Naisen ja miehen tasa-arvo perhe-elämässä

Vierailija kirjoitti:

Psykologina sanoisin että tuohon on hyvät syyt. Muutama aikaisempi vastasi jo hyvin.

Keskimäärin naisten ja miesten perusluonteissa on synnynnäisiä eroja jotka eivät korjaannu täysin muuttamalla kasvatusta, koulutusta tai kulttuuria.

Naiset häiriintyvät helpommin ympäristössä ilmenevistä puutteista, mutta ovat parempia multitaskingissa ja nopeassa reagoinnissa pieniin arjen tehtäviin. Miehet päin vastoin häiriintyvät näistä vähemmän, mutta ovat parempia keskittymisessä yhteen asiaan kerrallaan. Siksi nainen yleensä haluaa että se repsottava paneeli korjataan heti, mies taas ärsyyntyy jos kesken asian X täytyy pompata asiaan Y.

Naiset ovat useammin visuaalisempia ja ns. esteetikkoja. Moni nainen ei haluakaan että mies hoitaa lasten vaateostoksia, koska mies on pragmaattisempi eikä loppulos välttämättä miellytä naista. Naiset ovat myös kiinnostuneempia sosiaalisista tilaisuuksista ja haluavat järjestelyt viimeisen päälle.

Tässä on kuitenkin kyseessä trade-off. Haluatko Äijän vai pehmomiehen? Molemmat? Oletko itse soturiprinsessa ja kodin hengetär samassa paketissa? Harva meistä on. Moni kyllä kuvittelee olevansa.

Onneksi minun kaltaisilleni naisille jotka viehättyvät miehistä joita moni muu pitää liian feminiinisinä, löytyy helposti tasa-arvoiset kumppanit jotka hoitavat mielellään puolet kodin töistä ja miettivät minkä väriset vaatteet tytölle sopivat. Kun haluaa sitä mitä enemmistö ei halua, on mistä valita ;)

 

Mikä nainen!

Huvittavaahan tuo on.

Naisilla on aina se ongelma että mitä halutaan ja millaisilta miehiltä halutaan.

Nuo on joka kerta ristiriidassa. Miehinen suoraviivaisuus ja määrätietoisuus sytyttää. Valitaan ihan selkeä Äijä tai uramies ja sit valitetaan että miksi se on aina kiinni urassa tai liian Äijä miettimään että sopiiko Minna-Petterille nyt keltaiset potkuhousut vai pitääkö laittaa siniset.

Vähän sama kuin valkataan sosiaalinen mies jolla on iso kaveripiiri, joka sitten halutaan kotimieheksi joka ei ramppaa jatkuvasti harrastuksissa tai kavereilla.

Sitä saa mitä tilaa. Ei miehet muutu ihan toisenlaisiksi naisten elämänvaiheiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aina ostanut lasten vaatteet (varmaankin olet myös jossain määrin pitänyt lasten vaatteiden valitsemisesta) miksi miehesi ostaisi lasten vaatteita, kun kaappi on jo täynnä? Itse ostan ylipäätään vaatteita aniharvoin silloin kun "näen jokun kivan halvalla". Ostan vaatteita tarpeeseen ja silloin kun lapset olivat pieniä, vaimo valitsi lasten vaatteet. Ei valittanut työn jaosta, olisin ostanut jos olisi valittanut. Nyt lapset osaavat sanoa itse mitä tarvitsevat.

Jos olet aina hoitanut lapsen hoidon itse ja aina pakannut lapsen tavarat, niin ei ole yllätys, jos mies ei sitä tarjoudu tai peräti osaa tehdä. Itse osasin, koska osallistuin lasten hoitoon.

Mistä miehesi voi tietää, koska on lakananvaihtopäivä, ellei siitä ole ollut puhetta? Siis kyllähän mies näkee, milloin lakanat on vaihdettu, mutta hän ei varmaan pane sitä merkille, tapahtuuko se aina perjantaisin vai kymmenen päivän välein. Lasten lakanoita nyt täytyy vaihtaa useimmiten tarpeen mukaan.

Mies tuskin tietää lapsen sosiaaliturvatunnusta, ellei hän ole joutunut sitä useamman kerran jonnekin lukemaan. Sosiaaliturvatunnuksen osaamattomuus tuskin on riittävä syy delegoida lasten lääkärikäynnit sen osaavalle vanhemmalle, jos sitä tarkoitit. Olen hoitanut lasten lääkärikäynnit pääosin itse, neuvolat poislukien.

