Ydinperheessä lapset etusijalla ja uusperheessä etusijalla aikuisten välinen rakkaussuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.

Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.

Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.

Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.

Nyt kirjoitat ihan puppua. Laitapa joku linkki tällaiseen tutkimukseen. Se, että parisuhde voi hyvin ei todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmat lääppivät koko ajan toisiaan, mikä voi olla lapselle se yäk.

Jos englanti taipuu, voit googlata esimerkiksi hakusanoilla "Judith Wallerstein". Jos ei, niin tässä Ylen artikkeli aiheesta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…

Mä en usko tähän tutkimukseen pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä jatkaa.

En ota ollenkaa hyökkäävää tai tuomitsevaa asennetta niitä kohtaan joilla syistä tai toisista on uusperhe. Keskustelun aiheena oli se, että tuntuu siltä että ydinperhettä yritetään pelastaa useasti lasten takia kun taas uusperhe on useammin aikuisten välinen suhde etusijalla..

Tämä on totta. Tiedän monta ydinperhettä, jossa vanhemmat eivät enää juuri edes pidä toisistaan, mutta menevät eteenpäin ja yrittävät jaksaa lasten takia.

Mones uusperhe sulla on menossa? Nehän on kaikki onnellisia?

Olisi kiva kuulla muutakin keskustelua kuin "pöö en usko rikon lainaukset". Eli mikä Wallersteinin työssä saa sinut epäileväiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.

Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.

Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.

Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.

Riippuu näköjään tutkimuksesta. Joissain taas todetaan et lapselle on hyväksi et molemmilla vanhemmilla uus puoliso. Muuten lapsen asema perheessä vääristyy.

Mielenkiintoista. Saisiko tähänkin linkin?

Helena Lehtimäki, Matkalla uusperheen perheytymiseen. Sisältää runsaasti linkkejä eri tutkimuksiin myös. Teetkö jotain tutkimusta? Vai miksi olet niin kiinnostunut lähteistä? Vai etsitkö vain perusteluja omalle oikeassa olemisellesi? Toki on kiinnostavaa lukea hyviä juttuja ja avartavaa oppia et on muitakin näkökulmia kuin se oma.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi lapset tai aikuisten parisuhde sulkisivat toisensa pois. Molemmat ovat tärkeitä ja etusijalla, pitäisi olla sekä ydin- että uusperheessä.

Tämä! Itsekin ihmettelen ihmisten mustavalkoisuutta. Eipä juuri elämässä tilanteita tule, jossa pitäisi arvottaa tai laittaa järjestykseen omia rakkaitaan. Ja pelkästään yhden asian tai ihmisen ympärillä pyöriminen ei tee kenellekään hyvää, ei lapselle, ei aikuiselle. Lastakin opetetaan huomioimaan muut perheessä. Niin heistä ihmisiä kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ydinperheessä panostettaisiin vanhempien rakkaussuhteen ylläpitämiseen kuten uusioperheissä, niin ydinperheet eivät hajoaisi niin usein. Se, että uusioperheissä panostetaan vanhempien rakkaussuhteeseen, on oppia siitä kun ydinperhe hajosi eikä samaa virhettä haluta tehdä uudestaan. Kun aikuisten rakkaussuhde voi hyvin, niin silloin yleensä lapsetkin voi hyvin, oli sitten kyseessä uusio- tai ydinperhe.

No nyt voi sitten ihmetellä, että miten ne uusioperheet sitten hajoaa huomattavasti useammin kuin ydinperheet. Vaikka niihin panostetaan enemmän ja on opittu virheistä? Hommanhan pitäis olla toisinpäin, uusioperheiden pitäsi sun logiikalla kestää paremmin. Mut silti niin ei tosielämässä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.

Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.

Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.

Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.

Riippuu näköjään tutkimuksesta. Joissain taas todetaan et lapselle on hyväksi et molemmilla vanhemmilla uus puoliso. Muuten lapsen asema perheessä vääristyy.

Mielenkiintoista. Saisiko tähänkin linkin?

Helena Lehtimäki, Matkalla uusperheen perheytymiseen. Sisältää runsaasti linkkejä eri tutkimuksiin myös. Teetkö jotain tutkimusta? Vai miksi olet niin kiinnostunut lähteistä? Vai etsitkö vain perusteluja omalle oikeassa olemisellesi? Toki on kiinnostavaa lukea hyviä juttuja ja avartavaa oppia et on muitakin näkökulmia kuin se oma.

