Mille/miksi itkit viimeksi?

Peruutin vahingossa liittymästä lähtiessä yhden pyörän lumiseen ojaan, leikki-ikäinen kyydissä. Olen raskaana, enkä uskaltanut itse työntää autoa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen itkenyt elämääni, masennusta ja ahdistusta jotka eivät ikinä helpota. Haluaisin kuolla.

Mulla on sama tilanne. Tsemppiä sulle!

Kiitos! Paljon tsemppiä myös sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin juuri mielenkiintoiseen ammattiin, mutta sähköpostiin kilahtelee työnantajilta vain "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -viestejä. Samaan aikaan entiset opiskelukaverit postailevat instaan iloisia naamoja ja skumppapullon kuvia, kun juhlitaan vakituisen työpaikan saamista.

Kyllä se vähän pistää itkettämään.

Joku päivä se postailija olet sinä, tsemppiä!

Sille kuinka koko työyhteisö mustamaalasi minua. Sen seurauksena menetin rohkeuteni, maineeni, vuosien aikana tekemäni työn ja elämänilon. Lisäksi menetin myös työtehtäviä. Ja nämä ihmiset pystyvät nukkumaan yönsä rauhassa.

Mulla oli mun kuollutta isiä ikävä.

Itkin taas tänään psykoterapiassa. Aina kun pääsen vähän irti jostain elämääni rajoittavasta uskomuksesta, nousee pinnalle uskomus, että elämäni on mennyt hukkaan ja se mikä siitä on jäljellä ei ole elämisen arvoista. Tätä jälkimmäistä uskomusta en osaa käsitellä ja olen sen seurauksena täysin lohduton. 

Vierailija kirjoitti:

Sille kuinka koko työyhteisö mustamaalasi minua. Sen seurauksena menetin rohkeuteni, maineeni, vuosien aikana tekemäni työn ja elämänilon. Lisäksi menetin myös työtehtäviä. Ja nämä ihmiset pystyvät nukkumaan yönsä rauhassa.

Raakaa, todella raakaa. Voimia sinulle.

Kaipasin menehtynyttä lasta.

Eilen illalla pahaa oloani. Masennus vie voimat, en jaksa vauvan kanssa ja mies ei ymmärrä masentuneisuuttani. Olisi edes ymmärtäväinen, mutta aina käskee ottaa vain niskasta kiinni ja "lopettaa masentelu." Nokun ei vaan onnistu

Vierailija kirjoitti:

Eilen illalla pahaa oloani. Masennus vie voimat, en jaksa vauvan kanssa ja mies ei ymmärrä masentuneisuuttani. Olisi edes ymmärtäväinen, mutta aina käskee ottaa vain niskasta kiinni ja "lopettaa masentelu." Nokun ei vaan onnistu

Suurin haaveeni olisi parisuhde ja perhe mutta nyt olen taas onnellinen siitä että en ole tuollaisen miehen kanssa, enkä tule olemaankaan. Parempi tää yksinolokin on.

Pyysin yhtä miestä matkaseuraksi ja hän vastasi että kun hän joskus saa niin paljon rahaa että voi tehdä unelmamatkansa olisin viimeinen ihminen jota hän pyytäisi mukaan. Ja toivotti yksinäistä ja paskaa uutta vuotta. Rakkaus kuoli.

Joulun alla kuuntelin radiosta joululauluja.  Konstan joululaulussa lapsi vie kynttilän äidin haudalle.  Ja jossain toisessakin laulussa kerrottiin äidinikävästä.  Siinä torttuja paistaessani tuli kova ikävä edesmennyttä

äitiäni, ja kyyneleet tulivat vuolaina.

Itkin sitä, kun heräsin jouluaattoaamuna raivopäissään rähjäävän puolison huutoon ja ilkeisiin syyttelyihin, kiroiluun ja halveeraamiseen, lasten kuunnellessa vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Eilen illalla pahaa oloani. Masennus vie voimat, en jaksa vauvan kanssa ja mies ei ymmärrä masentuneisuuttani. Olisi edes ymmärtäväinen, mutta aina käskee ottaa vain niskasta kiinni ja "lopettaa masentelu." Nokun ei vaan onnistu

❤️Kannattaa hakea apua, sillä vauva-aika väsyttää melkoisesti jo ihan niin kutsuttuja terveitäkin. Joo, en ole ehkä hyvä esimerkki tästä, sillä olen liiaksi tottunut pärjäämään omillani ja joutunut opettelemaan avun vastaanottamista melkoisesti. Voisikohan olla, että miehesi ei vaan osaa käsitellä masennustasi ja näin ollen haluaisi kieltää kokonaan sen (ei siis osaa käsitellä tunnetasolla ja vaikuttaa kylmältä). Keskusteluapua on saatavilla!

Parhain terveisin alati ahdistunut yh-äiti. ❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

Itkin sitä, kun heräsin jouluaattoaamuna raivopäissään rähjäävän puolison huutoon ja ilkeisiin syyttelyihin, kiroiluun ja halveeraamiseen, lasten kuunnellessa vieressä.

Kuulostaa pahalta. Oletteko yrittäneet hakea apua? Ei ole lapsillekaan kivaa kuunneltavaa.

Tänään itkin lähtiessäni töihin. Koiramme jäi ikkunaan katsomaan kävellessäni pihan poikki. Itkin silti, vaikka mieheni on kotona ja koiran ei tarvitse olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin sitä, kun heräsin jouluaattoaamuna raivopäissään rähjäävän puolison huutoon ja ilkeisiin syyttelyihin, kiroiluun ja halveeraamiseen, lasten kuunnellessa vieressä.

Kuulostaa pahalta. Oletteko yrittäneet hakea apua? Ei ole lapsillekaan kivaa kuunneltavaa.

Pahoissa tilanteissa on vaan erottava. Mutta toivottavasti saatte selvitettyä ristiriidat keskenänne. Älä rupea lattiamatoksi. Itse erosin lapseni isästä, sillä hän ei pystynyt huumeettomaan elämään vaan petti lupauksensa kerta toisensa jälkeen. Tsemppiä! 💗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin sitä, kun heräsin jouluaattoaamuna raivopäissään rähjäävän puolison huutoon ja ilkeisiin syyttelyihin, kiroiluun ja halveeraamiseen, lasten kuunnellessa vieressä.

Kuulostaa pahalta. Oletteko yrittäneet hakea apua? Ei ole lapsillekaan kivaa kuunneltavaa.

Pahoissa tilanteissa on vaan erottava. Mutta toivottavasti saatte selvitettyä ristiriidat keskenänne. Älä rupea lattiamatoksi. Itse erosin lapseni isästä, sillä hän ei pystynyt huumeettomaan elämään vaan petti lupauksensa kerta toisensa jälkeen. Tsemppiä! 💗

Ja vielä halaus 😆

Itkin tänään kun tuli mieleen mitä yksi ihminen teki minulle vasten tahtoani. Se saattaa tulla koska vaan mieleen ja tunne on aina yhtä paha. Elän melkein jatkuvassa ahdistuksessa. Mitenköhän tälläisestä pääsisi yli...

Vierailija kirjoitti:

Itkin tänään kun tuli mieleen mitä yksi ihminen teki minulle vasten tahtoani. Se saattaa tulla koska vaan mieleen ja tunne on aina yhtä paha. Elän melkein jatkuvassa ahdistuksessa. Mitenköhän tälläisestä pääsisi yli...

Keskusteluapu, aika, korvaavat ihmissuhteet, siinä joitakin. 💛🧡On vaan melko hidasta, ja takapakkejakin tulee.