Naisen ja miehen tasa-arvo perhe-elämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi asun yksin enkä enää naisen kanssa.

Kotitöitä on vähemmän ja rahaa kuluu vähemmän, vaikka on vain yksi tekemässä ja maksamassa.

Kaverit joiden kanssa olen jutellut,ovat huomanneet saman ilmiön.

Kumma juttu.

Niinpä. Eikös ole ihmeellistä, että kaksi ihmistä kuluttaa enemmän rahaa kuin yksi?

Onhan se.

Vielä ihmeellisempää on se että tulot kaksinkertaistuvat kun kaksi ihmistä käy töissä eikä vain yksi. Ja menojenhan ei pitäisi kaksinkertaistua, koska on aika monta asiaa jotka jaetaan. Ei tarvita kahta keittiötä, kahta pyykinpesukonetta, moneen paikkaan kuljetaan yhdessä ja sitä rataa. En keksi ainuttakaan asiaa jossa menojen pitäisi enemmän kuin kaksinkertaistua. Ja sama pätee kodin töihin.

Silti, jotenkin rahaa vain kuluu kolminkertainen määrä ja kodin töitäkin on enemmän nokkaa kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussahan kävi jo ilmi mistä kodin töissä on yleensä kyse.

Vastuu haluttaisiin 50-50, mutta vallasta ei halutakaan luopua. Jos mies saa 50% päätösvallasta niin se ei käykään, koska mies päättää väärin ja tekee väärin.

Pahimmassa tapauksessa mies päättää että tietyt naisen haluamat asiat onkin tarpeettomia. Ei tarvikaan vaihtaa sisustuksen väriä, osaa lapselle tyylikkäämpää potkupukua, skitsoilla leivänmurusista pöydällä tai vaihtaa lamppua edes samana päivänä.

Hei, älä nyt viitsi. Vastasin tuohon ketjuun jo silloin, että usein ongelma on siitä, kun molemmat ei ota vastuuta, ja siihen liittyy päätösvalta myös! On raskasta yksin tehdä aina päätöksiä. Ja sanoin myös, että kaikilla näin ei ole, mutta todella monilla yhä on. Niinkuin tässäkin ketjussa on loistavasti tullut ilmi näissä vastauksissa. On monenlaisia perheitä, mutta yhä on sitä ongelmaa, että perheen äiti on monesta asiassa vastuussa, ja usein tahtomattaan (on myös näitä päsmäreitä, jotka ei tahdo antaa valtaa, mutta uskon että vähemmistöissä).

Ja monta kertaa väänsin myös, että kyse ei ole jostain triviaalista sisustuksellisesta asiasta tai kukka-asetelmista, vaan varsinkin lapsiperheissä asioista jotka vaan on jonkun pakko hoitaa jotta voi taata turvallisen lapsuuden ja yhteiselon.

T. toisen ketjun ap. https://www.vauva.fi/keskustelu/3356753/naisen-asema-yha-huono-meta-ja-…

Siinä toisessa ketjussa kävi ilmi että naiset katsovat voivansa päättää mitkä asiat ovat pakollisia "turvallisen lapsuuden ja yhteiselon" kannalta.

Niihin kuuluu paljon asioita joita ei voi perustella turvallisuudella.

Yksi hyvä esimerkki on naisten aina vaatima pientenkin sotkujen siivoaminen heti eikä kerralla esim. siivouspäivänä. Se muuttaa elämän 24/7 hääräämiseksi sen sijaan että voisi ottaa lunkisti ja siivota kerralla.

Kun tästä keskustelee naisten kanssa, naiset katsovat olevansa oikeassa ja miehet väärässä.

Eikö miehet tosiaan tajua, että kun jättää ne pikku sotkut siivoamatta tuoreeltaan niin viikon siivouspäivä joutuu tekemään enemmän töitä saman siisteys tason saavuttamiseksi? Niinhän töissäkin tehdään. Työpisteet pidetään siistinä koko ajan putsaamalla esim konepajoissa ja elintarviketeollisuudessa ja monessa muussa paikassa työntekijät siivoavat viimeiseksi ennen kotiinlähtöä. Ravintoloissa pyyhitään pöytiä jatkuvasti ja luututaan lattiat ja pestään vessat päivittäin. Jos lapselta esim. Tippuu kurkkuviipale tai maitoa lattialle, kannattaa ne pyyhkäistä heti pois eikä antaa kuivua lattiaan. Siivouspäivä on paljon suurempi homma kuorella kuivuneita lukija irti.

Aloittajan listaan voisi lisätä paljon muitakin asioita.

Tiedän äitejä, jotka ei edes luota jättää alle 3v lasta täysin isän vastuulle.

