä, hän joka ei sano R-sanaa (paitsi kännissä). 

Kirjotahan hyvä mies jollain nimimerkillä kuten Steve Tessu Vai. Ovatko biisisi kovinkin polveilevia? Muutakin kuin F D G ja hiukka seiskasointuja? Onko kaipaamallasi naisella tiimalasivartalo ja pituutta sellaiset 165cm?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nainen että jäin katselemaan naisellisia muotojasi. En ajatellut niistä mitään pahaa enkä ajatellut mitään taka-ajatuksia, päinvastoin. Katseeni vain kääntyi miehisten viettien voimasta sinua kohti ja ajatukseni jäivät lyömään tyhjää niin että katse jäi paikalleen. Tarkoitukseni ei ollut olla tahditon. Toivottavasti ymmärrät.

Ei katselu ketään (normaalia) naista häiritse, ainoastaan röyhkeä ja limaisin katsein tehty tietoinen tuijottelu ja virnistely.

Normaali mieshän menee häpeävän näköiseksi kun havahtuu ja tajuaa tuijotelleensa, ja siinä tulee lähinnä empaattisia ajatuksia sitä tuijottelijaa kohtaan.

Riippuu se ilmeen lisäksi varmaan myös pärstästä.

Juha 1: https://crop.kaleva.fi/66HAdH6G5R0Z-g89ShGZJmCNv-o=/894x0/smart/http:/k…

Juha 2: http://verkkouutisetfi.s3.amazonaws.com/132c173fde950b317a4203570b5e263…

Paul 1: https://gyllencrazy.files.wordpress.com/2012/03/annex-newman-paul_13.jpg

Paul 2: http://66.media.tumblr.com/4d1519e80a83c4b21bad2ac6bc9b537f/tumblr_mkbt…

Molemmat ihan väärää ikäluokkaa mulle, mutta ei vaikuttaneet miltään limanuljaskoilta eli en häiriintyisi.

Jostain syystä ne tuijottelijat on aina nuoria, vanhemmat katsoo vaivihkaa.

Nuorilla varmaan hormonit hyrrää eri tavalla ja siksi jää helpommin valot päälle.:D

On niin kova ikävä sinua että rinnasta puristaa ja sydämeen sattuu. Ehkä sinä kuitenkin ajattelet jotain toista tai olet löytänyt jonkun uuden.

No kyllähän minulla on aina vientiä. Ehkä kiksautin, ehkä en.

Vierailija kirjoitti:

On niin kova ikävä sinua että rinnasta puristaa ja sydämeen sattuu. Ehkä sinä kuitenkin ajattelet jotain toista tai olet löytänyt jonkun uuden.

Kenelle? Jos olisi minulle, niin en ole kohtaamisemme jälkeen ajatellut kuin sinua. Enkä edes halua löytää ketään uutta. Sinua vain rakas. Minullakin on ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin kova ikävä sinua että rinnasta puristaa ja sydämeen sattuu. Ehkä sinä kuitenkin ajattelet jotain toista tai olet löytänyt jonkun uuden.

Kenelle? Jos olisi minulle, niin en ole kohtaamisemme jälkeen ajatellut kuin sinua. Enkä edes halua löytää ketään uutta. Sinua vain rakas. Minullakin on ikävä.

Miehelle. Onko sinun kaivattusi mies vai nainen?

Vakavaa uskonpuutetta. Osuivatko anteeksipyynnöt oikeisiin ajankohtiin vain sattumalta? Tai ehkä halusit huviksesi testata mitä tekisin seuraavaksi? Olen miettinyt olisiko 4.12. viesti voinut olla sinulta. Kaikki osui, mutta jos se kuitenkin oli vain pelkkä palstaharha? Miksi sinä olisit enää täällä, jos olet koskaan ylipäätään edes ollutkaan? Jos vaikka olisitkin täällä, mitä se tarkoittaisi? Ehkä käyt korkeintaan lukemassa huviksesi ja nauramassa minulle, kun olihan meillä joskus puhetta palstasta.

