Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ydinperheessä lapset etusijalla ja uusperheessä etusijalla aikuisten välinen rakkaussuhde?
09.01.2019 |
Toisen ketjun kommenteista tämä pongattu. Melko hyvin sanottu.
Minulla on ydinperhe ja teini-ikäiset lapset. Ei ole avioliittomme aina suurta onnea ollut, mutta en ikinä kyllä eron sattuessa uusperhettä perustaisi. Ei voisi olla ikinä lasten etu.
Avioliittomme on sellaista tasapaksua, välillä on ihanaa ja välillä aika pliisua. Kotimme on kuitenkin turvallinen ja lämmin kaikille perheenjäsenille vaikkei meidän vanhempien välillä olekaan jatkuvaa rakkauden ilotulitusta. Kyllä uusperheissä varmaan vanhemmat toisiaan rakastaa, mutta varmaan on suhde koetuksella uusperhekuvion vuoksi. Ja lapsilla kaiketi aina vähän irrallinen olo.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa.
En ota ollenkaa hyökkäävää tai tuomitsevaa asennetta niitä kohtaan joilla syistä tai toisista on uusperhe. Keskustelun aiheena oli se, että tuntuu siltä että ydinperhettä yritetään pelastaa useasti lasten takia kun taas uusperhe on useammin aikuisten välinen suhde etusijalla..
Näinhän se on. Uusperheessä lapset eivät ole liima. Uusperheellisenä ei minulla olisi mitään syytä pysyä liitossa lasteni takia. Pysyn tässä hyvän parisuhteeni takia.
Sama täällä. Nautin uudesta puolisosta ja viihdyn hänen kanssaan. Oikein odotan iltoja, kun töiden ja harrastusten jälkeen saa olla hänen kanssaan. Ex-miestä siedin lasten takia. Eli kyllä, parisuhde on paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ainakin yhden miehen, joka jättää vaimonsa heti, kun lapset muuttavat omilleen. Eli sinnittelee ydinperheessä siihen asti juuri lasten takia.
Laskee päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa.
En ota ollenkaa hyökkäävää tai tuomitsevaa asennetta niitä kohtaan joilla syistä tai toisista on uusperhe. Keskustelun aiheena oli se, että tuntuu siltä että ydinperhettä yritetään pelastaa useasti lasten takia kun taas uusperhe on useammin aikuisten välinen suhde etusijalla..
Näinhän se on. Uusperheessä lapset eivät ole liima. Uusperheellisenä ei minulla olisi mitään syytä pysyä liitossa lasteni takia. Pysyn tässä hyvän parisuhteeni takia.
Joissakin tapauksissa asian voi tulkita siten, että on jo huomattu ettei lasten takia väkisin yhdessä pysyminen pidemmän päälle tee kuin hallaa jokaiselle. Aikuisia hiertää rakkauden, läheisyyden ja kumppanuuden puute, ja lapset kasvavat seuraten esimerkkiä että tämä on ihan normaalia, ja lämpimien välien puute heijastuu koko perheeseen. Lisäksi monesti ”lasten takia” yhdessä oleminen ei sitä itseään, vaan pelkoa laittaa elämä uusiksi ja irtautua totutuista asioista. Ehkä uusperheessä kiinnitetään paremmin huomiota aikuisten väliseen suhteeseen, kun on huomattu ettei se toinenkaan tapa onnea tuonut. Aikuisten välit on kuitenkin tärkeä asia, sillä se vahvistaa kumppanuutta ja selviytymistä yhdessä siitä arjesta lapsineen kaikkineen. Myös lapset näkevät terveen esimerkin elämään ja perheeseen. Toisistaan välittävät aikuiset ja perheen jossa välittämistä ja rakastamista ei tarvi piilotella.
Minusta perhe ei ole vain eri osien yksikkö, vaan perhe on myös henkinen tila, jossa on turvaa, rakkautta, luottamusta ja läheisyyttä.
Omasta puolestani voin sanoa, että lapset ovat nykyään paljon onnellisempia kun minäkin olen onnellinen uuden kumppanin kanssa.
Pitäisiköhän vähän höllätä nutturaa ja ottaa rennommin?
Maailmassa on nälänhätää, ihmiskauppaa, orpolapsia..
Kukaan ei voi välttyä lapsuuden traumoilta vaikka kuinka olis hyvä perhe.
Oli sitten ydinperhe tai uusperhe, niin tulisi olla kiitollinen, että on joku perhe.
Maailma on raadollinen, mutta ei se uus-/ydinperhe ole varmastikaan se hirvein asia täällä.
