Vappu ihmettelee etä miksi muka äitiys olisi uran este?

Mitähän sen Vapun sitten pitäisi tehdä? Jos eläisi miehensä rahoilla, niin siitähän hirveä poru nousisi. Nyt kun sitten yrittäjänä tekee jatkuvasti hommia ja on mukana uusissa jutuissa niin sekin on väärin. Epäreilua, koska hyvät tukiverkostot ja lapset ilmeisesti aina muilla hoidossa. Ja ai kamala, oikein saivat uuden vuoden ollan kahdestaan bilettämässä kun lapset oli vaan dumpattu mummolaan. Sellainen mahdollisuus, että isovanhemmat itse olisivat vaikka tarjoituneet tai halunneet tytöt uudeksi vuodesssa on täysin mahdoton.

Ymmärtääkseni Teemun vanhemmat eivät asu pk-seudulla vaan Kuopiossa.  Seuraan Vappua IG:ssä ja loppujen lopuksi aika harvoin tyttöjä päiväkodin jälkeen on kukaan ulkopuolinen hoitamassa. Siinä perheessä lasten kanssa kyllä puuhastellaan ja paljon, vaikkei välttämättä ihan joka päivä. En kyllä minäkään työpäivän jälkeen jaksa enää mitään sirkusta pistää pystyyn, tehdään sitten viikonloppuisin lasten kanssa kyllä aina jotain yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä näen tällaisen perhemallin valitettavan surullisena. Isä ja äiti on aina töissä. Jos töistä tullaan kotiin edes jotenkin inhimilliseen aikaan, niin sitten otetaan se läppäri ja jatketaan työn tekemistä kotona. Eli ollaan fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

Mun veljen perhe on vastaava. Veli on toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa kansainvälisen kaupan johtaja. Pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi usein vielä työmatkoja. Me asutaan kävelymatkan päässä ja heidän lapset ovatkin hyvin usein meillä hoidossa, tai pikemminkin leikkimässä, sen verran ovat jo vanhempia. Heidän suustaan on lukuisat kerrat tullut sivulauseessa tai suoraan, että kun isällä ja äidillä ei ole koskaan aikaa. Tätä ajan puutetta koitetaan korvata ostamalla jatkuvasti uusia leluja, antamalla karkkia ja herkkuja. Viimeksi nämä veljen pojat olivat saaneet isältään legoja tuliaiseksi työmatkalta. Kysyin sitten, että no olettekos te jo koonneet ne isän kanssa. "Ei iskällä oo nyt ollu aikaa". Eli hän on antanut legopaketit kouraan, pistänyt lapsille Netflixin pyörimään ja tehnyt töitä kotona.

Mä en näe tuossa elämäntyylissä mitään millä kannattaisi kehuskella. Mutta fakta on se, että molempia ei voi saada; uraa ja onnellista perhearkea. Ja toisin kuin moni ehkä luulee, sitä onnellista perhearkea ei voi ostaa leluilla ja karkeilla. Lapsi ei kaipaa joka viikko uusinta legoa, vaan sitä että isällä ja äidillä olisi joskus aikaa koota niitä ja leikkiä yhdessä. Jokainen toki määrittelee oman elämänsä prioriteetit itse, mutta tätä klassista esimerkkiä käyttäen esitän kysymyksen: kun sitä sitten vanhoilla päivillään muistelee elettyä elämää, niin haluatko miettiä niitä onnellisia perhehetkiä lasten kanssa, vai sitä Lontoossa allekirjoitettua kauppakirjaa? Kun tuohon on vastannut, niin voi vielä kertaalleen järjestää ne elämänsä prioriteetit.

