”Seison ylpeänä leipäjonossa”, sanoo kahden teini-ikäisen äiti Kurkimäestä
Hesarissa oli tänään uutinen tuolla otsikolla. Siinä nainen, jonka nettotulot ovat 1850 euroa kuukaudessa ja asuu kahden lukiolaisen pojan kanssa kertoo käyvänsä joka arkipäivä eri leipäjonoissa. Vuokraan menee 1100 euroa, mutta ei siitä sen enempää, minusta kolmen ison ihmisen kodista Helsingissä ihan realistinen hinta nykyään.
Tämä uutinen oli tehty osaksi Hesarissa meneilläolevaa niukkuus- ja köyhyyskyselyn juttusarjaa. Tarkoituksena ilmeisesti valmistaa vaaliteemoja sosiaalitukijärjestelmän ympäriltä.
Minulle jäi tästä jutusta perin pohjin hämmentynyt olo. Olen ylempi toimihenkilö siistissä toimistotyössä, ja käteen jää kuukaudessa suunnilleen 2000 e. Ei kävisi mielessänikään mennä leipäjonoon saati sitten joka päivä.
Ymmärrän että lukiokirjat maksavat, ja on hankalaa kun perheessä on kaksi lukiolaista, mutta siltikin. En usko että pelkkä lisääntynyt rahan määrä ratkaisisi tätä tilannetta, vaikka olenkin sitä mieltä että pienin sosiaaliturvan taso on liian pieni. Rivien välistä ja sivulauseesta voi lukea tuossa jutussa, että kun rahat loppuu, otetaan kulutusluotto. Ne varmaan lohkaisevat jonkun osan tuosta 1850 eurosta kuussa.
Hämmennyksen lisäksi tuli jotenkin avuton olo tuota lukiessa. Sosiaalitoimesta ei taida saada mitään apua budjetointiin, rahankäyttöön ja elämänhallintaan muutenkin. Minusta tuolla jos jossain olisi kehitettävää.
Mitä ajatuksia herätti?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- tällä äidillä kaikki tulot yhteensä ovat 1800e/kk
- työssäkäyvä yksinhuoltaja saa palkkatulon (esim 1800e/kk) lisäksi mm. lapsilisän, yksinhuoltajakorotuksen, elatustuen ja asumislisän eli nettotulo on todellisuudessa tällöin yhden lapsen vanhemmalla yli 2200 euroa. Käyttövara on siis puolet isompi.
- 750 e käyttövaraa, josta ruokaan menee ehkä 500-600e/kk, jää noin 250e jonka tulisi riittää puhelin/nettikuluihin, hygieniatuotteisiin, vaatteisiin, vakuutukseen, liikkumiseen, opiskeluun jne.. todella vähän! Jokainen voi omalta osaltaan katsoa saako 250e riittämään tällaiseen.Ruokaan tuskin menee 500-600 e kun käy ruokajonossa ja molemmat lapset saavat joka päivä ilmaisen aterian koulussa.
Olen itse kouluikäisten lasten yh. Meillä menee peruskotiruoalla kauppaan se noin 500e/kk. Lapset saavat koulussa lämpimän ruoan ja parina viikonloppuna kuussa syövät isällään. Lapset eivät ole edes teini-iässä vielä. En tiedä paljonko leipäjonossa käymällä voi säästää, mutta tuskin esim. 200euron säästö tekee perheestä hyvätuloista, vaikka onkin varmasti erittäin tarpeen perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi mielessä että ovat tulot ovat noin 2000€/kk käteen, vuorotyö niin välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta en ikinä suostuisi maksamaan läheskään 1100€/kk vuokraa! Vieruskunnista saa halvemman asunnon ja kun kyse ei edes ole töistä niin muutto on helppo. Lisäksi lukiolaispoikien alkaa olla jo aika muuttaa omilleen. Olisi kannattanut valita amis jossa on ilmainen ruoka ja asuminen. Siinä voi sitten ottaa kaksoistutkintona sen lukionkin. Näin tein itse aikoinaan. Hirveän usein nämä asiat on vain valintoja...
