Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Tykkäättekö kaivattunne ulkonäöstä? Onko hän klassisen komea/kaunis vai enemmän persoonallisen näköinen?
Hän ei ehkä ole klassisen komea (melko lyhyt, kalju jne), mutta en ole häneen ulkonäön takia ihastunut, vaan ihan muiden puolien takia. Ja jotenkin kun toisesta tykkää, alkaa tämä näyttämäänkin hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole trollanut, enkä kirjoittanut pitkiä pötköjä.
Enkä väittänyt, että yksi ketju on tehnyt hulluksi. Sanoin, että suhde on tehnyt hulluksi ja tämä ketju on siitä hulluudesta vahvin todiste tms. Koska tiedostan, että on erittäin hullua epäillä miehensä kirjoittavan täällä. Ylipäätään on hullua ajatella että mies kävisi Vauva-palstalla. Mutta en voi sille mitään, että olen vainoharhainen, koska hän on rikkonut luottamukseni monesti ennenkin ja käyttäytynyt kummallisesti. Mikä takaa että olisi muuttunut rehelliseksi, vaikka niin väittää..
Lopetan nyt aiheesta jankkaamisen, koska ei tämä kuulu tähän ketjuun, kun en kaipaa ketään. Halusin vain oikaista tuon trolli-väitteen. Ketjusta tuskin pääsen eroon ainakaan ihan heti, mutta yritän pitää turvan kiinni ja jatkossakin vaan lukea ja vainoharhailla. 😀- Vaimo-hullu
Siis jos mies käy vauva-palstalla niin hän rikkoo luottamuksen ja kummallisesti käyttäytyy??? XD
Siis mikäs ihme jos täällä meitä miehiä on, monesti jos googlettaa jotain niin hakutuloksissa on tänne osuma, johan sitä silloin eksyy :)
No ei! 😅 Luottamus on mennyt ihan muista syistä, joita en ala tähän avaamaan. Pitkäaikaista valehtelua yms yms.. En sen tarkemmin viitsi kertoa, tai tunnistaa vielä itsensä, jos täällä käy. Toisaalta voi tunnistaa näistäkin, mutta.. Tuskin tunnustaa ainakaan ikinä.
- Vaimo-hullu
Sittenhän täällä palstailee oikein kunnon helmi. Kukahan se mahtaa näistä ketjun vakkarimiehistä olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit tänne kirjoittanut mulle vaikka mitä sun tunteistasi, en pysty tunnistamaan enkä yksilöimään niitä sinuun. Mä oon ollut julkeampi ja tehnyt kaiken liian helpoksi. Vaikka kuvittelin että kaikki riippui sinusta, oon ymmärtänyt olleeni väärässä. En mä antanut sulle mitään mahdollisuutta tulla lähemmäksi etkä sinäkään voinut siitä syystä mua lähestyä.
Ei se mullekkaan ole helppoa. Mä käyttäydyn varmaankin etäisesti silloin vika kerralla kun nähtiin. Mut ehkä se johtui siitä että kun toisesta alkaa tulla läheinen ja tärkeä niin sitä menee lukkoon, yrittää ehkä suojella itseään. Mut toisaalta oon vähän sitäkin mieltä että ei nää lukot vaan pohtimalla aukene, ja kyl se tarttee sen toisen näkemistä ja yhdessäoloa ja tutustumista. Mun mielestä me voitais jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Mul ois yks hyvä ideakin että mitä voitaisi tehdä:-)
No kerro! Olen avoin ehdotuksille. Keinutaan?
Ymmärrätkö miksi haluun keskustella muualla kuin yleisellä palstalla:D
Ymmärrän! Ja tiedät mistä minut tavoittaa ja miten, toisin kuin: minä en tiedä mistä sinut tavoittaa... ole rohkea! En pure!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi hullu sydän kuin sairas mieli. Käheä korppi kuin mykkä satakieli. Kaukainen rakkaus kuin läheinen paska. Unelma elämästä kuin kuollut unelma. Sinä kuin mikään muu.