Ei tuo nyt niin mustavalkoista ole. Vai oletatko, että sinun lapsistasi kasvaa kaikista onnellisia, tasapainoisia aikuisia ja veljesi lapsista masentuneita luusereita? Urrakin voi tehdä monella lailla ja nykyään hyvin monet nuoremmista johtotehtävissä olevista keskittyy perheeseen ja lapsiin pikemminkin kuin golffiin. Tietenkin on poikkeuksia, mutta noita on myös kotona lapsiaan hoitavissa: ei jakseta keskittyä lapsiin oman masennuksen, sairauden tai kiinnostuksen puutteen vuoksi. Siinä olet oikeassa, että aina omia valintoja. Meillä lapset kasvoivat kahden uran perheessä, mutteivat lapset näytä hirveästi kärsineen, pystyimme tekemään paljon kotoa käsin, vuorottelimme lasten hoidossa ajat kotona olimme läsnä lapsille, siihen aikaan ei someiltu, ja töissä oli monesti tehokas kun asiat oli kotona miettinyt jo aika valmiiksi ruokaa laittaessa tai tiskatessa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa, ura ei hirveästi kärsi jos silloin tekee kompromissit enemmän perhepainotteisesti, kun lapset lähtevät maailmalle on vielä useampi vuosikymmen painaa töitä työn ehdoilla. Omista valinnoista täytyykin pitää mutta toisten valintojen leimaaminen vääriksi on aika lyhytnäköistä, en tiedä yhtään tutkimusta mikä näyttäisi akateemisten uraihmisten epäonnistumisen vanhemmuudessa kotiäitiperheisiin verrattuna.

Minun vanhempani olivat akateemisia uraihmisiä. Perhe-elämä oli täyttä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä näen tällaisen perhemallin valitettavan surullisena. Isä ja äiti on aina töissä. Jos töistä tullaan kotiin edes jotenkin inhimilliseen aikaan, niin sitten otetaan se läppäri ja jatketaan työn tekemistä kotona. Eli ollaan fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

Mun veljen perhe on vastaava. Veli on toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa kansainvälisen kaupan johtaja. Pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi usein vielä työmatkoja. Me asutaan kävelymatkan päässä ja heidän lapset ovatkin hyvin usein meillä hoidossa, tai pikemminkin leikkimässä, sen verran ovat jo vanhempia. Heidän suustaan on lukuisat kerrat tullut sivulauseessa tai suoraan, että kun isällä ja äidillä ei ole koskaan aikaa. Tätä ajan puutetta koitetaan korvata ostamalla jatkuvasti uusia leluja, antamalla karkkia ja herkkuja. Viimeksi nämä veljen pojat olivat saaneet isältään legoja tuliaiseksi työmatkalta. Kysyin sitten, että no olettekos te jo koonneet ne isän kanssa. "Ei iskällä oo nyt ollu aikaa". Eli hän on antanut legopaketit kouraan, pistänyt lapsille Netflixin pyörimään ja tehnyt töitä kotona.

Mä en näe tuossa elämäntyylissä mitään millä kannattaisi kehuskella. Mutta fakta on se, että molempia ei voi saada; uraa ja onnellista perhearkea. Ja toisin kuin moni ehkä luulee, sitä onnellista perhearkea ei voi ostaa leluilla ja karkeilla. Lapsi ei kaipaa joka viikko uusinta legoa, vaan sitä että isällä ja äidillä olisi joskus aikaa koota niitä ja leikkiä yhdessä. Jokainen toki määrittelee oman elämänsä prioriteetit itse, mutta tätä klassista esimerkkiä käyttäen esitän kysymyksen: kun sitä sitten vanhoilla päivillään muistelee elettyä elämää, niin haluatko miettiä niitä onnellisia perhehetkiä lasten kanssa, vai sitä Lontoossa allekirjoitettua kauppakirjaa? Kun tuohon on vastannut, niin voi vielä kertaalleen järjestää ne elämänsä prioriteetit.

Ei tuo nyt niin mustavalkoista ole. Vai oletatko, että sinun lapsistasi kasvaa kaikista onnellisia, tasapainoisia aikuisia ja veljesi lapsista masentuneita luusereita? Urrakin voi tehdä monella lailla ja nykyään hyvin monet nuoremmista johtotehtävissä olevista keskittyy perheeseen ja lapsiin pikemminkin kuin golffiin. Tietenkin on poikkeuksia, mutta noita on myös kotona lapsiaan hoitavissa: ei jakseta keskittyä lapsiin oman masennuksen, sairauden tai kiinnostuksen puutteen vuoksi. Siinä olet oikeassa, että aina omia valintoja. Meillä lapset kasvoivat kahden uran perheessä, mutteivat lapset näytä hirveästi kärsineen, pystyimme tekemään paljon kotoa käsin, vuorottelimme lasten hoidossa ajat kotona olimme läsnä lapsille, siihen aikaan ei someiltu, ja töissä oli monesti tehokas kun asiat oli kotona miettinyt jo aika valmiiksi ruokaa laittaessa tai tiskatessa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa, ura ei hirveästi kärsi jos silloin tekee kompromissit enemmän perhepainotteisesti, kun lapset lähtevät maailmalle on vielä useampi vuosikymmen painaa töitä työn ehdoilla. Omista valinnoista täytyykin pitää mutta toisten valintojen leimaaminen vääriksi on aika lyhytnäköistä, en tiedä yhtään tutkimusta mikä näyttäisi akateemisten uraihmisten epäonnistumisen vanhemmuudessa kotiäitiperheisiin verrattuna.