On hyviäkin isejä olemassa, mutta useimmat ovat kyllä aikamoisia kulissipellejä vain.

Naiset vain ovat kautta-aikain tämän hyväksyneet ja siinä kun itse hoitavat aivan kaiken ylistävät kavereilleen lapsensa hyvää isää, kun isä joskus kerran puoliväkisin hakee lapsen hoidosta tai pukee sen.

Olen aina tätä ihmetellyt ja tekisi mieli joskus sanoa vain suoraa rumasti, et mitä sinä nainen taas tässäkin huojaat itseäsi. Lapsen isää ei paskanvertaa kiinnosta sitä hoitaa,pukea tai valvoa. Sitä kiinnostaa lähinnä vain se isäego.

Isä kun on sanana erittäin hyvämaineinen, uskomaton ritari, perheen pää, elättäjä, joka pitää aina huolen perheestään.

Omassa lapsuudessa muistan täysin tämän kuvion. Oma isäni oli hyväpalkkaisessa työssä, mutta satsasi kaikki rahat vain itseensä. Missään asiassa ei oikeasti vastuuta ottanut, mutta äiti silti nosti sen aina jalustalle kaikesta olemattomasta.

Sain tästä ristiriitaisesta pelleilystä niin suuret traumat, että kun itse sain lapsen, näin nämä kaikki merkit heti lapsen isässä ja heivasin hänet samantien helvettiin.

Mitä pelleilyä koko perheidylli!!

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Jep.

Tuo neuroottisuus on syy miksi naisen kanssa menee enemmän aikaa kodin töihin. Naista häiritsee joku asia koko ajan. Vaikkei olisi välttis tarvetta hoitaa sitä heti, no kun se häiritsee ja V-käyrä nousee kunnes ei voi enää pidätellä nalkutusta, jne.

Rahaa menee koska naisille on niin tärkeää mitä ne muut ajattelevat. Sinkkuna voi elellä vaatimattomammin, parisuhteessa pitää panostaa asumisen tasoon ja lahjoihin ja kaikkeen siten että fyffet on aina loppu. Ettei vaan joku ajattelisi että pariskunta on köyhä.

No kyllähän tästäkin ketjusta näkee mikä on meininki.

Naiset kertovat miten asiat kuuluu hoitaa.

Kun miehet kertovat miten he tykkäisivät asiat hoitaa, ovat he väärässä ja heidän tapansa on huono.

Minä ostelen helpommin uusia kalsareita ja sukkia esikoiselle. Enemmän vastaan vaatteista muutenkin. Tosin kun kuopus syntyi ja olin joitakin kuukausia siinä imetys-ja kantelukuplassa, niin mies hoiti esikoisen vaateasiat.

Juhlat ja vierailut organisoin minä. Se vain on helpompi. Mies saattaa joskus kokata ruoan vieraille jos niin sovitaan.

Lakanat vaihdan pääasiassa minä.

Minusta tilanne on täysin ok. Mies tekee paljon arjessa ja kummallakin on kädet täynnä hommaa. Ei haittaa jos on joitakin juttuja, jotka minä pääasiassa teen. Mies hoitaa esim autoasiat ja kaupassakäynnit. Tekee myös ruokia ja siivoaa. Hoitaa lapsia siinä missä minäkin - ainakin nyt kun kuopuskin on jo ohi vauvavaiheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luojan kiitos ei ole lapsia" oli se ajatus, jota nämä kysymykset laittoivat aivoni ajattelemaan. Elämä vanhempana on hemmetin paljon monimutkaisempaa js raskaampaa kuin elämä lapsettomana.

Piti sitten tulla näsäviisastelemaan selkeästi lapsellisille suunnattuun ketjuun.

Vaikka elämä on monimutkaisempaa on se myös antoisampaa. Olen ollut joskus lapseton ja tiedän mistä puhun.

Kivs, että elämäsi on antoisaa. Minunkin elämäni on. Ja koska minä olen minä enkä sinä, tiedän myös, että elämäni on paljon antoisampaa näin lapsettomana kuin se olisi, jos joutuisin elämään itselleni täysin vastenmielisellä tavalla. Minulle tämä on itsestäänselvyys mutta monille vanhemmille ilmeisen vaikea asia ymmärtää.

Kiva kun kuitenkin tartuit viestiini. Kyllä tänäänkin joku palstaa lukeva nuori mies tai nainen saa sen kimmokkeen, että ehkä elämä on kuitenkin parempaa lapsettomana.

Sähän oot kuin himouskovaiset, ei mitään tajua missä evankeljumiaan jaat. Kaikkien on kuunneltava kun puhut.