Vaatimustaso alhaalla. Tuosta on hyvä ponnistaa.
Se ei ollut varsinaisesti tekstin aiottu viesti kaivatulleni. Mutta ihan miten vaan. Väsyin koko ideaan kesken kirjoittamisen ja siitä tuli mitä tuli. Väsyttää jo koko tämä kaipailukin.
Tarkoitin sitä, että tämä salainen kaipailu jossain nettipalstoilla on säälittävää puuhaa. Turhan toivon elättelyä. Ei se mihinkään johda ja varmaankin on vain omiaan ajamaan kaikenlaiseen harhaiseen kuvitteluun ja menneissä jumitteluun. Mutta siinä minä nyt vaan olen ja ihmettelen. Kun ei parempaakaan ole. Vaatimustasooni se ei liity, vaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä joka kirjoitit nyt jo lukittuun ketjuun, miten seuraan ei kyllästy, tunnut oikealta ja harmi että voidaan olla vain työkavereita. Ihan samat fiilikset täälläkin, mieheltä naiselle. En tiedä mitä voisin tehdä enempää, mutta tunne on ja pysyy. Joka kerta kun ollaan enemmän tekemisissä, niin leijun koko loppupäivän. :)
Mitäkö voisit tehdä enemmän? No jos vaikka kertoisit naiselle pitäväsi hänen seurastaan. Minulla sama tilanne erään miehen kanssa ja keräilen tässä rohkeutta kertoa asiasta.
Olen jo ilmaissut sen useamman kerran ja eri tavoin kauan sitten, mutta en ole saanut minkäänlaista vastakaikua sanallisesti. Kyllä hän silti seuraani edelleen hakeutuu, mutta en tiedä mitä hän oikeasti ajattelee. En uskalla enempää lähestyä, koska olen jo antanut niin monta tilaisuutta tulla vastaan ja raottaa omia tunteitaan, jos niitä olisi.
Kerrotko miten olet asian ilmaissut? Ja miten toinen reagoi tilanteessa? Voisin yrittää analysoida naisen näkökulmasta asiaa.
Olen esim. pyytänyt häntä monta kertaa lounaalle ja kertonut että käyn mielelläni juuri hänen kanssaan. Hänkin pyysi ennen, muttei enää. Silti usein tulee samaan aikaan ja hakeutuu seuraani. Olen myös pyytänyt häntä mukaan tiettyihin työasioiden ulkopuolisiin juttuihin. Olen lähetellyt hänelle paljon viestejä muistakin kuin työasioista. Hän ei koskaan, mutta vastailee kyllä vaihtelevasti. Tässä muutamia esimerkkejä ja aika hyvät tunnisteet. :) Yleisesti, tosi vaihtelevaa on käytös. Välillä tosi varautunutta ja etäistä, välillä taas tosi lämmintä ja läheistä. En yhtään tiedä missä mennään, mutta paljon olen yrittänyt, enkä enempää kehtaa. Pitäisi hänenkin vähän enemmän uskaltaa avautua, jos jotain haluaa tapahtuvan. Ehkä ei sitten halua ja nykyinen riittää? Tai sitten pelottaa seuraukset, mutta sen pitäisi olla jo selvää, että tykkään.
Kyllä tuosta pitäisi ehkä jo ymmärtää. Tai ainakin olet antanut hänelle monta mahdollisuutta tarttua täkyyn ja tunnustella tilannetta omastakin puolestaan. Sikäli pelkään pahoin, että häntä ei kiinnosta, ainakaan tarpeeksi.
Jos hänellä kuitenkin olisi tunteita sinua kohtaan, toinen selitys tuollaiseen käytökseen voisi olla että hän otaksuu sinun olevan liikkeellä kaverimeiningillä, eikä usko omiin mahdollisuuksiinsa romanttisessa mielessä.