Minun vanhempani olivat akateemisia uraihmisiä. Perhe-elämä oli täyttä helvettiä.

Kyllä ja minun vanhempani myös akateemisia uraihmisiä, onnellinen lapsuus ja oma akateeminen ura, n = 2, mitä päättelemme tämän aineiston perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän sen Vapun sitten pitäisi tehdä? Jos eläisi miehensä rahoilla, niin siitähän hirveä poru nousisi. Nyt kun sitten yrittäjänä tekee jatkuvasti hommia ja on mukana uusissa jutuissa niin sekin on väärin. Epäreilua, koska hyvät tukiverkostot ja lapset ilmeisesti aina muilla hoidossa. Ja ai kamala, oikein saivat uuden vuoden ollan kahdestaan bilettämässä kun lapset oli vaan dumpattu mummolaan. Sellainen mahdollisuus, että isovanhemmat itse olisivat vaikka tarjoituneet tai halunneet tytöt uudeksi vuodesssa on täysin mahdoton.

Ymmärtääkseni Teemun vanhemmat eivät asu pk-seudulla vaan Kuopiossa.  Seuraan Vappua IG:ssä ja loppujen lopuksi aika harvoin tyttöjä päiväkodin jälkeen on kukaan ulkopuolinen hoitamassa. Siinä perheessä lasten kanssa kyllä puuhastellaan ja paljon, vaikkei välttämättä ihan joka päivä. En kyllä minäkään työpäivän jälkeen jaksa enää mitään sirkusta pistää pystyyn, tehdään sitten viikonloppuisin lasten kanssa kyllä aina jotain yhdessä.

No öh, olla möläyttelemättä ja kiillottelematta omaa sädekehää.

Hän on erittäin hyväosainen ja etuoikeutettu, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Eikä edes ole mitään uraa.

Ei siinä sitten kannata paljon ihmetellä, miten jollakulla on esimerkiksi vaikeampaa.

Hienostihan Vappu hoitaa hommat. Töitä riittää varmasti pitkälle tulevaisuuteen, kun keittokirjoja ja ruokaboksi-bisnestä voi tehdä mummonakin. Päivät pystyy suunnittelemaan niin, että ehtii treenata ja tavata ystäviä lapsiperhearjen keskellä.

Ainut mikä huolestuttaa on Teemun tulevaisuus. Firma kasvaa rajusti, mutta on tehnyt niin rajua tappiota, että ellei kohta tapahdu käännöstä parempaan, on edessä niukat ajat. Tosin Teemun nimellä pääsee muualle töihin samointein, jos tarve tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän sen Vapun sitten pitäisi tehdä? Jos eläisi miehensä rahoilla, niin siitähän hirveä poru nousisi. Nyt kun sitten yrittäjänä tekee jatkuvasti hommia ja on mukana uusissa jutuissa niin sekin on väärin. Epäreilua, koska hyvät tukiverkostot ja lapset ilmeisesti aina muilla hoidossa. Ja ai kamala, oikein saivat uuden vuoden ollan kahdestaan bilettämässä kun lapset oli vaan dumpattu mummolaan. Sellainen mahdollisuus, että isovanhemmat itse olisivat vaikka tarjoituneet tai halunneet tytöt uudeksi vuodesssa on täysin mahdoton.

Ymmärtääkseni Teemun vanhemmat eivät asu pk-seudulla vaan Kuopiossa.  Seuraan Vappua IG:ssä ja loppujen lopuksi aika harvoin tyttöjä päiväkodin jälkeen on kukaan ulkopuolinen hoitamassa. Siinä perheessä lasten kanssa kyllä puuhastellaan ja paljon, vaikkei välttämättä ihan joka päivä. En kyllä minäkään työpäivän jälkeen jaksa enää mitään sirkusta pistää pystyyn, tehdään sitten viikonloppuisin lasten kanssa kyllä aina jotain yhdessä.