Jos oletusarvoisesti "katsot lasta" tuntuisi hieman tyhmältä (ehkä jopa loukkaavalta) huomauttaa esim. kauppaan lähtiessään: "katsothan sitten lapsen perään myös kun olen kaupassa". Uloslähtiessä tietysti on syytä kertoa minne menee ja koska tulee suunnilleen takaisin. Tämä vaikka lapsi olisi isovanhemmilla hoidossa.

Noi juhlat meillä kyllä järjestettiin yhdessä ja olisin varmasti jotenkin yksinkin järjestänyt ristiäiset ja syntymäpäivät. Ja äitienpäivänä on muistettu äitiä isän toimesta, kun lapsi/lapset ovat liian pieniä. Ja sitten taas, kun teini/teinit unohtaa. Mitä tulee aikuisten syntymäpäiviin, ei sinun ole mikään pakko järjestää niitä miehellesi, ellet halua. Ja voit järjestää juhlat kyllä itsellesi ihan hyvin. Ja kutsua vieraita ja jopa muistuttaa, että lahja olisi kiva.

Kyllä minä tiedän, että miehen ja naisen tasa-arvossa on paljon tekemistä niin perhe-elämässä, kuin eritoten muuten, mutta aloituksesi oli kyllä hieman kummallinen, oikeastaan hieman lapsellinen.

Sinä et kyllä tajunnut aloittajan pointtia ollenkaan.

Mielestäni tajusin. Ap ei ole tyytyväinen työnjakoon ja ottaa esille mielestäni melko outoja esimerkkejä ja väännän hänelle rautalangasta miksi näin on ja jopa korjausehdotuksia.

Lisäksi osoitan, että ei kaikissa parisuhteissa asiat ole, ei ainakaan meidän parisuhteessa.

Voisitko kertoa miten ymmärsit itse aloittajan pointin?

Tuossa sinun kommentissasi tuli juuri esiin se epätasaisuus vastuun jaossa. "Miksi mies ostaisi, kun minä ostan, mistä mies tietäisi vaihtaa lakanat, juhlat olemme järjestäneet yhdessä, mutta olisin yksinkin selvinnyt.." nämä kaikki osoittavat juuri sen, että sinullahan se päävastuu on. Miten sinulla meni pointti noin railakkaasti ohi?

Ohis

Jos nyt luit tuon alkuperäisen viestini (nro 34) huomaisit, että olin mies, joka kommentoi ap:ta omilla kokemuksillaan. Lasten vaatteiden ostamisesta en lähde vääntämään, mutta kaikki tuo muu...

Lasten tavaroiden pakkaaminen onnistuu siten, että mies lähtee lapsen kanssa reissuun ja ottaa itse ne tavarat mukaan ja tätä varten hänen täytyy hoitaa lasta jonkinverran myös itsekseen (vai onko jollakulla tähän joku parempi ehdotus?)

Lakananvaihtopäivän suhteen on syytä myös avata suunsa. Ihan pienten lasten lakanat nyt vaihdetaan minusta tarpeen mukaan.

Sosiaaliturvatunnus.. tämä nyt varmaan viittaa niihin lääkärikäynteihin ja juu, isänä en nyt muista milloin opint/opettelin lasten sosiaaliturvatunnukset, mutta ne lääkärikäynnit voivat myös isät hoitaa. Tämäkin on asia, mikä täytyy vanhempien sopia keskenään. Tietysti voi lähteä saivartelemaan, että "MIKSI äitien oletetaan hoitavan jne." Mitä sen on väliä mitä oletetaan? Sillä on väliä miten perheessä tehdään.

Tuo "lapsen perään katsominen"..se nyt oli oikeasti huvittava.. lue vastaukseni.. Mutta kirjoitin kyllä, että jos kumpi tahansa lähtee kauppaan tai lenkille, on suotavaa kertoa, että mihin lähtee ja kauan kestää, riippumatta siitä kuka sitä lasta hoitaa.

Ja tuo juhlien järjestäminen.. no, lue se uudestaan, jos ei auennut...

Ja edelleen, varmasti on paljon tehtävää tasa-arvon suhteen, mutta ap:lla on myös paljon opittavaa.

