Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ydinperheessä lapset etusijalla ja uusperheessä etusijalla aikuisten välinen rakkaussuhde?
09.01.2019 |
Toisen ketjun kommenteista tämä pongattu. Melko hyvin sanottu.
Minulla on ydinperhe ja teini-ikäiset lapset. Ei ole avioliittomme aina suurta onnea ollut, mutta en ikinä kyllä eron sattuessa uusperhettä perustaisi. Ei voisi olla ikinä lasten etu.
Avioliittomme on sellaista tasapaksua, välillä on ihanaa ja välillä aika pliisua. Kotimme on kuitenkin turvallinen ja lämmin kaikille perheenjäsenille vaikkei meidän vanhempien välillä olekaan jatkuvaa rakkauden ilotulitusta. Kyllä uusperheissä varmaan vanhemmat toisiaan rakastaa, mutta varmaan on suhde koetuksella uusperhekuvion vuoksi. Ja lapsilla kaiketi aina vähän irrallinen olo.
Kommentit (243)
Ydinperheessäkin kannattaa myös panostaa aviosuhteeseen. Lapset ja suhde balansissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan riippuu kovasti ihmisistä. Omalla kohdalla on ollut tärkeintä, että lapsi on etusijalla. Siksi emme esim.ole muuttaneet miehen kanssa yhteen, vaikka yhdessä on oltu 14 vuotta.
Lapsi on myös alusta asti kulkenut esim.lomareissuillamme mukana. Olen leski, joten ei olisi edes mahdollista, että olisi välillä toisella vanhemmalla. Ja meillä on hyvä perhe näin, vaikka ei kaikkien perhekäsitykseen mahdukaan
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Älykäs kommentti😊
Aikuisten rakkaussuhteen pitäisi olla aina tärkein. Nimenomaan niin, että se suhde on hyvä, turvallinen, lempeä, se tarjoaa hyvän kasvupaikan lapsille. Lapsia kohtaan toki ollaan myös hyviä, lempeitä ja rakastavia.
Itse olen eronnut lasteni isästä. Minulla on uusi suhde, jota vaalin ihan todella paljon. Vältän niitä virheitä, joita edellisessä liitossa tein. Me emme asu vielä yhdessä, vaikka viisi vuotta seurusteltu, koska koen tosi haastavaksi yhdistää tämän paletin. Ollaan otettu rauhassa, ihan siksi, että lapsilla olisi hyvä olla, etteivät tuntisi jäävän jalkoihin. Mies on kuitenkin mun elämäni rakkaus, tärkein aikuinen, se jonka kanssa haluan vanheta ja jakaa elämäni ihan loppuun. Lapset on lainaa, eivät mun kanssa elämäänsä vietä.
Meidän ydinperhe hajosi, mutta varmaa on, että kenenkään kanssa en uusperhettä perusta. Ei toiminut ydinperhe meillä, eikä tule toimimaan uusperhekään. Minulla vaativa erityislapsi, tukiverkostot 600km päässä, vaativa ja aikaavievä työ jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ydinperheessä vanhempien suhde ykkössijalla. Näin sen kuuluu ollakin, mm. Jari Sinkkosen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ydinperheessä vanhempien suhde ykkössijalla. Näin sen kuuluu ollakin, mm. Jari Sinkkosen mukaan.
Näin juuri. Parisuhde on ollut ennen niitä lapsia ja parisuhde tulee olemaan senkin jälkeen kun lapset muuttavat pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.
Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.
Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.
Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.
Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.
Nyt kirjoitat ihan puppua. Laitapa joku linkki tällaiseen tutkimukseen. Se, että parisuhde voi hyvin ei todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmat lääppivät koko ajan toisiaan, mikä voi olla lapselle se yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen hajoaminen ei liity siihen, onko lapset laitettu etusijalle, vaan se johtuu siitä, että aikuisten parisuhde on päättynyt.
Olen uusperheellinen ja todellakin allekirjoitan sen, että uusperhe pysyy kasassa vain niin kauan kuin puolisoiden älinen parisuhde on tarpeeksi hyvä. Lapset ovat koko ajan hajottavana tekijänä siinä. Ydinperhe voi pysyä koossa yhteisten lasten vuoksi vielä silloinkin, kun puolisoiden romanttinen suhde on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen hajoavat myös, useammin kuin ydinperheet. Mistä se johtuu? Siinähän mennään parisuhde edellä ja kumppani on valittu kokemuksen perusteella oikein.
