Vappu ihmettelee etä miksi muka äitiys olisi uran este?

Elämä on valintoja ja ajan allokaatiota. Parisuhde saattaa haitata uraa, tiivis harrastus, halu pysyä omalla synnyinseudulla, haluttomuus matkustaa... Noista jokainen tekee sen oman kompromissin työn ja muun välillä. Jos nyt katsotaan urallaan edenneitä naisia Suomessa oli kyse politiikasta (Halonen), tieteestä, taiteesta tai liike-elämästä, niin yleensä niillä menestyneimmillä on lapsia. Yleensäkin uran tekeminen onnistuu parhaiten jos on energinen, utelias ja joustava, pitää useita polkuja mahdollisina eikä fiksaa liikaa yhteen vaihtoehtoon. Varsinkin nykyisenä etäaikana varsin monet urat etenevät ihan hyvin osittain kotoa käsinkin, illalla lasten nukahdettua saa valita käyttääkö ajan siivoamiseen, palstailuun tai tietokoneen ääressä töitä tehden.  Lapset ovat joillakin hyvä tekosyy miksi ura ei lähtenyt lentoon, kuinkahan monelta olisi oikeasti löytynyt se energia ja into toteuttaa kunnianhimoiset haaveet?

Vapun avautuminen kotiasioista alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun uusi tv-ohjelma kaipaa ilmaista mainostilaa. Näin tälläkin kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän ”ura” hänellä on?

Ainakin tulojen mukaan hänellä on työura ja kuuluu ansiotulojen perusteella ihan hyvätuloisiin, kun vuosiansiot pyörii 100.000€/v molemmin puolin. Myös pääomatuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti perheellä on myös tukiverkot kunnossa. Helpottaa elämää kovasti, jos päivähoidon lisäksi myös muuta hoitoapua on tarvittaessa saatavilla, vaikkapa mummo hoitaaä on innolla lapsenlapsiaan.

Molempien vanhemmat taitavat tosiaan asua pääkspunkiseudulla. Mutta näistä tukiverkoista ei jutussa tietenkään puhuta, veisihän se terää joka paikan höylä- ja selviytyjäroolilta.

Asuvat pk-seudulla, hyväkuntoisia eläkeläisiä. Vapun mies myös perinyt rahat asuntoon kalliilla alueella ja suhteilla saanut työnsä jne eli eivät ollenkaan elä sellaista elämää kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän ”ura” hänellä on?

Ainakin tulojen mukaan hänellä on työura ja kuuluu ansiotulojen perusteella ihan hyvätuloisiin, kun vuosiansiot pyörii 100.000€/v molemmin puolin. Myös pääomatuloja.

Ei tuo silti ole ura. Ura on sitä että siinä pääsee etenemään ja se vaatii myös kunnon koulutuksen. Tuo on tuollainen lyhyt putkimiesammatti, jossa paljon töitä paiskimalla voi lyhytkestoisesti tienata hyvin. Siinä ei kuitenkaan edetä yhtikäs minnekään, vaan päinvastoin työt loppuu kun ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti perheellä on myös tukiverkot kunnossa. Helpottaa elämää kovasti, jos päivähoidon lisäksi myös muuta hoitoapua on tarvittaessa saatavilla, vaikkapa mummo hoitaaä on innolla lapsenlapsiaan.

Molempien vanhemmat taitavat tosiaan asua pääkspunkiseudulla. Mutta näistä tukiverkoista ei jutussa tietenkään puhuta, veisihän se terää joka paikan höylä- ja selviytyjäroolilta.

Ainakin Teemun vanhemmat asuvat Kuopiossa ja äiti on töissä Tahkolla.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja ja ajan allokaatiota. Parisuhde saattaa haitata uraa, tiivis harrastus, halu pysyä omalla synnyinseudulla, haluttomuus matkustaa... Noista jokainen tekee sen oman kompromissin työn ja muun välillä. Jos nyt katsotaan urallaan edenneitä naisia Suomessa oli kyse politiikasta (Halonen), tieteestä, taiteesta tai liike-elämästä, niin yleensä niillä menestyneimmillä on lapsia. Yleensäkin uran tekeminen onnistuu parhaiten jos on energinen, utelias ja joustava, pitää useita polkuja mahdollisina eikä fiksaa liikaa yhteen vaihtoehtoon. Varsinkin nykyisenä etäaikana varsin monet urat etenevät ihan hyvin osittain kotoa käsinkin, illalla lasten nukahdettua saa valita käyttääkö ajan siivoamiseen, palstailuun tai tietokoneen ääressä töitä tehden.  Lapset ovat joillakin hyvä tekosyy miksi ura ei lähtenyt lentoon, kuinkahan monelta olisi oikeasti löytynyt se energia ja into toteuttaa kunnianhimoiset haaveet?