En ole tämä linkinpyytäjä, mutta eihän näissä asioissa ole mitään oikeaa ja väärää. Ihmiset ovat yksilöitä, niin aikuiset kuin lapsetkin. Kuka sitten mitenkin asiat kokee lapsuudessa/aikuisuudessa. Jotkut lapset olisivat toivoneet vanhempiensa eroa, jotkut taas olisivat halunneet vanhempiensa jatkavan yhdessäoloa. Jotkut lapset ovat kokeneet uusperheen toimivaksi kokonaisuudeksi ja joillekin uusperheet ovat jättäneet ruman jäljen.

Tärkeintä on kuitenkin olla läsnä sekä puolisolle että lapsille.

Aikuisten välisen parisuhteen kuuluukin olla tärkein, oli kyseessä ydinperhe tai uusioperhe. Parisuhde hajoaa ennen pitkää, jos lapset menevät aina sen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan sen parisuhteen varaan niin laskisi ja sitä laittaisi ensisijaiseksi. Ennemmin ne lapset ovat siinä elämässä mukana aina kuin se parisuhde, eiköhän eronneen pitäisi se olla jo kokemisesta oppinut.

Lisäksi kannustaisin kaikkia pitämään kiinni ystävistään! Itse tajusin taas jouluna kun tapasin lapsuudenystäviäni et mä oon ja ollut niillä ”aina”, vaikka parisuhde ja sen puolen sukulaiset vaihtuvatkin.

Jos parisuhteeseen ei halua panostaa, niin ei kannata ihmetellä, miksi joutuu huonoihin parisuhteisiin tai ei saa parisuhteita ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.

Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.

Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.

Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.

Riippuu näköjään tutkimuksesta. Joissain taas todetaan et lapselle on hyväksi et molemmilla vanhemmilla uus puoliso. Muuten lapsen asema perheessä vääristyy.

Mielenkiintoista. Saisiko tähänkin linkin?

Helena Lehtimäki, Matkalla uusperheen perheytymiseen. Sisältää runsaasti linkkejä eri tutkimuksiin myös. Teetkö jotain tutkimusta? Vai miksi olet niin kiinnostunut lähteistä? Vai etsitkö vain perusteluja omalle oikeassa olemisellesi? Toki on kiinnostavaa lukea hyviä juttuja ja avartavaa oppia et on muitakin näkökulmia kuin se oma.

Kiitoksia. En ole tutkija, jos olisin niin varmaan tuntisin alan tärkeimmät tutkimukset. Minun mielestäni on vain asiallista, että jos keskustelussa viitataan tutkimukseen, niin kerrotaan kenen tutkimuksesta on kysymys.

Meillä on uusioperhe joka tuntuu ihan ydinperheeltä.

Olin kahden lapsen yh kun tapasin nykyisen mieheni. Omat poikani olivat hyvin pieniä, toinen 13-kk ja toinen juuri täyttänyt 4-vuotta. Lasten biologinen isä ei ollut enää kuvioissa ollenkaan.

Mieheni otti lapset heti omikseen ja olemme saaneet myös kaksi yhteistä lasta. Olemme naimisissa ja koko perheellä on sama, miehen sukunimi.

Esikoinen tiesi kyllä ettei mieheni ole hänen biologinen isä mutta toiseksi vanhimmalle tämä kerrottiin vasta ekalla luokalla. Me ollaan äiti ja isä kaikille lapsille.

Kaikki lapset on samalla viivalla ja ykkösiä.

Me ollaan myös onnellisia mutta pitkä suhde niin tasaista arkea eletään.

Meillä uusioperhe on siis todellakin lasten etu ja kaksi vanhinta sai hyvän isän ja minä elämänkumppanin. Olemme tiivis perhe joka viihtyy kotona, myös teinit.

Vierailija kirjoitti:

Ei se uusperheen elo oo niin auvoista. On sinun , minun ja meidän lapset. Siinävtäytyy olla joka osapuolen kypsiä.

Sanoisin et uusperhe missä vain äidin lapsia, on todella helppo verrattuna siihen et on molemmilla lapsia. Eikä yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on uusioperhe joka tuntuu ihan ydinperheeltä.

Olin kahden lapsen yh kun tapasin nykyisen mieheni. Omat poikani olivat hyvin pieniä, toinen 13-kk ja toinen juuri täyttänyt 4-vuotta. Lasten biologinen isä ei ollut enää kuvioissa ollenkaan.