Ajattelen, että me kaikki ollaan aika puusilmiä tajuamaan toisen kiinnostus. Vähän ujommat tai varovaisemmat eivät helposti saa viestiään perille, koska toisen tulkitseminen on vaan niin vaikeaa ja aihepiiri niin herkkä.
Rohkeat uskaltaa vääntää rautalangasta, jolloin "tyhmempikin" tajuaa. Siksi onni suosii rohkeaa :)
Kiitos analyysistä. :) Olosuhteet ovat monestakin syystä hankalat ja siksi varovaisuus on viisasta. Ollaanhan me kuitenkin jatkossakin lähes päivittäin tekemisissä, vaikka mitä tapahtuisi. Siksi ei voi kuin yrittää varovasti tunnustella ja siihen olen yrittänyt tarjota tilaisuuksia. Mitään peruuttamatonta ei tarvitsisi tapahtua. Mutta kun toinen ei tartu tilaisuuksiin ja välillä jopa välttelee, niin loppuu usko, kunnes taas tulee ihan päinvastaisia merkkejä... Mistä sitä voi tietää pelkääkö toinen sitä, että olen liikkeellä vain kaverimeiningillä, vai sitä, että olen liikkeellä enemmän kuin kaverimeiningillä? :)
Tässä sitten vellon epätietoisuudessa ja kaipaan joka päivä, mutta ei sitä voi suoraan mennä sanomaan. Silti olisin valmis puhumaan asioista vaikka heti, jos siihen olisi luonteva tilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla semmoinen vaimo-hullu. Olen lukenut näitä ketjuja jo jonkin aikaa ja pelännyt tai toivonut että mieheni kirjoittelee täällä. Se voisi olla niin kiero ja tyhmä, että olisi löytänyt tällaisen keskustelun ja kirjoittelisi täällä, luullen että minä en ikinä tajuaisi.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut hulluksi tässä suhteessa (tämä ketju ehkä varmin todiste siitä). Täytyisi jotenkin päästä irti tästä suhteesta ja jatkaa elämää, koska luottamusta ei enää voi rakentaa, se on nähty. Pahinta tässä on, että ennen järkevästä ihmisestä on tullut hermoraunio joka ei luota kehenkään. Pahinta se, etten voi koskaan löytää itselleni hyvää suhdetta, koska nykyinen mies on hajottanut minut täysin. Eikä tämä ole sellaista, että "nyt tuntuu tältä" vaan uskon vakaasti että joudun olemaan loppuikäni yksin, koska nämä ongelmat seuraisi uuteenkin suhteeseen. Luottamusta ja itsetuntoa on nähtävästi vaikea saada takaisin. Sinkkuudessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta on todella vaikea lähteä tästä. Mistä sellaisen vahvuuden löytää..
Anteeksi, kun viesti ei ollut osoitettu kellekään kaivatulle. Halusin vaan kirjoittaa, kun palsta-hulluista, ja vaimo-hulluista välillä puhutaan. Niin totta se on, kyllä meitä ainakin yksi täällä on viestejä lukemassa.. Ja ei tätä voi somessa kirjoittaa, eikä täälläkään kovin tarkasti. Silti tuntuu siltä että pakko saada avautua joskus jollekin, kun ei ole ketään.Kyllä tänne mahtuu vaimo-hullukin. Vaikuttaa siltä, että sulle olis parasta repäistä itsesi irti siitä suhteesta, ellei nyt ole joku akuutti kriisi päällä. Ja tilanteesta riippuen, vaikka olisikin. Tuskin korjaannut siinä suhteessa pysymällä, jos tilanne on jatkunut pitkään. Joskus on vaikea erottaa, mikä on se hetki, kun huonot asiat ylittävät hyvät. Tuo ettet usko parantuvasi koskaan kuulostaa pahalta.
Tunnistan itsessänikin noita tunteita, mutta pärjäilen tässä kyllä. Osittain siksi olen täällä. Osittain oikean kaipauksen vuoksi. Kaipaan toista henkilöä, vaikka ystäväksi. Ajattelen, että tällä hetkellä en olisi muuhun valmis, enkä tiedä olisiko se hyvä idea muutenkaan.
