”Seison ylpeänä leipä­jonossa”, sanoo kahden teini-ikäisen äiti Kurkimäestä

Lisättäköön vielä että ne tulot olivat siis sosiaalitukia, eivät työtuloa. Töissä ollessaan palkan pitäisi olla jotain 2500 euroa, että pääsisi noihin lukuihin.

Herätti sellaisia ajatuksia kuin aiempikin uutisointi että lapsia ei kannata tehdä kun on aina vaara päätyä yksinhuoltajaksi.

Perheen ruokakulujen on pakko olla häviävän pienet, jos äiti käy melkein joka päivä leipäjonossa ja välillä kahdessakin jonossa saman päivän aikana. Lukiokirjatkin tulee ilmaiseksi hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Mihin ne rahat siis menee, kun perheen täytyy turvautua toistuvasti kulutusluottoihin?

Toinen juttu sitten on mitä noille lukiokirjojen hinnoille voisi tehdä. Totta kai sosiaalitoimen pitäisi maksaa kirjat, mutta sekään ei tunnu järkevältä, että veronmaksajat maksaa noi kustantamojen törkyhinnat vuodesta toiseen.

Itsellä kävi mielessä, että järjen köyhyys on edelleen suurinta köyhyyttä. Toisaalta kävi myös mielessä että jos köyhänä pidetään henkilöä, jonka tulot ovat 1800 € kuukaudessa, niin tutkiva journalistilla on jäänyt jutun teko puolitiehen. - Hän ei ole kohdannut tai löytänyt haastateltavaksi tai jutun kohteeksi "oikeaa köyhää." Suomessa(kin) on köyhiä kanssa ihmisä, mutta minusta 1800 €:n nettoplakkaa saava ei kuulu heihin. Toisaalta mietin mihin jäänyt halu ja ylpeys yrittää pärjätä sillä mitä on. Itse olen varmaan hyvin yksinkertainen, koska omat tuloni ovat alle puolet jutussa esiintyneen naisen tuloista, tosin ei minulla ole elätettävänä ketään muuta. Silti en tapaa käydä leipäjonossa, enkä toistaiseksi ole vaatnut yhteiskunnalta enempää osallistumista minun tukemiseeni. Olen tällä hetkellä opiskelija ja ikää yli 35 vuotta. Ehkä saan opintojen jälkeen töitä. Se on toive, joka auttaa jaksamaan. Olen onnekas, koska minulla ei ole pahempia sairauksia.    

Jutun pihvi: Halutaan saada klikit ja katsojia mainoksille. Mahdollisimman provosoiva otsikko ja juttu, jossa on etsimällä etsitty joku hyväuskoinen, joka avaa elämänsä valinnat muiden arvosteltavaksi. Simple as that! HS:n keskustelupalstamöyhöttely ei niitä kiinnosta.

Ps: miestäni haastateltiin HS:n asuntovelka-juttuun. Haastattelun tuotosta ei julkaistu, koska tilanteemme on tylsä.

Olemme maksaneet pk-seudulla sijaitsevan asuntomme kokonaan ja meillä on sijoitusvarallisuutta suorien sijoitusten ja indeksisijoittamisen kautta.

Keiden haastattelut sitten julkistettiin? Suomenruotsalaisen, pappa betalar-asunnonomistajan juttu ja pari velkaantunutta perhettä Kalliossa.

Että silleen. Suhtaudun siis HYVIN skeptisesti tähän ”puolueettomaan” HS:n linjaan.

Vierailija kirjoitti:

Jutun pihvi: Halutaan saada klikit ja katsojia mainoksille. Mahdollisimman provosoiva otsikko ja juttu, jossa on etsimällä etsitty joku hyväuskoinen, joka avaa elämänsä valinnat muiden arvosteltavaksi. Simple as that! HS:n keskustelupalstamöyhöttely ei niitä kiinnosta.

Ps: miestäni haastateltiin HS:n asuntovelka-juttuun. Haastattelun tuotosta ei julkaistu, koska tilanteemme on tylsä.

Olemme maksaneet pk-seudulla sijaitsevan asuntomme kokonaan ja meillä on sijoitusvarallisuutta suorien sijoitusten ja indeksisijoittamisen kautta.

