Miksi hesari kirjoittaa köyhyydestä näin idioottimaisesti?

Kertokaapa joku hesarista, kuinka henkisesti sairas täytyy olla, että tarkoituksella lietsoo yleisen mielipiteen aivan muualle, mitä totuus on?

Toivon, että lukijamääränne tulevat putoamaan ja joudutte laittamaan lapun luukulle.

Hesarin myyjät ovat soitelleet ahkerasti viime aikoina... Pitää sanoa niille että minua ei kiinnosta tuo propaganda nyt eikä koskaan.

Lopetin Hesarin jo aikaa sitten. Lopussa ainoa hupi oli lukea vain netin kommentit -osastoa.

Siellä toimittajien Kallion lukion ylioppilasaineiden -tasoisille mielipiteille, jutuille, ym. näkökulmille suorastaan nauretaan satojen, jopa tuhansien peukutusten saattelemana.

Uskomatonta, että täällä ivaillaan ja vihjaillaan äitiä ahneeksi kun lapsi saa kaikki lukiokirjat järjestöltä. Hienoa että tuollainen mahdollisuus on. Koulutuksen ei pitäisi olla vain hyvätuloisten etuoikeus. Jos näihin oppikirjoihin ei saisi tukea, köyhien perheiden lapset eivät yksinkertasesti voisi mennä lukioon. Miten siitä toimeentulotuesta pitäisi riittää raha niihin kirjoihin?

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että täällä ivaillaan ja vihjaillaan äitiä ahneeksi kun lapsi saa kaikki lukiokirjat järjestöltä. Hienoa että tuollainen mahdollisuus on. Koulutuksen ei pitäisi olla vain hyvätuloisten etuoikeus. Jos näihin oppikirjoihin ei saisi tukea, köyhien perheiden lapset eivät yksinkertasesti voisi mennä lukioon. Miten siitä toimeentulotuesta pitäisi riittää raha niihin kirjoihin?

Opiskelen yliopistossa ja täällä kurssikirjat vasta kalliita onkin. Mutta ei se haittaa, kun ne voi lainata ilmaiseksi yliopiston kirjastosta. Sekään ei estä opiskelua, että kirjoja ei aina riitä lainaksi kaikille: Silloin käytetään kopiokonetta tai skanneria, jos kirjaston lukusalissa lukeminen ei riitä.

Muistan hyvin omilta lukioajoiltani, kuinka sossun rahoilla elävät koulukaverit sai aina uudet kirjat joka kurssille. Osa sai kirjat joltain hyväntekeväisyysjärjestöltä, osa sai ne suoraan sossun piikkiin. Mun oli pienituloisten vanhempien lapsena turha haaveilla uusista kirjoista vaan kaikki ostettiin käytettynä, usein vanhana painoksena mikä teki opiskelusta hankalaa.

Muistan myös sen miltä tuntui, kun sossun elätit myi ilmaiset kirjansa käytön jälkeen ja sai tehdä rahoilla mitä huvitti. Omista kirjoistani osa meni pikkusiskolle ja vanhempani myi loput pitäen rahat itsellään - ja niille ne rahat kuuluikin, koska olihan ne ne kirjat mulle maksanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä aina näihin köyhyyskeskusteluihin vedetään aivan älyvapaat esimerkit? Että työkyvyttömän yksinhuoltajan lapsilla ei meinaa olla varaa laskettelu/jääkiekko/ratsastuharrastuksiinsa (mutta on kuitenkin kun vongutaan täydet tuet), tai sitten niinkuin tässä jutussa: Pienituloisella yksinhuoltajalle ei ole varaa asua Helsingin vaurailla alueilla.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005959510.html

Miksi hautausta maaseudulle tukien varaan, jossa ei ole toivoakaan töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että täällä ivaillaan ja vihjaillaan äitiä ahneeksi kun lapsi saa kaikki lukiokirjat järjestöltä. Hienoa että tuollainen mahdollisuus on. Koulutuksen ei pitäisi olla vain hyvätuloisten etuoikeus. Jos näihin oppikirjoihin ei saisi tukea, köyhien perheiden lapset eivät yksinkertasesti voisi mennä lukioon. Miten siitä toimeentulotuesta pitäisi riittää raha niihin kirjoihin?

Opiskelen yliopistossa ja täällä kurssikirjat vasta kalliita onkin. Mutta ei se haittaa, kun ne voi lainata ilmaiseksi yliopiston kirjastosta. Sekään ei estä opiskelua, että kirjoja ei aina riitä lainaksi kaikille: Silloin käytetään kopiokonetta tai skanneria, jos kirjaston lukusalissa lukeminen ei riitä.

Yliopisto-opiskelua on aika turha verrata lukioon, jossa joka jaksolle tarvitsee parhaimmillaan yli kymmenen uutta kirjaa ja läksyt tehdään joka päivä käyttäen näitä oppikirjoja. Lisäksi oppikirjojen kopioiminen on laitonta.