Halosella on yksi lapsi.

Suurimmalla osalla menestyneistä naisista on tiiviit tukijoukot, jotka hoitavat ne heidän lapsensa, petaavat suhteillaan sitä työntekoa ja antavat rahaa ja perintöä.

Vrt Pia-Noora Kauppi, Suvi Linden jne.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti perheellä on myös tukiverkot kunnossa. Helpottaa elämää kovasti, jos päivähoidon lisäksi myös muuta hoitoapua on tarvittaessa saatavilla, vaikkapa mummo hoitaaä on innolla lapsenlapsiaan.

somea kun seuraa niin huomaa lasten kanssa ollaa paljon, ja heidän kanssa touhutaan...

Juurihan se Vappu kertoi lehdessä, miten heidän lapsensa on Teemun vanhemmilla ja he voivat rauhassa lomailla uutenavuotena.

Auttaa kuulkaa kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti perheellä on myös tukiverkot kunnossa. Helpottaa elämää kovasti, jos päivähoidon lisäksi myös muuta hoitoapua on tarvittaessa saatavilla, vaikkapa mummo hoitaaä on innolla lapsenlapsiaan.

somea kun seuraa niin huomaa lasten kanssa ollaa paljon, ja heidän kanssa touhutaan...

Oletpa yksinkertainen. Kyllähän kaikki mitä somessa julkaistaan on aina totta. Sinne ei koskaan maalailla elämästään parempaa kuin se on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ymmärtänyt että ura on vain niillä, joilla on tasaiset ylenemismahdollisuudet. Ei opettajilla, hoitajilla tai muilla tavan duunin tekijöillä. Ei Vapullakaan mielestäni uraa ole. Hyppää vaan juontoduunista toiseen tilanteen mukaan.

Kyllähän opettajat/hoitajat voivat edetä halutessaan. Esim. rehtorit ovat aika kovapalkkaisia vaikka yliksen menestyslarppaajat eivät sellaisia meemeissään fanitakaan.

Suurimmasta osasta opettajia ei kuitenkaan koskaan tule rehtoria tai koulutoimenjohtajaa. Pääsääntöisesti suuri massa opettajia tekee sitä normaalia opetustyötä työuran alusta loppuun.

Voi vain mielessä kuvitella, millainen tulee olemaan näiden kahden kälättäjän (Vappu+Marja) talkshow. Kuka mahtaa olla eniten äänessä? Kenen nauraa raikaa ylimmäisenä? Kenen lapsiarki on rankinta?

Lapset ovat este (tai hidaste) mm. näistä syistä omalla kohdallani:

- En voi ottaa vastaan vuorotyötä, mikä rajoittaa työmahdollisuuksia. Työn on oltava arkisin 8-16

- Sama matkustustöissä, ei mahdollisuutta

- Työn on oltava kohtalaisen matkan päässä, koska lapsen tuleva koulu on täällä enkä halua hänen joutuvan muuttamaan ja vaihtamaan koulua

- En voi jäädä tuosta vaan ylitöihin tai tulla tekemään ylitöitä viikonloppuna, nämä ovat täysin lapsenvahdeista riippuvaisia asioita

Siinä noita syitä omalla kohdallani. Varmaan monella on sama tilanne, vaikka olisi puolisokin, koska se puoliso voi olla jo se joka käy kauempana töissä, tekee pitkää päivää tai vuorotyötä tms.

Missä kuplassa pitää elää, jos ei ymmärrä näitä tosiasioita? Ei kaikilla ole varaa palkata lapsenvahtia koko ajan, ja mikä lapsenvahti pääsee paikalle tyyliin tunnin varoitusajalla, jos pitäisikin jäädä ylitöihin?

Vappu Pimiän ura? Mikä ura?

Siis aamuyön chat-juontajasta televisio- ja radiojuontajaksi ja peltiastioiden mainoskasvoksi? ”Koulutuksena” joku opistotasoinen jumppakurssi?