Näiden asioiden mustamaalaaminenhan on yksi iso paha mikä aiheuttaa ahdistusta ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on takana 15 kokemus ydinperheestä. Meidän perheessämme lapset olivat vahvasti etusijalla. Nyt muutama vuosi eron jälkeen näen, että ei olisi kannattanut.
Meidän aikuisten olisi pitänyt rakentaa perhe oman parisuhteemme varaan, ei lasten! Meistä tuli ajan myötä lähinnä Lapsiperhe-nimisen yrityksen osakkaita, jotka eivät enää jaksaneet piitata toistensa hyvinvoinnista.
Lasten asettaminen etusijalle on ongelmallista, koska vanhempien etääntymisen lisäksi/takia se myös antaa lapsille mallin, jossa aikuisilla ei ole niin väliä. Haluanko, että omat lapseni unohtavat aikuisina itsensä ja puolisonsa? No en, päin vastoin! Ongelma on myös se, että jossain vaiheessa lapset lähtevät kotoa. Mitä silloin jää? Tyhjä kulissi, jota ei enää tarvitse pitää pystyssä.
Ihmiset, huolehtikaa lapsistanne ja rakastakaa heitä, tietenkin, mutta kyllä perheen kantava voima on aikuisten parisuhde! Kun parisuhde voi hyvin, se heijastuu myönteisesti myös lapsiin. Parisuhteen hoitamisen lisäksi hoitakaa myös itseänne ihan yksilönä. Se on myös lastenne kannalta mitä parasta satsausta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Johtuisiko tuo ajatustapa siitä, että uusperheessä se koossapitävä voima on nimenomaan se aikuisten välinen suhde. Ydinperheessä voidaan pysyä yhdessä lasten takia, vaikka vanhemmat eivät sietäisi toisiaan. Uusperheessä ei ehkä kovin helposti tällaista tilannetta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheen hajoavat myös, useammin kuin ydinperheet. Mistä se johtuu? Siinähän mennään parisuhde edellä ja kumppani on valittu kokemuksen perusteella oikein.
Harvoin näkee missään sanottua seuraavaa itsestäänselvyyttä:
” Pilaako ero lapsen loppuelämän?
Ei tosiaankaan. Sen sijaan moni avio- tai avoliitto on kyllä pilannut monen lapsen elämän ;) ”
Lainaus jutusta
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/12/10/mista-tietaa-kannattaako-erota…
On aina yhtä järkyttävää että ihmiset nostavat harteilleen sankarin viitan kun ovat kauheassa suhteessa mutta pysyvät yhdessä ”lasten vuoksi” tai päättävät elää selibaatissa 15 vuotta kun ero tuli, ettei lapsen tarvitse jakaa heitä kenenkään kanssa. Kuka rehellisesti uskoo että se parantaa kenenkään elämänlaatua jos vanhempi a) jatkaa perhehelvetissä ja pakottaa lapsensa samaan tai b) kieltäytyy elämästä ja aikuisen ihmisen tarpeista turvatakseen nellu-leeville elämän äidin elämän keskipisteenä ja silmäteränä 4ever?
Lapsi on onnellinen silloin kun vanhemmat ovat. Järjen käyttö on aina tärkeää näissä ratkaisuissa,, mutta tällaisilla irrallisilla kriteereillä tai uhrautumisilla ei tehdä kenestäkään lapsesta yhtään sen onnellisempaa ja parempaa ihmistä kuin kuuntelemalla myös omia tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen hajoavat myös, useammin kuin ydinperheet. Mistä se johtuu? Siinähän mennään parisuhde edellä ja kumppani on valittu kokemuksen perusteella oikein.
Jokaisen uuden parisuhteen myötä riski sen hajoamiseen vain kasvaa.
En ymmärrä, miksi lapset tai aikuisten parisuhde sulkisivat toisensa pois. Molemmat ovat tärkeitä ja etusijalla, pitäisi olla sekä ydin- että uusperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen hajoavat myös, useammin kuin ydinperheet. Mistä se johtuu? Siinähän mennään parisuhde edellä ja kumppani on valittu kokemuksen perusteella oikein.
Jokaisen uuden parisuhteen myötä riski sen hajoamiseen vain kasvaa.
Miksi? Täällähän juuri kovasti kuulutetaan kuinka entisistä virheistä on opittu, tiedetään mitä elämältä tahdotaan, kaikki ovat onnellisia tässä uusperhekombossa ja silti tulee ero. Miksi on pakko olla parisuhteessa jos sillä on tapana hajota? Kymmenes kerta toden sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Ööh.... Anteeks mitä???