Koitan vastailla näin neljän lapsen ja 19 avioliittovuoden kokemuksella:

Kuka teillä ostaa lasten vaatteet? En tarkoita maksaa, vaan valitsee, vertailee ja tuo kotiin.

* se kumpi vaatekauppaan ehtii, silloin kun vaatteen tarvetta ilmenee.

Onko mies koskaan ostanut lapselle esimerkiksi kauppareissulla vaatetta huomattuaan edullisen bodyn tai kivan näköisen takin?

* on, erityisesti ulkomailta työmatkoilta on tuonut lapsille vaatetta (ilman että olen pyytänyt)

Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille? Jos mies, annatko listan tai neuvotko?

* se kumpi ehtii, monesti mun vuorotyön takia mies pakkaa lähtöä edeltävänä iltana valmiiksi. Nykyään lapset pakkaavat paljolti itse mutta mies alulle panee ja valvoo toimitusta. Lähinnä saattaa tiedustella multa montako vaatekertaa tarvitaan. Ja onko jotain erityisvarusteita joita pitäisi ottaa mukaan (esim. sisäkengät/uimapuku/juhlavaatteet)

Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?

* vaihtaa. Meillä ei ole mitään virallista lakananvaihtopäivää vaan lakanat vaihdetaan tarpeen mukaan noin kerran kahdessa viikossa

Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen?

* ei, enkä tiedä minäkään vaan katsomme aina kela-kortista. Mies kyllä tietää missä kela-kortit säilytetään.

Kysytkö mieheltäsi vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn".

* asia ei ole enää meillä ajankohtainen. Lasten ollessa pienempiä se joka jäi kotiin toisen lähtiessä kauppaan vahti automaattisesti lapsia. Suihkussa kävimme usein saunan yhteydessä jolloin lapset oli tietenkin mukana tai lasten jo nukkuessa jolloin mitään erillistä vahtimista ei edes tarvittu. Vessareissujen hoitumista en enää muista.

Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti?

* KTS. yllä

Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin?

* yhdessä järjestämme, mies huolehtii yleensä siivouksesta ja kaupassakäynnistä, minä tarjoiluista. Mies yleensä tulostelee kutsukortit kaverisynttäreille. Lasten ollessa pieniä, pidimme usein kavereille pihalla toiminnallisia ulkoilmasynttäreitä joissa oli mm. makkaranpaistoa ja ulkoleikkejä, mies on ollut näissä innoissaan mukana.

Ristiäiset on järjestetty yhdessä samalla tavalla.

Järjestätkö miehen syntymäpäivät? Jos, järjestääkö hän vastavuoroisesti sinulle?

* aikuisten synttärit järjestyvät samoin periaattein kuin lasten, kts. yllä.

Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?

* eivät olisi jääneet järjestämättä. Ihan varmasti olisi alkanut miettiä ja järjestää asioita.

Mies on se joka jää kipeiden lasten kanssa kotiin, on aina ollut. Hän voi tehdä etätyötä, minä en. Olen neljän lapsen kanssa ollut lapsen sairauden takia poissa töistä noin kymmenen kertaa viimeisten 16 vuoden aikana.

Oikein miettimällä mietin, keksinkö jotain sellaista asiaa jota hän ei oma-aloitteisesti osaisi hoitaa ilman minun kehotusta. Ja täytyy todeta että ei tule mieleen ainuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Välillä jaksan tsempata ja pitää asunnon kuin sisustuslehdestä. Mutta huomasin talvilomalla päivien olevan yhtä siivousta ja ruoanlaittoa, tylsää. Nyt toinen viikko on menty miehen tyyliin. Rennompaa ja menee jos vaan välttää katsomasta tiskejä ja muuta lojuvaa tavaraa. Enemmän leffoja ja lämpimät voileivät tyyppistä ruokaa. Tuo elämän on oltava tiptop kovertaa pikkuhiljaa sisuksiin onton kolon, jota mielikuva elämästä ei täytä. Sitten läheisyys miehen kanssa laimenee. Mieluummin vähemmän kodinhoitoa ja enemmän yhdessäoloa. Kumpikin voi paremmin.

Olet ihan oikeassa siitä mitä kirjoitit. Vaimollasi on mielikuva elämästä ja se haalentaa teidän liekin.

Kuka teillä ostaa lasten vaatteet? En tarkoita maksaa, vaan valitsee, vertailee ja tuo kotiin.

-Minä: käyn kirppareilla ja saan paljon ystäviltä ja tutuilta ilmaiseksi kierrosta käyttöön. Ulkovaatteista olen tarkka, että niiden pitää olla kunnolliset, koska päiväkodissa ulkoillaan säällä kuin säällä. Keskustelen ystävien kanssa hyvistä kengistä ja vaatteista lapselle joten tämä on sitä vertailua.