Helppohan se on yhdistää ”ura” & lapset, kun löytyy sekä turvaverkkoja että rahaa, eikä vähiten aviomiehen ansiosta...

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat este (tai hidaste) mm. näistä syistä omalla kohdallani:

- En voi ottaa vastaan vuorotyötä, mikä rajoittaa työmahdollisuuksia. Työn on oltava arkisin 8-16

- Sama matkustustöissä, ei mahdollisuutta

- Työn on oltava kohtalaisen matkan päässä, koska lapsen tuleva koulu on täällä enkä halua hänen joutuvan muuttamaan ja vaihtamaan koulua

- En voi jäädä tuosta vaan ylitöihin tai tulla tekemään ylitöitä viikonloppuna, nämä ovat täysin lapsenvahdeista riippuvaisia asioita

Siinä noita syitä omalla kohdallani. Varmaan monella on sama tilanne, vaikka olisi puolisokin, koska se puoliso voi olla jo se joka käy kauempana töissä, tekee pitkää päivää tai vuorotyötä tms.

Missä kuplassa pitää elää, jos ei ymmärrä näitä tosiasioita? Ei kaikilla ole varaa palkata lapsenvahtia koko ajan, ja mikä lapsenvahti pääsee paikalle tyyliin tunnin varoitusajalla, jos pitäisikin jäädä ylitöihin?

Kuten sanottu. Tuo kaikki onnistuu, jos on tukiverkot. Isovanhemmat paikkaa koko ajan ja töiden kanssa voi ottaa jopa ottaa taloudellisia riskejä, kun tietää että aina on pätäkkää tarjolla ja tulossa.

Kaikkein eniten mua huvitti jossain jonkun äidin ruikutus, miten paljon hänellä on metatöitä, kun hänen pitää "valjastaa isovanhemmat harrastuskuskauksiin". Siis hän kokee raskaaksi sen, että joutuu kertomaan niille kuskaajille, että kuka kuskataan minne ja milloin. Meinasin kuolla nauruun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ymmärtänyt että ura on vain niillä, joilla on tasaiset ylenemismahdollisuudet. Ei opettajilla, hoitajilla tai muilla tavan duunin tekijöillä. Ei Vapullakaan mielestäni uraa ole. Hyppää vaan juontoduunista toiseen tilanteen mukaan.

Kyllähän opettajat/hoitajat voivat edetä halutessaan. Esim. rehtorit ovat aika kovapalkkaisia vaikka yliksen menestyslarppaajat eivät sellaisia meemeissään fanitakaan.

Suurimmasta osasta opettajia ei kuitenkaan koskaan tule rehtoria tai koulutoimenjohtajaa. Pääsääntöisesti suuri massa opettajia tekee sitä normaalia opetustyötä työuran alusta loppuun.

Näinhän se on suurinpiirtein kaikkialla. Toki tietyillä aloilla kaikki saa jonkun pikkupomotittelin mutta se taitaa olla eri asia.

Kyllä mä näen tällaisen perhemallin valitettavan surullisena. Isä ja äiti on aina töissä. Jos töistä tullaan kotiin edes jotenkin inhimilliseen aikaan, niin sitten otetaan se läppäri ja jatketaan työn tekemistä kotona. Eli ollaan fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

Mun veljen perhe on vastaava. Veli on toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa kansainvälisen kaupan johtaja. Pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi usein vielä työmatkoja. Me asutaan kävelymatkan päässä ja heidän lapset ovatkin hyvin usein meillä hoidossa, tai pikemminkin leikkimässä, sen verran ovat jo vanhempia. Heidän suustaan on lukuisat kerrat tullut sivulauseessa tai suoraan, että kun isällä ja äidillä ei ole koskaan aikaa. Tätä ajan puutetta koitetaan korvata ostamalla jatkuvasti uusia leluja, antamalla karkkia ja herkkuja. Viimeksi nämä veljen pojat olivat saaneet isältään legoja tuliaiseksi työmatkalta. Kysyin sitten, että no olettekos te jo koonneet ne isän kanssa. "Ei iskällä oo nyt ollu aikaa". Eli hän on antanut legopaketit kouraan, pistänyt lapsille Netflixin pyörimään ja tehnyt töitä kotona.