Käytettyjä kirjojaan ei riitä kaikille eikä niitä välttämättä löydy silloin kun tarve on.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin omilta lukioajoiltani, kuinka sossun rahoilla elävät koulukaverit sai aina uudet kirjat joka kurssille. Osa sai kirjat joltain hyväntekeväisyysjärjestöltä, osa sai ne suoraan sossun piikkiin. Mun oli pienituloisten vanhempien lapsena turha haaveilla uusista kirjoista vaan kaikki ostettiin käytettynä, usein vanhana painoksena mikä teki opiskelusta hankalaa.

Muistan myös sen miltä tuntui, kun sossun elätit myi ilmaiset kirjansa käytön jälkeen ja sai tehdä rahoilla mitä huvitti. Omista kirjoistani osa meni pikkusiskolle ja vanhempani myi loput pitäen rahat itsellään - ja niille ne rahat kuuluikin, koska olihan ne ne kirjat mulle maksanutkin.

Jos sun vanhempasi todella oli pienituloisia, niin mikä olisi teitä estänyt hakemasta järkestöjen apua kirjoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että täällä ivaillaan ja vihjaillaan äitiä ahneeksi kun lapsi saa kaikki lukiokirjat järjestöltä. Hienoa että tuollainen mahdollisuus on. Koulutuksen ei pitäisi olla vain hyvätuloisten etuoikeus. Jos näihin oppikirjoihin ei saisi tukea, köyhien perheiden lapset eivät yksinkertasesti voisi mennä lukioon. Miten siitä toimeentulotuesta pitäisi riittää raha niihin kirjoihin?

Opiskelen yliopistossa ja täällä kurssikirjat vasta kalliita onkin. Mutta ei se haittaa, kun ne voi lainata ilmaiseksi yliopiston kirjastosta. Sekään ei estä opiskelua, että kirjoja ei aina riitä lainaksi kaikille: Silloin käytetään kopiokonetta tai skanneria, jos kirjaston lukusalissa lukeminen ei riitä.

Yliopisto-opiskelua on aika turha verrata lukioon, jossa joka jaksolle tarvitsee parhaimmillaan yli kymmenen uutta kirjaa ja läksyt tehdään joka päivä käyttäen näitä oppikirjoja. Lisäksi oppikirjojen kopioiminen on laitonta.

Käytettyjä kirjojaan ei riitä kaikille eikä niitä välttämättä löydy silloin kun tarve on.

Yliopisto-opiskelua ei todellakaan voi verrata suoraan lukioon. Älä siis kuvittele tietäväsi, millaista yliopistossa opiskeleminen kaikissa aineissa on.

Mulla on nyt meneillään mm. yksi 10 opintopisteen laajuinen kurssi, jolla on käytössä 4 kirjaa. Jos ostaisin ne uusina omakseni, joutuisin maksamaan niistä yhteensä yli 500 €. Ja kyse on vain yhdestä ainoasta kurssista! Koko lukuvuoden kirjat voi hyvin maksaa tuhansia euroja.

Miksi köyhien lukiolaisten pitää saada upouudet kirjat ikiomiksi? Eikö olisi järkevämpää huolehtia siitä, että niillä on mahdollisuus lainata kelvollisessa kunnossa olevaa oppimateriaalia tarvitsemakseen ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Niukkuus ei ole yhtä kuin köyhyys. Että mua sylettää nämä vinkutarinat kun oikeasti on ihan ok - on koti, ruokaa ja lapset. Ei kai sitä nyt herranjumala voi asua kalliisti, jos ei ole rahaa.

Miten kehdataan vaatia yhteiskuntaa maksamaan lomia ja lasten harrastuksia ja antamaan parempaa elintasoa?

En minäkään keskituloisena voi asua Eirassa penthousessa, vaikka kuinka haluaisin. Jos haluan oikein kovasti, niin etsin paremman työn ja sijoitan rahojani fiksusti.

Miten ei osata elää varojensa mukaisesti?

Ja mä oon kanssa elänyt niukasti ja toimeentulotuella, mutta silloin elettiin suu säkkiä myöten sen mukaan mihin oli varaa.

Se vähän riippuu kuinka kauan on toimeentulotuella. Onko tulevaisuuden näkymiä, vai onko odotettavissa vain pahempaa. Itse olen eläkkeellä ja jatkuvat leikkaukset ja kiristykset nakertavat muutenkin niukkaa elämistä. Olen tilanteessa, etten osaa enää mistään kiristää, vaan tarvitsisin lisää tuloja. Niitä ei ole näkyvissä, vaan lisää menoja. Lyhytaikainen niukkuus ei haittaa. Nytkin pitkäaikaisella niukkuudella edes yksi loma tai joku bonusraha auttaisi paljon. Joulu oli juhlaa, kun sain 58€ veronpalautuksia. Mutta se meni kyllä juhliessa. Ei viinaan vaan jouluruokia ja taidenäyttely lippuun.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin omilta lukioajoiltani, kuinka sossun rahoilla elävät koulukaverit sai aina uudet kirjat joka kurssille. Osa sai kirjat joltain hyväntekeväisyysjärjestöltä, osa sai ne suoraan sossun piikkiin. Mun oli pienituloisten vanhempien lapsena turha haaveilla uusista kirjoista vaan kaikki ostettiin käytettynä, usein vanhana painoksena mikä teki opiskelusta hankalaa.