Onko mies koskaan ostanut lapselle esimerkiksi kauppareissulla vaatetta huomattuaan edullisen bodyn tai kivan näköisen takin?

-Ei ole ostanut, koska tosiaan saamme kierrosta vaatetta tarpeeksi. Mies on onneksi samaa mieltä kanssani, ettei vaatetta tarvitse olla yli tarpeen. Käymme yhdessä ruokakaupassa, silloin ei katsella vaatteita emmekä osta huvin vuoksi kivan näköistä. Vain tarpeeseen.

Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille? Jos mies, annatko listan tai neuvotko?

-Minä pakkaan lapsen tavarat, koska minä reissaan lapsen kanssa. Miehellä ei ole lomaa töistä/varaa toistaiseksi. Emmekä matkustele kotimaassa yön yli. Päivän retkiä teemme, minä tsekkaan että tarvittavat ovat mukana.

Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?

-meillä ei ole lakanan vaihtopäivää. vaihdamme kun kerkiämme ne pestä. minä hoidan pyykit, mies tiskit.

Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen?

-ei tiedä, enkä tiedä kyllä minäkään. kelakortista tarkistaa kumpi tarttee tietoa.

Kysytkö mieheltäsi vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn". Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti?

Olen opettanut lapsen siihen, että käyn vessassa ja suihkussa (minun suihku kestää 5min, en tykkää lotrailla) ja niihin saan rauhan. Vauva-aikana oli helppoa ja nyt pikku lapsi ymmärtää kyllä kun sanon käyväni. Kaupassa käymme perheenä viikonloppuisin tai sitten itse arkipäivänä päivällä samalla kun mies hakee lapsen päiväkodista, jolloin olemme samaan aikaan kotona.

Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin? Järjestätkö miehen syntymäpäivät? Jos, järjestääkö hän vastavuoroisesti sinulle? Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?

-Tietenkin mies osallistui ristiäisiin. Ei ole mitään aikuisten syntymäpäiviä. Kutsun oman puolen sukuani lapsen synttäreille ja mies hoitaa kutsun oman suvun puolelleen. Minä leivon nopsaa jotain ja mies hoitaa siivoukset. Meillä ei ole mitään menuja mihinkään juhliin.

En nyt tiedä mitä näiden kysymysten olisi pitänyt herätellä minua ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Välillä jaksan tsempata ja pitää asunnon kuin sisustuslehdestä. Mutta huomasin talvilomalla päivien olevan yhtä siivousta ja ruoanlaittoa, tylsää. Nyt toinen viikko on menty miehen tyyliin. Rennompaa ja menee jos vaan välttää katsomasta tiskejä ja muuta lojuvaa tavaraa. Enemmän leffoja ja lämpimät voileivät tyyppistä ruokaa. Tuo elämän on oltava tiptop kovertaa pikkuhiljaa sisuksiin onton kolon, jota mielikuva elämästä ei täytä. Sitten läheisyys miehen kanssa laimenee. Mieluummin vähemmän kodinhoitoa ja enemmän yhdessäoloa. Kumpikin voi paremmin.

Olet ihan oikeassa siitä mitä kirjoitit. Vaimollasi on mielikuva elämästä ja se haalentaa teidän liekin.

Samaa mieltä myös minä.

Siisteyden ja sisustuksen taso ei tule ilmaiseksi. Se vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa.

En minäkään naisena ymmärtäisi jos mies kuluttaisi valtavasti resursseja siihen että autossa on hineoimmat vanteet jotka kiiltävät kuin aurinko joka päivä, ja rientäisi heti putsaamaan niitä kun vähänkin likaantuvat.

Kun perusasiat on tehty, loppu kämpässä ei ole välttämätöntä työtä vaan sitä että halutaan erityisen siisti ja "hieno" ympäristö. Se on voi voi jos sellaista haluaa vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Välillä jaksan tsempata ja pitää asunnon kuin sisustuslehdestä. Mutta huomasin talvilomalla päivien olevan yhtä siivousta ja ruoanlaittoa, tylsää. Nyt toinen viikko on menty miehen tyyliin. Rennompaa ja menee jos vaan välttää katsomasta tiskejä ja muuta lojuvaa tavaraa. Enemmän leffoja ja lämpimät voileivät tyyppistä ruokaa. Tuo elämän on oltava tiptop kovertaa pikkuhiljaa sisuksiin onton kolon, jota mielikuva elämästä ei täytä. Sitten läheisyys miehen kanssa laimenee. Mieluummin vähemmän kodinhoitoa ja enemmän yhdessäoloa. Kumpikin voi paremmin.