Mä en näe tuossa elämäntyylissä mitään millä kannattaisi kehuskella. Mutta fakta on se, että molempia ei voi saada; uraa ja onnellista perhearkea. Ja toisin kuin moni ehkä luulee, sitä onnellista perhearkea ei voi ostaa leluilla ja karkeilla. Lapsi ei kaipaa joka viikko uusinta legoa, vaan sitä että isällä ja äidillä olisi joskus aikaa koota niitä ja leikkiä yhdessä. Jokainen toki määrittelee oman elämänsä prioriteetit itse, mutta tätä klassista esimerkkiä käyttäen esitän kysymyksen: kun sitä sitten vanhoilla päivillään muistelee elettyä elämää, niin haluatko miettiä niitä onnellisia perhehetkiä lasten kanssa, vai sitä Lontoossa allekirjoitettua kauppakirjaa? Kun tuohon on vastannut, niin voi vielä kertaalleen järjestää ne elämänsä prioriteetit.

Meillä on mies vuorotyössä ja itse teen toimisttotyötä. Omat mahdollisuudet joustaa työajassa mm. ylitöitä tekemällä ovat siksi täysin olemattomat, kun lapset pitää ehtiä hakea tarhasta samaan aikaan joka päivä. Huikeaa noususuuntaista urakehitystä lienee turha odottaa. Työnantaja kun ei etätyön tekemiseenkään suostu, niin joustoa arkeen on mahdollista saada vain tekemällä lyhennettyä työaikaa. Mutta joo, kai sitten vain valitsin miehen väärin, kun otin vuorotyöläisen. Parempia valintoja tekemällä jokaisestahan voi muka tulla megaluokan menestyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vappu Pimiän ura? Mikä ura?

Siis aamuyön chat-juontajasta televisio- ja radiojuontajaksi ja peltiastioiden mainoskasvoksi? ”Koulutuksena” joku opistotasoinen jumppakurssi?

Mitä ihmeen sönkkkäystä tämä nyt on kun pitää monen viestin voimin jankuttaa samaa asennevammaansa yhdestä oikeaoppisesta uramallista?

On monenlaisia työuria. Myös ns. perinteisissä töissä. Yksi menee apupoikana tehtaaseen suoraan kansakoulusta ja etenee samassa firmassa haastavampiin tehtäviin kokemuksen myötä eläköityen sieltä toimitusjohtajana. Toinen vaihtaa duunia kahden vuoden välein ja keräilee sillä lailla ansiotason nousua paremmin kuin yhden firman sisällä. Kolmas hyppää sivusuunnassa toimialalta toiselle ja kerää siten kokemusta ja osaamista laaja-alaisesti. Neljäs löytää unelmatyönsä jossain erityisessä, vaikkapa käsityöalalla, ja jatkaa siinä koko elämänsä kehittyen henkilökohtaisilta taidoiltaan huippumestariksi, ilman että CV:hen kertyy rivejä tai tilille euroja kummemmin.

Monet työt ovat projektiluontoisia. Tietty työ on olemassa määräajan, vaikkapa puoli vuotta, ja sitten sitä ei ole. Tällöin vaihtuu pesti, jos uuden löytää. Joillain aloilla lyhyiden ja vaihtelevien pestien sarja on se normaali tapa rakentaa uraa. Edellisistä saa kokemusta ja meriittejä seuraaviin. Viihdeala on erittäin tyypillinen sellainen. Äänite, TV-sarja, elokuva, näytelmä, kirja tms. teos, jonka tekoon osallistuu missä tahansa roolissa, on aina kertaluontoinen kuukausien tai enintään muutaman vuoden projekti. Jos sattuu erikoistumaan osaamisensa suhteen PR- tai juontotehtäviin, niin projektit voivat olla vielä lyhyempiä. Yksittäisiä tapahtumia, joihin valmistaudutaan ja harjoitellaan kuukaudesta ihan vaan tunteihin, riippuen siitä, onko kyseessä jokin suuri areenaspektaakkeli vai pikkujoulukeikka. On myös kaikenlaisia puhujia ja konsultteja, joilla työnkuva on vastaava. Paljon yksittäisiä pieniä erillisiä keikkoja. Uraa hekin silti rakentavat. He rakentavat omaa henkilöbrändiään ja kehittävät omaa osaamistaan koko ajan omalla alallaan. Aiemmista tehtävistä saa meriittejä ja voi näyttää osaamisensa ja kokemuksensa CV:ssä. 

