Mille/miksi itkit viimeksi?

I

Tänään olen itkenyt elämääni, masennusta ja ahdistusta jotka eivät ikinä helpota. Haluaisin kuolla.

Sitä, että en osaa luottaa ihmisiin tai itseeni juurikaan.

Tänään. Mies tuhahtelee, huokailee ja mykkäkouluilee, koska ei usko, että olen sairaana. 38,5 c kuumetta ja heikottaa, kuulemma olen vain laiska. Itsehän heittäytyy jo pikkuflunssasta kuin kuoleman kieliin, nyt ei ymmärrystä riitä mulle ollenkaan silti.

Muutama päivä sitten. Minulla on syöpä joka on hyvin hallinnassa ei etäpesäkkeitä tms, joten tilanne siinä mielessä varsin hyvä.

Itkin kun käytän erästä täsmälääkettä juuri tämän tyyppiseen syöpään, ja sivuvaikutuksena siinä on välillä todella h-vetilliset kivut kasvaimen kohdalla. Olen itsepäisesti yrittänyt pärjätä apteekin särkylääkkeillä mutta nyt sain onkologilta vahvempia joita en millään olisi halunnut, mutta se kipu on niin kamala että on pakko.

Kipu tarkoittaa sitä, että lääke käy kasvaimen kimppuun ja tarkoitus pienentää sitä niin että voidaan leikata tulevaisuudessa. Siksi jaksan kestää kivut, mutta vaikka minulla on korkea kipukynnys niin itken välillä ja vaivun pohjattomaan epätoivoon sen kivun kourissa. Otan kipulääkkeen vasta kun ihan pakko.

Tänä aamuna itkin autossa kun Village People lauloi "Go west"

Ei se laulu, vaan tämä turhauttava elämäntilanne + lyriikat siitä miten jossain on vapaus ja onni.

En ole itkeskelevää sorttia enkä suuremmin pidä kotimaisista elokuvista, mutta pari päivää sitten katsoin elokuvan Kivenpyörittäjän Kylä. Sen olis varmaan tarkoitus olla ns. maalaiskomedia ja ajankuvausta, mutta aina kun se kivenpyörittäjä ilmestyi kuvaan aloin niiskuttaa kun säälitti sen elämä. Ja nyt näköjään niiskututtaa jo sen ajatteleminenkin.😢

C

Rumuuttani, tissittömyyttäni ja yksinäisyyttäni itkin syys-marraskuussa lähes joka päivä monta kertaa päivässä, nyt sellainen lääkitys että ei tule itkua vaikka kävisi mitä.

Jouluna itkin ikävääni kun tytär laittoi kuvan perheestään maailman toisella puolella.

Haluaisin niin puristaa hänet syliini.....

Muutama päivä sitten sain tietää, että yksi Youtube-kanavan pitäjä, jonka videoita olen katsellut silloin tällöin jo useita vuosia, on sairastunut haimasyöpään, joka on huonoennusteisin syöpäsairaus. Valitettavasti hänen sairautensa diagnosoitiin kaiken lisäksi myöhään.

Odotin, että muutaman kuukauden kestäneelle hiljaiselolle oli iloinen syy, ja niin odottivat monet muutkin, sillä viimeisellä videolla hänen nimettömäänsä oli ilmestynyt sormus. Tämän vuoksi päivitysvideon uutinen oli melkein shokki minulle. Kyseinen henkilö on nuorehko (alle 50) sekä nähdäkseni terveellisesti elänyt.

Sitä etten koskaan saa kulkea käsikkäin erään miehen kanssa kesäiltoina. Nuuhkia kesän tuoksuja ja nauttia maisemista. En koskaan enää saa nauttia hänen ihanasta seurastaan ja huumorista. Siitä kutkuttavasta tunteesta hänen lähellään...

Tänään. Kuukautiset alkoi, suru aiemmasta keskenmenosta ja siitä ettei kumppani halua lapsia

C

U

Nokun hahmo kuoli Netflix -sarjassa :(

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen itkenyt elämääni, masennusta ja ahdistusta jotka eivät ikinä helpota. Haluaisin kuolla.

Mulla on sama tilanne. Tsemppiä sulle!

Stan Leen kuolema

Tuntematonta sotilasta katsoessa tässä lähipäivinä silmiä kirveli useampaankin otteeseen ja yhdessä kohdassa sitten itkinkin.

Valmistuin juuri mielenkiintoiseen ammattiin, mutta sähköpostiin kilahtelee työnantajilta vain "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -viestejä. Samaan aikaan entiset opiskelukaverit postailevat instaan iloisia naamoja ja skumppapullon kuvia, kun juhlitaan vakituisen työpaikan saamista.

Kyllä se vähän pistää itkettämään.