Tee kaikki mitä voit sen eteen, että tulet ehjäksi taas, suhteessa tai yksin. Säröillä voit olla, mutta ei se haittaa. Pärjäät kyllä, päätätpä mitä vain. Lämmin halaus täältä.
(Minäkin joskus mietin, kirjoittaako joku puolisolleni. Tekisi mieli sopiviin vastata, että hae pois vain. Jos lähtee, niin sitten saa lähteäkin.)
Kiitos paljon tästä kivasta viestistä! Kyllä pitää alkaa toimimaan heti, kun löytyy vähän enemmän voimia. Edellisestä suhteesta (manipuloiva, alistava mies) lähtö kesti aivan liian kauan. Ehkä parempikin jos tuo menee jonkun muun riesoiksi, vaikka toisaalta ei kai tällaista kellekään toivoisi.
Vaimoni, täällä ollaan! En ole rakastanut sinua enää pitkään aikaan, mutta senhän jo tiesitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole trollanut, enkä kirjoittanut pitkiä pötköjä.
Enkä väittänyt, että yksi ketju on tehnyt hulluksi. Sanoin, että suhde on tehnyt hulluksi ja tämä ketju on siitä hulluudesta vahvin todiste tms. Koska tiedostan, että on erittäin hullua epäillä miehensä kirjoittavan täällä. Ylipäätään on hullua ajatella että mies kävisi Vauva-palstalla. Mutta en voi sille mitään, että olen vainoharhainen, koska hän on rikkonut luottamukseni monesti ennenkin ja käyttäytynyt kummallisesti. Mikä takaa että olisi muuttunut rehelliseksi, vaikka niin väittää..
Lopetan nyt aiheesta jankkaamisen, koska ei tämä kuulu tähän ketjuun, kun en kaipaa ketään. Halusin vain oikaista tuon trolli-väitteen. Ketjusta tuskin pääsen eroon ainakaan ihan heti, mutta yritän pitää turvan kiinni ja jatkossakin vaan lukea ja vainoharhailla. 😀- Vaimo-hullu
Siis jos mies käy vauva-palstalla niin hän rikkoo luottamuksen ja kummallisesti käyttäytyy??? XD
Siis mikäs ihme jos täällä meitä miehiä on, monesti jos googlettaa jotain niin hakutuloksissa on tänne osuma, johan sitä silloin eksyy :)
No ei! 😅 Luottamus on mennyt ihan muista syistä, joita en ala tähän avaamaan. Pitkäaikaista valehtelua yms yms.. En sen tarkemmin viitsi kertoa, tai tunnistaa vielä itsensä, jos täällä käy. Toisaalta voi tunnistaa näistäkin, mutta.. Tuskin tunnustaa ainakaan ikinä.
- Vaimo-hullu
Sittenhän täällä palstailee oikein kunnon helmi. Kukahan se mahtaa näistä ketjun vakkarimiehistä olla?
Ei ainakaan kuntaraja-tyyppi eikä hopeakettu. 😅
Vaimo-hullu
Hän on minulle komein. Muista viis. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni, täällä ollaan! En ole rakastanut sinua enää pitkään aikaan, mutta senhän jo tiesitkin.
Et ole sinä, koska äijä ei ole netissä nyt. Nään mitä se tekee.
Arvasin että tällä aiheella aletaan trollata, mutta minkäs tuolle tekee. Rikoin jo lupaukseni olla kirjoittamatta, mutta NYT yritän...
Vaimo-hullu
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni, täällä ollaan! En ole rakastanut sinua enää pitkään aikaan, mutta senhän jo tiesitkin.
Etpä tainnut rakastaa koskaan. Niin että hittojakos täällä perääni huutelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole trollanut, enkä kirjoittanut pitkiä pötköjä.