Kyllä mä tossa tilanteessa voisin hyvinkin maksaa tuota vuokraa, lapset vielä kotona, ja kouluun meneminen helppoa? Pianhan he muuttavat pois, jolloin itsekin voi muuttaa reippaasti edullisempaan asuntoon. Lasten ei pidä valita amista vain sen vuoksi, että heidän äiti ei tienaa kovasti...
Amis+lukio kaksoistutkinto on köyhän perheen lapselle ehdottomasti paras valinta. Pääsee pois kotoa jolloin vanhempien kulut vähenevät, sekä kaksoistutkinnon jälkeen, kun on valinnut viisaasti, on ammatti jolla pystyy elättämään itsensä korkeakouluopintojen ajan, kun vanhemmilta ei tukea voi odottaa.
En siis ehdottanutkaan että menisivät pelkkään amikseen.
Ehkä on, mutta köyhänkin lapsella on onneksi vapaus valita. Joku erityislukiokaan ei ole hullumpi valinta. Eikä sillä ammatilla elätetä opiskelujen aikana vaan työnteolla, jota moni opiskelija tekeekin, vaikka ei ole sitä ammattia...
Mutta ymmärrän, tarkoituksesi on vain syyllistää.
Tarkoitukseni oli vain kiinnittää huomio siihen miten valinnoilla voi vaikuttaa tilanteeseensa.
Olen itse köyhän yh:n lapsi, mutta kukaan ei ole koskaan leipäjonoon meistä joutunut. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan kaksoistutkinnon, ja sen jälkeen olin muutaman vuoden töissä noin 3000€/kk (eli noin se 2000€/kk käteen) palkalla vuorotyössä lähihoitajana, jonka jälkeen jatkoin korkeakouluun. Tutkinto on pian valmis ja sen ohella olen tehnyt töitä kokoajan, ja paljon paremmalla palkalla kuin ne kaverit jotka ovat mäkkärissä kun ei ole mitään ammattia.
En siis syyllistä ketään mistään, vaan huomautan että tuollaiseen tilanteeseen ei ole välttämättä pakko itseään asettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin pikemminkin kiinnittää huomiota siihen, että about samoilla tuloilla toisen identiteetti on keskiluokkainen ja toisen köyhä eläkeläinen. Jos jutun äiti kävisi töissä, hänen palkkansa olisi 2500 euroa kuukaudessa. Se on vähän pieni palkka kahden lapsen kanssa, mutta ei kai kuitenkaan sellainen että sen saaja ajattelisi itseään "köyhänä".
En nyt oikein tajua ajatteluasi. Omat nettotuloni ovat myös tuo 2000 euroa (palkkatuloja), mutta asun yksin ja vuokra on vain 600 euroa kuussa. Kyllä minä koen ihan hyvin pärjääväni. Ja ymmärrän hyvin, että jos kolmen ihmisen pitää pärjätä vähän pienemmillä tuloilla ja asua huomattavasti kalliimmalla, niin sitten ollaan köyhiä. Ei ne henkilökohtaiset tulot mitään ratkaise, vaan se, kuinka moni niitä on jakamassa.
Jäin kyllä tuosta jutusta vähän ihmettelemään, miten tuon perheen yhteenlasketut tulot voivat olla noin vähän. Eihän tuo edes täytä toimeentulotuen vähimmäisnormia. Vai onko siinä vain äidin tulot?
Vain äidin tulot. Jutussa avataan isän kohtaloa.
Perheeseen ei kuulunut isää, joten tietenkään ei myöskään ole hänen tulojaan. Mutta siellä on ne kaksi lastakin, onko heillä tuloja?
lukiosta ei taida saada palkkaa, ehkä voivat saada (pientä) opintotukea Jos lapsilla on tuloja, niin ne ovat todennäköisesti enempi tai vähempi satunnaisia; kuten jos ovat mm. kesätöissä. - Alaikäisillä lapsilla ei ole velvollisuutta toimia perheen elättäjinä.
AndyMcCoys kirjoitti:
työvaatteissa moni hakee ruokaa ja ajaa auton vähän kauemmaksi
Sinä kerrot hakevasi yksineläjänä ruokamäärän, josta söisi kuusihenkinen perhe.