Mieheni otti lapset heti omikseen ja olemme saaneet myös kaksi yhteistä lasta. Olemme naimisissa ja koko perheellä on sama, miehen sukunimi.

Esikoinen tiesi kyllä ettei mieheni ole hänen biologinen isä mutta toiseksi vanhimmalle tämä kerrottiin vasta ekalla luokalla. Me ollaan äiti ja isä kaikille lapsille.

Kaikki lapset on samalla viivalla ja ykkösiä.

Me ollaan myös onnellisia mutta pitkä suhde niin tasaista arkea eletään.

Meillä uusioperhe on siis todellakin lasten etu ja kaksi vanhinta sai hyvän isän ja minä elämänkumppanin. Olemme tiivis perhe joka viihtyy kotona, myös teinit.

Tilanne voisi olla toinen jos mukana olis miehen yhteistyökyvytön ex ja heidän jälkikasvunsa. Tuossa kuviossa sinä olet vain winwin-asemassa. Helppo olla ydinperhe, kun ei oo ristiriitoja. Miehen muutama lapsi ja heidän äitinsä kaikkine asioineen täyttää arjen ratkaisemattomilla ristiriidoilla, vieraiden perheiden ja sukujen tavoilla ulkopuolisuuden tunteilla, jne. Saa aika paljon venyttää pinnaa. Ja kaivaa rahaa, tilaa ja rakkautta myös niille miehen lapsille, ei vain omille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi lapset tai aikuisten parisuhde sulkisivat toisensa pois. Molemmat ovat tärkeitä ja etusijalla, pitäisi olla sekä ydin- että uusperheessä.

Tämä! Itsekin ihmettelen ihmisten mustavalkoisuutta. Eipä juuri elämässä tilanteita tule, jossa pitäisi arvottaa tai laittaa järjestykseen omia rakkaitaan. Ja pelkästään yhden asian tai ihmisen ympärillä pyöriminen ei tee kenellekään hyvää, ei lapselle, ei aikuiselle. Lastakin opetetaan huomioimaan muut perheessä. Niin heistä ihmisiä kasvaa.

No jos on normaali ja tasapainoinen ihminen, niin ei tietenkään tule. Mutta kaikki ei ole. On tilanteita, joissa uusi puoliso ei tule lasten kanssa lainkaan toimeen, jopa inhoaa näitä. Normaali vanhempi ei hetkeäkään mieti edes seurustelua tällaisen ihmisen kanssa, mutta valitettavasti muunlaisiakin on. Olen esimerkiksi nähnyt tilanteen, jossa nuoret teinit jäivät keskenään asumaan, koska uusi isäpuoli ei halunnut heitä samaan asuntoon. Tällaisessa tilanteessa on kyllä jo tehty aika selkeä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on uusioperhe joka tuntuu ihan ydinperheeltä.

Olin kahden lapsen yh kun tapasin nykyisen mieheni. Omat poikani olivat hyvin pieniä, toinen 13-kk ja toinen juuri täyttänyt 4-vuotta. Lasten biologinen isä ei ollut enää kuvioissa ollenkaan.

Mieheni otti lapset heti omikseen ja olemme saaneet myös kaksi yhteistä lasta. Olemme naimisissa ja koko perheellä on sama, miehen sukunimi.

Esikoinen tiesi kyllä ettei mieheni ole hänen biologinen isä mutta toiseksi vanhimmalle tämä kerrottiin vasta ekalla luokalla. Me ollaan äiti ja isä kaikille lapsille.

Kaikki lapset on samalla viivalla ja ykkösiä.

Me ollaan myös onnellisia mutta pitkä suhde niin tasaista arkea eletään.

Meillä uusioperhe on siis todellakin lasten etu ja kaksi vanhinta sai hyvän isän ja minä elämänkumppanin. Olemme tiivis perhe joka viihtyy kotona, myös teinit.

Onko toi uusioperhe en ole ihan varma. Enemmän kuullostaa ydinperheeltä aika isä vaihtunut.

Tilastollisesti kerran eronnut eroaa entistä helpommin seuraavasta liitostaan. Ja taas entistä helpompi kolmannesta jne. Että siinä mielessä olisi lasten etu, että harkittaisiin tarkkaan sotketaanko uutta kumppania saman katon alle asumaan. Koska jos siitäkin suhteesta tulee ero ja löydetään taas uusi kumppani, niin kohta on aikamoinen sotku kasassa sisarpuolten sisarpuolia ja vanhempipuolia. Ja tämähän on nykypäivää, valitettavasti.