Keiden haastattelut sitten julkistettiin? Suomenruotsalaisen, pappa betalar-asunnonomistajan juttu ja pari velkaantunutta perhettä Kalliossa.

Että silleen. Suhtaudun siis HYVIN skeptisesti tähän ”puolueettomaan” HS:n linjaan.

Välillä käy kyllä mielessä onko HS:n tarkoituksena tukahduttaa keskituloisten empatia sosiaalitukien saajia kohtaan. HS:n pääkirjoituksista käy kyllä ilmi HS:n poliittinen suuntaus, joka on tukevasti kokoomus-keskustalainen vihervassarisyytöksistä huolimatta.

Kävi mielessä että ovat tulot ovat noin 2000€/kk käteen, vuorotyö niin välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta en ikinä suostuisi maksamaan läheskään 1100€/kk vuokraa! Vieruskunnista saa halvemman asunnon ja kun kyse ei edes ole töistä niin muutto on helppo. Lisäksi lukiolaispoikien alkaa olla jo aika muuttaa omilleen. Olisi kannattanut valita amis jossa on ilmainen ruoka ja asuminen. Siinä voi sitten ottaa kaksoistutkintona sen lukionkin. Näin tein itse aikoinaan. Hirveän usein nämä asiat on vain valintoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun pihvi: Halutaan saada klikit ja katsojia mainoksille. Mahdollisimman provosoiva otsikko ja juttu, jossa on etsimällä etsitty joku hyväuskoinen, joka avaa elämänsä valinnat muiden arvosteltavaksi. Simple as that! HS:n keskustelupalstamöyhöttely ei niitä kiinnosta.

Ps: miestäni haastateltiin HS:n asuntovelka-juttuun. Haastattelun tuotosta ei julkaistu, koska tilanteemme on tylsä.

Olemme maksaneet pk-seudulla sijaitsevan asuntomme kokonaan ja meillä on sijoitusvarallisuutta suorien sijoitusten ja indeksisijoittamisen kautta.

Keiden haastattelut sitten julkistettiin? Suomenruotsalaisen, pappa betalar-asunnonomistajan juttu ja pari velkaantunutta perhettä Kalliossa.

Että silleen. Suhtaudun siis HYVIN skeptisesti tähän ”puolueettomaan” HS:n linjaan.

Välillä käy kyllä mielessä onko HS:n tarkoituksena tukahduttaa keskituloisten empatia sosiaalitukien saajia kohtaan. HS:n pääkirjoituksista käy kyllä ilmi HS:n poliittinen suuntaus, joka on tukevasti kokoomus-keskustalainen vihervassarisyytöksistä huolimatta.

Vassareista en sano nyt mitään, mutta erityisesti Stadin Vihreät vaikuttavat hyvin usein vain Kokoomuksen uisto-osastolta. Sekä nuoremman polven kokookomuslaiset ja ns. cityvihreät tekevät elosta tavallisemmalle tossunkuluttajalle, joka ei asu ja elä Helsingin kanta-kaupungin alueella hyvin viheliäisen; joko tahallaan tai puhtaasi ymmärtämättömyyttään.  

Pitikö tuosta nettotulosta siis maksaa vielä vuokra ym. vai kaikkien pakollisten menojen jälkeen jäi noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Kävi mielessä että ovat tulot ovat noin 2000€/kk käteen, vuorotyö niin välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta en ikinä suostuisi maksamaan läheskään 1100€/kk vuokraa! Vieruskunnista saa halvemman asunnon ja kun kyse ei edes ole töistä niin muutto on helppo. Lisäksi lukiolaispoikien alkaa olla jo aika muuttaa omilleen. Olisi kannattanut valita amis jossa on ilmainen ruoka ja asuminen. Siinä voi sitten ottaa kaksoistutkintona sen lukionkin. Näin tein itse aikoinaan. Hirveän usein nämä asiat on vain valintoja...

Toisaalta jos alkavat nyt tehdä tuota muutosta, seutulippu tuplaa matkakorttien hinnat molemmilta pojilta ja äiti ei voi käydä enää ruokajonoissa, eli vuokrassa säästetty muutama satanen ei lisää perheen käytettävissä olevaa rahaa. 

Ps. lukiossakin on ilmainen ruoka.