Olet ihan oikeassa siitä mitä kirjoitit. Vaimollasi on mielikuva elämästä ja se haalentaa teidän liekin.

Tuota ruokajuttua en aikaisemmin ymmärtänyt.

Ihmettelin kun naiset aina sanovat että ruuanlaitto vaatii aikaa ja vaivaa, ja hyvä ruoka maksaa. Jos tätä kiistää niin reaktio on "no sä varmaan syötkin valmispizzoja".

Juurikin aikaisemman kirjoittajan mainitsema kanapihvit-riisi-kasvikset on terveellinen ja helppo sapuska, eikä kovin kalliskaan. Puuro, munakas, wokki, jne...sama juttu. Välipalaksi voi vetää näkkäriä. Ja veden kanssa tietty.

Mutta sehän olikin siitä kiinni ettei "askeettinen" ruoka käy. Se on joko valmispizza (maistuu hyvältä) tai jos kunnon ruokaa syödään, pitää olla ne kastikkeet ja mausteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Välillä jaksan tsempata ja pitää asunnon kuin sisustuslehdestä. Mutta huomasin talvilomalla päivien olevan yhtä siivousta ja ruoanlaittoa, tylsää. Nyt toinen viikko on menty miehen tyyliin. Rennompaa ja menee jos vaan välttää katsomasta tiskejä ja muuta lojuvaa tavaraa. Enemmän leffoja ja lämpimät voileivät tyyppistä ruokaa. Tuo elämän on oltava tiptop kovertaa pikkuhiljaa sisuksiin onton kolon, jota mielikuva elämästä ei täytä. Sitten läheisyys miehen kanssa laimenee. Mieluummin vähemmän kodinhoitoa ja enemmän yhdessäoloa. Kumpikin voi paremmin.

Olet ihan oikeassa siitä mitä kirjoitit. Vaimollasi on mielikuva elämästä ja se haalentaa teidän liekin.

Tuota ruokajuttua en aikaisemmin ymmärtänyt.

Ihmettelin kun naiset aina sanovat että ruuanlaitto vaatii aikaa ja vaivaa, ja hyvä ruoka maksaa. Jos tätä kiistää niin reaktio on "no sä varmaan syötkin valmispizzoja".

Juurikin aikaisemman kirjoittajan mainitsema kanapihvit-riisi-kasvikset on terveellinen ja helppo sapuska, eikä kovin kalliskaan. Puuro, munakas, wokki, jne...sama juttu. Välipalaksi voi vetää näkkäriä. Ja veden kanssa tietty.

Mutta sehän olikin siitä kiinni ettei "askeettinen" ruoka käy. Se on joko valmispizza (maistuu hyvältä) tai jos kunnon ruokaa syödään, pitää olla ne kastikkeet ja mausteet.

Minä olen meillä se ruualla rakastaja eli haluan ilahduttaa ja tehdä hyvää ruokaa. Mutta sitten siihen väsyy ja siirrytään miehen askeettisempaan tyyliin. Minä teen täytettyjä paprikoita, karjalanpaistia, kalaa ja kokeilen erilaisia reseptejä, miehelle riittää voileivät ja keitto. No onneksi meillä tasottuu, välillä on pakkasesta pinaattikeittoa ja muuta mitä on tarjolla, välillä kattilat porisee ja valkosipuli tuoksuu.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Pakko naisena kommentoida tähän että kyllä mä ostan ja vaihdan polttimon jos huomaan ennen miestä että polttimo on palanut. Ei meillä kukaan lähde ”turhan takia” hakemaan yhtä polttimoa vaan se ostetaan samalla kun muutenkin mennään kauppaan. Sama juttu kastikkeen kanssa: jos ei ole muistettu ostaa aineita niin sitten sävelletään jotain niistä mitä on tai syödään ilman. Ei jaksa vaivautua kauppaan tuollaisen pikkujutun takia. No ehkä jos olisi tulossa vieraita ja kastike olisi oleellinen osa ruuan kokonaisuutta niin sitten joo.

Kamat saa rauhassa lojua eteisen lattialla (tai meillä usein eteisen lipastolla), jätän itsekin tavaroita siihen väliaikaisesti vaikkapa ruuanlaiton ajaksi. Siivotaan noin kerran viikossa, jos nyt ei jaksa niin seuraavina vapaapäivinä sitten.

Kirjoittelin tuossa aiemmin vastauksia noihin kysymyksiin mitä mies tekee tai ei tee. Mun mies tekee kaikkia kyseltyjä juttuja enemmän tai vähemmän. Niin minäkin. Me molemmat otetaan rennosti koska pingottamalla menee hermo kaikilta. Jaetaan töitä ja nykyään nakitetaan niitä myös lapsille jotka on jo isoja.