Enkä väittänyt, että yksi ketju on tehnyt hulluksi. Sanoin, että suhde on tehnyt hulluksi ja tämä ketju on siitä hulluudesta vahvin todiste tms. Koska tiedostan, että on erittäin hullua epäillä miehensä kirjoittavan täällä. Ylipäätään on hullua ajatella että mies kävisi Vauva-palstalla. Mutta en voi sille mitään, että olen vainoharhainen, koska hän on rikkonut luottamukseni monesti ennenkin ja käyttäytynyt kummallisesti. Mikä takaa että olisi muuttunut rehelliseksi, vaikka niin väittää..
Lopetan nyt aiheesta jankkaamisen, koska ei tämä kuulu tähän ketjuun, kun en kaipaa ketään. Halusin vain oikaista tuon trolli-väitteen. Ketjusta tuskin pääsen eroon ainakaan ihan heti, mutta yritän pitää turvan kiinni ja jatkossakin vaan lukea ja vainoharhailla. 😀- Vaimo-hullu
Siis jos mies käy vauva-palstalla niin hän rikkoo luottamuksen ja kummallisesti käyttäytyy??? XD
Siis mikäs ihme jos täällä meitä miehiä on, monesti jos googlettaa jotain niin hakutuloksissa on tänne osuma, johan sitä silloin eksyy :)
No ei! 😅 Luottamus on mennyt ihan muista syistä, joita en ala tähän avaamaan. Pitkäaikaista valehtelua yms yms.. En sen tarkemmin viitsi kertoa, tai tunnistaa vielä itsensä, jos täällä käy. Toisaalta voi tunnistaa näistäkin, mutta.. Tuskin tunnustaa ainakaan ikinä.
- Vaimo-hullu
Sittenhän täällä palstailee oikein kunnon helmi. Kukahan se mahtaa näistä ketjun vakkarimiehistä olla?
Ei ainakaan kuntaraja-tyyppi eikä hopeakettu. 😅
Vaimo-hullu
Etkös ole ennemminkin hullu vaimo kuin vaimohullu? Jos siis olet se vaimo.
Sellaista mietin, että olenko sinulle pelkkä työkaveri? Vai jotain enemmän? Sinua on hyvin vaikea lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et kohtelisi mua ikinä noin kun toi sairas hullu. Miten voittekin olla niin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista mietin, että olenko sinulle pelkkä työkaveri? Vai jotain enemmän? Sinua on hyvin vaikea lukea.
Niin sinuakin. En ole saanut selvää haluatko sinä olla enemmän kuin pelkkä työkaveri?
Vierailija kirjoitti:
Sä et kohtelisi mua ikinä noin kun toi sairas hullu. Miten voittekin olla niin erilaisia.
Miksi sinä siedät tuollaista? Saanko kysyä?
Onko sinulla mies koskaan sellaista fyysistä tarvetta koskettaa minua kun ollaan tekemisissä? Minulla on. Kaipuu lähellesi on niin kova, että tunnen sen ihan fyysisenä olona. En silti voi tehdä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista mietin, että olenko sinulle pelkkä työkaveri? Vai jotain enemmän? Sinua on hyvin vaikea lukea.
Niin sinuakin. En ole saanut selvää haluatko sinä olla enemmän kuin pelkkä työkaveri?
Haluan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiinnostuit minusta mies? Sitä en lakkaa ihmettelemästä.
Olen sen kyllä aika selkeästi ja seikkaperäisesti sen sinulle kertonut. Tämä ei siis minulle.
Ketju on lukittu.
No ei! 😅 Luottamus on mennyt ihan muista syistä, joita en ala tähän avaamaan. Pitkäaikaista valehtelua yms yms.. En sen tarkemmin viitsi kertoa, tai tunnistaa vielä itsensä, jos täällä käy. Toisaalta voi tunnistaa näistäkin, mutta.. Tuskin tunnustaa ainakaan ikinä.
- Vaimo-hullu