Jutussa kerrottiin, että vanhempi lapsista saa omaa toimeentulotukea, summaa ei mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Lisättäköön vielä että ne tulot olivat siis sosiaalitukia, eivät työtuloa. Töissä ollessaan palkan pitäisi olla jotain 2500 euroa, että pääsisi noihin lukuihin.
No ei 2500 brutto ole iso ollenkaan, varsinkin jos olet yksinhuoltaja niin ei riitä rahat kaikkeen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin pikemminkin kiinnittää huomiota siihen, että about samoilla tuloilla toisen identiteetti on keskiluokkainen ja toisen köyhä eläkeläinen. Jos jutun äiti kävisi töissä, hänen palkkansa olisi 2500 euroa kuukaudessa. Se on vähän pieni palkka kahden lapsen kanssa, mutta ei kai kuitenkaan sellainen että sen saaja ajattelisi itseään "köyhänä".
En nyt oikein tajua ajatteluasi. Omat nettotuloni ovat myös tuo 2000 euroa (palkkatuloja), mutta asun yksin ja vuokra on vain 600 euroa kuussa. Kyllä minä koen ihan hyvin pärjääväni. Ja ymmärrän hyvin, että jos kolmen ihmisen pitää pärjätä vähän pienemmillä tuloilla ja asua huomattavasti kalliimmalla, niin sitten ollaan köyhiä. Ei ne henkilökohtaiset tulot mitään ratkaise, vaan se, kuinka moni niitä on jakamassa.
Jäin kyllä tuosta jutusta vähän ihmettelemään, miten tuon perheen yhteenlasketut tulot voivat olla noin vähän. Eihän tuo edes täytä toimeentulotuen vähimmäisnormia. Vai onko siinä vain äidin tulot?
Vain äidin tulot. Jutussa avataan isän kohtaloa.
Perheeseen ei kuulunut isää, joten tietenkään ei myöskään ole hänen tulojaan. Mutta siellä on ne kaksi lastakin, onko heillä tuloja?
Pitäiskö lukiolaisilla on paljonkin tuloja? Minusta silloin keskitytään opiskeluun, ja jos haluat hyvät paperit, aika menee juurikin siihen opiskeluun. Lapsilisätkin loppua napsahtaa alkuunsa.
Tässä linkki juttuun.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005959510.html
Nettotuloja ei mainita eikä tukia eritellä. Ainoastaan äidille käteenjäävä osuus 750 euroa. Kerrotaan lisäksi lasten iät, mikä on ratkaisevaa tukien kannalta. Isä on kuollut, äiti on eläkkeellä. Lapset saavat erikseen tukia.
"Äskettäin 18 vuotta täyttänyt lukiolainen saa onneksi toimeentulotukea vaatteisiin, koulumatkoihin ja muihin lukiotarpeisiin. Nuorempi lapsi taas saa kaikki lukiokirjat Pelastakaa lapset -järjestön kautta."
18-vuotias lasketaan siis toimeentulotuessa omaksi "perherakenteeksi".
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli tänään uutinen tuolla otsikolla. Siinä nainen, jonka nettotulot ovat 1850 euroa kuukaudessa ja asuu kahden lukiolaisen pojan kanssa kertoo käyvänsä joka arkipäivä eri leipäjonoissa. Vuokraan menee 1100 euroa, mutta ei siitä sen enempää, minusta kolmen ison ihmisen kodista Helsingissä ihan realistinen hinta nykyään.
Tämä uutinen oli tehty osaksi Hesarissa meneilläolevaa niukkuus- ja köyhyyskyselyn juttusarjaa. Tarkoituksena ilmeisesti valmistaa vaaliteemoja sosiaalitukijärjestelmän ympäriltä.
Minulle jäi tästä jutusta perin pohjin hämmentynyt olo. Olen ylempi toimihenkilö siistissä toimistotyössä, ja käteen jää kuukaudessa suunnilleen 2000 e. Ei kävisi mielessänikään mennä leipäjonoon saati sitten joka päivä.