Jokainen nainen, joka kuvittelee vanhemmuuden olevan tasa-arvoista, tulee pettymään rankasti. Ihan jo biologisista syistä naisella on enemmän vastuuta. Nainen on raskaana, synnyttää ja imettää. Plus se kaikki muu shaiba, jonka jo tiedättekin.

Jos ei pysty hyväksymään tätä, ei kannata lapsia tehdä.

Jokainen sukupolvi naisia hakkaa päätään seinään näiden asioiden kanssa. Jokainen. Ei mitään uutta auringon alla. 

Älkää käyttäkö energiaanne tällaiseen.

Muistan kun lapsi oli noin 2-vuotias ja minun piti päästä ostamaan itselleni rintaliivit. Miehelle tuntui olevan todella vaikea ajatus, että pitäisi jäädä lapsen kanssa että minä pääsen yksin kauppaan. "Mikset voi ottaa lasta mukaan?" "No kun minun pitää ostaa rintaliivit. En voi sovittaa niitä, jos lapsi on kantoliinassa. Jos otan liinasta pois, niin miten muka lähden juoksemaan karkaavan lapsen perään sieltä sovituskopista tissit paljaana?" Vasta tämän rautalangasta vääntämisen jälkeen mies suostui, että "no mene nyt sitten, mutta älä ole kauan". Hitto että otti päähän, miten vaikeaa oli saada omaa aikaa edes sen verran että pääsi välttämättömälle ostosreissulle.

Kyllä siitä miehestä onneksi myöhemmin ihan kelpo isä tuli. Ja ensimmäiset vaateostokset hän teki kun vauva oli muutaman viikon ikäinen. Miehellä oli työmatka ja hän oli niin vauvasta sekaisin, että osti käsittämättömän samettipitsihörselysmekon jolle ei oikein ollut käyttöä :-D Myöhemmiltä työmatkoilta tuli sitten jo vähän järkevämpiä vaatetuliaisia lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Yllähän se sanottiin.

Jos haluat miehen joka on enemmän Mies kuin sinä, se ei tule olemaan yhtä paljon Nainen kuin sinä. Yli puolet multitaskaamisesta, meta- ja tunnetyöstä jää sulle.

Olen havainnut että mitä lähempänä naiset ovat sitä mammaikää, sitä selkeämmin he katselevat miehekkäitä miehiä. Ja sitten 5-10 vuoden päästä valittavat kuinka se Äijä tai Ukko ei osallistu "naisten töihin".

Me neitimiehet kyllä hoidettaisiin fifty-fifty. Kuka haluaa puhelinnumeron? :D :D :D

mulla oli neitimies, mut se lähti toisen neitimiehen mukaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologina sanoisin että tuohon on hyvät syyt. Muutama aikaisempi vastasi jo hyvin.

Keskimäärin naisten ja miesten perusluonteissa on synnynnäisiä eroja jotka eivät korjaannu täysin muuttamalla kasvatusta, koulutusta tai kulttuuria.

Naiset häiriintyvät helpommin ympäristössä ilmenevistä puutteista, mutta ovat parempia multitaskingissa ja nopeassa reagoinnissa pieniin arjen tehtäviin. Miehet päin vastoin häiriintyvät näistä vähemmän, mutta ovat parempia keskittymisessä yhteen asiaan kerrallaan. Siksi nainen yleensä haluaa että se repsottava paneeli korjataan heti, mies taas ärsyyntyy jos kesken asian X täytyy pompata asiaan Y.

Naiset ovat useammin visuaalisempia ja ns. esteetikkoja. Moni nainen ei haluakaan että mies hoitaa lasten vaateostoksia, koska mies on pragmaattisempi eikä loppulos välttämättä miellytä naista. Naiset ovat myös kiinnostuneempia sosiaalisista tilaisuuksista ja haluavat järjestelyt viimeisen päälle.

Tässä on kuitenkin kyseessä trade-off. Haluatko Äijän vai pehmomiehen? Molemmat? Oletko itse soturiprinsessa ja kodin hengetär samassa paketissa? Harva meistä on. Moni kyllä kuvittelee olevansa.