Muistan myös sen miltä tuntui, kun sossun elätit myi ilmaiset kirjansa käytön jälkeen ja sai tehdä rahoilla mitä huvitti. Omista kirjoistani osa meni pikkusiskolle ja vanhempani myi loput pitäen rahat itsellään - ja niille ne rahat kuuluikin, koska olihan ne ne kirjat mulle maksanutkin.

Jos tässä kiteytyy asenteet, niin se on selkeästi kateus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin omilta lukioajoiltani, kuinka sossun rahoilla elävät koulukaverit sai aina uudet kirjat joka kurssille. Osa sai kirjat joltain hyväntekeväisyysjärjestöltä, osa sai ne suoraan sossun piikkiin. Mun oli pienituloisten vanhempien lapsena turha haaveilla uusista kirjoista vaan kaikki ostettiin käytettynä, usein vanhana painoksena mikä teki opiskelusta hankalaa.

Muistan myös sen miltä tuntui, kun sossun elätit myi ilmaiset kirjansa käytön jälkeen ja sai tehdä rahoilla mitä huvitti. Omista kirjoistani osa meni pikkusiskolle ja vanhempani myi loput pitäen rahat itsellään - ja niille ne rahat kuuluikin, koska olihan ne ne kirjat mulle maksanutkin.

Jos tässä kiteytyy asenteet, niin se on selkeästi kateus.

Ja todistaa, että köyhyydestä kasvaa katkeria ihmisiä. Siksi sitä pitäisi kaikin keinoin ehkäistä.

Vierailija kirjoitti:

Ps: miestäni haastateltiin HS:n asuntovelka-juttuun. Haastattelun tuotosta ei julkaistu, koska tilanteemme on tylsä.

Olemme maksaneet pk-seudulla sijaitsevan asuntomme kokonaan ja meillä on sijoitusvarallisuutta suorien sijoitusten ja indeksisijoittamisen kautta.

Keiden haastattelut sitten julkistettiin? Suomenruotsalaisen, pappa betalar-asunnonomistajan juttu ja pari velkaantunutta perhettä Kalliossa.

Että silleen. Suhtaudun siis HYVIN skeptisesti tähän ”puolueettomaan” HS:n linjaan.

Kerropa, miksi teistä olisi pitänyt kirjoittaa köyhyysjutussa, kun ette ole köyhiä? Ja olette muutenkin tylsiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että täällä ivaillaan ja vihjaillaan äitiä ahneeksi kun lapsi saa kaikki lukiokirjat järjestöltä. Hienoa että tuollainen mahdollisuus on. Koulutuksen ei pitäisi olla vain hyvätuloisten etuoikeus. Jos näihin oppikirjoihin ei saisi tukea, köyhien perheiden lapset eivät yksinkertasesti voisi mennä lukioon. Miten siitä toimeentulotuesta pitäisi riittää raha niihin kirjoihin?

Opiskelen yliopistossa ja täällä kurssikirjat vasta kalliita onkin. Mutta ei se haittaa, kun ne voi lainata ilmaiseksi yliopiston kirjastosta. Sekään ei estä opiskelua, että kirjoja ei aina riitä lainaksi kaikille: Silloin käytetään kopiokonetta tai skanneria, jos kirjaston lukusalissa lukeminen ei riitä.

Yliopisto-opiskelua on aika turha verrata lukioon, jossa joka jaksolle tarvitsee parhaimmillaan yli kymmenen uutta kirjaa ja läksyt tehdään joka päivä käyttäen näitä oppikirjoja. Lisäksi oppikirjojen kopioiminen on laitonta.

Käytettyjä kirjojaan ei riitä kaikille eikä niitä välttämättä löydy silloin kun tarve on.

Kirjojen kopioiminen on laitonta, mutta mitä ehdotat opiskelijalle joka tarvitsee kirjaa opiskeluun, ei saa sitä kirjastosta lainaan eikä pysty ostamaan kirjaa omaksi koska rahat ei riitä? Odottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska jos ei pysy opetuksessa kärryillä, seuraava mahdollisuus kurssin suorittamiseen voi tulla vasta vuoden päästä tai jopa sitäkin myöhemmin. Jos nyt yleensäkään pystyy jatkamaan opiskeluja, koska opintotukea ei makseta ellei opinnot edisty tarpeeksi nopeasti, kurssin läpäisy voi olla edellytyksenä myöhempien kurssien käymiselle, ja edessä voi olla täydellinen umpikuja, jos 40%:lla alennettu toimeentulotuki ei riitä opiskelijan tarpeisiin.

Minä sanon tällaiselle opiskelijalle, että hätä ei lue lakia.