Ymmärrän että lukiokirjat maksavat, ja on hankalaa kun perheessä on kaksi lukiolaista, mutta siltikin. En usko että pelkkä lisääntynyt rahan määrä ratkaisisi tätä tilannetta, vaikka olenkin sitä mieltä että pienin sosiaaliturvan taso on liian pieni. Rivien välistä ja sivulauseesta voi lukea tuossa jutussa, että kun rahat loppuu, otetaan kulutusluotto. Ne varmaan lohkaisevat jonkun osan tuosta 1850 eurosta kuussa.
Hämmennyksen lisäksi tuli jotenkin avuton olo tuota lukiessa. Sosiaalitoimesta ei taida saada mitään apua budjetointiin, rahankäyttöön ja elämänhallintaan muutenkin. Minusta tuolla jos jossain olisi kehitettävää.
Mitä ajatuksia herätti?
Vuokra ylittää kelan normivuokran 140 eurolla kolmelle Helsingissä. Riippuu kenelle realistinen vuokra. Lukiokirjoja ei saa kokonaisuudessaan toimeentulotuesta. Täällä tuskaillaan saman vuokran ja yhden lukiolaisen kirjojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi mielessä että ovat tulot ovat noin 2000€/kk käteen, vuorotyö niin välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta en ikinä suostuisi maksamaan läheskään 1100€/kk vuokraa! Vieruskunnista saa halvemman asunnon ja kun kyse ei edes ole töistä niin muutto on helppo. Lisäksi lukiolaispoikien alkaa olla jo aika muuttaa omilleen. Olisi kannattanut valita amis jossa on ilmainen ruoka ja asuminen. Siinä voi sitten ottaa kaksoistutkintona sen lukionkin. Näin tein itse aikoinaan. Hirveän usein nämä asiat on vain valintoja...
Kyllä mä tossa tilanteessa voisin hyvinkin maksaa tuota vuokraa, lapset vielä kotona, ja kouluun meneminen helppoa? Pianhan he muuttavat pois, jolloin itsekin voi muuttaa reippaasti edullisempaan asuntoon. Lasten ei pidä valita amista vain sen vuoksi, että heidän äiti ei tienaa kovasti...
Amis+lukio kaksoistutkinto on köyhän perheen lapselle ehdottomasti paras valinta. Pääsee pois kotoa jolloin vanhempien kulut vähenevät, sekä kaksoistutkinnon jälkeen, kun on valinnut viisaasti, on ammatti jolla pystyy elättämään itsensä korkeakouluopintojen ajan, kun vanhemmilta ei tukea voi odottaa.
En siis ehdottanutkaan että menisivät pelkkään amikseen.
Ehkä on, mutta köyhänkin lapsella on onneksi vapaus valita. Joku erityislukiokaan ei ole hullumpi valinta. Eikä sillä ammatilla elätetä opiskelujen aikana vaan työnteolla, jota moni opiskelija tekeekin, vaikka ei ole sitä ammattia...
Mutta ymmärrän, tarkoituksesi on vain syyllistää.
Tarkoitukseni oli vain kiinnittää huomio siihen miten valinnoilla voi vaikuttaa tilanteeseensa.
Olen itse köyhän yh:n lapsi, mutta kukaan ei ole koskaan leipäjonoon meistä joutunut. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan kaksoistutkinnon, ja sen jälkeen olin muutaman vuoden töissä noin 3000€/kk (eli noin se 2000€/kk käteen) palkalla vuorotyössä lähihoitajana, jonka jälkeen jatkoin korkeakouluun. Tutkinto on pian valmis ja sen ohella olen tehnyt töitä kokoajan, ja paljon paremmalla palkalla kuin ne kaverit jotka ovat mäkkärissä kun ei ole mitään ammattia.
En siis syyllistä ketään mistään, vaan huomautan että tuollaiseen tilanteeseen ei ole välttämättä pakko itseään asettaa.
Tuo perhe on valinnut kouluttaa lapset Helsingin keskustan hyvissä lukioissa joista pojat ponnistavat toivottavasti suoraan yliopistoon, vähintään kohtuulliseen palkkatasoon ja mielekkääseen elämään noin viiden vuoden kuluessa.