Miksi tästä tuli näin hullu juttu? En jaksa enää miettiä enkä kuvitella. Yritän edelleen saada sydämeni uskomaan sen viimeisen tekstiviestisi lopulliseksi totuudeksi. Eihän minulla oikeasti mitään muuta ole. Mielikuvitusmaailman harhakuvia vain... (no joo, ja muistoja sinusta ja hymystäsi). Päivä päivältä kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Vakavaa uskonpuutetta. Osuivatko anteeksipyynnöt oikeisiin ajankohtiin vain sattumalta? Tai ehkä halusit huviksesi testata mitä tekisin seuraavaksi? Olen miettinyt olisiko 4.12. viesti voinut olla sinulta. Kaikki osui, mutta jos se kuitenkin oli vain pelkkä palstaharha? Miksi sinä olisit enää täällä, jos olet koskaan ylipäätään edes ollutkaan? Jos vaikka olisitkin täällä, mitä se tarkoittaisi? Ehkä käyt korkeintaan lukemassa huviksesi ja nauramassa minulle, kun olihan meillä joskus puhetta palstasta.

Miksi tästä tuli näin hullu juttu? En jaksa enää miettiä enkä kuvitella. Yritän edelleen saada sydämeni uskomaan sen viimeisen tekstiviestisi lopulliseksi totuudeksi. Eihän minulla oikeasti mitään muuta ole. Mielikuvitusmaailman harhakuvia vain... (no joo, ja muistoja sinusta ja hymystäsi). Päivä päivältä kauempana.

Millainen se tekstiviesti oli?

Vierailija kirjoitti:

Vakavaa uskonpuutetta. Osuivatko anteeksipyynnöt oikeisiin ajankohtiin vain sattumalta? Tai ehkä halusit huviksesi testata mitä tekisin seuraavaksi? Olen miettinyt olisiko 4.12. viesti voinut olla sinulta. Kaikki osui, mutta jos se kuitenkin oli vain pelkkä palstaharha? Miksi sinä olisit enää täällä, jos olet koskaan ylipäätään edes ollutkaan? Jos vaikka olisitkin täällä, mitä se tarkoittaisi? Ehkä käyt korkeintaan lukemassa huviksesi ja nauramassa minulle, kun olihan meillä joskus puhetta palstasta.

Miksi tästä tuli näin hullu juttu? En jaksa enää miettiä enkä kuvitella. Yritän edelleen saada sydämeni uskomaan sen viimeisen tekstiviestisi lopulliseksi totuudeksi. Eihän minulla oikeasti mitään muuta ole. Mielikuvitusmaailman harhakuvia vain... (no joo, ja muistoja sinusta ja hymystäsi). Päivä päivältä kauempana.

Mitä siinä 4.12. kirjoitetussa viestissä luki?

Itselläkin on välillä käynyt sitä, että jokin viesti täällä osuu ajoituksineen jotenkin vähän liian sopivasti. Tekee muuten tosi harhaiseksi. Toistaiseksi ainakin syytän pelkkää tosi hyvää sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vakavaa uskonpuutetta. Osuivatko anteeksipyynnöt oikeisiin ajankohtiin vain sattumalta? Tai ehkä halusit huviksesi testata mitä tekisin seuraavaksi? Olen miettinyt olisiko 4.12. viesti voinut olla sinulta. Kaikki osui, mutta jos se kuitenkin oli vain pelkkä palstaharha? Miksi sinä olisit enää täällä, jos olet koskaan ylipäätään edes ollutkaan? Jos vaikka olisitkin täällä, mitä se tarkoittaisi? Ehkä käyt korkeintaan lukemassa huviksesi ja nauramassa minulle, kun olihan meillä joskus puhetta palstasta.

Miksi tästä tuli näin hullu juttu? En jaksa enää miettiä enkä kuvitella. Yritän edelleen saada sydämeni uskomaan sen viimeisen tekstiviestisi lopulliseksi totuudeksi. Eihän minulla oikeasti mitään muuta ole. Mielikuvitusmaailman harhakuvia vain... (no joo, ja muistoja sinusta ja hymystäsi). Päivä päivältä kauempana.

Se olikin sitten viimeinen kerta kun kuuntelen tällaista paskaa. Terapeutti vois olla oikea osoite.

Vierailija kirjoitti:

Olet mies niin ihana. Hyvä isä, hyvä puoliso, älykäs, kiltti, auttavainen, empaattinen, söpö, hyvä mies.

Kiitos, niin olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Voisinpa katsoa täysikuuta kanssasi. Muistatko kun lauloin kuusta sinulle? Sinä istuit edessäni. Rakastan sinua. Kauniita unia. Nuku hyvin.

Muistan tämän. Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä?

Uskallat sinä. Se olisi toivottua.

Ennenkuin laitan viestin, niin kerro missä kuussa me tavattiin ja jotain siitä paikasta?

Se oli elokuussa. Istuimme ruokailemassa pöydässä, jossa oli useampia kansallisuuksia. Puhuimme suomea ja englantia. Osuiko?