Mut meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja joku jää vielä asemallekin. Jollekulle se kodin tiukka järjestys ja tahraton siisteys on turvalliset raamit omaan sisäiseen kaaokseen. Joku toinen ei yksinkertaisesti hahmota lainkaan mitä kaikkea ihmisen pitää omassa kodissaan tehdä koska joku (yleensä äiti) on tehnyt ne hänen puolestaan aina.

Omasta kokemuksesta sanoisin että lasten ja isyyden kannalta ainakin meillä äidin nopea työhönpaluu ja omasta työurasta kiinni pitäminen on antanut miehelle paljon tilaa olla vastuullinen aikuinen joka hoitaa asiat kuten sillä hetkellä hyväksi katsoo. Minä en arvostele hänen tekemisiään, samoin ei hänkään arvostele minun tekemisiäni silloin kun on minun vuoroni hoitaa asioita.

T: se 19v naimisissa ollut 4 lapsen äiti

- Minä ostan yleensä vaatteet. Kysyn tosin usein miehen mielipidettä esim. kuoseista tai hinta/laatu-suhteesta etenkin ulkovaatteissa. Mies just osti esikoiselle talvilakin, kun oli sitä mieltä että kypärämyssy on epäkäytännöllinen. Samoin on katsellut uusia hanskoja, koska vanhat ovat hänen mielestään vaikeat pukea lapselle.

- Minä pakkaan lasten tavarat. Mies kyllä tarkistaa että tietyt tarvikkeet (esim. vesipullo, lääkkeet, vaipat) ovat varmasti mukana.

- Lakananvaihtotarpeen huomaa mies nopeammin. Minä puen lapset aamulla ja vien tarhaan, joten luonnollisestikin huomaan likaiset vaatteet, mies lähtee aikaisemmin töihin. Mitään ennalta päätettyjä lakananvaihtopäiviä meillä ei ole.

- Mies ei muista ulkoa lasten tai minun sotuja, minä muistan ulkoa esikoisen sotun, koska joudun laittamaan sen milloin mihinkin lippulappuun, mutta en miehen tai kuopuksen. Ja tästä pääsemmekin siihen, että minä täytän ja allekirjoitan tarhan, terveydenhuollon, Kelan ym. kyselyt ja hakemukset. 

- Kumpikin osaa katsoa lasten perään toisen vessassa tai suihkussa käynnin ajan ihan ilmoittamatta. Kauppaan mennään yhdessä, tai jompi kumpi käy töistä tullessaan.

- Minä leivon lapsille synttärikakut, mitään varsinaisia synttärijuhlia ei ole vielä järjestetty. Ei pidetty ristiäisiä tai edes nimiäisiä. Mies oli aloitteellisempi nimien päättämisessä. Noin yleisesti ottaen mies muistaa ja huomioi merkkipäivät minua paremmin.

- Mies laittaa ruuan ja siivoaa, minä hoidan pyykit ja leivon.

Joku tuolla kirjoittikin, että jokainen naissukupolvi vuorollaan huomaa tämän asian, pettyy, valittaa siitä ja antaa sitten vain olla. Nainen vain kai jotenkin hyväksyy, että tässä maailmassa ei vain ois elämää ilman naisen kykyä huolehtia kaikesta, eikä ne aikuiset miespoloisetkaan meinaa selviytyä, jollei nainen kanna niitä välillä.

Mutta miksi isämyytti on sitten niin vanhoilla? Miksi isä on kukkulankuningas? Miksi yleensäkkin yhteiskunnassa on todella vahvana aatos, että isä pitää lapsella olla, mutta todellisuudessa isää ei velvoiteta olemaan tai tekemään yhtään mitään?

Olen huomannut, että paras konsti on tehdä lapset ja erota. Tämän jälkeen saa elatusmaksut mieheltä (joka ei ois millään muuten halunnut lapsiin rahojaan laittaa) ja äiti saa vapaaksi joka toisen vkl.n (mies ottaa lapset, koska sillä ei ole vaihtoehtoja ja tätä äidin vapautta ei ydinperheissä koskaan nähdä)

Nykyään kun naiset jo puhuvat asioista, niistä ikävistäkin, niin voisiko tämä olla jopa osasyy naisten tekemiin ratkaisuihin olla tekemättä lapsia ollenkaan tai tehdä ne yksinhuoltajana?

Ehkä naiset ovat vihdoin alkaneet puhaltamaan hiukan edes yhteen hiileen, eivätkä pelkästään vai ole vahingoniloisia ja kateellisia toisilleen.