Siinä missä eläköityvä suuryrityksen toimitusjohtaja on voinut aloittaa uransa juoksupoikana tehdassalissa, niin suurten produktioiden suosittu juontaja on voinut aloittaa uransa vaikkapa yöchätissä sössöttävänä tissibimbona. Kyllä siitäkin komea ura muodostuu, jos kokemuksia ja merittejä kertyy aina haastavampiin tehtäviin ja paremmalla osaamisella. Eikä moniin maailman tehtäviin todellakaan ole valmista koulutusta hienoin tittelein. Kaikkein vähiten viihdepersoona- ja juontotehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä näen tällaisen perhemallin valitettavan surullisena. Isä ja äiti on aina töissä. Jos töistä tullaan kotiin edes jotenkin inhimilliseen aikaan, niin sitten otetaan se läppäri ja jatketaan työn tekemistä kotona. Eli ollaan fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

Mun veljen perhe on vastaava. Veli on toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa kansainvälisen kaupan johtaja. Pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi usein vielä työmatkoja. Me asutaan kävelymatkan päässä ja heidän lapset ovatkin hyvin usein meillä hoidossa, tai pikemminkin leikkimässä, sen verran ovat jo vanhempia. Heidän suustaan on lukuisat kerrat tullut sivulauseessa tai suoraan, että kun isällä ja äidillä ei ole koskaan aikaa. Tätä ajan puutetta koitetaan korvata ostamalla jatkuvasti uusia leluja, antamalla karkkia ja herkkuja. Viimeksi nämä veljen pojat olivat saaneet isältään legoja tuliaiseksi työmatkalta. Kysyin sitten, että no olettekos te jo koonneet ne isän kanssa. "Ei iskällä oo nyt ollu aikaa". Eli hän on antanut legopaketit kouraan, pistänyt lapsille Netflixin pyörimään ja tehnyt töitä kotona.

Mä en näe tuossa elämäntyylissä mitään millä kannattaisi kehuskella. Mutta fakta on se, että molempia ei voi saada; uraa ja onnellista perhearkea. Ja toisin kuin moni ehkä luulee, sitä onnellista perhearkea ei voi ostaa leluilla ja karkeilla. Lapsi ei kaipaa joka viikko uusinta legoa, vaan sitä että isällä ja äidillä olisi joskus aikaa koota niitä ja leikkiä yhdessä. Jokainen toki määrittelee oman elämänsä prioriteetit itse, mutta tätä klassista esimerkkiä käyttäen esitän kysymyksen: kun sitä sitten vanhoilla päivillään muistelee elettyä elämää, niin haluatko miettiä niitä onnellisia perhehetkiä lasten kanssa, vai sitä Lontoossa allekirjoitettua kauppakirjaa? Kun tuohon on vastannut, niin voi vielä kertaalleen järjestää ne elämänsä prioriteetit.

Ei tuo nyt niin mustavalkoista ole. Vai oletatko, että sinun lapsistasi kasvaa kaikista onnellisia, tasapainoisia aikuisia ja veljesi lapsista masentuneita luusereita? Urrakin voi tehdä monella lailla ja nykyään hyvin monet nuoremmista johtotehtävissä olevista keskittyy perheeseen ja lapsiin pikemminkin kuin golffiin. Tietenkin on poikkeuksia, mutta noita on myös kotona lapsiaan hoitavissa: ei jakseta keskittyä lapsiin oman masennuksen, sairauden tai kiinnostuksen puutteen vuoksi. Siinä olet oikeassa, että aina omia valintoja. Meillä lapset kasvoivat kahden uran perheessä, mutteivat lapset näytä hirveästi kärsineen, pystyimme tekemään paljon kotoa käsin, vuorottelimme lasten hoidossa ajat kotona olimme läsnä lapsille, siihen aikaan ei someiltu, ja töissä oli monesti tehokas kun asiat oli kotona miettinyt jo aika valmiiksi ruokaa laittaessa tai tiskatessa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa, ura ei hirveästi kärsi jos silloin tekee kompromissit enemmän perhepainotteisesti, kun lapset lähtevät maailmalle on vielä useampi vuosikymmen painaa töitä työn ehdoilla. Omista valinnoista täytyykin pitää mutta toisten valintojen leimaaminen vääriksi on aika lyhytnäköistä, en tiedä yhtään tutkimusta mikä näyttäisi akateemisten uraihmisten epäonnistumisen vanhemmuudessa kotiäitiperheisiin verrattuna.