Onneksi minun kaltaisilleni naisille jotka viehättyvät miehistä joita moni muu pitää liian feminiinisinä, löytyy helposti tasa-arvoiset kumppanit jotka hoitavat mielellään puolet kodin töistä ja miettivät minkä väriset vaatteet tytölle sopivat. Kun haluaa sitä mitä enemmistö ei halua, on mistä valita ;)

 

Mikä nainen! <3 Sinunlaisia lisää.

Ha, kiitos :)

Mutta älä riemuitse vielä. Et tule ihan äkkiä näkemään minua kukkamekossa leipomassa pullaa, ja turha on luulla että täällä olisi supersiistiä ja kauniisti sisustettua kun tulet kotiin töistä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Tämä.

Voinko soittaa itkuisena vaimolle että tuli riita renkaiden ostajan kanssa, èttä voitko tulla jämerästi auttamaan?

Voinko skitsoilla vaatevalintojen kanssa kun kauluspaidan väri ei sovi farkkujen värin kanssa eikä ole mitään mitä laittaa päälle?

Pääsenkö joka ilta kainaloon rauhoittumaan kun töissä on niin stressaavaa ja työpaikan miehet ovat niin kamalia?

Käveletkö joka toinen kerta edellä raflaan kun siellä on niin pelottavan oloisia juoppoja?

Voinko pyytää sinua kantamaan sohvan ylös, kun olen pienempi ja heikompi?

Onhan se niin että jos entiset "naisten työt" menevät 50/50 ja entisestyä "naisen roolistta" luovutaan, niin sama koskee entisiä "miesten töitä" ja entistä "miehen roolia" myös?

Onhan?

 

Riita renkaiden ostajan kanssa: En minäkään tuollaisista miehelle itkien soittele. Osaan itse hoitaa asiani. 

Vaatevalinnat: Tottakai mies saa skitsoilla siinä missä minäkin. 

Työstressi: Kyllä, mies pääsee kainaloon. 

Raflaan sisälle meneminen: eipä ole koskaan tullut mieleenikään mennä raflaan, johon en uskaltaisi kävellä edeltä. 

Sohvan kantaminen: Tottakai voi pyytää kantamaan, jos on minua pienempi ja heikompi, mutta eipä sellaista miestä vielä ole parisuhteessa kanssani ollut. Jos minun voimani eivät riitä, sitten kutsutaan ulkopuolisia apuun (tämä vaan ei monille miehien ylpeydelle sovi). 

Nuoko tosiaan olivat sinusta "miesten töitä"? Kävellä edellä baariin sisälle, haloo! :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa että joku mies yrittää esittää naiset täällä avuttomina, uhkaavia ihmisiä pelkäävinä ressukoina. Naiset nyt kuitenkin sattuvat tässä yhteiskunnassa huolehtimaan aggressiivisista asiakkaista sosiaali- ja hoitotyössä ilman mitään itsepuolustukseen tarvittavia välineitä. Naiset hoitavat alkoholistit, narkomaanit, mielenterveysongelmaiset, impulssikontrollittomat autistit ja kehitysvammaiset, väkivaltaisesti käyttäytyvät muistisairaat, nuorisokodin asukkaat jne. jne. Hoitajien työ on paitsi psyykkisesti, myös fyysisesti erittäin kuormittavaa.

Myös opettajat kohtaavat haastavaa ja uhkavaa käyttäytymistä työssään säännöllisesti, etenkin yläkoulussa. 

Ja naiset ovat "tunteellisia" vaikka nuo vaaratilanteet johtuu pääsääntöisesti miesten tunteellisuudesta ja niiden purkauksista.

niinpä, esim. päivystyksessä riehujat ovat 99%:sti miehiä, jotka eivät pysty hallitsemaan tunteitaan...

Jännä kun suurin osa miehistä ei tunnu ymmärtävän, että myös raivoaminen, uhkailu ja päällekäyminen ovat tunteellista käytöstä.

Kuka teillä ostaa lasten vaatteet? En tarkoita maksaa, vaan valitsee, vertailee ja tuo kotiin. Onko mies koskaan ostanut lapselle esimerkiksi kauppareissulla vaatetta huomattuaan edullisen bodyn tai kivan näköisen takin?

Molemmat ostaa ja on.

Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille? Jos mies, annatko listan tai neuvotko? Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?

Yleensä niin että toinen pakkaa toisen toinen toisen tai nykyisin lapset jo pakkaa enemmän itse. Lapset tarvii välillä neuvoja, vanhemmista yleensä ei. Toki joskus keskustellaan puolin ja toisin tarvitsisko sitä tai tuota.

Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen? Mies muistaa ne ulko, minä en.

Kysytkö mieheltäsi vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn". Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti? Ei kysytä. Ilmoitetaan että minä menen nyt. Lähteekö joku muu mukaan. Jos on jotain estettä niin siinä vaiheessa sitten kerrotaa,

Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin? Järjestätkö miehen syntymäpäivät? Jos, järjestääkö hän vastavuoroisesti sinulle? Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?

Usein yhdessä. Ristiäisiä en muista kuinka paljon mies esim. menun suunnitteluun osallistui. Vähemmän varmasti kuin minä. Olisi ristiäiset jossakin vaiheessa tullut järjestettyä ilman minuakin. En järjestä miehen syntymäpäiviä, eikä hän minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Kaikkiin vastaus: minä, NAINEN. Minä remppaan ja raksaan ja rassaan autoa. Tappelen jos perhettä pitää puolustaa, mies ei osaa eikä uskalla. Olen miestäni koulutetumpi ja paremmin tienaava. Olen työni ohella rakentanut OK talon perheelleemme.

Ja tän lisäksi minä järjestän ne synttärit ja vaatehankinnat ja kakkumyyjäisetkin.

Esimerkkisi oli typerä sillä erityäin moni nainen hoitaa ne miestenkin hommat.

No, ei meillä vaan. Hyönteisten tappamisesta/häätämisestä lähtien on "miesten hommat" minulla. Omasta puolestani voin tehdä kaikkea mitä osaan. Tarkkaan ottaen juurikaan mitään pakollista ei jää pelkästään vaimolle, napin osaisin ommella, mutta en viitsi. Ei tarvitse vaimonkaan, jos hän ei ehdi/halua. Toki, jos esim. ruoka tai tarjottavat juhliin täytyy olla tietynlaisia, saa vaimo sitten tehdä ne (tai ainakin sen metatyön, hehe...)

Vierailija kirjoitti:

Ai samperi että haluaisin olla kärpäsenä katossa kun mammat rupee tätä pohtimaan - oikein klassinen "miten meillä menee" tilanne. Ennen tätä asiat ovat olleet aivan hyvin mutta tämä yksi viesti saa vellit taas tuulettimeen. :D Onneksi jäi lapsukaiset tekemättä niin vältyn tältäkin kuramyrskyltä.

Kyllä minä olen aina tiennyt, että kaikki kaatuu viime kädessä mun niskaani kotona. Jos minä en suunnittele ja järjestä täällä ei tapahdu mitään. Näin oli minun kodissani kuten myös miehen kodissa. Enpä olisi parikymppisenä sinkkuna uskonut että tähän päädyn. Elämä vaan ei mene niinkuin ajattelisi. Miehessäni on monia hyviä puolia ,joitten takia tämän rumban olen suostunut vetämään. Meillä mies tekee paljon töitä perheyrityksessä, jossa minä teen vastaavasti hieman vähemmän tunteja ja mun tunnit on sitten tulleet täyteen kodin -, lasten ja talousasioiden pyörittämisessä. Kyllähän nämä sitten loppupeleissä aika tasan menee.

Miehet nyt vain ovat erilaisia kuin naiset, eivätkä pääsääntöisesti naisen veroisia kotitöissä. Ja jos kumppania haetaan sieltä maskuliinisemmasta päästä niin erot korostuvat.

Jokunen sitten on "best of both worlds", yleensä koska on nähnyt paljon vaivaa sen toisen puolen opettelemiseksi. Tunnen minäkin kohtuu menestyneen, tosi miehekkään ja paljon kavereita omaavan hepun joka on myös osallistuva perheenisä ja käsittääkseni osaa puhua tunteistakin.

Mutta jokainen täysjärkinen ymmärtää että tämmöisillä ihmisillä on varaa vaatia kumppanilta samaa. Vaimonsa kun on entinen kauneuskilpailujen kolmonen, salikissa, uranainen joka viihtyy jätkäporukassa kaljalla ja samalla silti kodin hengetär vailla vertaa.

Minä en pystyisi. Tuollainen Supermiehen ja Supervaimon elämä vaatii käsittämättömän paljon energiaa ja minuuttiaikataulut. No, sitten ne puutteet on hyväksyttävä. Jos haluaa yhtä ei ehkä saa toista.