Ja mitä tulee niihin feminiinisiin miehiin, niin ihan ok. Kelpaisi minulle! Suomalainen nainen on aina joutunut olla mies naisten vaatteissa, joten kovin testosteroniryöppyisen miehen kanssa tulee otettua vain yhteen, kuten kollit tekevätkin toisilleen :D

up

Meillä mies lupasi järjestää yhtenä vuonna lapsen synttärit, kun vähän äsähdin. No lopputulema oli, että mies teki lapselle asiasta niin vaikean, etteä lapsi ei nää halunnut synttäreitä.... eli ei tarvinnut niitä järjestää...

Mies on pari kertaa vaihtanut lakanat. Hänelle oli kuitenkin täysi mysteeri, että petivaatteet voisi samalla tuulettaa...

Sukset, luistimien, soittimien ostot olen ulkoistanut miehelle. En puutu niihin. Kyllä ne yleensä jo toisella kerralla, kun koulussa on ko. lajia on tullut ostetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä tapauksia tosielämästä:

Eteisen lamppu on palanut eikä oikeanlaista varapolttimoa ole kaapissa (miehen työ huolehtia ilmeisesti koska miestyöt, vaikkei mistään selaisesta ikinä sovittu). Ylihuomenna olisi asiaa keskustaan. Naiselle ei riitä, lamppu on vaihdettava nopeammin. On se nyt hankalaa jos eteisessä on hämärää. Seuraa auton lämmitys -20c pakkasessa ja ylimääräinen reissu Tokelle, sen sijaan että nautittaisiin viikonlopusta.

Ruokana olisi kanapihvejä, riisiä ja kasviksia. Kastiketta varten tarvittaisiin kaupasta tarpeita. Voitaisiinko syödä ilman (epäterveellistä) kastiketta, niin ei tarvita extrareissua kauppaan? Ei voida, kun ei ole maistuvaa. Ei kun nälkäisenä kauppareissulle.

Tulet rättiväsyneenä töistä ja mukana on pino kamaa, ml. naisen toivomia kodin tarvikkeita. Jätät ne eteisen lattialle. Jos ensin söisi, kävisi suihkussa ja rentoutuisi. Sitten voisi rauhassa järkätä kamat. Ei käy, omat sotkut pitää siivota heti koska häiritsee jos lattialla on kamaa. Heität kamat vttuuntuneena autotalliin.

Kaappien alla on vähän pölyä. Voitaisiinko ottaa ilta rennosti, muutama pieni pölypallero olkkarissa ei maata kaada kun ollaan lähdössä aamulla sukulaisiin lauantaiksi. Ei, häiritsee jos kotiin jää sotkua. Pakko siivota, justnytheti.

Vastaavat jutut x 1 000

Summa summarum. Se legendaarinen metatyö on pääasiassa neuroottista skitsoilua asioista jotka hoituisi vähemmällä vaivalla myöhemminkin, tai jotka voisi jättää hoitamatta.

Kun asuu ilman naista, häärääminen ja hoitaminen ym multitaskaaminen vähenee kummasti. Ja silti arki sujuu. Kämppä on riittävän siisti, laskut on maksettu ja ruokavalio on parempi kuin naisen kanssa asuessa.

 

Välillä jaksan tsempata ja pitää asunnon kuin sisustuslehdestä. Mutta huomasin talvilomalla päivien olevan yhtä siivousta ja ruoanlaittoa, tylsää. Nyt toinen viikko on menty miehen tyyliin. Rennompaa ja menee jos vaan välttää katsomasta tiskejä ja muuta lojuvaa tavaraa. Enemmän leffoja ja lämpimät voileivät tyyppistä ruokaa. Tuo elämän on oltava tiptop kovertaa pikkuhiljaa sisuksiin onton kolon, jota mielikuva elämästä ei täytä. Sitten läheisyys miehen kanssa laimenee. Mieluummin vähemmän kodinhoitoa ja enemmän yhdessäoloa. Kumpikin voi paremmin.

Olet ihan oikeassa siitä mitä kirjoitit. Vaimollasi on mielikuva elämästä ja se haalentaa teidän liekin.

Tuota ruokajuttua en aikaisemmin ymmärtänyt.

Ihmettelin kun naiset aina sanovat että ruuanlaitto vaatii aikaa ja vaivaa, ja hyvä ruoka maksaa. Jos tätä kiistää niin reaktio on "no sä varmaan syötkin valmispizzoja".