Kyllä meillä uusperheessä lähtökohta on ollut, että kun on hyvä PARIsuhde niin lapsetkin vpivat hyvin.
Sama olki ydinperheessäkin, harmi vaan että se ydinperheen toinen puiliso sattui kuolemaan...Kyllä meilläkin on lämmin ja rakastava koti, miksi ei olisi???
Mikä ihme sinä olet sanomaan mitään? Jumalako?
Miksi näin vahva reaktio keskustelunaloitukseen. Siinä ei ollut mitään provosoivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en eroa koska lapset ovat minulle tärkeintä ja rakkainta maailmassa.
En vaan voisi olla onnellinen vaikka jossain lemmenlomalla thaikuissa ilman lapsiani. Ja kun eron jälkeen et voi vaikutaa lastesi elämään (kuin omalta osaltasi) esim. uudet äitipuolet, asuinpaikat yms. Ja jos lasta vaikka kiusataan, niin haluaisin olla tukena, en kestäisi että olisi joka toisen viikon pois luotani.
Ja oma onnellisuuteni ei muutenkaan ole riippuvainen miehestäni tai miehistä ylipäätään, vaan ihan muista jutuista kuten ystävistäni, kulttuurista, luonnosta, työstä, harrastuksista ja niiden lasteni kanssa olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittomme on sellaista tasapaksua, välillä on ihanaa ja välillä aika pliisua. Kotimme on kuitenkin turvallinen ja lämmin kaikille perheenjäsenille vaikkei meidän vanhempien välillä olekaan jatkuvaa rakkauden ilotulitusta.
Kukin löytää onnensa taholtaan. Minulla ei ole tällaiseen suhteeseen kyllä mitään mielenkiintoa. Turvallisuushakuisten naisten deittaileminen on aina vähän hasardia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen hajoavat myös, useammin kuin ydinperheet. Mistä se johtuu? Siinähän mennään parisuhde edellä ja kumppani on valittu kokemuksen perusteella oikein.
Jokaisen uuden parisuhteen myötä riski sen hajoamiseen vain kasvaa.
Minä luulen tietäväni syyn.
Ensimmäisessä avioliitossani olin 20 vuotta. Mies syyllisti ja uhkaili, ei antanut minun tehdä päätöksiä. Ei se läpeensä huono parisuhde ollut, mutta kun hän vaihtoi minut lennosta toiseen, niin olin iloinen, että sekin on ohi.
Pelkäsin nuorena oli kaiken hylkäämistä. Siksi avioero oli minulle pahinta, mitä voi kohdata. Siksi en ikinä olisi itse eronnut.
Selvisin siitä, enkä enää pelkää hylkäämistä. Nyt sietokykyni on huomattavasti lyhyempi. Eli jos aviomieheni osoittaa mitään väheksyvää tai syyllistävää käytöstä, niin minä lähden. Prkl, kukaan ei enää kohtele minua huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen hajoavat myös, useammin kuin ydinperheet. Mistä se johtuu? Siinähän mennään parisuhde edellä ja kumppani on valittu kokemuksen perusteella oikein.
Uusperheitä kuormittavat ihan eri volyymin ongelmat kuin ydinperhettä. Hankalat, ei-biologiset lapset, tilan ja rahan riittämättömyys, toimimaton pakkoyhteistyö kaikenmaailman exien, niiden nyxien ja nyxänexien ja sukulaisten kanssa, ulkopuolisuuden tunne omassa perheessä ja kodissa jne. Uusperhe vaatii ihan eri tason kypsyyttä kuin ydinperhe, varsinkin jos molemmilla lapsia. Ja silti se ei aina riitä. Uusperhe on lähtökohtaisesti vaativampi.
Jos puolisot ovat onnellisia ja voivat hyvin yhdessä, niin ovat lapsetkin onnellisia. Koskee se sitten ydinperheitä tai uusperheitä. Hyvä parisuhde on tärkeä, jotta voidaan yhdessä perheenä olla hyviä vanhempia niin omille lapsille kuin lapsipuolillekin.
Tuossa vähän tutkimustulosta. Meillä ydinperhe, mutta mietin kyllä eroa koko ajan. Odottaa jo kulman takana ja lasten vuoksi tässä ollaan näinkkn kauan oltu. Ajattelin vain, että tilastollisesti uusperheillä vielä heikommat mahdollisuudet onnistua.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/uusperheet-hajoavat-ydinperheita-us…
Alue: Aihe vapaa
Tämä on totta. Tiedän monta ydinperhettä, jossa vanhemmat eivät enää juuri edes pidä toisistaan, mutta menevät eteenpäin ja yrittävät jaksaa lasten takia.