 

Vierailija kirjoitti:

Ostaa vaatteita. Viimeksi hatun ja takin ihan oma-aloitteisesti. Lakanoista olen aloitteellinen, mutta vaihtaa ne. Synttärit järjestetään yhdessä. Tuo kysymys vahtiiko lasta kauppareissun ajan on outo. Tietenkin. Kuka jättää lapsen yksin?

Pointti kauppa-, vessa- tai suihkureissuissa on se, että sanotko miehelle, että muksut ovat nyt hänen vastuullaan vai menetkö vaan ja mies tajuaa itse olevansa vastuussa.

Lapsien saaminen vetää parisuhteen takaisin sinne 1950-luvulle, jossa mies ansaitsee rahaa töissä, kartuttaa eläkettään ja ei saa katkosta uraansa kun nainen jää kotiin, hoitaen pienellä etuudella lapset ja kotityöt (palkattomasti). 

Oma lapseton parisuhteeni on ihanan tasa-arvoinen, sillä teemme kummatkin omat osuutemme ja joissain asioissa mies on minua aktiivisempi. En halua pilata hyvää parisuhdetta hankkimalla jälkikasvua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan mies tai nainen osallistuisi baby showeriin?

Miksi kukaan järjestäisi tällaisia Babylon showereita yhtään kellekkään? Ei minun tuttavapiirissä ole kukaan viettänyt enkä ole koskaan itse osallistunut. Ihmeellistä amerikkalaista hapatusta. Toki perinteisesti sitten vauvan synnyttyä viedään rotinoita ja tämä tapahtuu koko perheen voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa vaatteita. Viimeksi hatun ja takin ihan oma-aloitteisesti. Lakanoista olen aloitteellinen, mutta vaihtaa ne. Synttärit järjestetään yhdessä. Tuo kysymys vahtiiko lasta kauppareissun ajan on outo. Tietenkin. Kuka jättää lapsen yksin?

Pointti kauppa-, vessa- tai suihkureissuissa on se, että sanotko miehelle, että muksut ovat nyt hänen vastuullaan vai menetkö vaan ja mies tajuaa itse olevansa vastuussa.

Ei kai nyt kukaan lähde esim. kauppaan ilmoittamatta, että lähtee kauppaan? Ja siihen nyt sisältyy se, että jos on ainoa aikuinen kotona, niin katsoo sen lapsen perään. Tästä ei minusta nyt saa mitenkään tasa-arvokysymystä, ei vaikka joku isä unohtuisi koneelle tai kännykälle siinä vaiheessa, kun äiti ilmoittaa lähtevänsä kauppaan, eikä erikseen sano, ettei muuten ota lasta mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologina sanoisin että tuohon on hyvät syyt. Muutama aikaisempi vastasi jo hyvin.

Keskimäärin naisten ja miesten perusluonteissa on synnynnäisiä eroja jotka eivät korjaannu täysin muuttamalla kasvatusta, koulutusta tai kulttuuria.

Naiset häiriintyvät helpommin ympäristössä ilmenevistä puutteista, mutta ovat parempia multitaskingissa ja nopeassa reagoinnissa pieniin arjen tehtäviin. Miehet päin vastoin häiriintyvät näistä vähemmän, mutta ovat parempia keskittymisessä yhteen asiaan kerrallaan. Siksi nainen yleensä haluaa että se repsottava paneeli korjataan heti, mies taas ärsyyntyy jos kesken asian X täytyy pompata asiaan Y.

Naiset ovat useammin visuaalisempia ja ns. esteetikkoja. Moni nainen ei haluakaan että mies hoitaa lasten vaateostoksia, koska mies on pragmaattisempi eikä loppulos välttämättä miellytä naista. Naiset ovat myös kiinnostuneempia sosiaalisista tilaisuuksista ja haluavat järjestelyt viimeisen päälle.

Tässä on kuitenkin kyseessä trade-off. Haluatko Äijän vai pehmomiehen? Molemmat? Oletko itse soturiprinsessa ja kodin hengetär samassa paketissa? Harva meistä on. Moni kyllä kuvittelee olevansa.