Juurikin aikaisemman kirjoittajan mainitsema kanapihvit-riisi-kasvikset on terveellinen ja helppo sapuska, eikä kovin kalliskaan. Puuro, munakas, wokki, jne...sama juttu. Välipalaksi voi vetää näkkäriä. Ja veden kanssa tietty.

Mutta sehän olikin siitä kiinni ettei "askeettinen" ruoka käy. Se on joko valmispizza (maistuu hyvältä) tai jos kunnon ruokaa syödään, pitää olla ne kastikkeet ja mausteet.

Anakin omassa taloudessa huomaan selvästi, miten yksin ollessa ruuanlaittamiseen menee vain murto-osa aikaa ja vaivaanverrattuna siihen, että myös mies pitää ruokkia. Itselleni teen sosekeittoja, uunijuureksia, salaatteja, munakkaita, paistan kalaa tai broileria. Ruuan teen silloin, kun itsestä tuntuu siltä.

Miehelle taas pitää olla usein liharuokaa ja ihan aina pitää olla joku halvatun kastike. Jos en kastiketta tee, mies kuikuilee hellalle, että missäs sitä on. Perunaa tai riisiä pitää olla joka aterialla. Eniten rassaa se, että ruuan pitää olla tiettyyn aikaan valmista. Jos ruoka ei valmista, kun mies tulee töistä, hän tekee heti itselleen voileipiä.

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla kirjoittikin, että jokainen naissukupolvi vuorollaan huomaa tämän asian, pettyy, valittaa siitä ja antaa sitten vain olla. Nainen vain kai jotenkin hyväksyy, että tässä maailmassa ei vain ois elämää ilman naisen kykyä huolehtia kaikesta, eikä ne aikuiset miespoloisetkaan meinaa selviytyä, jollei nainen kanna niitä välillä.

Mutta miksi isämyytti on sitten niin vanhoilla? Miksi isä on kukkulankuningas? Miksi yleensäkkin yhteiskunnassa on todella vahvana aatos, että isä pitää lapsella olla, mutta todellisuudessa isää ei velvoiteta olemaan tai tekemään yhtään mitään?

Olen huomannut, että paras konsti on tehdä lapset ja erota. Tämän jälkeen saa elatusmaksut mieheltä (joka ei ois millään muuten halunnut lapsiin rahojaan laittaa) ja äiti saa vapaaksi joka toisen vkl.n (mies ottaa lapset, koska sillä ei ole vaihtoehtoja ja tätä äidin vapautta ei ydinperheissä koskaan nähdä)

Nykyään kun naiset jo puhuvat asioista, niistä ikävistäkin, niin voisiko tämä olla jopa osasyy naisten tekemiin ratkaisuihin olla tekemättä lapsia ollenkaan tai tehdä ne yksinhuoltajana?

Ehkä naiset ovat vihdoin alkaneet puhaltamaan hiukan edes yhteen hiileen, eivätkä pelkästään vai ole vahingoniloisia ja kateellisia toisilleen.

Ja mitä tulee niihin feminiinisiin miehiin, niin ihan ok. Kelpaisi minulle! Suomalainen nainen on aina joutunut olla mies naisten vaatteissa, joten kovin testosteroniryöppyisen miehen kanssa tulee otettua vain yhteen, kuten kollit tekevätkin toisilleen :D

En ole havainnut että feminiinisillä miehillä olisi kysyntää, elleivät ole poikkeuksellisen lahjakkaita taiteilijoita tms. Jäävät ihan järjestään ikisinkuiksi, korkeintaan toisella kierroksella jokunen kelpaa laimeaan suhteeseen elättäjäksi.

Feminismi ikävä kyllä syyllistyy tässä samaan virheeseen kuin muissakin asioissa. Kun alkupäätelmä on väärä, on loppupäätelmäkin väärä. Jos päätetään "siskojen kesken" että lähtötilanne on naisille epäreilu - vaikkei se todellisuudessa ole - on lopputilanne korjauksien jälkeen miehille niin huono että yhä useammat sanovat lasten teolle ja ehkä jopa pariutumiselle kiitos ei.

Jos miehen tulee olla maskuliininen sankari feminiinisellä lisäpaketilla mutta nainen voi olla ylipainoinen ja epänaisellinen lökärimami jolle renkaiden vaihtaminen autoon on K2-vuoren valloittamiseen rinnastettava supersuoritus jota hehkutetaan voimaantujaystävien kanssa, eivät tasot ole mitenkään linjassa. Tuollaista miestä vastaisi hoikka ja timmi, naisellinen ja pianoa soittava supervaimo joka hallitsee myös miesten työt tarvittaessa.

Ja tosiaankin, tuo miehen käyttäminen vain ruuhkavuosien ajan on yleistynyt. Sen näkee avioerotilastoistakin.