Lähärireitti sopi sinulle, mutta suurimmalle osalle tuo olisi vain typerä valinta pelkän rahanpuutteen vuoksi.
Tuonki ajan ku käyttäis töissä, niin ei tarvis miettiä leipäjonoja. Toki hänelläkään ei varmaan ole sellaista koulutusta, että saisi työpaikan, jossa pääsisi täysin vapaaksi tuista ja jäisi rahaakin käteen. Sitten se työnteko on poissa leipäjonossa käytetystä ajasta. Ikävä ristiriita ja omanlaisensa päänsisäinen loukku.
Vierailija kirjoitti:
Tuonki ajan ku käyttäis töissä, niin ei tarvis miettiä leipäjonoja. Toki hänelläkään ei varmaan ole sellaista koulutusta, että saisi työpaikan, jossa pääsisi täysin vapaaksi tuista ja jäisi rahaakin käteen. Sitten se työnteko on poissa leipäjonossa käytetystä ajasta. Ikävä ristiriita ja omanlaisensa päänsisäinen loukku.
Eli ei muuta kuin työkyvyttömät töihin vaan? Tuo nainenhan on eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kävi mielessä, että järjen köyhyys on edelleen suurinta köyhyyttä. Toisaalta kävi myös mielessä että jos köyhänä pidetään henkilöä, jonka tulot ovat 1800 € kuukaudessa, niin tutkiva journalistilla on jäänyt jutun teko puolitiehen. - Hän ei ole kohdannut tai löytänyt haastateltavaksi tai jutun kohteeksi "oikeaa köyhää." Suomessa(kin) on köyhiä kanssa ihmisä, mutta minusta 1800 €:n nettoplakkaa saava ei kuulu heihin. Toisaalta mietin mihin jäänyt halu ja ylpeys yrittää pärjätä sillä mitä on. Itse olen varmaan hyvin yksinkertainen, koska omat tuloni ovat alle puolet jutussa esiintyneen naisen tuloista, tosin ei minulla ole elätettävänä ketään muuta. Silti en tapaa käydä leipäjonossa, enkä toistaiseksi ole vaatnut yhteiskunnalta enempää osallistumista minun tukemiseeni. Olen tällä hetkellä opiskelija ja ikää yli 35 vuotta. Ehkä saan opintojen jälkeen töitä. Se on toive, joka auttaa jaksamaan. Olen onnekas, koska minulla ei ole pahempia sairauksia.
Kun olet yksineläjä, niin tilannettasi ei voi verrata tuohon toiseen tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Jutun pihvi: Halutaan saada klikit ja katsojia mainoksille. Mahdollisimman provosoiva otsikko ja juttu, jossa on etsimällä etsitty joku hyväuskoinen, joka avaa elämänsä valinnat muiden arvosteltavaksi. Simple as that! HS:n keskustelupalstamöyhöttely ei niitä kiinnosta.
Ps: miestäni haastateltiin HS:n asuntovelka-juttuun. Haastattelun tuotosta ei julkaistu, koska tilanteemme on tylsä.
Olemme maksaneet pk-seudulla sijaitsevan asuntomme kokonaan ja meillä on sijoitusvarallisuutta suorien sijoitusten ja indeksisijoittamisen kautta.
Keiden haastattelut sitten julkistettiin? Suomenruotsalaisen, pappa betalar-asunnonomistajan juttu ja pari velkaantunutta perhettä Kalliossa.
Että silleen. Suhtaudun siis HYVIN skeptisesti tähän ”puolueettomaan” HS:n linjaan.
Ne muut oli parempia kuin te ja siksi teidän osuus jäi julkaisematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonki ajan ku käyttäis töissä, niin ei tarvis miettiä leipäjonoja. Toki hänelläkään ei varmaan ole sellaista koulutusta, että saisi työpaikan, jossa pääsisi täysin vapaaksi tuista ja jäisi rahaakin käteen. Sitten se työnteko on poissa leipäjonossa käytetystä ajasta. Ikävä ristiriita ja omanlaisensa päänsisäinen loukku.
Eli ei muuta kuin työkyvyttömät töihin vaan? Tuo nainenhan on eläkkeellä.