Onneksi minun kaltaisilleni naisille jotka viehättyvät miehistä joita moni muu pitää liian feminiinisinä, löytyy helposti tasa-arvoiset kumppanit jotka hoitavat mielellään puolet kodin töistä ja miettivät minkä väriset vaatteet tytölle sopivat. Kun haluaa sitä mitä enemmistö ei halua, on mistä valita ;)

 

Mikä nainen! <3 Sinunlaisia lisää.

Ha, kiitos :)

Mutta älä riemuitse vielä. Et tule ihan äkkiä näkemään minua kukkamekossa leipomassa pullaa, ja turha on luulla että täällä olisi supersiistiä ja kauniisti sisustettua kun tulet kotiin töistä :D

:DD Hi**oako minä kukkamekoilla tai jatkuvalla siisteydellä. Luonne on se mikä merkkaa. Aivan yhtä hyvin tai enemmänkin voin itse sinut yllättää valmiilla muutaman ruokalajin illallisilla tai rentoutumislomilla. Tosin kukkamekkoa en se minäkään päälleni laita, vaikken mikään äijien äijä olekaan. Kaukana siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Tämä.

Voinko soittaa itkuisena vaimolle että tuli riita renkaiden ostajan kanssa, èttä voitko tulla jämerästi auttamaan?

Voinko skitsoilla vaatevalintojen kanssa kun kauluspaidan väri ei sovi farkkujen värin kanssa eikä ole mitään mitä laittaa päälle?

Pääsenkö joka ilta kainaloon rauhoittumaan kun töissä on niin stressaavaa ja työpaikan miehet ovat niin kamalia?

Käveletkö joka toinen kerta edellä raflaan kun siellä on niin pelottavan oloisia juoppoja?

Voinko pyytää sinua kantamaan sohvan ylös, kun olen pienempi ja heikompi?

Onhan se niin että jos entiset "naisten työt" menevät 50/50 ja entisestyä "naisen roolistta" luovutaan, niin sama koskee entisiä "miesten töitä" ja entistä "miehen roolia" myös?

Onhan?

 

Riita renkaiden ostajan kanssa: En minäkään tuollaisista miehelle itkien soittele. Osaan itse hoitaa asiani. 

Vaatevalinnat: Tottakai mies saa skitsoilla siinä missä minäkin. 

Työstressi: Kyllä, mies pääsee kainaloon. 

Raflaan sisälle meneminen: eipä ole koskaan tullut mieleenikään mennä raflaan, johon en uskaltaisi kävellä edeltä. 

Sohvan kantaminen: Tottakai voi pyytää kantamaan, jos on minua pienempi ja heikompi, mutta eipä sellaista miestä vielä ole parisuhteessa kanssani ollut. Jos minun voimani eivät riitä, sitten kutsutaan ulkopuolisia apuun (tämä vaan ei monille miehien ylpeydelle sovi). 

Nuoko tosiaan olivat sinusta "miesten töitä"? Kävellä edellä baariin sisälle, haloo! :D 

naisena minäkin haluaisin tavata sellaisen aikuisen naisen (huom. ei teinin!) joka lähtee baariin, mutta ei uskalla mennä sinne ennen miestään, koska "siellä on pelottavan oloisia juoppoja". Oli nimittäin pitkästä aikaa oudointa, jota olen av:lta lukenut :DD 

Kaikista parhaat baari-illat ovat olleet tyttöjen iltoja ja opiskeluaikoina tuli mentyä aika monena iltana baariin myös yksin

Vierailija kirjoitti:

Ihan mukavia nää keskustelut, katsotaas hieman mitä tilastot sanovat?

Äidit totta tosiaan tekevät kotitöitä merkittävästi enemmän kuin miehet kun lapsi on 0-6 vuotias. Tosin, miehet tekevät ansiotöitä saman verran enemmän mitä naiset kotitöitä.

Tilanne tasoittuu 7-17 vuotiailla, nainen tekee enemmän kotitöitä. Mutta jälleen kerran, mies tekee enemmän ansiotöitä.

Ja vielä, nuoremmissa kaikki nämä erot tasottuvat. Tämähän tietysti on hyvä asia.

Ja vielä lopuksi vinkki, miehissä on iso ero ammatillisen ja akateemisen koulutuksen välillä. Jälkimmäiset hoitavat selkeästi enemmän lapsia kuin edelliset.

Kyse ei ollut kotitöistä

-ap