No öh, olla möläyttelemättä ja kiillottelematta omaa sädekehää.

Hän on erittäin hyväosainen ja etuoikeutettu, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Eikä edes ole mitään uraa.

Ei siinä sitten kannata paljon ihmetellä, miten jollakulla on esimerkiksi vaikeampaa.

No kenen ansioilla vappu sitten on hyväosainen. Käsittääkseni ihan tavallisesta perheestä lähtöisin. Vähän luulen, että aika paljon duunia joutunut tekemään, vai luuletko että sen chatti pestin perusteella töitä vaan alkoi tippua eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän sen Vapun sitten pitäisi tehdä? Jos eläisi miehensä rahoilla, niin siitähän hirveä poru nousisi. Nyt kun sitten yrittäjänä tekee jatkuvasti hommia ja on mukana uusissa jutuissa niin sekin on väärin. Epäreilua, koska hyvät tukiverkostot ja lapset ilmeisesti aina muilla hoidossa. Ja ai kamala, oikein saivat uuden vuoden ollan kahdestaan bilettämässä kun lapset oli vaan dumpattu mummolaan. Sellainen mahdollisuus, että isovanhemmat itse olisivat vaikka tarjoituneet tai halunneet tytöt uudeksi vuodesssa on täysin mahdoton.

Ymmärtääkseni Teemun vanhemmat eivät asu pk-seudulla vaan Kuopiossa.  Seuraan Vappua IG:ssä ja loppujen lopuksi aika harvoin tyttöjä päiväkodin jälkeen on kukaan ulkopuolinen hoitamassa. Siinä perheessä lasten kanssa kyllä puuhastellaan ja paljon, vaikkei välttämättä ihan joka päivä. En kyllä minäkään työpäivän jälkeen jaksa enää mitään sirkusta pistää pystyyn, tehdään sitten viikonloppuisin lasten kanssa kyllä aina jotain yhdessä.

No öh, olla möläyttelemättä ja kiillottelematta omaa sädekehää.

Hän on erittäin hyväosainen ja etuoikeutettu, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Eikä edes ole mitään uraa.

Ei siinä sitten kannata paljon ihmetellä, miten jollakulla on esimerkiksi vaikeampaa.

No kenen ansioilla vappu sitten on hyväosainen. Käsittääkseni ihan tavallisesta perheestä lähtöisin. Vähän luulen, että aika paljon duunia joutunut tekemään, vai luuletko että sen chatti pestin perusteella töitä vaan alkoi tippua eteen.

Miehen. Idioottipoliitikon poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä näen tällaisen perhemallin valitettavan surullisena. Isä ja äiti on aina töissä. Jos töistä tullaan kotiin edes jotenkin inhimilliseen aikaan, niin sitten otetaan se läppäri ja jatketaan työn tekemistä kotona. Eli ollaan fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

Mun veljen perhe on vastaava. Veli on toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa kansainvälisen kaupan johtaja. Pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi usein vielä työmatkoja. Me asutaan kävelymatkan päässä ja heidän lapset ovatkin hyvin usein meillä hoidossa, tai pikemminkin leikkimässä, sen verran ovat jo vanhempia. Heidän suustaan on lukuisat kerrat tullut sivulauseessa tai suoraan, että kun isällä ja äidillä ei ole koskaan aikaa. Tätä ajan puutetta koitetaan korvata ostamalla jatkuvasti uusia leluja, antamalla karkkia ja herkkuja. Viimeksi nämä veljen pojat olivat saaneet isältään legoja tuliaiseksi työmatkalta. Kysyin sitten, että no olettekos te jo koonneet ne isän kanssa. "Ei iskällä oo nyt ollu aikaa". Eli hän on antanut legopaketit kouraan, pistänyt lapsille Netflixin pyörimään ja tehnyt töitä kotona.