Ei tietenkään. En lue roskauutisia, joksi tuonkin kuvittelen. Hienoa, että jaksaa seistä säässä kuin säässä leipäjonoissa ja kantaa kassitolkulla ruokaa kotiin julkisilla seikkaillen, vaikka ei töihin olekkaan kykeneväinen. Pääasia, että lapset saa tulevaisuuden, kun häneltä se on selkeästi valunut leipäjonoihin.
Miksi noin kallis vuokra? Asun itse mieheni ja kahden alakouluikäisen lapsen kanssa kaksiossa. Onhan täällä vähän ahdasta, mutta sopu sijaa antaa ja jostain on pakko nipistää kun me halutaan säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten.
Ei tunnu reilulta, että muille maksetaan ilmaiseksi paljon paremmat kämpät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin kallis vuokra? Asun itse mieheni ja kahden alakouluikäisen lapsen kanssa kaksiossa. Onhan täällä vähän ahdasta, mutta sopu sijaa antaa ja jostain on pakko nipistää kun me halutaan säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten.
Ei tunnu reilulta, että muille maksetaan ilmaiseksi paljon paremmat kämpät.
Alakouluikäisten kanssa on varmasti helpompaa asua ahtaasti kuin teinien kanssa, oli sopua tai ei. Toivottavasti sopu säilyy teillä läpi teini-iänkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonki ajan ku käyttäis töissä, niin ei tarvis miettiä leipäjonoja. Toki hänelläkään ei varmaan ole sellaista koulutusta, että saisi työpaikan, jossa pääsisi täysin vapaaksi tuista ja jäisi rahaakin käteen. Sitten se työnteko on poissa leipäjonossa käytetystä ajasta. Ikävä ristiriita ja omanlaisensa päänsisäinen loukku.
Eli ei muuta kuin työkyvyttömät töihin vaan? Tuo nainenhan on eläkkeellä.
Ei tietenkään. En lue roskauutisia, joksi tuonkin kuvittelen. Hienoa, että jaksaa seistä säässä kuin säässä leipäjonoissa ja kantaa kassitolkulla ruokaa kotiin julkisilla seikkaillen, vaikka ei töihin olekkaan kykeneväinen. Pääasia, että lapset saa tulevaisuuden, kun häneltä se on selkeästi valunut leipäjonoihin.
Tuon lehtijutun perusteella vaikuttaa kyllä siltä, että tuon naisen köyhyys johtuu työkyvyn vieneistä sairauksista. Ilmeisesti vointi on välillä ollut niin huono, että lapset on välillä ollut sen takia huostaanotettuinakin. On hienoa, että nyt kun vointi on taas parempi, nainen jaksaa seistä tuntitolkulla leipäjonoissa, nähdä sen mikä elämässä on hyvää ja panostaa lastensa tulevaisuuteen. Moni muu olisi lannistunut ja uhriutunut paljon vähemmistäkin vastoinkäymisistä.
Siis ap elää yksin, niinkö? Ja ihmettelee, miten pienemmillä tuloilla kolmen hlön taloudessa tekee tiukkaa?? Mitä ihmettä?!
Kertositko meille juttua lukemattomille sitten tuosta isästä. - Minulle juttua lukemattomalla ja sitä lukemaan pääsemättömälle perheen isän rooli jäi omien arvailujen varaan. Onko hän edes elossa? - Ja toinen, mitä joku jo täällä taisi kysyä: lasketaanlo nettotuloihin myös mahd. lapsilisät? - Ei ne montaa sataa ole, mutta jos tai kun lapset täyttät 18 vuotta, niiden saaminen loppuu, joka taas on omiaan luomaan haastetta perheen taloudellsieen toimeentuloon. Toki voidaan sanoa, että sitten vain lapset pihalle ja pärjätköön omillaan. Mutta ellei ole (jatko)-opiskelu paikkaa tai töitä näköpiirissä, niin hosuminen omilleen muuttamisen kanssa on minusta kyllä vähän niin ja näin. Enkä nyt tarkoita, että lasten pitäisi jäädä täysi-ikäsinä loppuiäkseen maleksimaan lapsuuden kotiin.