Pps. Jos tuo perhe haluaa lopettaa tuon periytyvän sosiaaliturvan varassa elämisen, nimenomaan se että noi kaksi lasta ovat joko Helsingin Kuvataidelukiossa tai Kallion lukiossa on hyvä asia. Molemmat ovat melkein etelä-helsinkiläisiä eliittilukioita, joissa tutustuvat arkkitehtien, taiteilijoiden, mainostoimistoihmisten ja muiden keskiluokkalaisten lapsiin. Saavat perspektiiviä elämään Itä-Helsingin ulkopuolella ja luovat verkostoja, jotka ovat hyödyllisiä tulevaisuudessa ja muuten ehkä olisivat olleet heille saavuttamattomia.

työvaatteissa moni hakee ruokaa ja ajaa auton vähän kauemmaksi

Vierailija kirjoitti:

Pitikö tuosta nettotulosta siis maksaa vielä vuokra ym. vai kaikkien pakollisten menojen jälkeen jäi noin paljon?

Vuokra 1100 e eli 750 euroa jää kuukaudeksi kolmelle.

Vierailija kirjoitti:

Perheen ruokakulujen on pakko olla häviävän pienet, jos äiti käy melkein joka päivä leipäjonossa ja välillä kahdessakin jonossa saman päivän aikana. Lukiokirjatkin tulee ilmaiseksi hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Mihin ne rahat siis menee, kun perheen täytyy turvautua toistuvasti kulutusluottoihin?

Jutussahan kirjoitettiin, että lapset haluaa isoja legopaketteja kun muutkin, ja teinit himoaa samoja kalliita tavaroita kuin muillakin. Niitä kait se mutsi sitten hankkii.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli tänään uutinen tuolla otsikolla. Siinä nainen, jonka nettotulot ovat 1850 euroa kuukaudessa ja asuu kahden lukiolaisen pojan kanssa kertoo käyvänsä joka arkipäivä eri leipäjonoissa. Vuokraan menee 1100 euroa, mutta ei siitä sen enempää, minusta kolmen ison ihmisen kodista Helsingissä ihan realistinen hinta nykyään.

Tämä uutinen oli tehty osaksi Hesarissa meneilläolevaa niukkuus- ja köyhyyskyselyn juttusarjaa. Tarkoituksena ilmeisesti valmistaa vaaliteemoja sosiaalitukijärjestelmän ympäriltä.

Minulle jäi tästä jutusta perin pohjin hämmentynyt olo. Olen ylempi toimihenkilö siistissä toimistotyössä, ja käteen jää kuukaudessa suunnilleen 2000 e. Ei kävisi mielessänikään mennä leipäjonoon saati sitten joka päivä.

Ymmärrän että lukiokirjat maksavat, ja on hankalaa kun perheessä on kaksi lukiolaista, mutta siltikin. En usko että pelkkä lisääntynyt rahan määrä ratkaisisi tätä tilannetta, vaikka olenkin sitä mieltä että pienin sosiaaliturvan taso on liian pieni. Rivien välistä ja sivulauseesta voi lukea tuossa jutussa, että kun rahat loppuu, otetaan kulutusluotto. Ne varmaan lohkaisevat jonkun osan tuosta 1850 eurosta kuussa.

Hämmennyksen lisäksi tuli jotenkin avuton olo tuota lukiessa. Sosiaalitoimesta ei taida saada mitään apua budjetointiin, rahankäyttöön ja elämänhallintaan muutenkin. Minusta tuolla jos jossain olisi kehitettävää.

Mitä ajatuksia herätti?

No kyllä kaksi lukioikäistä poikaa syö jääkaapin tehokkaasti tyhjäksi. Tuollainen ruokatalous on jotain aivan muuta kuin yksi toimistohiiri, joka järsii salaatinkerää viikon.

Oliko jutussa mainittu lasten ikä?  Vaikuttaa oleellisesti toimeentulotukeen (jos lapset alle 18v).  Jos lapset ovat yli 18, niin hekin voivat hakea toimeentulotukea ja asumistukea erikseen. Mainittiinko asumistuen osuus ja toimeentulotuen osuus? Jos nämä oli unohdettu, niin vuorkan suuruus ei merkitse oikeastaan yhtään mitään.  Todellakin aika iso ero on siinä, pitääkö tuosta 1850 eurosta vähentää vuokran osuus. 

Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Syytä olisi tämänkin mamman opetella nöyryyttä, varsinkin kuin muitten rahoilla elelee ja perhettään elättää.

Vierailija kirjoitti:

Kävi mielessä että ovat tulot ovat noin 2000€/kk käteen, vuorotyö niin välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta en ikinä suostuisi maksamaan läheskään 1100€/kk vuokraa! Vieruskunnista saa halvemman asunnon ja kun kyse ei edes ole töistä niin muutto on helppo. Lisäksi lukiolaispoikien alkaa olla jo aika muuttaa omilleen. Olisi kannattanut valita amis jossa on ilmainen ruoka ja asuminen. Siinä voi sitten ottaa kaksoistutkintona sen lukionkin. Näin tein itse aikoinaan. Hirveän usein nämä asiat on vain valintoja...

Kyllä mä tossa tilanteessa voisin hyvinkin maksaa tuota vuokraa, lapset vielä kotona, ja kouluun meneminen helppoa? Pianhan he muuttavat pois, jolloin itsekin voi muuttaa reippaasti edullisempaan asuntoon. Lasten ei pidä valita amista vain sen vuoksi, että heidän äiti ei tienaa kovasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli tänään uutinen tuolla otsikolla. Siinä nainen, jonka nettotulot ovat 1850 euroa kuukaudessa ja asuu kahden lukiolaisen pojan kanssa kertoo käyvänsä joka arkipäivä eri leipäjonoissa. Vuokraan menee 1100 euroa, mutta ei siitä sen enempää, minusta kolmen ison ihmisen kodista Helsingissä ihan realistinen hinta nykyään.

Tämä uutinen oli tehty osaksi Hesarissa meneilläolevaa niukkuus- ja köyhyyskyselyn juttusarjaa. Tarkoituksena ilmeisesti valmistaa vaaliteemoja sosiaalitukijärjestelmän ympäriltä.

Minulle jäi tästä jutusta perin pohjin hämmentynyt olo. Olen ylempi toimihenkilö siistissä toimistotyössä, ja käteen jää kuukaudessa suunnilleen 2000 e. Ei kävisi mielessänikään mennä leipäjonoon saati sitten joka päivä.

Ymmärrän että lukiokirjat maksavat, ja on hankalaa kun perheessä on kaksi lukiolaista, mutta siltikin. En usko että pelkkä lisääntynyt rahan määrä ratkaisisi tätä tilannetta, vaikka olenkin sitä mieltä että pienin sosiaaliturvan taso on liian pieni. Rivien välistä ja sivulauseesta voi lukea tuossa jutussa, että kun rahat loppuu, otetaan kulutusluotto. Ne varmaan lohkaisevat jonkun osan tuosta 1850 eurosta kuussa.

Hämmennyksen lisäksi tuli jotenkin avuton olo tuota lukiessa. Sosiaalitoimesta ei taida saada mitään apua budjetointiin, rahankäyttöön ja elämänhallintaan muutenkin. Minusta tuolla jos jossain olisi kehitettävää.

Mitä ajatuksia herätti?

No kyllä kaksi lukioikäistä poikaa syö jääkaapin tehokkaasti tyhjäksi. Tuollainen ruokatalous on jotain aivan muuta kuin yksi toimistohiiri, joka järsii salaatinkerää viikon.

En muuten avannut sitä, olenko yksinäinen toimistohiiri, joka järsii salaatinkerää viikon.

Halusin pikemminkin kiinnittää huomiota siihen, että about samoilla tuloilla toisen identiteetti on keskiluokkainen ja toisen köyhä eläkeläinen. Jos jutun äiti kävisi töissä, hänen palkkansa olisi 2500 euroa kuukaudessa. Se on vähän pieni palkka kahden lapsen kanssa, mutta ei kai kuitenkaan sellainen että sen saaja ajattelisi itseään "köyhänä".

Samaa ajattelin. Tuskinpa tuossakaan tapauksessa köyhyys on rahan puutteesta johtuvaa. Itsekin sanoo, että ei hän raha-asioista valittaisi, mutta kun nyt kysyttiin, niin kertoi sitten tilanteensa.