Kumppanin kuolemahan on täysin eri juttu. Ei silloin ole otettu eroa.

Vierailija kirjoitti:

Avioeroni jälkeen minulla oli kyllä pari vakavaakin parisuhdetta niinä vuosina, jotka asuin kaksin lapseni kanssa, mutta alusta asti oli selvää, että niin kauan kuin hän asuu kotona, en muuta yhteen kenenkään miehen kanssa. En ole sitä ratkaisua katunut (ja meni vielä noin 18 vuotta lapsen aikuistumisestakin ennen kuin uusi liitto tuli itselleni ajankohtaiseksi).

Mitali tulee postissa.

Vierailija kirjoitti:

Toisen ketjun kommenteista tämä pongattu. Melko hyvin sanottu.

Minulla on ydinperhe ja teini-ikäiset lapset. Ei ole avioliittomme aina suurta onnea ollut, mutta en ikinä kyllä eron sattuessa uusperhettä perustaisi. Ei voisi olla ikinä lasten etu.

Avioliittomme on sellaista tasapaksua, välillä on ihanaa ja välillä aika pliisua. Kotimme on kuitenkin turvallinen ja lämmin kaikille perheenjäsenille vaikkei meidän vanhempien välillä olekaan jatkuvaa rakkauden ilotulitusta. Kyllä uusperheissä varmaan vanhemmat toisiaan rakastaa, mutta varmaan on suhde koetuksella uusperhekuvion vuoksi. Ja lapsilla kaiketi aina vähän irrallinen olo.

Kyllä, otsikkoon vastauksena. Sitä viisastuu menneistä mokista, kun ei tajunnut ydinperheessä että se parisuhde on kaikkein tärkein, ja osaa sen tempun sitten paremmin uudessa suhteessa. Lasten koti on vanhemman/vanhempien tasapainoinen ja hyvä eämä, jossa parisuhde näyttelee(silloin kun ihmisellä on parisuhde ylipäätään, voihan sitä olla sinkkukin) pääroolia. Parisuhde on ihmisen koti, ja se koti on myös lasten koti. Mitä parempaa huolta pitää parisuhteestaan, sitä todennäköisemmin pysyy siinä parisuhteessa, ja koska eronnut on jo sen kokenut, mitä kävi kun lapset laitettiin jalustalle, ja siinä kuoli suhde, niin ei halua sitä samaa virhettä enää toistaa.

Ihmisten luetunymmärrys on heikkoa. Moni vastaa täällä väärään kysymykseen.

Aloituksessa ei edes väitetty uusperheen olevan onnellisempi parisuhteen osalta sinällään, vaan että uusperheessä koossapysyminen riippuu vain ja ainoastaan parisuhteesta. Ydinperheessä myös isosti lapsista, vaikka olisi huonokin suhde. Eli kirjoitatte ihan asism vietestä, jos alatte selitellä kuinka seuraavalla kierroksella on opittu virheistä jne, se ei ole lainkaan pointti tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeroni jälkeen minulla oli kyllä pari vakavaakin parisuhdetta niinä vuosina, jotka asuin kaksin lapseni kanssa, mutta alusta asti oli selvää, että niin kauan kuin hän asuu kotona, en muuta yhteen kenenkään miehen kanssa. En ole sitä ratkaisua katunut (ja meni vielä noin 18 vuotta lapsen aikuistumisestakin ennen kuin uusi liitto tuli itselleni ajankohtaiseksi).

Mitali tulee postissa.

Ja tätä vittuilun määrää, jos joku on sitä mieltä, että lapset ovat etusijalla elämässä. Miksi, oi miksi aikuiset ihmiset kuvittelevat, että parisuhde on elämän korkein muoto, tärkein asia elämässä ja kaiken onnen lähde? Itse asiassa on myös tutkimusta, joka todistaa päinvastaista ketjun yleiseille mp:lle, lapsille on onnellisempaa perheen pysyminen kasassa, vaikka vähän kylmempänä ja väljähtäneempänäkin, kuin repäisy uuteen kuvioon, missä lapsilla ei mitään sananvaltaa, vaan yhtäkkiä pakko sopeutua uuteen kotiin, vanhempipuoleen, sisarpuoliin, mummeihin ja kummeihin.

Ihminen voi elää aivan hyvää elämää ilman parisuhdetta, monet tekevät niin.