Tietenkin siitä, että parisuhteesta tulee huono. Koska uusperheessä toisen lapsia vain parhaimmillaan siedetään, parisuhteen huononnuttua on matalampi kynnys erota. Ydinperheessä usein vielä sinnitellään yhdessä siinä vaiheessa, vaikka parisuhde olisi huono, lasten takia.
T. Uusperheen äiti
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lapset tai aikuisten parisuhde sulkisivat toisensa pois. Molemmat ovat tärkeitä ja etusijalla, pitäisi olla sekä ydin- että uusperheessä.
Elämä opettaa...
Voin kertoa että siksi, että rakastan ja haluan miestäni, mutta imhoan hänen lapsiaan. Inhoan heidän katselemistaan ja heidän ääntäänkin. Olemme uusperheenä koossa yhä vain siksi, että suhde mieheen on niin täydellinen. Jos se olisi yhtään huonompi, eroaisin heti. Joka kerta, kun lapset obat luonamme, harkitsen vakavissani eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.
Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.
Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.
Riippuu näköjään tutkimuksesta. Joissain taas todetaan et lapselle on hyväksi et molemmilla vanhemmilla uus puoliso. Muuten lapsen asema perheessä vääristyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.
Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.
Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.
Nyt kirjoitat ihan puppua. Laitapa joku linkki tällaiseen tutkimukseen. Se, että parisuhde voi hyvin ei todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmat lääppivät koko ajan toisiaan, mikä voi olla lapselle se yäk.
Jos englanti taipuu, voit googlata esimerkiksi hakusanoilla "Judith Wallerstein". Jos ei, niin tässä Ylen artikkeli aiheesta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Itse asiassa tutkijat väittävät, että asia on just toisinpäin. Lapset vähät välittävät vanhempiensa rakkauselämästä. Päinvastoin se on yäk.
Lapsilla ei ole vielä valmiuksia miettiä mitään niin abstraktia kuin vanhempiensa onnellisuutta. Toki he kärsivät riitaisasta kodista, koska kokevat turvattomuutta ja ajattelevat riitojen olevan omaa syytään - lapsi on siinä suhteessa narsisti, että hänen on vaikea hahmottaa perheen sisäisiä suhteita, joissa hänellä ei ole osuutta. Mutta jos arki sujuu, lapsille paljon vanhempien onnea tärkeämpää on heidän oma oikeutensa arkeen molempien vanhempien kanssa.
Eli sellainen järkisopimus lasten kasvattamisesta yhdessä ei ole ollenkaan huono ratkaisu.
Riippuu näköjään tutkimuksesta. Joissain taas todetaan et lapselle on hyväksi et molemmilla vanhemmilla uus puoliso. Muuten lapsen asema perheessä vääristyy.
Mielenkiintoista. Saisiko tähänkin linkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vähän tutkimustulosta. Meillä ydinperhe, mutta mietin kyllä eroa koko ajan. Odottaa jo kulman takana ja lasten vuoksi tässä ollaan näinkkn kauan oltu. Ajattelin vain, että tilastollisesti uusperheillä vielä heikommat mahdollisuudet onnistua.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/uusperheet-hajoavat-ydinperheita-us…
Eli koska haluat viettää loppuelämäsi tuossa ihanassa suhteessa, ei kannata riskeerata ja vaihtaa uusperheeseen, ei olisi tilastollisesti järkevää. Tuossa ahdistavassa liitossa on kuitenkin suuremmat todennäköisyydet iänkaikkisuudelle.
Täh? En minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin nitä kirjoitin onnistumisen mahdollisuukisista. Ei ole ketään uuta naista kulman takana odottamassa.
Ei se uusperheen elo oo niin auvoista. On sinun , minun ja meidän lapset. Siinävtäytyy olla joka osapuolen kypsiä.
Itse en ainakaan sen parisuhteen varaan niin laskisi ja sitä laittaisi ensisijaiseksi. Ennemmin ne lapset ovat siinä elämässä mukana aina kuin se parisuhde, eiköhän eronneen pitäisi se olla jo kokemisesta oppinut.
Lisäksi kannustaisin kaikkia pitämään kiinni ystävistään! Itse tajusin taas jouluna kun tapasin lapsuudenystäviäni et mä oon ja ollut niillä ”aina”, vaikka parisuhde ja sen puolen sukulaiset vaihtuvatkin.
Alue: Aihe vapaa
Eli koska haluat viettää loppuelämäsi tuossa ihanassa suhteessa, ei kannata riskeerata ja vaihtaa uusperheeseen, ei olisi tilastollisesti järkevää. Tuossa ahdistavassa liitossa on kuitenkin suuremmat todennäköisyydet iänkaikkisuudelle.