Mä en näe tuossa elämäntyylissä mitään millä kannattaisi kehuskella. Mutta fakta on se, että molempia ei voi saada; uraa ja onnellista perhearkea. Ja toisin kuin moni ehkä luulee, sitä onnellista perhearkea ei voi ostaa leluilla ja karkeilla. Lapsi ei kaipaa joka viikko uusinta legoa, vaan sitä että isällä ja äidillä olisi joskus aikaa koota niitä ja leikkiä yhdessä. Jokainen toki määrittelee oman elämänsä prioriteetit itse, mutta tätä klassista esimerkkiä käyttäen esitän kysymyksen: kun sitä sitten vanhoilla päivillään muistelee elettyä elämää, niin haluatko miettiä niitä onnellisia perhehetkiä lasten kanssa, vai sitä Lontoossa allekirjoitettua kauppakirjaa? Kun tuohon on vastannut, niin voi vielä kertaalleen järjestää ne elämänsä prioriteetit.

Ei tuo nyt niin mustavalkoista ole. Vai oletatko, että sinun lapsistasi kasvaa kaikista onnellisia, tasapainoisia aikuisia ja veljesi lapsista masentuneita luusereita? Urrakin voi tehdä monella lailla ja nykyään hyvin monet nuoremmista johtotehtävissä olevista keskittyy perheeseen ja lapsiin pikemminkin kuin golffiin. Tietenkin on poikkeuksia, mutta noita on myös kotona lapsiaan hoitavissa: ei jakseta keskittyä lapsiin oman masennuksen, sairauden tai kiinnostuksen puutteen vuoksi. Siinä olet oikeassa, että aina omia valintoja. Meillä lapset kasvoivat kahden uran perheessä, mutteivat lapset näytä hirveästi kärsineen, pystyimme tekemään paljon kotoa käsin, vuorottelimme lasten hoidossa ajat kotona olimme läsnä lapsille, siihen aikaan ei someiltu, ja töissä oli monesti tehokas kun asiat oli kotona miettinyt jo aika valmiiksi ruokaa laittaessa tai tiskatessa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa, ura ei hirveästi kärsi jos silloin tekee kompromissit enemmän perhepainotteisesti, kun lapset lähtevät maailmalle on vielä useampi vuosikymmen painaa töitä työn ehdoilla. Omista valinnoista täytyykin pitää mutta toisten valintojen leimaaminen vääriksi on aika lyhytnäköistä, en tiedä yhtään tutkimusta mikä näyttäisi akateemisten uraihmisten epäonnistumisen vanhemmuudessa kotiäitiperheisiin verrattuna.

No nimenomaan akateemista uraa varmasti voikin luoda yliopistolla ja pitää kiinni perhe-elämästä. Sieltä kuitenkin lähes aina pääsee normaaliin aikaan kotiin halutessaan. Sanoisin että se on tuo ei-akateeminen business-elämä joka vaatii jatkuvaa valveilla oloa työasioiden suhteen. Ovat keksineet sille hienoja termejäkin, kuten work-life balance ja kokonaistyöaika. Tarkoittaa sitä, että varsinaisia sitovia työaikoja ei ole, jonka takia olet aina töissä.

Uran vastakohta ei ole kotiäiteys. Siihen välille mahtuu paljon. Mutta ainakaan itse en miellä "uran tekemiseksi" sitä, että toimii vaikkapa palkanlaskijana arkisin klo 8-16 ja pitää siitä kiinni. Muu aika jää perheelle. Itse miellän uran tekemisen sellaiseksi, että henkilö haalii itselleen lisää vastuita, projekteja ja pyrkii näin urallaan haasteellisempiin tehtäviin tai julkkiksena vaikka suurempaan ihmisten tietoisuuteen. Ja se on juuri sitä mikä vie ajan sekä energian perhe-elämältä.

Suomessa tuo uran tekeminen on siksikin hölmöä, että täällä siitä verotetaan niin rankasti. Nouseehan se bruttopalkka kyllä, mutta se verotetaan tiukemmin ja mitä oikeasti elämässä saavuttaa sitten enemmän? Se että uhraa iltansa ja viikonloppunsa, niin jos siitä hyvästä auton ratissa komeilee bemarin logo volkkarin logon sijasta, niin onko se sen arvoista? Kokonaisuutena nostaako se elämän laatua? Lapset valittaa, kun äidillä ei ole koskaan aikaa. No mutta äidillä on sentään bemari?!